Aina analysoidaan / neuvotaan / pohditaan vain lapsiperheiden eroja ja pereellisten eronneiden selviämistä. Haluaisin kerrankin kuulla lapsettomien eronneiden selviytymisistä tai selviytymättömyyksistä. Kuinka siitä on menty läpi? Miten suku ja lähipiiri suhtautuvat eroon ja aikaan sen jälkeen? Syöksikö ero tyhjyyteen vai lähensikö edellä mainittuihin? iskikö lapsettomuuden tuska uudestaan vai hävisikö se lopullisesti? Ja niin edelleen.
Entäpä lapsettomat?
Perheetön ex
5780
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä selvisin hyvin erosta. Toisesta osapuolesta en tiedä.
Tässä tapauksessa meitä ei enää yhdistänyt mikään, ei edes harrastukset. Kummallakin on oma työnsä ja elo oli vain vahdinvaihtoa eli työvuorot meni ristiin.
Kai ukko halusi semmosen olion, joka istuu kotona odottamassa aina ja lapset on, valitettavasti, sellainen asia joka sitoo naisen kotiin.
Minä olin syypää kaikkeen anopin mielestä, jopa siihen että meitä ei pappi vihkinyt vaan tuomari ja miehen suku on uskomattoman omahyväistä ja itseriittoista sakkia.
Olen nyt tyytyväinen olotilaani ja en kanna kaunaa mihinkään suuntaan, elämä on käsissäni. Eikä ole lapsia. Turhaa kuluttaa energiaa menneisyyden jäytämiseen. Katse eteenpäin.
Joka päivästä olen onnellinen kun saavun asuntooni ja tavarat on just siinä järjestyksessä mihin olen ne jättänyt. Olen onnellinen.
KOVINPA ON ELÄMÄ SINULLA YKSINKERTAISTA,MIKÄÄN EI
OLE HIENOMPAA KUN OLLA LASTEN KANSSA KOTONA.
JOS TÄRKEINTÄ ON ETTÄ TAVARAR ON JÄRJESTYKSESSÄ
NIIN ENPÄ VOI SANOA KUIN VOI VOI
Ymmärsin että nyt oli puhe lapsettomista eronneista.Älä tule tänne kertomaan lapsien tuomasta onnesta,sinulle on oma kanavasi.Olen eronnut ja vuosien myötä lapsettomuus on helpottanut.Nuorena se oli niin vakava paikka ,että hyvä etten pyöreeseen huoneeseen joutunut.Nyt neulon sukkia kummilapsille ja olen kutakuinkin normaali.Hymyt kuitenkin sinulle.
Mikäpä se hiesu on tuomitsemaan kenenkään elämää. Olkoon hän onnellinen lastensa kanssa ja minä tavaroitteni. Ei lapsettoman elämä ole yksinkertaista vaan helppoa. Onnensa kullakin.
Hei,
erosin vuosi sitten liki 15 vuotta kestäneestä, jo teini-iässä alkaneesta suhteesta.
Monasti olen itse miettinyt, että parempi ettei ehditty niitä lapsia edes yrittämään, toisaalta taas... Usein huomaan pohtivani, että menikö suhteen mukana ainoa mahdollisuuteni perustaa perhe. Tässä asiassa voin ajatella olevani _vasta_ 30 tai _jo_ 30, mutta itseni tuntien en halua kiirehtiä suhteeseen vain sen vuoksi että täyttäisin kaikki Naiseuden kriteerit.
Lapsettomuus on sellainen asia josta on joskus vaikea puhua muiden eronneiden kanssa. Usein kuulee huomauttelua, että helppohan oli erota, teillä kun ei ollut lapsia. Niinpä niin..