Teinkö sittenkään oikein

pahamieli

Yritän pitää tämän mahdollisemman lyhyenä, en ole koskaan ennen kirjoittanut tänne..

Erosin n. kuukausi sitten 4vuotta kestäneestä suhteesta. Suhteessa meillä oli mukavaa toisemme kanssa, mutta sitten oli niitä riitoja paljon. Entisessä asunnossa mieheni hajotti paljon tavaroita suuttuessaan, mutta ne sitten loppuivat. Viimeinen riita oli kuitenkin melko raju, mulla oli sen jälkeen käsissä ja jaloissa mustelmia. Sen riidan jälkeen juteltiin ja päätettiin jatkaa vielä, mieheni sanoin että sen riidan kautta hän ymmärti että ei voi jatkaa enää noin, hän haluaa muuttua meidän molempien kannalta. Meillä alkoi mennä paremmin, mutta ahisti koko ajan ja sitten parin viikon päästä riidasta sanoin hänelle, että en tiedä mitä haluan ja halun ehkä ollakkin yksin. Hän sitten vastasi siihen että ehkä se olisi parempi sitten erota.

Nyt olen asunut n. viikon omillani. Aluksi tämä oli mukavaa ja viihdyin, iltaisin oli vaan paha mieli. Nyt sitten eilen juttelin entisen kanssa ja hän sanoin, että häntä kaduttaa koko ero koska ei olisi oikeasti edes halunnut erota. Hän sanoin myös, että oli ihan suunnitellut miten meidän suhteen saapi toimimaan ja halusi että meillä molemmilla on hyvä olla ja että tästä tulee jotain, halusi tosissaan sitoutua. Sitten olinkin jo ehdottamassa eroa, ja hän sanoin eilen että halusi vaan että mulla on parempi olo, sen takia sitten suostui eroon eikä halunnut alkaa taistelemaan minusta.

Tunnen niin pahaa mieltä, itken vaan koko ajan. Entä jos teinkin väärin? Entä jos olisin antanut miehelleni mahdollisuuden korjata virheet ja näyttää että pystyy muuttumaan, olisiko mulla ollut sitten täydellinen suhde hänen kanssaan? Haluaisin vaan että saisin käännettyä ajan taaksepäin ja peruisin koko eron.
Haluaisin neuvoja, miten tästä jatkaa eteenpäin, miten saan unohdettua entisen ja olemaan onnellinen.. Koska en usko että hän enää haluaa palata kanssani yhteen, koska sanoin eilen hänelle että haluaisin hänen tulevan luokseni ja hän vastasi siihen että haluaisi tulla, mutta ei koska asiat menisi vielä vaikeaksi sitten.

5

406

    Vastaukset 5

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Iceiceice

      Kaikki vuodenajat ikävä näkee. Nyt jälkeenpäin ole vakuuttunut että ero oli oikea ratkaisu. Muutaman vuoden jälkeen kertoi (uusi tyttöystävä ex mieheni lapsen äiti) ymmärtävänsä minun päätöksen erosta. Hänelle.

    • usko_minua

      Teit oikean päätöksen. Joskus kannattaa vain myöntää ettei mies muutu. Jos mies kerran väkivaltainen sinua kohtaan, on hän taatusti sitä uudelleen. Miehet ovat siitä erikoisia, kun tulee ero, alkaa vakuuttelu että nyt minä muutun, tiedän miten me voidaan olla onnellisia. Ei se vain niin mene. Jos olette useasti suhteenne aikana jo keskustelleet asioista, muutos olisi pitänyt tulla silloin. Olet vasta viikon asunut yksin. "Paranemiseen" menee aikaa, ja anna se itsellesi. Itke jos itkettää, suhteen loppuminen on aina kova pala.
      Mieti mikä tekee sinut onnelliseksi, mikä sinusta tuntuu hyvältä. Jätitkö suhteen aikana jotain omia "juttuja" vähemmälle, tee niitä nyt. Se hyvä fiilis vielä palaa etkä tarvitse siihen entistä kumppaniasi. Suosittelen myös olemaan erossa hänestä, muuten "paraneminen" ja eteenpäin pääseminen vaikeutuu.

      • pahamieli

        Entiseni oli siis jo ennen eroa tajunnut että on tehnyt minua kohtaan väärin ja että haluaa muuttua meidän molempien takia, ei eron jälkeen.. Hän sanoi että hänellä oli suunnitelmat ja kaikki, miten meistä tulee jotain, halusi oikeasti sitoutua kanssani. Sitten pamautin eron hänelle..


    • Väkivalta ja esineiden hajoittaminen on aina hälyyttävä merkki, jota ei pidä vain ohittaa. Minusta tei oikean ratkaisun

      Ehdottaisin, että nyt vain puret hammasta ja kestät tuota ikäväntunnetta.Vaadi, että mies menee esim säännöllisiin lyömätön linja tapaamisiin tms. Sitten kun sinulla on konkreettisia merkkejä hänen muuttumisestaan, niin esim vuoden päästä voit kokeilla yhteenpalaamista jos molemmat vielä haluaa.

      Usein vain käy niin, että kun pahin ikävä hellittää, niin toinen tai molemmat tajuavat muutakin elämää olevan.

    • iknow

      Pelkkä sen tajuaminen ja myöntäminen että on tehnyt väärin, ei riitä vielä mihinkään.
      On oltava luja ja määrätietoinen tahto muuttua. On tosissaan sitouduttava siihen, ja nöyrryttävä hakemaan apua. Se onsitä oikeaa vahvuutta, heikkoutensa myöntäminen ja oikea ja todellinen halu saada siihen apua.
      Asioitten väkivallalla "selvittely"(esim juuri tavaroitten heittely, joka tuskin koskaan sille tasolle jää), on hälyttävä merkki ja oire vakavasta ongelmasta. Se ei parane eikä oikene pelkästään sillä, että seuraavana päivänä kadutaan ja sanotaan että ei-koskaan-enää-ja-voi-anteeksi!
      Pelastit itsesi ja nahkasi. Älä hyvä ihminen sitä kadu!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Suomalaisten pinna paloi - Ärsytys iskee uudesta TTK-juontajasta "Eihän tälle voi kun nauraa"

      Oliko Veronica Verho hyvä valinta TTK-juontajaksi? Uuden TTK-juontajan henkilöllisyyttä on arvailtu siitä asti, kun Va
      Suomalaiset julkkikset
      80
      2057
    2. Nainen, onko sinussa sitä aitoa feminiinisyyttä jäljellä

      Vai onko se jäänyt meikkien, korujen, hameiden ym. alle peittoon? Onko naisellisuutesi aitoa vai opetettua? Jos teet nai
      Ikävä
      366
      1259
    3. Missäs se Miss Suomussalmi luuraa?

      Jokin aika sitten eräs myyjätär tituleerasi itsensä Miss Suomussalmeksi. Asiakas oli kuulemma Tokmannin kassalla todennu
      Suomussalmi
      27
      1115
    4. Kirjoita jotain

      Kivaa, hellää ja piristävää
      Ikävä
      141
      1038
    5. Mitäpä luulet että tykkääkö

      kukaan kaivatustasi ?
      Ikävä
      97
      814
    6. Päälle hautaus?

      Hautauksissa puhutaan päällehautauksista jos vaikka mies on kuollut ensin ja vaimo 20 vuotta myöhemmin! Todellisuudessa
      Lieksa
      133
      799
    7. Varmaan aika moni

      Haluaisi sinut enemmän kuin mielellään
      Ikävä
      45
      727
    8. On tuota ikäeroa meillä kyllä aivan liian paljon

      Etsi samanikäistä kuin olet, niin minäkin.
      Ikävä
      62
      716
    9. T rakastan sua

      vaikket sitä usko
      Ikävä
      61
      676
    10. Voisit nainen joskus vastata minulle

      Ja antaa jotain itsestäsi. Pientä tunnistetta ja juttua itsestäsi ja meistä. Kannustan.
      Ikävä
      63
      672
    Aihe