puoliso tutkii puhelinta

En näköjään saa loppumaan. Sain nyt oikein anteeksi pettämisen. Ihan älytöntä! Minulla ei ole edes miespuolisia ystäviä! Laitoin kännykkään kasvotunnistuksen ja pin koodin. On varmasti huomannut sen ja nyt vasta epäileekin. En olisi tätäkään hänestä arvannut ja mitä muilta olen kuullut niin ei ole ikinä ollut mustasukkaista sorttia. No nyt on. Kamalaa kun alkaa itsekin tarkkailla itseään että käyttäydynkö epäilyttävästi. Ystävien kanssa kommunikointia olen jo vähentänyt radikaalisti. Edellisessä parisuhteessa oli sama juttu. Olin nyt niin tyytyväinen kun minulla on terveellä itsetunnolla varustettu mies. Eipä näytä olevankaan. Taas tähän halpaan. Kohta olen taas lukittu kotiin.

Mies ei näe käytöksessään mitään outoa. Ei vaikka on mustasukkainen jo lääkärillekin jolla kävin. Kun puhuin miespuolisesta serkustanikin niin alkoi kysellä takakireästi hänestäkin. Minulla ei ole tietokonetta. Miehellä on kaksi. Nyt asensi niihin salasanan etten ilman häntä niille pääse. Tiliotteilta haluaa selvityksen rahankäytöstä. Tämä on hullua.

Ja sinä sallit tuon? Annat hänelle tiliotteesikin? Voi ihmettä, nainen. Eiköhän teidän suhde ole siinä, ainakin jos vähääkään itsestäsi välität. En kirjoita näin ilkeyttäni. Toivon sinulle parempaa elämää.

jenniina1 kirjoitti:

Ja sinä sallit tuon? Annat hänelle tiliotteesikin? Voi ihmettä, nainen. Eiköhän teidän suhde ole siinä, ainakin jos vähääkään itsestäsi välität. En kirjoita näin ilkeyttäni. Toivon sinulle parempaa elämää.

Lue lisää

Juuri noin.

Jos et pidä jalanjäljistä kasvoillasi, älä suostu kynnysmatoksi. Et ole velvollinen näyttämään tiliotetta, et vastaamaan kysymyksiin serkuista, et antamaan kännykkää tai käsilaukkua tutkittavaksi.

mustatsukat kirjoitti:

Mies ei näe käytöksessään mitään outoa. Ei vaikka on mustasukkainen jo lääkärillekin jolla kävin. Kun puhuin miespuolisesta serkustanikin niin alkoi kysellä takakireästi hänestäkin. Minulla ei ole tietokonetta. Miehellä on kaksi. Nyt asensi niihin salasanan etten ilman häntä niille pääse. Tiliotteilta haluaa selvityksen rahankäytöstä. Tämä on hullua.

Lue lisää

Kuulostaa mielenterveysongelmalta.
Mahdollisesti "vain" narsismi tai epäluuloinen persoonallisuushäiriö. Pahimmillaan voi olla harhaluuloisuushäiriö (= vainoharhaiusuus/ paranoia) Joka on psykoosisairaus.
Netistä lääkärisivuilta löydät runsaasti tietoa noista.

Miehesi saattaa hyvinkin tarvita psykiatrin apua. Ja varsin mahdollisesti ei koe sitä tarvitsevansa eikä suostuisi menemään.

Mikään noista häiriöistä ei parannu pelkällä rakkaudella tai tavallisilla keskusteluilla . Pitkä on tie ennenkuin edes tällainen potilas hoitoon saadaan, ja hoito tehoaa hitaasti.

Suosittelen lähtemään tuosta suhteesta tai ainakin samasta kodista . Olisinpa minäkin ajoissa lähtenyt.

Ystävieni minulle lähettämät viestit, sähköpostit, whatsapit, FB-yksärit eivät kuulu kenenkään muun luettavaksi, ne on lähetetty luottamuksella minulle. Työkännyyni tulevia viestejä minun ei ole edes lupa näyttää kenellekään, olen työnantajalleni vastuussa siitä, että sekä kännykkäni että sähköpostini on suojattu salasanoilla, joihin muilla ei ole pääsyä.

Jos edellisestä suhteesa on jäänyt traumoja, niin ne kuuluu hoitaa ennen uuden suhteen aloittamista, tai kertoa niistä mutta hyväksyä, että se ei oikeuta rikkomaan toisen yksityisyyden suojaa (ja lojaliteettia työnantajaa kohtaan).

helka kirjoitti:

Ystävieni minulle lähettämät viestit, sähköpostit, whatsapit, FB-yksärit eivät kuulu kenenkään muun luettavaksi, ne on lähetetty luottamuksella minulle. Työkännyyni tulevia viestejä minun ei ole edes lupa näyttää kenellekään, olen työnantajalleni vastuussa siitä, että sekä kännykkäni että sähköpostini on suojattu salasanoilla, joihin muilla ei ole pääsyä.

Jos edellisestä suhteesa on jäänyt traumoja, niin ne kuuluu hoitaa ennen uuden suhteen aloittamista, tai kertoa niistä mutta hyväksyä, että se ei oikeuta rikkomaan toisen yksityisyyden suojaa (ja lojaliteettia työnantajaa kohtaan).

Lue lisää

Mitä sitten, kun sinulla on salaista sutinaa työsähköpostissasi, tai työpuhelimessasi? Työkanavat ovat helpoin ja nopein tie salasuhteisiin, joihin on helpompi keksiä tekosyitä. ;)

Aloittajan kannattaa tietenkin miettiä onko hänellä salasuhde. Mikäli puolison käytös vuosiensaatossa muuttu selvästi ja mitään selvää syytä ei ole, tietenkin tulee ensisijaisesti mieleen pettäminen. Myös asiaan vaikuttaa paljon se, miten kommunikoi kumpaninsa kanssa, kun hänellä on epäilyksensä.

Silloin kun puolison kanssa voi jakaa kaiken, on hyvä parisuhde, mikäli kaikkea ei voi puolisolle puhua, pitäisi miettiä asian raskauttavat tekijät, mikäli niitä ei ole, niin katse peiliin.

lin-lin kirjoitti:

Mitä sitten, kun sinulla on salaista sutinaa työsähköpostissasi, tai työpuhelimessasi? Työkanavat ovat helpoin ja nopein tie salasuhteisiin, joihin on helpompi keksiä tekosyitä. ;)

Aloittajan kannattaa tietenkin miettiä onko hänellä salasuhde. Mikäli puolison käytös vuosiensaatossa muuttu selvästi ja mitään selvää syytä ei ole, tietenkin tulee ensisijaisesti mieleen pettäminen. Myös asiaan vaikuttaa paljon se, miten kommunikoi kumpaninsa kanssa, kun hänellä on epäilyksensä.

Silloin kun puolison kanssa voi jakaa kaiken, on hyvä parisuhde, mikäli kaikkea ei voi puolisolle puhua, pitäisi miettiä asian raskauttavat tekijät, mikäli niitä ei ole, niin katse peiliin.

Lue lisää

MIksi olisin miesystäväni kanssa, jos haikailisin muita?

Meillä on Suomessa viestintäsalaisuus ja sen rikkominen on rikos. Ihminen jää myös hyvin nopeasti yksin, jos ystävät eivät voi häneen luottaa vaan hänelle luottamuksellisesti lähetetyt viestit ovat myös muiden luettavissa. Yksikään parisuhde ei ole sen arvoinen.

Puhumattakaan siitä, että riskeeraa työpaikkansa vain sairaalloisen mustasukkaisen kumppanin takia.

Olen tarjonnut hänelle puhelinta luettavaksi ja jos haluaa käyttää sitä niin saa kyllä. En vain halua että hän penkoo sitä salaa ja lukee juurikin ystävienikin viestejä. Enkä ymmärrä mustasukkaisuutta. Rakastan häntä. Kehun päivittäin ja hellin. Varmasti ei jää huomaamatta kuinka rakastan. En ymmärrä. Hän itse on enimmäkseen ilkeä ja ylimielinen, mutta olen järkeillyt että se on juurikin tätä mustasukkaisuutta että minulle ei tulisi liian itsevarma olo. Päästän sen vain toisesta korvasta ulos.

mustatsukat kirjoitti:

Olen tarjonnut hänelle puhelinta luettavaksi ja jos haluaa käyttää sitä niin saa kyllä. En vain halua että hän penkoo sitä salaa ja lukee juurikin ystävienikin viestejä. Enkä ymmärrä mustasukkaisuutta. Rakastan häntä. Kehun päivittäin ja hellin. Varmasti ei jää huomaamatta kuinka rakastan. En ymmärrä. Hän itse on enimmäkseen ilkeä ja ylimielinen, mutta olen järkeillyt että se on juurikin tätä mustasukkaisuutta että minulle ei tulisi liian itsevarma olo. Päästän sen vain toisesta korvasta ulos.

Lue lisää

" Hän itse on enimmäkseen ilkeä ja ylimielinen, mutta olen järkeillyt että se on juurikin tätä mustasukkaisuutta että minulle ei tulisi liian itsevarma olo."

Mitä minä just luin?! :o "Olet järkeillyt" ja hyväksyt sen, että sinua kohdellaan kuin kynnysmattoa?

Kirjoitit tuolla aiemmin, että "kohta olen taas lukittu kotiin" - taas? Eli toistat parisuhteissasi tiettyä kuviota? Miksi? Miksi et usko, että ansaitsisit sellaisen kumppanin, joka arvostaa sinua ja luottaa sinuun??

lin-lin kirjoitti:

Mitä sitten, kun sinulla on salaista sutinaa työsähköpostissasi, tai työpuhelimessasi? Työkanavat ovat helpoin ja nopein tie salasuhteisiin, joihin on helpompi keksiä tekosyitä. ;)

Aloittajan kannattaa tietenkin miettiä onko hänellä salasuhde. Mikäli puolison käytös vuosiensaatossa muuttu selvästi ja mitään selvää syytä ei ole, tietenkin tulee ensisijaisesti mieleen pettäminen. Myös asiaan vaikuttaa paljon se, miten kommunikoi kumpaninsa kanssa, kun hänellä on epäilyksensä.

Silloin kun puolison kanssa voi jakaa kaiken, on hyvä parisuhde, mikäli kaikkea ei voi puolisolle puhua, pitäisi miettiä asian raskauttavat tekijät, mikäli niitä ei ole, niin katse peiliin.

Lue lisää

Vaikka toisella olisi salasuhde, ja vaikka olisi vaikka työpostissa vipinää tms, niin se ei silti oikeuta toista koskaan menemään lukemaan toisen maileja, eikä edes vaatimaan sellaista. Siitä ei ole hyötyä kenellekään.

Minua on petetty, ja tiedän tasan tarkkaan miltä mustasukkaisuus tuntuu. Kun exä petti minua, minä takerruin häneen. Epäilin ja kyttäsin. Toki hänkin teki sitä minulle... Luottamusta ei ollut. Suhde loppui neljän vuoden jälkeen omaan mahdottomuuteensa. Vaikka siis mies ei uudelleen pettänytkään.

Nykyisen mieheni asioita en kyttää. Menneen takia saatan joskus tuntea mustasukkaisuutta, etenkin kun pitkään sinkkuna elelleellä miehellä on paljon naispuolisia tuttuja, facebookkamuja yms. Mutta edellisestä suhteestani opin, miten pahan olon se kyttääminen suhteeseen tekee. Siis myös kyttääjälle. Nyt elän siis sillä asenteella, että LUOTAN. Jos mies pettää luottamukseni, niin voin silti olla tyytyväinen siihen, että minä en ole häntä ahtaalle ajanut, ja itse olen suhteessamme tehnyt parhaani, että molemmilla on hyvä olla ja elää. En pilaa hyvää suhdetta sillä, että turhaan kyttäisin. Eikä kyttää mieskään.

Ei meillä mitään salasanoja kännyköissä ole. Minulla ainakaan, ja en usko että miehelläkään, kun on niin vanha känny.;) En ole koskaan katsonut. Mies on kerran vastannut puhelimeeni, kun olin itse vessassa ja huusin että voisitko vastata.:) Viestejä emme ole lukeneet. Paitsi jos syytä tai toisesta jompi kumpi on näyttänyt toiselle jonkun viestin. Tämä tuntuu hyvältä.

Jos minulle tulisi sellainen olo, että mies ei luota minuun tai minä en luota mieheen, tekisin töitä sen eteen, että luottamus taas palaisi. Se ei palaa kyttäämällä, uskokaa pois! Se kyttääminen vain menee rajattomaksi. Kaikki muka täytyy tietää, kaikessa oppii näkemään jotain epäilyttävää.

Luottamusta rakennetaan puhumalla, tekemässä mukavia juttuja yhdessä, suunnittelemalla tulevaisuutta yms. Rakastamalla.

Jos jollain on kyttäävä puoliso, joka ei ole halukas opettelemaan siitä heti pois tuen kanssa, niin lopettakaa suhde. Heti. Minä olin todella kamala sellainen kumppani, enkä koskaan exälleni olisi paremmaksi muuttunut. Vasta yksin elämisen, itseeni tutustumisen ja uuden suhteen myötä opin.

assa77 kirjoitti:

Vaikka toisella olisi salasuhde, ja vaikka olisi vaikka työpostissa vipinää tms, niin se ei silti oikeuta toista koskaan menemään lukemaan toisen maileja, eikä edes vaatimaan sellaista. Siitä ei ole hyötyä kenellekään.

Minua on petetty, ja tiedän tasan tarkkaan miltä mustasukkaisuus tuntuu. Kun exä petti minua, minä takerruin häneen. Epäilin ja kyttäsin. Toki hänkin teki sitä minulle... Luottamusta ei ollut. Suhde loppui neljän vuoden jälkeen omaan mahdottomuuteensa. Vaikka siis mies ei uudelleen pettänytkään.

Nykyisen mieheni asioita en kyttää. Menneen takia saatan joskus tuntea mustasukkaisuutta, etenkin kun pitkään sinkkuna elelleellä miehellä on paljon naispuolisia tuttuja, facebookkamuja yms. Mutta edellisestä suhteestani opin, miten pahan olon se kyttääminen suhteeseen tekee. Siis myös kyttääjälle. Nyt elän siis sillä asenteella, että LUOTAN. Jos mies pettää luottamukseni, niin voin silti olla tyytyväinen siihen, että minä en ole häntä ahtaalle ajanut, ja itse olen suhteessamme tehnyt parhaani, että molemmilla on hyvä olla ja elää. En pilaa hyvää suhdetta sillä, että turhaan kyttäisin. Eikä kyttää mieskään.

Ei meillä mitään salasanoja kännyköissä ole. Minulla ainakaan, ja en usko että miehelläkään, kun on niin vanha känny.;) En ole koskaan katsonut. Mies on kerran vastannut puhelimeeni, kun olin itse vessassa ja huusin että voisitko vastata.:) Viestejä emme ole lukeneet. Paitsi jos syytä tai toisesta jompi kumpi on näyttänyt toiselle jonkun viestin. Tämä tuntuu hyvältä.

Jos minulle tulisi sellainen olo, että mies ei luota minuun tai minä en luota mieheen, tekisin töitä sen eteen, että luottamus taas palaisi. Se ei palaa kyttäämällä, uskokaa pois! Se kyttääminen vain menee rajattomaksi. Kaikki muka täytyy tietää, kaikessa oppii näkemään jotain epäilyttävää.

Luottamusta rakennetaan puhumalla, tekemässä mukavia juttuja yhdessä, suunnittelemalla tulevaisuutta yms. Rakastamalla.

Jos jollain on kyttäävä puoliso, joka ei ole halukas opettelemaan siitä heti pois tuen kanssa, niin lopettakaa suhde. Heti. Minä olin todella kamala sellainen kumppani, enkä koskaan exälleni olisi paremmaksi muuttunut. Vasta yksin elämisen, itseeni tutustumisen ja uuden suhteen myötä opin.

Lue lisää

Loistava kirjoitus! Tämä kohta pisti erityisesti silmään: "Nyt elän siis sillä asenteella, että LUOTAN. Jos mies pettää luottamukseni, niin voin silti olla tyytyväinen siihen, että minä en ole häntä ahtaalle ajanut, ja itse olen suhteessamme tehnyt parhaani, että molemmilla on hyvä olla ja elää."

Tuolla periaatteella elän itsekin. Toisen yksityiset asiat eivät kuulu minulle. Ja jos hän ei luottaisi minuun, niin ongelma olisi hänellä ja odottaisin hänen tekevän sille jotain.

lin-lin kirjoitti:

Mitä sitten, kun sinulla on salaista sutinaa työsähköpostissasi, tai työpuhelimessasi? Työkanavat ovat helpoin ja nopein tie salasuhteisiin, joihin on helpompi keksiä tekosyitä. ;)

Aloittajan kannattaa tietenkin miettiä onko hänellä salasuhde. Mikäli puolison käytös vuosiensaatossa muuttu selvästi ja mitään selvää syytä ei ole, tietenkin tulee ensisijaisesti mieleen pettäminen. Myös asiaan vaikuttaa paljon se, miten kommunikoi kumpaninsa kanssa, kun hänellä on epäilyksensä.

Silloin kun puolison kanssa voi jakaa kaiken, on hyvä parisuhde, mikäli kaikkea ei voi puolisolle puhua, pitäisi miettiä asian raskauttavat tekijät, mikäli niitä ei ole, niin katse peiliin.

Lue lisää

Mietihän lin-lin millä mielellä itse olisit kun sun henkilökohtaiset asiat käy lukemassa jonkun sairaalloisen mustasukkainen avokki työsähköpostista? Aivan varmasti lähetät itsekin sähköposteja eri firmoihin ja virastoihin. Haluatko oikeasti että niitä käy kuka vaan lukemassa? Vielä jos vastaanottaja sattuu olemaaan toista sukupuolta ja siellä päässä oleva mustasukkainen avokki sairaassa mielessään kuvittelee teidän välillä jotain sutinaa?
Aloittaja nyt sattuu olemaan jo alistettu nainen kun hyväksyy tuollaista, on jopa vähentänyt yhteydenpitoa kavereihin jne. "ettei mies turhaan suuttuisi". Läheisriippuvuutta, alistamista, narsismia....ei terveeltä kuulosta mutta omapa on elämänsä. Mitä sitten kun eka nyrkinheilautus käy?

lin-lin kirjoitti:

Mitä sitten, kun sinulla on salaista sutinaa työsähköpostissasi, tai työpuhelimessasi? Työkanavat ovat helpoin ja nopein tie salasuhteisiin, joihin on helpompi keksiä tekosyitä. ;)

Aloittajan kannattaa tietenkin miettiä onko hänellä salasuhde. Mikäli puolison käytös vuosiensaatossa muuttu selvästi ja mitään selvää syytä ei ole, tietenkin tulee ensisijaisesti mieleen pettäminen. Myös asiaan vaikuttaa paljon se, miten kommunikoi kumpaninsa kanssa, kun hänellä on epäilyksensä.

Silloin kun puolison kanssa voi jakaa kaiken, on hyvä parisuhde, mikäli kaikkea ei voi puolisolle puhua, pitäisi miettiä asian raskauttavat tekijät, mikäli niitä ei ole, niin katse peiliin.

Lue lisää

Todella toivon oman puolisoni ymmärtävän, että mun työpostit ja -puhelimet on töitä varten, ei pelleilyä. Sovin niillä tämän tästä tapaamisia asiakkaiden kanssa, ja kyllä, useimmat ovat vastakkaista sukupuolta. Siinä jos mustasukkainen ryhtyisi penkomaan, varmasti löytäisi luuloilleen vahvistuksen. Omasta mielestään siis, mulla kun ei ole mitään sutinaa kenenkään kanssa.

No tilitiedot olis jossain määrin kyllä hyvä tietää ennen naimisiin menoa, jos on tarkoitus elää ilman avioehtoa, tai suunnitella edes yhteisä isoja hankintoja avioliitossa (kuten asunnon osto yhdessä.) Mutta siis tilitiedoilla ei tässä yhteydessä tarkoiteta sitä, että minä päivänä kävi Siwassa ja minä päivänä Motonetissa, vaan sitä että puolison täytyy tietää, että kumppani on järkevä rahankäyttäjä, ja tietää vähän millainen tulotaso on.

Ei voi esimerkiksi haaveilla isosta ok-talosta miehen/naisen kanssa, jos toisella on keskimääräiset tulot ja toinen on läpeensä pahoissa käyttöluottoveloissa...

Toivoisin että raha-asioista ihmiset selvittäisivät enemmän puolisolleen, niin vältyttäis monelta ikävältä yllätykseltä. Itse en olisi koskaan muuttanut miehen kanssa asumaan, tai edes ruvennut seurustelemaan, jos minulla ei olisi ollut käsitystä siitä, että hän on normaali rahankäyttäjä, eikä ole mitään ongelmia sillä saralla, ja tulotasokin on riittävä. Samoja asioita tietysti vaadin itseltäni.

Tekstarit, mailit yms ovat yksityisiä. Niiden vastaanottaja itse päättää, haluaako niitä jollekin jakaa vai ei, eikä siihen saa mitään painostusta liittyä.

No eipä tullut edellisessä avioliitossa mieleen tarkastella miehen omaisuutta. Eikä tässäkään suhteessa minusta miehelle kuulu tippaakaan raha-asiani. Asumiskulut on jaettu tulojen mukaan prosentti osuuksina. Ruokaan käytettävät varat on yhteisellä tilillä. Tiedetään tasantarkkaan mikä tavara kuuluu kellekin. Meillä on kyllä minun tuoli ja sinun pöytä. Ollaan kuitenkin aikuisia ihmisiä ja meillä ei ole mitään pesänrakentamis tarvetta eikä todellakaan ikinä aikomusta mennä naimisiin!