Pettäjän geenit

Eikö pettäjä opi vaikka jäisi kiinni?

Olet hyvin tyypillinen mies. Puolustelet miesten pettämistä geeneillä, vaikka se "vika" on täysin korvien välissä. Mies joka pettää, on epävarma itsestään ja yrittää hoitaa sisäisiä ongelmiaan ulkoisella ratkaisuilla. Sinuna en tarjoilisi mielipidettäsi kaikkien muidenkin miesten "geenivikana". Jos olet selkärangaton pikkupoika, niin älä leimaa kaikkia muita miessukupolven edustajia samanlaisiksi. Läheskään kaikki miehet eivät petä..usko pois.

Pettäminen ei myöskaan riipu sukupuolesta. Naiset harrastavat samaa ihan yhtä paljon ja ihan samoista syistäkin.

Jos perustelet pettämistä geeneillä, niin millä selität sen, että löydettyään oikeasti onnellisen ja toimivan ihmissuhteen pettäminen onkin loppunut? Entä mikä siinä on selitys, että pettäminen on loppunut myös terapian avulla, kun pettäjä on ratkaissut huonoon itsetuntoon yms. liittyvät ongelmansa, ja käsittelee ne jotenkin muuten kuin pettämällä?

Ja vielä viimeiseksi: Mikä oli viestisi tarkoitus? Oliko tarkoituksesi osoittaa, että ei kannata olla onnellinen ja luottaa mieheen, niinkö? Jos mies pettää jatkuvasti kulloistakin kumppania, niin eikö se ole kyseisen miehen ongelma? Eihän se nainen ole silloin rikkonut mitään suhdetta vaan se keskenkasvuinen mies, jolla on tarve jatkuvasti pettää jokaista naista...vai kuinka?

ei sitä että pääsee PETTÄMÄÄN

kumpi siinä on päämääränä se että hähähääää sainpas taas petettyä vai olipas kiva seksikokemus ihan huumas mun ylä- ja alapään!

niin toiset haluaa skesiltä enemmän kuin arkiriitoja ja nopeita panoja pyykkikoneenpäällä

tässä taas yksi pettäjä.syy on se että olen komea ja isoaseinen jota suurin osa naisista haluaa.on ihanaa naida eri ihmisten kanssa ja tässähän on aina kaksi en minä ketään siihen pakota hyvin näyttää naisille seksi kelpaavan.Suurin osa näistä ns tosimiehistä jotka eivät petä ovat ulkonäöltään ja kalun kooltaan semmoisia etteivät mitään naisia edes saa.

Genetiikkaa ja geenisäätelyä ymmärtävänä en allekirjoita väitettä, että pettäminen on geeneissä.

Jos olisi olemassa pettäjägeeni tai -geenit, niin silloin henkilöllä olisi jotakin geenituotetta eli proteiinia mitä ei pettävillä ei ole. Eikä sellaista ole. Samat geenit meillä kaikilla on, variaatiota tietysti on ja hormonien suhteen herkkyyseroja, mutta ei niillä voida selittää uskottomuutta.

Sitä paitsi yksilön ulkoiseen olemukseen vaikuttaa yhtä paljon myös ympäristötekijät kuin genettinen perimäkin. Ja itse uskon, että ympäristöllä on paljon suurempi merkitys yksilön uskollisuuskäyttäytymiselle. Uskottomuutta on aina ollut, siitä ei vaan ennen vanhaan voinut puhua. Nykyisin siitä voidaan puhua ja se kyllä varmasti osaltaan myös lisää uskotonta ajattelumallia. Silti en ole sitä mieltä, ettei asiasta saisi puhua, päinvastoin pitää puhua ja oppia ymmärtämään ja hyväksymään asia ja toimimaan parisuhteissaan kukin niin, ettei sitä tapahtuisi, jos ei halua sitä tapahtuvan. Se on ainoa keino estää uskottomuutta - hoitaa omaa parisuhdettaan. Olla suvaitseva ja avoin toista kohtaan, hyväksyä toisen ajatukset, eikä vaatia toista olemaan liian paljon itsensä kaltainen, hyväksyä toisen eroavaisuudet ja etsiä yhteistä kompromissiä.

Liian usein naiset kuvittelee, että saa kaapattua joltakin hyvän miehen. Ei mies vaimoaan jätä kuin aniharvoin. Ja olet oikeassa, ihminen, jolle uskoton käyttäytyminen on luontaista, ei sitä tapaansa jätä. Ehkä vuodeksi, kahdeksi tai kolmeksi, vaan sitten sama kuvio uusiutuu. Tietysti on poikkeuksia. Mutta ehkä toinen nainen, josta on tullut ensimmäinen pystyy ymmärtämään ja hyväksymään sen kyseisen miehen normaalina käyttäytymismallina, aivan kuin sohvaperuna kelaa tv-kanavia kaiket illat. Silloin suhde voi olla onnellinen pitkään.

Kun kerran pettää, rupeaa ajattelemaan pettämisestä uudella tavalla.
Ei se haittaa, vaikka nytkin petän.
Olenhan tehnyt sen aiemminkin.
Minulle tuo on itsetunto kysymys.
En pysty pettämään.
Jos pettäisin, en pystyisi katsomaan itseäni peilistä.