Tukea painonpudotukseen!

Elikkäs, tilanteeni on mennyt vaan vaikeammaksi ja vaikeammaksi. En tiedä millaista tukea haen, mutta ainakin jos joku rypee samassa tilanteessa niin tajuaa ettei ole yksin.

Muutama vuosi sitten mittani olivat 169/70 ja päätin sillin pudottaa 10 kiloa pois. Asuin tuolloin vielä kotona (äitini kanssa) eli ruokarahoista ei tarvinnut niinkään huolehtia siitä mitä saa pöytään. Sain hyviä pihvejä, salaattia yms. Harrastin lenkkeilyä. Sitten painoinkin jo 60. Aloitin siten seurustella ja muutaman kuukauden päästä muutin pois kotoa omaan kämppään.

Minulla alkoi todella pahat univaikeudet jotka toivat ensimmäiset 10 kiloa. Täysin huomaamatta olin lihonut. Saamallani opintorahalla, mitä siitä käteen jäi, en vain pystynyt ostamaan enää salaatti aineksia niin paljoa. Ruokavalioni muuttui tylsäksi ja sitä mukaan epäterveelliseksi. En jaksanut aina laittaa edes ruokaa joten söin yleensä jotain nopeaa mikä tarkoittaa minun kohdallani esim pitsaa. Koulumatkani oli myös pitkä joten ruokalujen väliin jäi jopa 6 tuntia. Eväitä en jaksanut edes miettiä, vaikka olisi pitänyt. Univaikeudet loppuivat ja pystyin olemaan ilman unilääkkeitä. Painoa yritin lähteä pudottamaan taas samalla tavalla. Tällä kertaa kävi niin, että ensimmäisen liikunnallisen tunnin jälkeen olin niin väsynyt, ett' meinasi itkua vääntää koko ajan. Söin kuitenkin ruokaa jonka olisi pitänyt täyttää ja pitää minut virkeänä. Näin ei käynyt. Vaivuin helposti väsymykseen ja itkut seurasivat toisiaan. Lopulta (niinkuin jokaisen laihdutus yritykseni aikana) lopetin liikunnan täysin ja söin taas holtittomasti. Se oli kuin huumetta, koska sain nii paljon mielihyvää, että en voinut edes ajatella liikuntaa.

Koulusta päästyäni painoin jotain 75 (puntari ei ollut niin hyvä kaveri enää ja ajattelin vain et nyt oikeesti aloitan laihdutuksen. Aloitin siivoustyöt (ei oman alan hommia) ja siinä oli fyysinen kunto koetuksella. Tuntui, että hikenikin hikoili joka päivä. Tulin todella väsyneeksi ja erinäisten tapahtumien (en halua tähän kaikkea kertoa) takia minulla puhkesi jo pitkään muhinut vaikea masennus ja siten sain potkut töistä koska olin niin huonossa kunnossa. Burnout.

Pari kuukautta meni ja olin vain kotona, minut todettiin työkyvyttömäksi. Pian puntari näytti 90 ja mahani iho oli todella pahasti revennyt. Itkin kun ajattelin vain, että tätä menoa painan jo kohta 100 kiloa. Nyt olen pystynyt pitämään painoni viimeiset puolisen vuotta tuossa 90. Olen siitä iloinen. Silti ajatus yhdestäkään lenkistä tai pienestäkään kuntoilusta saa niskakarvani pystyyn. Koitin tehdä niinkin, että aloitan urheilun 1 kerta per viikko. Ei onnistunut. Väsyin heti yhden lenkin jälkeen. Vaikka kävelin normaalilla nopeudella. Eli ehkä hitaasti.

Olen niin hemmetin jumissa itseni kanssa. Käyn terapiassa ja minulla on mielialalääke voxra käytössä sekä melatoniinit. Ajatus laihduttamisesta, mikä olisi ihan hyvä tehdä, saa minut uupuneeksi. Tahdon olla taas se iloinen ja pirteä nuori nainen joka pystyi tekemään kaikkea ja urheilemaan. En vain nyt pysty. En löydä tietä ulos tästä oravan pyörästä.

Jos joku joka lukee tämän, on ollut edes vähän samaisessa tilanteessa kuin minä, niin kertokaa miten olette selvinneet ja mitkä on tulokset ja onko ne pysyneet.

Kiitos kun luit vuodatukseni! :)