4 vuoden työttömyyden jälkeen työllistyin X-kaupungille siivoojaksi. Haastattelussa vain naureskeltiin kun kerroin epävarmuudesta ts. selviänkö työstäni. Olihan minulla laitoshuoltajan tutkinto eli olen ns. ammattilainen, lisäksi palkkatukityö olisi "erinomainen tilaisuus" päästä kiinni työelämään. Apuakin olisi aina tarjolla - ei i tarvitse muuta kun soittaa.
Todellisuus oli hieman toinen. Työpaikalla ei ollut ketään perehdyttämässä (ent. siivooja oli jäänyt jo eläkkeelle), kun työparini lapset sairastuivat jäin yksin heti parin päivän jälkeen (apua ei saanut vaikka sitä oli luvattu) jne. Olin ihan pihalla kaikesta, en tiennyt kenenkään aikatauluja, sain alussa jatkuvasta kuulla miten hidas olen ja "aina jaloissa". Eräs työntekijä on arvostellut minua koko ajan - kyttää ja huomauttelee kaikesta. Hän ei muka muista nimenäni ja kutsuu minua vain "siivoojaksi".
Olen yrittänyt puhua tästä, mutta kukaan ei välitä. Työsuojelupiirin mielestä mitään ongelmaa ei ole, koska kyse ei ole työpaikkakiusaamisesta. Pomokin vaan länkyttää miten siivooja on asiakaspalvelija ja pitää osata joustaa.
Tunnen itseni ihan arvottomaksi ja kertakäyttötavaraksi. Tässäkin kaupungissa on tuhansia työttömiä - aina löytyy uusi tilalle. Karenssinpelko persauksissa yritän tsempata ja olla mokailematta "koko ajan".
Todellisuus oli hieman toinen. Työpaikalla ei ollut ketään perehdyttämässä (ent. siivooja oli jäänyt jo eläkkeelle), kun työparini lapset sairastuivat jäin yksin heti parin päivän jälkeen (apua ei saanut vaikka sitä oli luvattu) jne. Olin ihan pihalla kaikesta, en tiennyt kenenkään aikatauluja, sain alussa jatkuvasta kuulla miten hidas olen ja "aina jaloissa". Eräs työntekijä on arvostellut minua koko ajan - kyttää ja huomauttelee kaikesta. Hän ei muka muista nimenäni ja kutsuu minua vain "siivoojaksi".
Olen yrittänyt puhua tästä, mutta kukaan ei välitä. Työsuojelupiirin mielestä mitään ongelmaa ei ole, koska kyse ei ole työpaikkakiusaamisesta. Pomokin vaan länkyttää miten siivooja on asiakaspalvelija ja pitää osata joustaa.
Tunnen itseni ihan arvottomaksi ja kertakäyttötavaraksi. Tässäkin kaupungissa on tuhansia työttömiä - aina löytyy uusi tilalle. Karenssinpelko persauksissa yritän tsempata ja olla mokailematta "koko ajan".
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyseessä on tyypillinen ongelma, joka on hyvin yleistä nykyään sekä läsnä monella eri työpaikalla. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen novellin.
Juurisyy tähän ongelmaan on yrityksen osaamattomassa sekä passivoituneessa työnjohdossa, joka pitäisi pistää välittömästi vaihtopenkille keräämään sitä kadoksissa olevaa motivaatiotaan ja imemään omaa mailan tuppeaan. Ketään ei nykyään enää kiinnosta yhtään mikään, pääasia että oma perse on turvattu ja näin ollen apatia leviää ja ihmiset voivat pahoin.
Tämä tietysti johtaa ennen pitkää sellaiseen tilanteeseen, että yrityksen tuotto laskee alhaiseksi ja korkein johto herää todellisuuteen tyypillisesti liian myöhään. Yritä olla masentumatta, hoida hommasi ammattimaisesti ja hyvin, kerää työkokemusta sekä etsi kaikessa rauhassa itsellesi uusi työpaikka, sellainen jossa sinua arvostetaan enemmän.
Kuulostaa normaalilta 'työelämältä. Siellä pärjää eniten kilahtaneet. Älä yritä löytää minkäänlaista logiikkaa koko hommasta. Itse neuvoisin vaihtamaan hommaa heti kun tulee kiusaamista yms muuta lapsellista.
Pistivät minutkin siivoojaksi, kun ei muuta ollut tarjolla. Olen käytännössä kussut joka kerta pöydänpesuveteen ja sotkenut ulosteella vessaa sieltä, mihin ei näe. Minulla ei ole minkäänlaista ongelmaa tämän kanssa, koska en alalla kerran toimi - ei ammattiylpeys estä nääs! ;)