Puuttuisitko asiaan?

Seurustelin useamman vuoden narsistin kanssa. Ja ei, en käytä sanaa muoti-ilmiönä ihan vain tavallisesta itsekkäästä ihmisestä. Kyseessä oli selvästi sairas henkilö, jonka takia jouduin toipumaan kovasti. Kävin narsistien uhrien tukiryhmässä puolisen vuotta, ja terapiassa muutamia kertoja palauttamassa itsetuntoani, ja pohtimassa että miksi siihen suhteeseen päädyin niin pitkäksi aikaa jäämään.

Kyseinen narsisti ei tietenkään itse myönnä itsessään olevan mitään narsistin vikaa, kuten ei narsistit yleensäkään. Omasta mielestään hän on uhri. Häntä on kohdellut kaltoin elämässään niin omat vanhemmat, sisarukset, työkaverit kuin exätkin. Hän on valtavan katkera ihminen. Kuitenkin hän itse aiheuttaa ympärilleen niin valtavat määrät pahaa oloa ja tuhoa, että sitä on vaikea kuvailla.

Minulla on lapsi tuon ihmisen kanssa, joten kokonaan en ole hänestä eroon päässyt. Meidän suhteemme jälkeen tuolla miehellä on ollut muutama seurustelusuhde, minun tietojeni mukaan nyt on menossa kolmas. Nyt vaikuttaa siltä, että hänen elämässään on yhtä naivi nainen, kuin mitä itse olin aikoinaan. Se tarkoittaa sitä, että nainen pysyy miehen rinnalla, ja uskoo toistaiseksi hänen valheitaan. Suhteen alussahan mies on aivan valtavan hurmaava, ja osaa olla todella uskottava. Se vääristyminen tapahtuu niin huomaamatta ja uhria syyllistäen, että sitä on vaikea huomata.

Mies käyttää henkistä väkivaltaa herkästi. Hän uhkailee itsemurhalla, haukkuu ja nöyryyttää, syyllistää, vaatii, alistaa, pettää. Mies esimerkiksi esti minulta lähes kaikki ihmissuhteet vuodeksi. Mies suuttuu kohtuuttomasti pienistä virheistä, koska saa näin aseen kumppaniaan vastaan. Mies tuhoaa kumppanin itsetunnon. Vaikka mies saattaa kehua vuolaasti yhdessä hetkessä kumppania valtavan rakkaaksi ja elämänsä naiseksi, niin seuraavassa hetkessä mies mitätöi täysin esimerkiksi kumppanin kyvyn olla vähääkään järkevä tai osaava.

Koska tiedän mitä tuolla uudella puolisolla on edessään, olen hänen puolestaan todella huolissani. Tiedän että tällä hetkellä tuo uusi puoliso uskoo vahvasti, että minä olen todella hankala ja itsekäs ihminen, koska miehen version mukaan minä olen se hallitseva narsisti. Koska minä olen opetellut vetämään rajat miehen suhteen, niin minä pidän niistä rajoista myös vahvasti kiinni. Se on ainoa tapa pystyä toimimaan narsitin kanssa mitenkään. Mutta mies pyrkii joka tilanteessa kääntämään tilanteen niin, että minun toimintani on vain kohtuutonta tms...

Ja minä ymmärrän sen täysin, että tuo uusi kumppani ajattelee minun olevan sairas narsisti. Silloin vuosia sitten kun minun suhde tuon miehen kanssa alkoi, niin ensimmäiset kaksi vuotta minäkin luulin, että hänen edellinen kumppaninsa oli sairas narsisti, hankala yms. Mies haukkui ja syyllisti exäänsä mitä uskomattomimmilla tavoilla. Ja minä uskoin. Olihan siitä "todisteita". Jälkikäteen ajatellen nuo todisteet eivät kertoneet kuin yhden version asioista. Nyt ymmärrän hyvin, miksi miehen edellinenkin exä on ollut miehen suhteen sellainen. Hän toimi ihan fiksusti tilanteeseen nähden. Minä vain en nähnyt sitä miehen toimintaa vielä silloin...

Pitäisikö tällaisessa tilanteessa yrittää pelastaa tuo nainen henkisesti ja mahdollisesti fyysisestikin tuhoavalta suhteesta? Ja jos pitäisi, niin miten sen voisi tehdä? Minua tuo nainen ei tietenkään kuuntelisi, koska hän luulisi jokaisen sanani olevan valhe.

Mies henkisen väkivallan lisäksi mm. käytti minua seksuaalisesti hyväkseen lukuisia kertoja, ihaili perhesurmien tekijöitä, pelotteli minua tarkoitushakuisesti aseidensa kanssa muka harjoitellen yms. Minä en luota siihen, etteikö tuolla miehellä voisi jonain päivänä napsahtaa vielä pahemminkin. Kun se viimeinen niitti tulee, niin kenenkään henki ei ole turvassa.

Voinko tehdä mitään? Tai kannattaako minun edes ajatella asiaa? Minulle nuo vuodet jättivät ikuisen arven. En haluaisi samaa kohtaloa kenellekään muulle.