Moikka,
Tässä kolmisen vuotta olen seurustellut ja pidemmän aikaa tuntunut, että olisi hyvä erota. Tuntuu että se olisi molempien kannalta oikea ratkaisu.. Vaikka toisaalta meillä synkkaa tosi hyvin, tai siis silleen et on helppo olla..
En kohtele hyvin tyttöystävääni. Sen kautta en myöskään itse voi hyvin. Puran asioita tyttöystävääni vaikka tiedostan ettei se ole oikein. Saatan huutaa tai haukkua häntä vaikka tiedän ettei se ole oikein.. Tiedostan moniakin asioita meijän parisuhteesta mikä tekee tästä vielä tuskallisempaa.
Musta tuntuu et tyttöystäväni ansaitsee paljon parempaa ja haluaisinkin et se voisi kokea mitä terve parisuhde on. Tää meijän parisuhde ei perustu jakamiseen, mikä on mun mielest sen tarkoitus.. Toisaalta haluasin panostaa tähän suhteeseen, mut ei yksinkertasesti jaksa... Haluisin hyvittää kaikki tekoni ja panostaa tähän suhteeseen ennenkuin me erottaisiin, mut en vaa kykene siihen..
Erosta ollaan puhuttu ja tyttöystäväni ei haluaisi sitä. Itelläkin tuntuisi tosi vaikeelta erota, mut jotenkin sisällä oleva ääni sanoo että se olisi oikein. Sitten mulla on näitä itsekkäitä pelkoja, että miten kestän olla yksin, mitä jos se löytää samantien jonku toisen..
Tuntuu et molempien elämää menee hukkaa tässä suhteessa.. Vai onks täl kaikel joku tarkotus..
Oon tosi väsyny.. En tiiä mitä tehdä..
Tässä kolmisen vuotta olen seurustellut ja pidemmän aikaa tuntunut, että olisi hyvä erota. Tuntuu että se olisi molempien kannalta oikea ratkaisu.. Vaikka toisaalta meillä synkkaa tosi hyvin, tai siis silleen et on helppo olla..
En kohtele hyvin tyttöystävääni. Sen kautta en myöskään itse voi hyvin. Puran asioita tyttöystävääni vaikka tiedostan ettei se ole oikein. Saatan huutaa tai haukkua häntä vaikka tiedän ettei se ole oikein.. Tiedostan moniakin asioita meijän parisuhteesta mikä tekee tästä vielä tuskallisempaa.
Musta tuntuu et tyttöystäväni ansaitsee paljon parempaa ja haluaisinkin et se voisi kokea mitä terve parisuhde on. Tää meijän parisuhde ei perustu jakamiseen, mikä on mun mielest sen tarkoitus.. Toisaalta haluasin panostaa tähän suhteeseen, mut ei yksinkertasesti jaksa... Haluisin hyvittää kaikki tekoni ja panostaa tähän suhteeseen ennenkuin me erottaisiin, mut en vaa kykene siihen..
Erosta ollaan puhuttu ja tyttöystäväni ei haluaisi sitä. Itelläkin tuntuisi tosi vaikeelta erota, mut jotenkin sisällä oleva ääni sanoo että se olisi oikein. Sitten mulla on näitä itsekkäitä pelkoja, että miten kestän olla yksin, mitä jos se löytää samantien jonku toisen..
Tuntuu et molempien elämää menee hukkaa tässä suhteessa.. Vai onks täl kaikel joku tarkotus..
Oon tosi väsyny.. En tiiä mitä tehdä..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kannattaa mennä juttelemaan yhdessä vaikka parisuhdeterapeutin luokse ja vasta sitten tehdä se lopullinen ratkaisu. Jos molemmat olette umpikujassa suhteessanne, niin ulkopuolisen henkilön avulla saatatte saada niitä keinoja vielä siihen yhdessä yrittämiseen. Kannattaa myös listata asioita ja kertoa toiselle, että mitkä asiat vievät niitä voimavaroja ja mitkä taasen lisäävät. Omalla kohdalla pitää myös miettiä, että miksi olet väsynyt? Onko ne syyt suhteenne vatuloimisessa vai oletko vain sairastunut esim.masennukseen? Kuten itse edellä kerroit, että teillä synkkaa tosi hyvin ja on helppo olla, niin miksi itse sitten huudat ja haukut toista, miksi sinulla on paha olla?
Mitä jos opettelisit ensialkuun pitämään suusi kinni ennenkuin lasket sieltä ulos ilkeyksiä.
Pysähdy, ajattele ja ole hiljaa!
Muuta ilkeydet aijatuksissasi kauniiksi ja positiiviseksi sanomaksi. Katso miten paljon parempi olo sinulle itselle heti tulee. Puhumattakaan ystävästäsi.
Tuon oppiminen kestää jonkin aikaa, pystyt siihen kyllä kun saat huomata miten paljon se parantaa omaa mieltäsi. Se vaikuttaa rakentavasti myos yhteiseen kanssakäyntiinne.
Koettuasi asennemuutoksesi, jos yhä tuntuu että et ole vielä valmis sitoutumaan ystävääsi, olkaa erillään! Eihän teistä tarvitse vihamiehiä tulla! Anna itsellesi tilaisuus rauhoittua ja kasvaa henkisesti kunnes olet valmis pitkäaikaiseen liittoon tyttoystäväsi kanssa.
Saattaa olla että hän loytää toisen joka on jo käynyt saman läpi jonka kanssa sinä nyt kamppailet ja on valmis sitoutumaan.
Tuo antaa sinulle lisää aikaa kasvattaa itseäsi ja kun loydät sen uuden oikean, tiedät aivan varmasti olevasi valmis.
Sum summarum, sinun on tehtävä muutos omaan käyttäytymiseen, se vaati vaivaa mutta on sen arvoista.
Haluaisit kuitenkin tyttöystävällesi hyvää ja olisit ehkä itsekin valmis jatkamaan suhdetta? Rakastatko häntä enää vai onko hänestä tullut vain hyvä ystävä? Onko sulla joku stressi esim. työssä, koulussa, tai muualla elämässä, jota sitten purat kotona? Tiedostat kuitenkin ongelman olevan sinussa, joten olet ehkä valmis etsimään ratkaisuakin. Voittehan te toki pitää vaikkapa kuukauden tai parin tauon suhteestanne, jolloin koitat kehittää jonkun muun keinon purkautua. Tyttöystäväsikin voi samalla miettiä, että tahtooko todella jatkaa suhdetta. Tauon jälkeen keskustelette asian läpi ja päätätte mitä teette.
Moikka taas,
Kiitti paljon vastauksist!
Edelleen sama tilanne.. En vaa jotenkin pysty nyt kohtaamaan itteeni tai meijän parisuhteeseen liittyviä asioita. Joo toi tauko kuulostaa täs vaihees tosi hyvältä idealta ja sitä oon miettinykkin. Ehkä se tekis hyvää jos ottais vähän etäisyyttä, niin saattais nähdä asiat toisesta kulmasta..
Meistä on kyllä tullut vähän niiku kämppiksiä. Ei käydä ikinä ulkona missään ja päiväst toiseen samat kuviot.. Huhuh.. Väsyny vieläkin..