Olimme löytäneet tämän naisen kanssa toisemme vähän yli puoli vuotta sitten netin treffi-palstan kautta. Olemme käyneet hurjan pitkiä keskusteluja sähköpostitse, joissa on ruodittu kummankin elämät oikein pohjia myöten. Myös tapailtu jonkin verran ja seksiä harrastettu. Kummallakin harvinaisen vaikeat avioliitot takana ja niistä parit lapset. Löydettiin toisistamme oikein sielunkumppanit, oltiin käytännössä kaikesta menneestä, olevasta ja tulevasta samaa mieltä. Suhde oli juurikin siksi niin ainutlaatuinen, kun tuntui että mistään ei oltu erimieltä ja nuo aiempien suhteiden koettelemukset oli niin helppo käsittää kun itsellä oli hyvin samanlaista takana. Osattaisiin sitten yhteisessä elämässä olla tältä pohjalta "täydellisiä kumppaneita" toisillemme ja myös seksi sujui "täydellisesti".
No, nyt hän sitten meni "hiljaiseksi" melkein kolmeksi viikoksi. Ei mitään vastausta sähköpostilla, tekstareilla, ei vastannut soittoihin. Netin FB-sivujen kautta sitten pääsin "jäljille" ja sain puristettua edes muutaman vastauksen sähköpostiin. Ei ollut jaksanut odottaa suhteen etenemistä, vaikka olin kertonut selkeän aikataulutuksen ja kumpikin oli sen hyväksynyt. Sitten oli kuulemma vaan suhteen hidas eteneminen ja siitä johtuva yksinäisyys ahdisti ja oli laittanut tekemään tyhmästi ja etsimään uuden suhteen rinnalle. Ja ilmeisesti kun oltiin riittävän pitkällä, niin sitten vasta lopetettiin yhteydenpito minuun.
Ja ihan viimeisiin viesteihin saakka kaikki oli muka kunnossa ja rakkaus kukoisti... Tunteet kuulemma oli olemassa vieläkin...
Olin, että What??? Miten voi tehdä "täydelliselle kumppanilleen" näin? Luulisi että olisi sitten ottanut puheeksi että ei jaksa tätä etenemisvauhtia ja se olisi mietitty yhdessä. Erottu vaikka sovussa. Mutta miksi ihmeessä toista pitää satuttaa näin helkutisti häviämällä, pettämällä ja jättämällä?? Ja varsinkin kun oli moneen kertaan selittänyt miten ei ikkipäivänä voisi minua pettää tai jättää, no nyt teki sitten kummatkin samaan syssyyn...
Edellisessäkin liitossa tulin petetyksi, onko kaikki naiset samanlaisia? Että se on vaan ajan kysymys?
No, nyt hän sitten meni "hiljaiseksi" melkein kolmeksi viikoksi. Ei mitään vastausta sähköpostilla, tekstareilla, ei vastannut soittoihin. Netin FB-sivujen kautta sitten pääsin "jäljille" ja sain puristettua edes muutaman vastauksen sähköpostiin. Ei ollut jaksanut odottaa suhteen etenemistä, vaikka olin kertonut selkeän aikataulutuksen ja kumpikin oli sen hyväksynyt. Sitten oli kuulemma vaan suhteen hidas eteneminen ja siitä johtuva yksinäisyys ahdisti ja oli laittanut tekemään tyhmästi ja etsimään uuden suhteen rinnalle. Ja ilmeisesti kun oltiin riittävän pitkällä, niin sitten vasta lopetettiin yhteydenpito minuun.
Ja ihan viimeisiin viesteihin saakka kaikki oli muka kunnossa ja rakkaus kukoisti... Tunteet kuulemma oli olemassa vieläkin...
Olin, että What??? Miten voi tehdä "täydelliselle kumppanilleen" näin? Luulisi että olisi sitten ottanut puheeksi että ei jaksa tätä etenemisvauhtia ja se olisi mietitty yhdessä. Erottu vaikka sovussa. Mutta miksi ihmeessä toista pitää satuttaa näin helkutisti häviämällä, pettämällä ja jättämällä?? Ja varsinkin kun oli moneen kertaan selittänyt miten ei ikkipäivänä voisi minua pettää tai jättää, no nyt teki sitten kummatkin samaan syssyyn...
Edellisessäkin liitossa tulin petetyksi, onko kaikki naiset samanlaisia? Että se on vaan ajan kysymys?
Vastaukset 4
Vanhimmat
No olipa akka kerrakseen, ihan täysi peluri.
Olen pahoillani puolestasi, mutta ei se ollut ainutlaatuinen suhde,..narsisti osaa esittää roolinsa hyvin, eikä hän koskaan pysty ketään oikeasti rakastamaan, että et menettänyt mitään..hyvä, kun pääsit eroon..niistä peijakkaista kun ei tahdo päästä irti millään.
Nyt vaan meni sitten kokonaan luottamus vastakkaiseen sukupuoleen siinä mielessä, että joskus vielä yrittäisi jotain vähänkään vakavampaa suhdetta, kun se ennen tätä suhdetta oli jo vanhan liiton jäljiltä niin kovin alhaalla. Minusta tulisi varmasti hyvvin epäilevä ja se sitten taas toiselle olisi raskasta ja epäreiluakin... Tässä sitten ajattelin, että tämän naisen kanssa jos ei onnistu niin ei sitten kenenkään, kun kaikki sujui niin hienosti.
No, näin kun kävi niin kai se sitten vaan on että kaikille sitä kunnollista ja pitkäkestoista parisuhdetta ei ole vaan tarkoitettu.
Ei kaikki naiset ole samanlaisia ei ainakaan mun kohdalle ole osunut ette kai sitten olleet sopivia toisillenne ? pisti silmään muutama asia mikä vähän ihmetyttää "ruotineet elämän tapahtumat läpi" ei kai uuteen suhteeseen voi mennä sillä tavalla et pitää tietää kaikki menneisyydestä ellei sitten ole tullut muuten puheeksi en ainakaan itse halua tietää kaikkea nykyisen menneisyydestä ellei se itse sitä ota puheeksi mennyt on mennyttä ja myös mun nykyisellä on tavallaan vaikea pari suhde takana ja sitten tämä "odottaa suhteen etenemistä, vaikka olin kertonut selkeän aikataulutuksen" kuulostaa hirveen suuniteltulta itse menen tunteen mukaan ja keskustelemalla mitä toinen haluaa ja mitä itse haluan, sen mukaan edetään eteenpäin et miltä kummastakin tuntuu ilman mitään että laitetaan jotain aikatauluja, (tietysti tietty varovaisuus kun kummallakin on edellisistä suhteista 1 lapsi) mutta jokainen taaplaa tyylillään onnea sulle kyllä se oikea vielä sieltä löytyy
Joo, siis kummallakin oli todella kivuliaat liitot takanaan. Ongelmia hyvin paljon ja paljon samanlaisia, niin pystyttiin hyvin samaistumaan toistemme tilanteisiin ja antamaan tukea. Ne keskustelut oikeastaan syvensikin suhteen ja toi hurjan hyvän luottamuksen molemmin puolin.
Ja kyllä joo, paljon suunniteltiin asioita ja tulevaisuutta, kun se tuntui kummallekin sopivan. Se oli kummallekin aika terapeuttista kun kaikkien menneiden ongelmien jälkeen oli oikeasti jotain "valoa tunnelin päässä".
Ja kyllä varovaisuus oli läsnä kun oli harvinaisen huonot liitot takana ja kummallakin lapsia. Mutta kaikella tuolla paljolla keskustelemisella sitä luottamusta toista kohtaa rakennettiin. Ja se olikin hyvällä tasolla, kunnes silmän räpäyksessä toinen "kaataa koko veneen". Ja tekee vielä niin kivuliaasti kun pettää ja jättää ja häviää, niin että pelkäsin että onko jotain sattunut. Sitten saan oikein "kaivelemalla" kaivella että edes koko ihmisen sain antamaan edes pari kommenttia. Tokihan niistä paistoi pettymys omaan toimintaan ja varmaan hävetti ettei kehdannut ottaakaan yhteyttä, mutta ihmeellistä kun ei osaa ajatella asiaa minun kannaltani, eli miten kivuliaaksi tilanne minua kohtaan tuossa tulikaan. Jäi tunne että siinä haluttiin tahallaan kostaa minulle (ja hyvin onnistuttiin kyllä), mutta mitä siinä kostettiin, kun mielestäni en tehnyt ikinä mitään loukkaavaa...