Avoliitto-sana

Avoliitto on alunperin tarkoitettu loukkaavaksi nimitykseksi susiparille.
Vielä 60 luvulla se lähenteli kirosanaa.
Todellisuudessa avoliitto on ainoa oikea ja luonnollinen, terve parisuhde.
Avioliiton ovat useimmat kironneet perimpään helvettiin

Toki on hyvä sana olla heille, miten muuten erottaisit seurustelevan ja yhdessä asuvan pariskunnan. Nythän heti asia selvillä. Näillä kahdella suhteella kun on melkoinen ero.

Sekä avoliitto että avioliitto on sanoina turhia molemmat, ulkopuolisia varten. Ainakin verottajaa, eli valtiota, tuntuu parisuhteen status kiinnostavan. Pariskunnalle sillä ei ole mitään merkitystä. (Vai onko pariskunta -sana kenties varattu naimisissa oleville?).

Avoliitto on siitä hieno termi, että se kertoo sen että parisuhteen molemmat osapuolet ovat oikeasti tosissaan yhdessä, avoimesti. Sitä ei sido juridiikka, uskonto tai mikään muu kolmas osapuoli, vapaasta tahdosta yhdessä ollaan. Kuten moni avoliiton kritisoija jaksaa muistuttaa, avoliitosta on niin kovin helppo lähteä. Jos siis unohdetaan tunneasiat ja lapset, jotka sitovat paria toisiinsa enemmän kuin mikään muu.

Seurustelusuhde on välivaihe joko avo- tai avioliittoon. Jokaisen parin oma asia, kumman kokee omakseen.

Erottamaan seurustelusuhde ja yhteinen elämä toisen kanssa. Joku ei halua kutsua avoliitoksi sitäkään että asuu yhdessä aina kun tulee reissuhommista kotiin. Jollekin työnantajan kämpätkin on parempi vaihtoehto kuin yhteinen koti . Mahtaa naista vituttaa kun totuus paljastuu kun minä en sen pentuja kestä

Miksi on avioliitto-sana? Eihän se mitään muuta, silti asuminen yhdessä jatkuu.

Jaa-a, en tiedä miksi pitää olla. Itse avoliitossa perheellisenä, en kuitenkaan näe avoliiton olevan kovinkaan erilaista kuin avioliiton. Olen naimisissakin ehtinyt olemaan ja eronnut kerran. Erona on, että avioliitossa on säännöksiä joilla yhteiskunta "vahtii", että aviopari ottaa toisesta puoliskostaan vastuuta juridisesti. Avoliitossa tätä ei vahdi kukaan muu, kuin pariskunta itse että ollaan oikeudenmukaisia toisiaan kohtaan.

Meille tämä ei ole ongelma, sillä kustannamme yhteistä elämää kuten aviossakin olevat. Huolehdimme toisistamme ja lapsistamme ilman sun ja mun juttuja. On olemassa me ja meidän jutut. Toki joku ennätti jo miettimään eroa ja perintöäkin, nämäkin asiat on mietitty eikä näin ollen muodostu ongelmaksi nekään, jos niin käy.

Eiköhän se seurustelu ole kuitenkin hyvin erilaista asutaanko yhdessä ja jaetaan arki, vai tavataanko vaikkapa viikonloppuisin tms? Vai miksi kuvittelet, ettei se muuta suhdetta mihinkään? Paljon vähemmän suhde sen sijaan muuttuu siinä vaiheessa kun avoliitto muuttuu avioliitoksi. Silloin arki ei muutu mitenkään, ja muutokset ovat vain ns. laillisia oikeuksia ja velvollisuuksia.

Itse elän avoliitossa. Mies sanoo minua vaimoksi. :) Meillä on kolme lasta. Naimisiin haluan aikaisintaan sitten kun olen täyttänyt 40v. Siihen on vielä muutama vuosi.

En osaisi sanoa että me "seurustelemme". Me elämme avoliitossa. Minulla on puoliso. Meillä on perhe.

No onhan siinä vissi ero, onko avoliitossa vai seurustelusuhteessa. Seurustelusuhteesta toki yleensä edetään avoliittoon ja siitä ehkä avioliittoon, mutta joka tapauksessa: seurustelu on seurustelua. Se on sitä, kun ollaan yhdessä, muttei (vielä?) asuta yhdessä. Se kertoo ehkä suhteen olevan kohtuullisen tuore, tai ettei pari aio ehkä koskaan muuttaa yhteen (toiset tykkäävät / joutuvat asua erillään koko suhteen ajan). Avoliitto taas on se tila, kun ollaan yhdessä ja asutaan yhdessä.

Ennemmin kannattaisi pohdiskella, mitä järkeä on sanoa olevansa kihloissa (nämä "kyllä kihloissa voi olla vaikkei mene koskaan naimisiin" -ihmiset) kun voi yhtä hyvin sanoa olevansa avoliitossa. Tässähän ei mitään suurta eroa enää ole, ellei tosiaan aio naimisiin asti koskaan edetä.

Mikäpä siinä -- vaihtakaamme "avoliitto"sana svengaavammaksi eli AVOT!liitto letkeään savolaistyyliin.
Avot mie siulles rakkaani liiton näytän!

Avoliitto on turha sana. Miten erotat "avoliitossa" olevan seurustelevasta ihmisestä? Joko ollaan avioliitossa tai seurustellaan. Ei ole välimuotoja.

Minusta meistä jokaisen tulee kunnioittaa toisen ihmisen yksityiselämää suuresti.
Se tarkoittaa sitä. että ymmärrämme sen, että ihminen saa omasta tahdostaan (ilman yhteiskunnan tai ympäristön pakotteita) valita itse parisuhdemuodon missä on onnellisin ja mikä toimii hyvin. On jokaisen oma asia meneekö naimisiin vai haluaako asua avoliitossa. Syyt ovat varmaankin yksilöllisiä. Mutta meidän tulee kunnioittaa toisiamme, sen sijaan että alamme länkyttämään jostain sanamuodosta.
Jokainen aikuinen kyllä tiedostaa juridiset seikat, ellei heti niin sitten jossain vaiheessa ihan takuulla tulee elämässä vastaan.
Mutta ollaan ystävällisiä ja kunnioittavia toisiamme kohtaan -- olimme sitten avoliitossa tai avioliitossa.

Kismittääkö noin kovasti, että muut osaavat olla yhdessä ja rakastaa ilman virallista paperiakin? Oletko vankina paskassa avioliitossa?