En tiedä, sopiiko kysymykseni tälle palstalle, tai onko tällaista täällä järkevää kysyä, mutta haluan seuraavanlaista asiaa tiedustella. Esitän siis miehille kysymyksen: Millaisia ajatuksia teissä herättää näkövammainen kumppani?
Olen kolmeakymppiä lähentelevä nainen Jyväskylästä, ja siis näkövammainen. Viimeisimmästä parisuhteestani on kulunut pian kolmisen vuotta. Nyt sinkkumarkkinoilla ollessani olen laittanut merkille, että usein miehet jännittävät seurassani, mikä on toisaalta alkuun ymmärrettävää, kun tietoa ei välttämättä asiasta ole kaikilla tarpeeksi. Välillä käy niin, että näkövamma on jopa muuri minun ja miesten välillä, jota kumpikaan ei saa rikottua. En ole koskaan pahastunut, jos minulta on asiasta kysytty, enkä aio niin tehdä myöskään tulevaisuudessa. On harmillista, että toiset luulevat minun etsivän avustajaa, hoitajaa, huolenpitäjää tai muuta vastaavanlaista holhoajaa. Totuus on se, että etsin parisuhdetta ja rakkautta siinä missä te "tavallisetkin" henkilöt. Pärjään omillani, käyn töissä ja harrastuksissani, huolehdin itseni ja kotini itse, käyn kaupassa ja muilla asioilla, pärjään mainiosti yksin, enkä missään tapauksessa tahdo enkä tarvitse muuta kuin tasavertaisen kumppanin. Ainoastaan silmät ovat pois pelistä, toisin sanoen näkö niistä, mutta asiat on totuttu tekemään toisella tavalla, ilman sitä aistia. Elämäni on aivan tavallista kuten muillakin, mutta tätä moni ei tunnu ymmärtävän. Aina ei ole edes mahdollisuutta keskustella asiasta, koska muuri on toisen edessä liian suuri.
Mitä te miehet sanotte. Mikä teitä pelottaa / jännittää? Voisitteko kuvitella lähestyvänne näkövammaista henkilöä esimerkiksi baarissa, harrastuksissa kuntosaleilla jne? Missä yleensäkin porukka toisiinsa tutustuu. Tuntuisiko teistä mahdottomalta elää näkövammaisen kanssa, vai onko vamma teille lopulta merkityksetön asia? Kertokaa tuntemuksianne ja ajatuksianne, olisi mielenkiintoista kuulla, miltä teistä tuntuisi ajatus tutustua ja olla parisuhteessa sokean kanssa.
Olen kolmeakymppiä lähentelevä nainen Jyväskylästä, ja siis näkövammainen. Viimeisimmästä parisuhteestani on kulunut pian kolmisen vuotta. Nyt sinkkumarkkinoilla ollessani olen laittanut merkille, että usein miehet jännittävät seurassani, mikä on toisaalta alkuun ymmärrettävää, kun tietoa ei välttämättä asiasta ole kaikilla tarpeeksi. Välillä käy niin, että näkövamma on jopa muuri minun ja miesten välillä, jota kumpikaan ei saa rikottua. En ole koskaan pahastunut, jos minulta on asiasta kysytty, enkä aio niin tehdä myöskään tulevaisuudessa. On harmillista, että toiset luulevat minun etsivän avustajaa, hoitajaa, huolenpitäjää tai muuta vastaavanlaista holhoajaa. Totuus on se, että etsin parisuhdetta ja rakkautta siinä missä te "tavallisetkin" henkilöt. Pärjään omillani, käyn töissä ja harrastuksissani, huolehdin itseni ja kotini itse, käyn kaupassa ja muilla asioilla, pärjään mainiosti yksin, enkä missään tapauksessa tahdo enkä tarvitse muuta kuin tasavertaisen kumppanin. Ainoastaan silmät ovat pois pelistä, toisin sanoen näkö niistä, mutta asiat on totuttu tekemään toisella tavalla, ilman sitä aistia. Elämäni on aivan tavallista kuten muillakin, mutta tätä moni ei tunnu ymmärtävän. Aina ei ole edes mahdollisuutta keskustella asiasta, koska muuri on toisen edessä liian suuri.
Mitä te miehet sanotte. Mikä teitä pelottaa / jännittää? Voisitteko kuvitella lähestyvänne näkövammaista henkilöä esimerkiksi baarissa, harrastuksissa kuntosaleilla jne? Missä yleensäkin porukka toisiinsa tutustuu. Tuntuisiko teistä mahdottomalta elää näkövammaisen kanssa, vai onko vamma teille lopulta merkityksetön asia? Kertokaa tuntemuksianne ja ajatuksianne, olisi mielenkiintoista kuulla, miltä teistä tuntuisi ajatus tutustua ja olla parisuhteessa sokean kanssa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensin tutustuminen, sitten rakastuminen. En usko, että näkövamma siihen suoraan vaikuttaa.
Miten sitten oikein kirjoitit tuon viestin?
Sanoisin, että sokea nainen kelpaisi monelle miehelle, varsinkin niille, jotka ovat epävarmoja ulkonäöstään. En pahemmin kuulu tuohon kategoriaan, mutta jos oikeasti löytyisi itselleni sopiva nainen, ei haittaisi vaikka olisikin sokea.
No kyllähän näön puuttuminen on sen verran perustava puute, että väkisinkin kokisin sen hankalaksi parisuhteessa. Se vaikuttaisi kaikkeen yhteiseen tekemiseen. En halua loukata, haluan vain olla rehellinen.
Otatko suihin mielelläsi ja montako kertaa haluat seksiä viikossa?
Hei, ja kiitos kaikille kolmelle asiallisista viesteistä.
Joku kysyi palstalle kirjoittamisestani. Vastaan lyhyesti: Näkövammaisilla on tietokoneille asennettuja apuvälineitä, joiden ansiosta netin käyttö on mahdollista. Puhesyntetisaattori ja pistekirjoitusnäyttö.
Joku koki, että näön puuttuminen vaikuttaa kaikkeen yhteiseen tekemiseen. Tässä tullaan juuri siihen, mistä kirjoitin viestiketjun aloituksessa. Ihmisillä on niin vähän tietoa, joka aiheuttaa sen, että tällaisia ennakkoluuloja syntyy todella helposti, seurauksena ihmisten haluttomuus / uskalluksen puute tutustua esimerkiksi juuri näkövammaiseen henkilöön. Suurimman osan asioista teemme täysin normaalisti, emmekä itse tunne niitä vaikeina tai hidastavina. Tekstistä ei selvinnyt, millä tavoin kirjoittaja kokee asian vaikuttavan esimerkiksi arkea ajatellen. En loukkaannu enkä syyllistä. Suosittelen tutustumaan erilaisiin ihmisiin ja heidän maailmoihinsa. Sen ei tarvitse tapahtua välttämättä parisuhdemielessä, muissakin merkeissä kannattaa käyttää tilaisuus hyväksi, jos sellainen tarjoutuu. Oma maailmankuva avartuu ja oppii itsekin uudenlaisia asioita.
Hei vaan sinulle.
Jos omaat mukiin menevät ns.pinnalliset puitteet, niin uskoisin monenkin miehen olevan valmiita seurustelemaan. Osalle miehistä tietysti kumppanin näkövammaisuus on liikaa, mutta tutustumisen jälkeen jolloin ennakkoluulot on saatu karsittua, niin eiköhän sentään monikin haluaisi seurustella.
Vaikka kuinka uskottelisimme tässä porukalla, että sokeus ei ole monien asioiden este, niin kyllä se vain on. Aika moni toiminto ja kokeminen tässä maailmassa perustuu näköaistille. Itse kokisin kumppanin sokeuden itseäni ja erilaisia yhteisiä kokemuksia kapeuttavaksi tekijäksi.