Ajatuksianne Nietzschestä?

Tuskinpa nuoret ymmärtää mitään Nietzschestä. En tosiaan ole aloittelija filosofiassa, tunnen hyvin tieteenfilosofian tai tieteen teorian ja voin varmuudella sanoa, että Hegelin kirjoituksissa ei ole mitään järkeä tieteen valossa. Absoluuttiset henget tai ideat voi heittää roskakoriin, niillä ei tee mitään kovien eli tositieteiden parissa. Mutta Nietzsche sentään osasi jotain, mitä Hegelistä ei voi sanoa: Hegelin filosofia on umpisurkeaa, luvalla sanoen.

YabbaDabbaDuu kirjoitti:

Tuskinpa nuoret ymmärtää mitään Nietzschestä. En tosiaan ole aloittelija filosofiassa, tunnen hyvin tieteenfilosofian tai tieteen teorian ja voin varmuudella sanoa, että Hegelin kirjoituksissa ei ole mitään järkeä tieteen valossa. Absoluuttiset henget tai ideat voi heittää roskakoriin, niillä ei tee mitään kovien eli tositieteiden parissa. Mutta Nietzsche sentään osasi jotain, mitä Hegelistä ei voi sanoa: Hegelin filosofia on umpisurkeaa, luvalla sanoen.

Lue lisää

Ei Hegelin ideoilla tuskin teekään mitään tieteissä. Se tuskin oli tarkoituksenakaan. Kyseessä on filosofiaa, ei tiedettä ja filosofian arvioiminen tieteen kriteereillä on täysin naurettava lähtökohta.

Millä kriteereillä arvioit filosofiaa, jos et käytä tähän tieteen kriteereitä? Mutu-pohjaltako - sitäkö yrität sanoa?

YabbaDabbaDuu kirjoitti:

Millä kriteereillä arvioit filosofiaa, jos et käytä tähän tieteen kriteereitä? Mutu-pohjaltako - sitäkö yrität sanoa?

Filosofian kriteereillä? Milläs muullakaan?

Eli tarvitset tieteen teoriaa eli tieteenfilosofiaa. Tarvitset siis tieteen kriteereitä, joita tarkastellaan tieteenfilosofiassa. Ja kuten sanoin, Hegelin jorinoissa ei ole mitään tieteellistä, kun sitä tarkastellaan tieteenfilosofian keinoin.

YabbaDabbaDuu kirjoitti:

Eli tarvitset tieteen teoriaa eli tieteenfilosofiaa. Tarvitset siis tieteen kriteereitä, joita tarkastellaan tieteenfilosofiassa. Ja kuten sanoin, Hegelin jorinoissa ei ole mitään tieteellistä, kun sitä tarkastellaan tieteenfilosofian keinoin.

Lue lisää

Miten niin tarvitsen filosofian kriteerejä pohtiessani tieteen teoriaa? Tämä ajattelu ei vaan aukene minulle.

Tieteenfilosofiassa tarkastellaan tieteen kriteereitä ja teoriaa, eivätkä nämä asiat koske varsinaisesti filosofiaa millään tavalla, vaan tiedettä. Jos halutaan kehitellä kriteerejä filosofian arvioimiselle, täytyy se tehdä metafilosofiassa. Se, että filosofia tekee kriteerejä tieteelle, ei koske filosofian kriteerejä millään tavalla, sillä kyseessä on kuitenkin kaksi fundamentaalisesti eri asiaa. Jos siis haluan kehitellä filosofian oppianeelle kriteerejä joidenkin yksittäisten filosofisten teorioiden tarkastelulle(kuten Hegelin idealismille), täytyy se tehdä ennemminkin metafilosofiassa kuin tieteenfilosofiassa.

Ja kuten sanoin, Hegelin jorinoilla ei ollut tarkoituskaan olla mitään tieteellistä. Ne ovat filosofiaa, eivät tiedettä.

Filosofia on yleistiede, etkö tiedä tätä? Ja mitä tulee esim. ontologisiin kysymyksiin, ne ovat yleistieteellisiä kysymyksiä. Et siis voi erottaa tiedettä ja filosofiaa toisistaan.

Ja koska filosofia on tiedettä, sitä tulee tarkastella tieteellisesti ja tieteen filosofiasta löydämme kriteereitä kuinka erottaa puhdas huuhaa pätevästä lähestymistavasta.

Hegel on edustaa puhdasta huuhaata. Absooluuttinen henkinen on puhdas valhe.

YabbaDabbaDuu kirjoitti:

Filosofia on yleistiede, etkö tiedä tätä? Ja mitä tulee esim. ontologisiin kysymyksiin, ne ovat yleistieteellisiä kysymyksiä. Et siis voi erottaa tiedettä ja filosofiaa toisistaan.

Ja koska filosofia on tiedettä, sitä tulee tarkastella tieteellisesti ja tieteen filosofiasta löydämme kriteereitä kuinka erottaa puhdas huuhaa pätevästä lähestymistavasta.

Hegel on edustaa puhdasta huuhaata. Absooluuttinen henkinen on puhdas valhe.

Lue lisää

Mitä ihmettä on yleistiede? En ole koskaan törmännyt kyseiseen termiin. Viittaat mitä todennäköisimmin siihen tosiasiaan, että filosofiassa käsitellään suuria kokonaisuuksia hyvin yleisellä tasolla. Tämä pitää paikkansa. Mutta jos tarkastelet asiaa tarkemmin, huomaat, että filosofian ja tieteen tutkimuskohteet poikkeavat toisistaan. Filosofia tutkii käsitteitä, tiede tutkii empiirisesti havaittavaa todellisuutta. Jos siis niiden tutkimuskohde on erilainen, ne eivät voi käyttää samoja kriteerejä arvioidessaan oman alansa teorioita sekä niiden pätevyyttä. Filosofiassa rationaalisuus, loogisuus ja järkevyys jyllää, tieteessä empiiriset havainnot sekä niiden vastaavuus teorioiden kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että filosofiassa teorioita arvioidaan sen perusteella ovatko ne järkeviä ja tieteessä sen perusteella, pitävätkö ne empiirisesti paikkansa. Kriteerit ovat täten erilaisia molemmilla aloilla.

Toisekseen, vaikka hyväksyisimme, että filosofia on "yleistiedettä", tämä "yleistiede" poikkeasi mitä todennäköisimmin metodologioiltaan ja sisäiseltä logiikaltaan niin radikaalisti erityistieteistä(fysiikka, kemia, biologia), että sitä ei voida arvioida samoin perustein kuin erityistietetä.

Filosofia ei ole tiedettä. Se on filosofiaa. Pidetään nämä erillään toisistaan.

Jos et ole törmännyt käsitteeseen yleistiede, et ole perehtynyt lainkaan filosofiaan. Filosofia on tieteiden pohjalla oleva perustiede, joka soveltaa deduktiivista logiikkaa analyysissaan, kuten erityistieteetkin. Eli perusmetodipohja on yhtenevä kaikkien muidenkin tieteiden kanssa.
"Filosofiassa rationaalisuus, loogisuus ja järkevyys jyllää, tieteessä empiiriset havainnot sekä niiden vastaavuus teorioiden kanssa."
Täyttä paskaa. Kovissa tieteissä vaaditaan nimenomaan rationaalisuutta, loogisuutta ja järkevyyttä - ei esim. yleinen suhteellisuusteoria olisi muutoin syntynyt. Puhumattakaan matematiikasta, jossa ei edes empiirista testausta suoriteta.

YabbaDabbaDuu kirjoitti:

Jos et ole törmännyt käsitteeseen yleistiede, et ole perehtynyt lainkaan filosofiaan. Filosofia on tieteiden pohjalla oleva perustiede, joka soveltaa deduktiivista logiikkaa analyysissaan, kuten erityistieteetkin. Eli perusmetodipohja on yhtenevä kaikkien muidenkin tieteiden kanssa.
"Filosofiassa rationaalisuus, loogisuus ja järkevyys jyllää, tieteessä empiiriset havainnot sekä niiden vastaavuus teorioiden kanssa."
Täyttä paskaa. Kovissa tieteissä vaaditaan nimenomaan rationaalisuutta, loogisuutta ja järkevyyttä - ei esim. yleinen suhteellisuusteoria olisi muutoin syntynyt. Puhumattakaan matematiikasta, jossa ei edes empiirista testausta suoriteta.

Lue lisää

Hienosti jätit huomiotta lähestulkoon kaiken mitä sanoin. Teet jatkuvasti erilaisia väitteitä filosofian luonteesta, muttet ole valmis selittämään näkemyksiäsi millään tavalla. Kertoisit toki eksplisiittisesti, mitä yleistiede on. Nyt kun tarkemmin mietin, niin olen ehkä joskus törmännyt termiin, mutta mikään yleinen totuus filosofiasta tämä ei missään tapauksessa ole. Tästä syystä sinun tulisi perustella filosofisia väitteitäsi.

Filosofia on toki sellainen asia, joka on kaiken pohjalla. Enemmän tai vähemmän kaikki ajattelua vaativa toiminta sekä erikoistunut ajattelu pohjautuu aina väistämättä jonkinlaiseen filosofiaan. Filosofia toimii tietyssä mielessä inhimillisen toiminnan pohjana. Se on kuitenkin eri asia kuin se, mitä tästä "pohjasta" seuraa, kuten esimerkiksi tiede. Tiede pohjautuu enemmän tai vähemmän johonkin epistemologisiin ennakko-oletuksiin, kuten esimerkiksi naturalismiin. Tämä filosofia on kuitenkin eri asia kuin tiede. Se, että jostakin asiasta seuraa jotain, ei tarkoita sitä, että tämä asia, josta jotakin seuraa, olisi sama asia kuin se mitä siitä seuraa. Tämänhän tietää jokainen luonnontieteilijä korostaessaan, että filosofia ei ole tiedettä.. Filosofian redusoiminen tieteeksi olisi tuhoisaa filosofialle.

Filosofia soveltaa deduktiivista logiikkaa, tämä pitää paikkansa. Tiedekin soveltaa deduktiivista logiikkaa. Mutta arvaa mitä? Siitä, että molemmat käyttävät samaa logiikan muotoa, ei seuraa sellaista johtopäätöstä, että ne käyttäisivät samaa metodologiaa tai olisivat kaksi samaa asiaa. Mieti nyt vähän; jos tieteen tunnusmerkkinä on se, että jossakin asiassa sovelletaan deduktiivista logiikkaa, niin sittenhän lähestulkoon jokaikinen maailman ihminen on tieteilijä, sillä ihmiset soveltavat kyseistä logiikkaa kutakuinkin koko ajan. Minä sovelsin deduktiivista logiikkaa, kun päättelin, että kaverini ei ole kaupungissa joidenkin premissien pohjalta. Onko tämä tiedettä? Ei minustakaan. Näkemyksesi johtaisi naurettaviin johtopäätöksiin.

Filosofian kanssa olen ollut tekemisissä lähestulkoon joka päivä melkein viimeiset seitsemän vuotta, joten tuskin voidaan sanoa, etten ole perehtynyt lainkaan filosofiaan.

"Täyttä paskaa. Kovissa tieteissä vaaditaan nimenomaan rationaalisuutta, loogisuutta ja järkevyyttä - ei esim. yleinen suhteellisuusteoria olisi muutoin syntynyt. Puhumattakaan matematiikasta, jossa ei edes empiirista testausta suoriteta."

Vaaditaan toki, en minä sitä väittänytkään. Älä laita sanoja suuhuni. Sen sijaan väitän, että tieteissä ei olla yhtä rationaalisia kuin esimerkiksi filosofiassa. Miksi ajattelen näin?

Tieteenfilosofiaan tutustuneena olet vissiin tietoinen Thomas Kuhnin Paradigmateoriasta. Paradigma tarjoaa eräänlaisen teoreettisen rakennelman, jonka pohjalta normaalitiede voi operoida. Myös filosofiset ennakko-oletukset voitaneen tietyillä varauksilla sanoa kuuluvan paradigmoihin(esim. em. naturalismi). Tämä tarkoittaa sitä, että tiede joutuu jatkuvasti tekemään eräänlaisia presuppositioita, ennakko-oletuksia. Nämä presuppositiot hyväksytään enemmän tai vähemmän mukisematta, jos halutaan harjoittaa tiedettä. Tämä tarkoittaa sitä, että keskivertotietelijä ei koskaan tule ajatelleeksi sitä paradigmaa, jonka kontekstissa hän operoi. Hän hyväksyy nämä paradigmat enemmän tai vähemmän irrationaalisesti. Älä ymmärrä tätä väärin.

Filosofiassa sen sijaan tällaisia presuppositioita pyritään välttämään.

Kuhnin näkemys tieteestä on virheellinen. Hän ei ole ymmärtänyt tieteen olemusta. Ei mikään formalismi tai paradigma yksinkertaisesti korvaudu toisella. Fysiikassa Newtonin opit ovat nykyään jatkuvassa käytössä, vaikka oletti absoluuttisen ajan, jonka Einstein osoitti olevankin suhteellista. Newtonin opeilla on paljon enemmän sovelluksia kuin Einsteinin opeilla.

Ihmiset ajattelevat induktiivisesti arkielämässä, jotka pystyisivät tulemaan epävarmuuden kanssa toimeen, eivät deduktiivisesti kuten tieteessä on tapana. Ihmiset siis tekevät arkielämässä epävarmoja yleistyksiä havaintojen pohjalta.

Sinun logiikkasi mukaan matematiikka ei olisi lainkaan tiedettä, joka määritelmäsi mukaan tutkii empiirisesti havaittavaa todellisuutta. Tämä on naurettava väite. Käyttämäsi tieteen käsite on väärä.

YabbaDabbaDuu kirjoitti:

Kuhnin näkemys tieteestä on virheellinen. Hän ei ole ymmärtänyt tieteen olemusta. Ei mikään formalismi tai paradigma yksinkertaisesti korvaudu toisella. Fysiikassa Newtonin opit ovat nykyään jatkuvassa käytössä, vaikka oletti absoluuttisen ajan, jonka Einstein osoitti olevankin suhteellista. Newtonin opeilla on paljon enemmän sovelluksia kuin Einsteinin opeilla.

Ihmiset ajattelevat induktiivisesti arkielämässä, jotka pystyisivät tulemaan epävarmuuden kanssa toimeen, eivät deduktiivisesti kuten tieteessä on tapana. Ihmiset siis tekevät arkielämässä epävarmoja yleistyksiä havaintojen pohjalta.

Sinun logiikkasi mukaan matematiikka ei olisi lainkaan tiedettä, joka määritelmäsi mukaan tutkii empiirisesti havaittavaa todellisuutta. Tämä on naurettava väite. Käyttämäsi tieteen käsite on väärä.

Lue lisää

Tuskin matematiikka tieteenä onkaan täysin verrattavissa muihin erityistieteisiin. Tästähän on ihan paljon keskusteltukin, että onko matematiikka tiedettä. Voitaisiin kuitenkin varmaan suhteellisen hyvällä omallatunnolla väittää, että se joiltakin osin poikkeaa tieteistä, mutta on siinä paljon samaakin. Tämä matematiikan väittäminen sataprosenttisesti tieteeksi on hieman ongelmallista, ja se varmaan ansaitsisi oman ketjunsa. En tee enempää kannanottoja tähän liityen. Pitäydyn kuitenkin alkuperäisessä väitteessäni, että tiede on inhimillistä toimintaa, jossa pyritään selittämään jotakin empiiriseen todellisuuteen kuuluvaa asiaa.

Ihmiset käyttävät sekä induktiivista että deduktiivista logiikkaa arkielämässä.

YabbaDabbaDuu kirjoitti:

Kuhnin näkemys tieteestä on virheellinen. Hän ei ole ymmärtänyt tieteen olemusta. Ei mikään formalismi tai paradigma yksinkertaisesti korvaudu toisella. Fysiikassa Newtonin opit ovat nykyään jatkuvassa käytössä, vaikka oletti absoluuttisen ajan, jonka Einstein osoitti olevankin suhteellista. Newtonin opeilla on paljon enemmän sovelluksia kuin Einsteinin opeilla.

Ihmiset ajattelevat induktiivisesti arkielämässä, jotka pystyisivät tulemaan epävarmuuden kanssa toimeen, eivät deduktiivisesti kuten tieteessä on tapana. Ihmiset siis tekevät arkielämässä epävarmoja yleistyksiä havaintojen pohjalta.

Sinun logiikkasi mukaan matematiikka ei olisi lainkaan tiedettä, joka määritelmäsi mukaan tutkii empiirisesti havaittavaa todellisuutta. Tämä on naurettava väite. Käyttämäsi tieteen käsite on väärä.

Lue lisää

"Ihmiset ajattelevat induktiivisesti arkielämässä, jotka pystyisivät tulemaan epävarmuuden kanssa toimeen, eivät deduktiivisesti kuten tieteessä on tapana."

Luuletko että tieteessä ei käytetä induktiota? Suurin osa "tieteellisistä totuuksista" on induktiivisia yleistyksiä.

Kyllä kovissa tieteissä, kuten esim. matematiikassa ja fysiikassa, deduktiivinen logiikka on se, jonka avulla teoria ja mallit johdetaan, ei induktion avulla. Esim. yleisessä suhteellisuusteoriassa tai vaikka Newtonin opeissa ei ole mitään induktiivista - ne ovat puhtaita deduktiivisen logiikan luomuksia.

Metaphysicalis kirjoitti:

Tuskin matematiikka tieteenä onkaan täysin verrattavissa muihin erityistieteisiin. Tästähän on ihan paljon keskusteltukin, että onko matematiikka tiedettä. Voitaisiin kuitenkin varmaan suhteellisen hyvällä omallatunnolla väittää, että se joiltakin osin poikkeaa tieteistä, mutta on siinä paljon samaakin. Tämä matematiikan väittäminen sataprosenttisesti tieteeksi on hieman ongelmallista, ja se varmaan ansaitsisi oman ketjunsa. En tee enempää kannanottoja tähän liityen. Pitäydyn kuitenkin alkuperäisessä väitteessäni, että tiede on inhimillistä toimintaa, jossa pyritään selittämään jotakin empiiriseen todellisuuteen kuuluvaa asiaa.

Ihmiset käyttävät sekä induktiivista että deduktiivista logiikkaa arkielämässä.

Lue lisää

Jos matematiikka on mielestäsi epätiedettä (niinkuin käyttämäsi tieteen määritelmä väittää), niin silloin on myöskin esim. fysiikka, joka käyttää matematiikkaa perusmetodinaan teorioiden konstruoinnissa. Matematiikka on kovien tieteiden yleinen kieli, ja jos väität, että tämä kieli on epätieteellinen, väittämäsi tarkoittaa myös, että kovat tieteetkin, kuten fysiikka, ovat epätieteellisiä, koska niiden soveltama metodi olisi epätieteellinen.
Itse en voi hyväksyä ajatusta, että matematiikka ja matematiikkaa soveltavat tieteet, kuten fysiikka, ovat missään muodoin epätieteitä.

YabbaDabbaDuu kirjoitti:

Kyllä kovissa tieteissä, kuten esim. matematiikassa ja fysiikassa, deduktiivinen logiikka on se, jonka avulla teoria ja mallit johdetaan, ei induktion avulla. Esim. yleisessä suhteellisuusteoriassa tai vaikka Newtonin opeissa ei ole mitään induktiivista - ne ovat puhtaita deduktiivisen logiikan luomuksia.

Lue lisää

Tuossa täytyy nyt erottaa ensinnäkin havaintojen teko ja teorian johtaminen oletuksista. Jos ei ole mitään syytä olettaa toisin, niin tehdyt havainnot induktiivisesti yleistetään koko perusjoukkoon. Loogista deduktiota käytetään tietysti aina kun se on mahdollista, mm. silloin, kun johdetaan aksioomista ennustuksia.

Aksioomien muodostusprosessi on tietysti sekin mielenkiintoinen, ja siinä tyypillisesti käytetään massiivisessa mittaluokassa induktiota. Esim. Newtonin painovoimalaki. Tarinan mukaan Newtonin päähän putosi omena, missä yhteydessä hän keksi induktiivisen säännön: kaikkien kappaleiden liikkeitä ohjaa sama voima, niin taivaankappaleiden kuin omenienkin.

Entäpä sitten aksioomiin sisältyvien kaavojen muotoilu? Havaintoja, havaintoja, havaintoja, ja niiden pohjalta tehtyjä induktiivisia yleistyksiä (muutkin kappaleet käyttäytyvät samalla tavalla kuin nämä tähänastisissa kokeissa käytetyt). Induktiivisen yleistyksen jälkeen etsitään sopiva kaavaehdokas ilmiöitä kuvaamaan, ilman mitään, mistä se dedusoitaisiin. Kyseessä on havaintojen pohjalta tehty puhdas arvaus, varsinkin jos teoria on aivan uusi ilman vanhaa taustateoriaa, jonka johdoksia käytettäisiin hyväksi. Uuden teorian kehittäjä tietysti toivoo, että tulevat havainnot tulevat vahvistamaan hänen hatustaan tempaisemansa kaavan. Ei Schrödinger esimerkiksi johtanut aaltoyhtälöään mistään - hän vain keksi sen.

Monella kaltaisellasi koululaisella on tieteenteosta romanttinen mielikuva, jossa arvauksilla, luovuudella, induktiolla ja sen sellaisilla ei ole mitään osaa eikä arpaa, vaan työ on vain deduktiivista johtamista, johtamista ja johtamista. Normaalitieteessä tuo tietysti jossain määrin päteekin, mutta kun jotakin aivan uudenlaista tiedettä tehdään, on deduktion suhteellinen osuus siinä minimissään.

I.N.Duck kirjoitti:

Tuossa täytyy nyt erottaa ensinnäkin havaintojen teko ja teorian johtaminen oletuksista. Jos ei ole mitään syytä olettaa toisin, niin tehdyt havainnot induktiivisesti yleistetään koko perusjoukkoon. Loogista deduktiota käytetään tietysti aina kun se on mahdollista, mm. silloin, kun johdetaan aksioomista ennustuksia.

Aksioomien muodostusprosessi on tietysti sekin mielenkiintoinen, ja siinä tyypillisesti käytetään massiivisessa mittaluokassa induktiota. Esim. Newtonin painovoimalaki. Tarinan mukaan Newtonin päähän putosi omena, missä yhteydessä hän keksi induktiivisen säännön: kaikkien kappaleiden liikkeitä ohjaa sama voima, niin taivaankappaleiden kuin omenienkin.

Entäpä sitten aksioomiin sisältyvien kaavojen muotoilu? Havaintoja, havaintoja, havaintoja, ja niiden pohjalta tehtyjä induktiivisia yleistyksiä (muutkin kappaleet käyttäytyvät samalla tavalla kuin nämä tähänastisissa kokeissa käytetyt). Induktiivisen yleistyksen jälkeen etsitään sopiva kaavaehdokas ilmiöitä kuvaamaan, ilman mitään, mistä se dedusoitaisiin. Kyseessä on havaintojen pohjalta tehty puhdas arvaus, varsinkin jos teoria on aivan uusi ilman vanhaa taustateoriaa, jonka johdoksia käytettäisiin hyväksi. Uuden teorian kehittäjä tietysti toivoo, että tulevat havainnot tulevat vahvistamaan hänen hatustaan tempaisemansa kaavan. Ei Schrödinger esimerkiksi johtanut aaltoyhtälöään mistään - hän vain keksi sen.

Monella kaltaisellasi koululaisella on tieteenteosta romanttinen mielikuva, jossa arvauksilla, luovuudella, induktiolla ja sen sellaisilla ei ole mitään osaa eikä arpaa, vaan työ on vain deduktiivista johtamista, johtamista ja johtamista. Normaalitieteessä tuo tietysti jossain määrin päteekin, mutta kun jotakin aivan uudenlaista tiedettä tehdään, on deduktion suhteellinen osuus siinä minimissään.

Lue lisää

Ajattelin kirjoittaa vielä jonkinlaisen vastauksen YabbaDabbaDuulle, mutta joku tieteestä selvästikin tietäväisempi teki sen puolestani. Ei muuta lisättävää.

I.N.Duck kirjoitti:

Tuossa täytyy nyt erottaa ensinnäkin havaintojen teko ja teorian johtaminen oletuksista. Jos ei ole mitään syytä olettaa toisin, niin tehdyt havainnot induktiivisesti yleistetään koko perusjoukkoon. Loogista deduktiota käytetään tietysti aina kun se on mahdollista, mm. silloin, kun johdetaan aksioomista ennustuksia.

Aksioomien muodostusprosessi on tietysti sekin mielenkiintoinen, ja siinä tyypillisesti käytetään massiivisessa mittaluokassa induktiota. Esim. Newtonin painovoimalaki. Tarinan mukaan Newtonin päähän putosi omena, missä yhteydessä hän keksi induktiivisen säännön: kaikkien kappaleiden liikkeitä ohjaa sama voima, niin taivaankappaleiden kuin omenienkin.

Entäpä sitten aksioomiin sisältyvien kaavojen muotoilu? Havaintoja, havaintoja, havaintoja, ja niiden pohjalta tehtyjä induktiivisia yleistyksiä (muutkin kappaleet käyttäytyvät samalla tavalla kuin nämä tähänastisissa kokeissa käytetyt). Induktiivisen yleistyksen jälkeen etsitään sopiva kaavaehdokas ilmiöitä kuvaamaan, ilman mitään, mistä se dedusoitaisiin. Kyseessä on havaintojen pohjalta tehty puhdas arvaus, varsinkin jos teoria on aivan uusi ilman vanhaa taustateoriaa, jonka johdoksia käytettäisiin hyväksi. Uuden teorian kehittäjä tietysti toivoo, että tulevat havainnot tulevat vahvistamaan hänen hatustaan tempaisemansa kaavan. Ei Schrödinger esimerkiksi johtanut aaltoyhtälöään mistään - hän vain keksi sen.

Monella kaltaisellasi koululaisella on tieteenteosta romanttinen mielikuva, jossa arvauksilla, luovuudella, induktiolla ja sen sellaisilla ei ole mitään osaa eikä arpaa, vaan työ on vain deduktiivista johtamista, johtamista ja johtamista. Normaalitieteessä tuo tietysti jossain määrin päteekin, mutta kun jotakin aivan uudenlaista tiedettä tehdään, on deduktion suhteellinen osuus siinä minimissään.

Lue lisää

En kiellä induktion osuutta esim. fysiikassa, mutta nykyään moderni fysiikka on hyvin abstraktista ja matemaattista, jossa korostuu deduktiivisen päättelyn merkitys. Esim. uusien yhtenäisteorioiden luominen on pitkälti matemaattinen ongelma ja tätä varten tarvitaan uutta matematiikkaa todennäköisesti. Ja tämä matematiikka on abstraktia, vailla selkeää empiriistä ulottuvuutta, esim. M-teoriaa ei pystytä edes empiirisesti testaamaan.

Schrödingerin yhtälö, jonka annoit esimerkkinä modernista fysiikasta ja totesit, että hän vain keksi sen. Tämä keksiminen tai aaltoyhtälön konstruointi tapahtui fysiikaalisten systeemien ominaisuuksia loogisesti miettimällä, ei empiirisesti.

Schrödingerin yhtälö on hyvä esimerkki. Tämä yhtälöhän on täysin deduktiivinen, eikä se pysty ratkaisemaan yleistämisongelmaa. Toki aaltoyhtälössä on todennäköisyys mukana, mutta tämä todennäköisyys samaistetaan aaltoliikkeen värähtelylaajuuden kuvaavan funktion neliöksi, ilman että olisi määritetty, kuinka todennäköisyys on jakautunut. Kyseinen todennäköisyys ei ole siis induktiivinen todennäköisyys, vaan puhtaasta deduktiivinen todennäköisyys. Induktiivinen todennäköisyys edellyttää etukäteisjakauman määrittämistä todennäköisyydelle eli kuinka todennäköisyys on jakautunut parametriavaruudessa. Vain näin saamme Humen esittämän yleistämisongelman (eli deduktion sisäänrakennetun ongelman) ratkaistuksi formaalilla tavalla.

Schödingerin yhtälössä on paljon ongelmia, kun sitä ryhdytään soveltamaan itse fysiikan ulkopuolelle tieteisiin, jossa kontrolloituja kokeita ei voida. Schödingerin yhtälössä aaltofunktion tarkka funktionaalinen eli operatiivinen rakenne ei ole selvillä. Käytännössä voimme yrittää estimoida kyseisen funktion muotoa havaintoaineiston perusteella - joita ei-kokeellisessa tutkimuksessa on käytössä vain yksi kappale - joustavien eli ei-parametristen tilastollisten menetelmien avulla, mutta vain staattisesti. Dynaamisia joustavia menetelmiä, jossa pystyttäisiin estimoimaan paikka JA aika samanaikaisesti ei-parametrisesti ei ole olemassa. Pystymme toki estimoimaan aikaulottuuden ilman paikka ulottuvuutta joustavasti esim. aalloke-muunnoksien eli wavelettien avulla, mutta kuinka saada estimoitua samanaikaisesti myös spatiaalinen ulottuvuus, siinäpä vasta dilemma.

Mitä yritän sanoa, että jotta saamme käytännössä selville aaltofuktion esitysmuodon, meidän täytyy tehdä se loogisesti päättelemällä systeemin teoreettisten ominaisuuksien perusteella, sillä empiirisesti emme voi sitä tehdä. Ja puhun nyt ennen kaikkea ei-kokeellisesta tutkimuksesta, jossa toistomittaukset eivät ole mahdollisia.

Omenan päähän putoaminen Newtonin päähän on legenda, mikä sen todellisuusarvo on, en tiedä. Mutta se ainakin tiedetään, että Newton perusti differentiaali- ja integraalilaskennan, jota siis tarvitaan Newtonin liikelaeissa, keksimisen voimakkaasti Euklidiseen geometriaan, jota yleisesti pidetään abstraktina todellisuuden idealisaationa, joka on ennen kaikkia ihmismielen tuoman järjen tuotetta.

En missään nimessä kiellä induktion merkitystä tieteessä, yksinkertaistin liikaa, enkä oikeasti ajattele näin. Mutta merkittävien tieteellisten keksintöjen tekemisessä näen loogisen päättelyn ohella hyvin merkittäväksi tekijäksi hyvän vaistotoiminnan eli intuition, ja moniosaamisen eli kyvyn nähdä laaja-alaisesti tutkimusongelma, jotta pystyy hahmottamaan kokonaisuuksia.

Tietääkseni kukaan vakavasti otettava nykyaikainen mielenfilosofi ei kannata tällaista radikaalia fysikalismia, joten teoriasi ihmisestä pelkkänen biologisena robottina tuskin pitää paikkaansa.

Ehkä se yritti turhan tiukkaan pitää kiinni omasta filosofiastaan?