Menin viikonloppuna suutelemaan toista miestä, oman mieheni selän takana ja kadutti jo heti tilanteessa kun tajusin mitä teen. Tunne vain ajoi eteenpäin, mutta kun tajusin tilanteen lopetin homman siihen ja kerroin, että en voi mennä pidemmälle, koska on oma mies kotona. Lähdin kotiin ja painuin nukkumaan. Nyt kaduttaa päivä päivältä enemmän, mutta mietin vain koska saan tilaisuuden kertoa miehelleni asiasta, koska pakkohan minun on!? Miten esittää asia niin, että en loukkaisi toista yhtään enempää, mitä asia tulee jo valmiiksi loukkaamaan?
Pitikö intoilla, nyt kaduttaa?
Kukukuru
7154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minua suuteli aivan ihana kotiinsaattaja(mies) reilu viikko sitten ravintolasta tullessa. Oma mies ei ollut kotona, pettämään en aikonut ruveta, meillä muutenkin hänen kanssaan täysin omat elämät ja koskaan emme käy yhdessä baarissa tai oikeastaan missään muuallakaan. Tiedän että tuossa suudelmassa mukana oleminen on oire koko suhteen tilasta. En muista koska minua olisi suudeltu. Väärinhän se varmasti oli mutta hetken olin tosi onnellinen. :)
Sanoimme miehen kanssa heipat lumisateessa ja menimme omiin koteihimme nukkumaan, hyvänpäiväntuttuina jatketaan. Omalle miehelleni en aio tästä kertoa, miksi kertoisin ja pahoittaisin mielen, vaikka ero tulisi jossain vaiheessa suhteemme kehnouden takia niin tätä en sotke kuvioon. Se oli oma mukava pieni hetki joka ei kuitenkaan tavallaan merkinnyt sen enempää, olin kiitollinen kun tämä mies oli niin kohtelias minulle.
Mitäs luminenpusu olis tykänny jos oma mies olis tehny saman.
Jotenkin ihana kohtaaminen sinulla on ollut, luminen pusu. On hienoa olla edes hetken onnellinen! Tosin ainakin itse haluaisin olla useammin kuin hetken onnellisempi. Alkaisin pohtimaan eri vaihtoehtoja mitä tekisin sen eteen, ja miten. Ja etenkin kenen kanssa. Jos suhde mieheesi on huono, mikset eroa? Ei kai taas lapset ja/tai omaisuus?
Teillä menee miehesi kanssa hyvin? Haluat jatkaa hänen kanssaan?
Mieti itsesi hänen tilalleen: jos hän olisi suudellut toista naista, mutta lähtenyt pois tilanteesta kerrottuaan totuuden, haluaisitko tietää koko asiasta?
Joskus se "koko totuus" saattaa saada enemmän pahaa kuin hyvää aikaan. Toki rehellinen pitää olla, mutta kannattaako toisen mieltä pahoittaa kertomalla tuollaisesta merkityksettömästä asiasta? Se, mikä sinua vaivaa on armoton morkkis ja haluaisit asian pois tunnoltasi. Jos suudelma merkitsi sinulle jotain enemmän, kerro. Muutoin, älä kerro - mutta ota opiksesi, kärvistele juttu loppuun ja jatka parisuhdettasi.
Meillä menee päällisin puolin hyvin mieheni kanssa ja haluan jatkaa hänen kanssaan. Suurempia ongelmia ei ole, emmekä riitele, mutta elämä sellaista suht tavallista tallausta, ilman myöskään liiemmin mitään yhteistä.
Itseasiassa helppo samaistua, koska näin on aikoinaan käynyt, kylläkin jo vuosia sitten ja kertoi totuuden silloin tekstiviestillä seuraavana päivänä. Asiaa puitiinkin pitkään, mutta lopulta päädyimme jatkamaan suhdetta.
Armoton morkkis todella vaivaa ja haluaisin tämän ajatuksen pois omasta päästäni. Miettinytkin, että auttaako se vain lähinnä minua jos kerron, vai pitääkö kuitenkin ehdottomasti olla asiasta niin rehellinen, myös auttaakseni häntä?
Kyllähän se suudelma sai sydämen jättämään lyöntejä väliin, koska pitkästä aikaa tunsin itseni viehättäväksi, mutta ei sen enempää ja tiedän, että vastapuolikaan ei todellakaan olisi muutenkaan mitenkään ns. ihannekumppani, pikemminkin päinvastoin. Ehkä se, että tunsin itseni ihailtavaksi, antoi aihetta hymyyn, mutta ei muuta.
Puun ja kuoren välissä, haluan kertoa, mutten kuitenkaan loukkaamalla miestäni yhtään enempää mitä jo teon tekemällä tein.
Joko kerrot ja loukkaat, tai et kerro etkä siten loukkaa. Mitään muita vaihtoehtoja ei ole.
Onko noin? Miten voin enää koskaan katsoa itseäni rehellisen tyytyväisenä itseeni peilistä, jollen kerro toiselle mitä tapahtui, vaan salaan asian? Pystynkö unohtamaan asian "sitten joskus" tulevaisuudessa? Mitä jos tämä toinen osapuoli sitten jossain vaiheessa "lipsauttaakin" suudelman ulos suustaan sammakkona ja jäänkin kiinni salaamisesta, eikö silloin punnittaisi se, että minun olisi pitänyt olla rehellinen suht heti, eikä sitten vasta, kun jään vahingossa asiasta kiinni? Miettinyt jo tapaa kertoa ja sitä mitä siitä toden näköisesti seuraa, kauhulla. Olen ollut äärimmäisen sulkeutunut viime päivät kotona ja mies varmasti jotain vaistoaa, koska tämä on mielestäni niin väärin, niin väärin häntä kohtaan, mutta empä tehtyä tekemättömäksi saa enää.