Tässä on muutamia tähän postaukseen liittyvää aihetta:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/12418468
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13476137
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13476137
Tämä aihe siis kertoo siitä mitä otsikkokin, eli myrkyllisistä kaveri- tai oikeastaan voisi sanoa sosiaalisista piireistä.
Ymmärrätkö sinä, mitä minä meinaan niillä?
Palstalla on tosiaan paljon ollut puhetta yksinäisyydestä ja kaverien merkityksestä,
mutta jotenkin jälkimmäinen tuntuisi olevan niin "tärkeää" että ensiksi mainittu
on pahinta maailmassa. Yksin olo on minusta hyvä asia, ja yksinäisyys paha, mutta sanoisin että myrkyllinen seura on jo niin miinus-merkillä varustettua seuraa, että on parempi olla vaikka yksinäisyydessä kuin sellaisessa.
Onko palstalaisilla sellaisesta kokemusta?
Eli tälläisiä myrkyllisiä sosiaalisia piirejä yleensä voi olla vaikka hapan työympäristö, paska kaveripiiri, missä oikeastaan vaan hengaat mukana mutta fakta on, että kyse on enempikin tottumuksesta kuin todellisesta kaveruudesta. Myös tietysti kouluympäristö voi olla tälläinen. (Enkä minkään kohdalla puhu nyt tylsästä tai neutraalista ympäristöstä). Tai sitten joku yksittäinen kaveri tai kaverit, jotka pikemminkin pitävät huolta siitä että olet ja pysyt kyykyssä (esim. joku huomaa että olet saamassa naista, hän pyrkii estämään sen, tai jos hän kuulee että olet pääsemässä hyvään duuniin hän pyrkii puhumaan sinut siitä pois jne). Jopa vanhemmat voivat olla tälläisiä, narsistiset vanhemmat ovat kateellisia jopa omille lapsilleen, ja yrittävät estää sinua tekemästä valintoja, tai pakottavat sinut heistä riippuvaisiksi peräkammarinpojiksi.
Omakohtainen kokemukseni taas on ollut helposti ihmisiin tutustuvana, ja paljon
kavereita omanneena, että eri piireihin tutustuminen on johtanut siihen, että on tavannut jonkin verran tälläistä. Itse olen sittemmin sellaisen aineksen aika karskisti eliminoinut pois, mutta kyllä minäkin tapauksen tunnen.
Minulle tie siihen alkoi kun päätin että rupean enemmän keskittymään ystäviini kuin vain siihen, että kavereissa on määrää (laadun sijasta) ja se avasi silmäni.
Pitäisin sitä jokseenkin feminiinisen kulttuurin tuotteena, että on pakko olla valtavat sosiaaliset piirit. Minulla esim. on Facebookissa joitakin satoja kavereita, mutta kun sinne menin silti pyrin aloittamaan "puhtaalta pöydältä" ja jättämään monia "entisen elämäni" tuttuja ulos, tai en ainakaan aktiivisesti heitä haalinut. Jotkut silti halusivat mukaan, mutta tulivat sitten itse poistuneeksi, kun huomasivat mikä uusi järjestys oikein on. Jotkut taas potivat solidarisuutta,jos jätin myrkyllisen aineksen pois ja jäivät itsekin ulos.
Joten, vielä kerran: Kerro oma tarinasi?
Entä saiko tämä avaamaan silmäsi, että mikä voisi parantaa asioita?
Luulisin että moni mies, esim. ATM-luokan edustaja, varmasti hyötyy siitä, että poistuu myrkyllisistä piireistä ja hakee uusia.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/12418468
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13476137
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13476137
Tämä aihe siis kertoo siitä mitä otsikkokin, eli myrkyllisistä kaveri- tai oikeastaan voisi sanoa sosiaalisista piireistä.
Ymmärrätkö sinä, mitä minä meinaan niillä?
Palstalla on tosiaan paljon ollut puhetta yksinäisyydestä ja kaverien merkityksestä,
mutta jotenkin jälkimmäinen tuntuisi olevan niin "tärkeää" että ensiksi mainittu
on pahinta maailmassa. Yksin olo on minusta hyvä asia, ja yksinäisyys paha, mutta sanoisin että myrkyllinen seura on jo niin miinus-merkillä varustettua seuraa, että on parempi olla vaikka yksinäisyydessä kuin sellaisessa.
Onko palstalaisilla sellaisesta kokemusta?
Eli tälläisiä myrkyllisiä sosiaalisia piirejä yleensä voi olla vaikka hapan työympäristö, paska kaveripiiri, missä oikeastaan vaan hengaat mukana mutta fakta on, että kyse on enempikin tottumuksesta kuin todellisesta kaveruudesta. Myös tietysti kouluympäristö voi olla tälläinen. (Enkä minkään kohdalla puhu nyt tylsästä tai neutraalista ympäristöstä). Tai sitten joku yksittäinen kaveri tai kaverit, jotka pikemminkin pitävät huolta siitä että olet ja pysyt kyykyssä (esim. joku huomaa että olet saamassa naista, hän pyrkii estämään sen, tai jos hän kuulee että olet pääsemässä hyvään duuniin hän pyrkii puhumaan sinut siitä pois jne). Jopa vanhemmat voivat olla tälläisiä, narsistiset vanhemmat ovat kateellisia jopa omille lapsilleen, ja yrittävät estää sinua tekemästä valintoja, tai pakottavat sinut heistä riippuvaisiksi peräkammarinpojiksi.
Omakohtainen kokemukseni taas on ollut helposti ihmisiin tutustuvana, ja paljon
kavereita omanneena, että eri piireihin tutustuminen on johtanut siihen, että on tavannut jonkin verran tälläistä. Itse olen sittemmin sellaisen aineksen aika karskisti eliminoinut pois, mutta kyllä minäkin tapauksen tunnen.
Minulle tie siihen alkoi kun päätin että rupean enemmän keskittymään ystäviini kuin vain siihen, että kavereissa on määrää (laadun sijasta) ja se avasi silmäni.
Pitäisin sitä jokseenkin feminiinisen kulttuurin tuotteena, että on pakko olla valtavat sosiaaliset piirit. Minulla esim. on Facebookissa joitakin satoja kavereita, mutta kun sinne menin silti pyrin aloittamaan "puhtaalta pöydältä" ja jättämään monia "entisen elämäni" tuttuja ulos, tai en ainakaan aktiivisesti heitä haalinut. Jotkut silti halusivat mukaan, mutta tulivat sitten itse poistuneeksi, kun huomasivat mikä uusi järjestys oikein on. Jotkut taas potivat solidarisuutta,jos jätin myrkyllisen aineksen pois ja jäivät itsekin ulos.
Joten, vielä kerran: Kerro oma tarinasi?
Entä saiko tämä avaamaan silmäsi, että mikä voisi parantaa asioita?
Luulisin että moni mies, esim. ATM-luokan edustaja, varmasti hyötyy siitä, että poistuu myrkyllisistä piireistä ja hakee uusia.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ihan totta. Tälläkin palstalla törmää välillä tähän "pidetään köyhät kyykyssä"-mentaliteettiin, koska jos joku oikeasti ja menestyksellisesti lähtee radikaalisti parantamaan olojaan niin voi sitä kateuden määrää..
Itse sanoisin, että matkustaminen avartaa eikä kukaan ole profeetta omalla maallaan. Itseään kahlitseville ympäristön määritelmille voi sanoa hyvästi kun vaihtaa maisemaa.
Samoilla linjoilla siis. Hyvä että joku on hiffannut.
"Itse sanoisin, että matkustaminen avartaa eikä kukaan ole profeetta omalla maallaan. Itseään kahlitseville ympäristön määritelmille voi sanoa hyvästi kun vaihtaa maisemaa."
Ihan samaa mieltä.
Tosin, en sanoisi että nyt ihan Suomesta pitäisi karauttaa pois, sanon että jo siirtyminen lähimpään, suureen tai keskisuureen kaupunkiin auttaa kummasti ja antaa etäisyyttä.
Minulla se tapahtui opiskelujen kautta, mikä myös oli hyvä idea sillä se toi kavereita, joista on olllut jopa "hyötyä" seuraavia vaiheita ajatellen.
Jos olisin jäänyt maalle, pelottaa ajatellakin mikä olisi tilanne nyt.
Siellä ne istuksivat tiukassa sosiaalisessa liekassaan, pienissä kuvioissaan ja paremmasta tietämättöminä.
Käyttäisin sanaa laumahierarkia.
Joskus alle parikymppisenä kaveriporukoissa ei ollut vielä paljon naisia, usein kokoonnuttiin viettämään iltaa ihan miesten kesken, käytiin baarissa. Silloin kaikki olivat samanarvoisia. Oltiin reiluja toisia kohtaan. Ketään ei syrjitty, ketään ei kohdeltu niin kuin ilmaa, kaikkia arvostettiin. Ei sillä ollut väliä minkä näköinen oli, oliko koulutus jäänyt peruskouluun vai opiskeliko yliopistolla.
Kaikki jotenkin muuttui siinä vaiheessa kun naiset, niin kavereiden tyttöystävät kuin sikkunaisetkin tulivat mukaan. Jotenkin naisilla oli tärkeää heti tehdä keskenään selväksi että niille suosituimmille ja komeimmille miehille ollaan mukavia, ja ovat tervetulleimpia aina mukaan. Rumaa miestä enintään tervehditään, jos nyt sitäkään. Ei ruma sinkkumies ollut tervetullut yleensä mukaan, paitsi velvollisuudesta kavereiden tyttöystävät vaihtoivat pari sanaa. Olisin kaivannut aikuisempaa suhtautumista. Kaikista mulkuimmat "kaverit" lähtivät tähän laumahierarkiajuttuun mukaan, eli olivat ylpeitä siitä että olivat kelvanneet parisuhteisiin, perustivat suosituimpien kanssa ns. sisäpiirejä ja muuta paskaa. Ihan niin kuin jossain suslilauman hierarkiassa muodostuu alfapari, suositut naaraat... ja sitten ne omega sudet, joita saa syrjiä ja joille voi välillä vittuilla.
Tuollaisista paskapiireistä pitää päästä eroon. Jos sinne tulee joku uusi nainen, niin hän huomaa ja hänelle ehkä kerrotaankin että kuka on joukon atm jolle ei sitten pillua anneta ja jolle ei edes jutella. Mielummin kannattaa olla sitten vaikka yksin kuin joukon syrjityin jäsen.
Kaveripiireillä ja muillakin piireillä on kuitenkin eroa. Esim. työyhteisössäni olen arvostettu. Jos tapaan naisen, joka ei tiedä ollenkaan mikä olen miehiäni, niin hänellä on suuri tarve kysyä parisuhdehistoriastani yms. koska hän ei osaa itse päätellä sitä minkälainen mies olen. Jos hän tapaisi minut ryhmän jäsenenä, niin ryhmä joko "myrkyttäisi" minut tai jopa antaisi minusta positiivisen kuvan, ja sen perusteella nainen arvostelisi minut, ei siis itse vaan muiden suhtautumisen mukaan. Näin voi päätellä että harvoin nainen osaa itse päätellä sitä onko mies hyvä, vaan tarvitsee sen kaveripiirin hyväksynnän ja huomion siitä kuinka paljon muut tahtovat miestä. Eli onko mies suosittu vai ei.
Jotkut vähemmän suositut mieskaverini ovat löytäneet naisen ja sen jälkeen heitä ei ole näkynyt vanhoissa kaveripiireissä. Paljon mahdollista on se, ettei he ovat sen verran aisureita, ettei nainen päästä heitä kotoa poistumaan. Nyt olen kuitenkin ajatellut, että yksi todennäköinen syy voi olla myös myrkylliset kaveripiirit. Jos hän on ollut aikaisemmin kaveripiirin naisten suhteen vähiten haluttu, niin haluaako hän mennä naisen kanssa sen ryhmän seuraan. Vaatii sen kaverin naiselta itseluottamusta osoittaa ryhmälle että tämä on minun mies vaikka hän ei olisi suosittu ja olisitte mitä mieltä hänen markkina-arvostaan.
Tuo alku on hyvää kuvausta siitä, että miten joukkosieluiset naiset ja joukkosieluiset miehet löytävät toisensa, ja osa heistä osoittautuu oitis kanoiksi, ja osa elättäjä-valkoritarityypeiksi, jotka me jokainen tunnetaan.
"Tuollaisista paskapiireistä pitää päästä eroon. Jos sinne tulee joku uusi nainen, niin hän huomaa ja hänelle ehkä kerrotaankin että kuka on joukon atm jolle ei sitten pillua anneta ja jolle ei edes jutella. Mielummin kannattaa olla sitten vaikka yksin kuin joukon syrjityin jäsen."
Olen samaa mieltä. Itse en ole joutunut tuollaiseen tilaan, joskin maalla tapahtunut seurustelusuhde oli hieman sellainen että siellä varmasti minun hyvä asema ryhmässä vaikutti positiivisesti myös siihen, että sain naisen niistä harvoista joita siellä oli. Mutta muuten tuo on klassinen esimerkki kirjaimellisesti myrkyllisestä kaveripriiristä.
Itse en ole törmännyt siihen, mutta olen tietoinen siitä miten jotkut miehet huomaavat saavansa erityisesti naisilta työpaikkakiusaamista tuon saman laumasieluisuuden vuoksi. Jos vapaammissa piireissä, kuten kaveripiireissä on noita nokkivia valkoritareita, tai sitten näitä jännämiestyyppejä, niin tuo ikä jää päälle naisille ilmeisesti ja eivätkä he hillitse sitä edes duunissa. Koulussahan nyt oli jo näitä pinkoilevia pikkuvanhoja likkoja joilla oli sama asenne.
"Esim. työyhteisössäni olen arvostettu. Jos tapaan naisen, joka ei tiedä ollenkaan mikä olen miehiäni, niin hänellä on suuri tarve kysyä parisuhdehistoriastani yms. koska hän ei osaa itse päätellä sitä minkälainen mies olen. Jos hän tapaisi minut ryhmän jäsenenä, niin ryhmä joko "myrkyttäisi" minut tai jopa antaisi minusta positiivisen kuvan, ja sen perusteella nainen arvostelisi minut, ei siis itse vaan muiden suhtautumisen mukaan. Näin voi päätellä että harvoin nainen osaa itse päätellä sitä onko mies hyvä, vaan tarvitsee sen kaveripiirin hyväksynnän ja huomion siitä kuinka paljon muut tahtovat miestä. Eli onko mies suosittu vai ei. "
Niin totta! :D
Tuo on yksi variaatio siitä mitä tapahtuu usein.
Nainen ei omaa sen vertaa omapäisyyttä, että voi funtsia pitääkö sinusta vai ei, vaan hänen täytyy saada tietää 1. rataennätyksesi, 2. asemasi yhteisössä.
Uskomatonta.
Mutta tietävätpähän miehet, ettei mikään tuollainen kysymys ole "viaton".
"Jotkut vähemmän suositut mieskaverini ovat löytäneet naisen ja sen jälkeen heitä ei ole näkynyt vanhoissa kaveripiireissä. Paljon mahdollista on se, ettei he ovat sen verran aisureita, ettei nainen päästä heitä kotoa poistumaan. Nyt olen kuitenkin ajatellut, että yksi todennäköinen syy voi olla myös myrkylliset kaveripiirit. Jos hän on ollut aikaisemmin kaveripiirin naisten suhteen vähiten haluttu, niin haluaako hän mennä naisen kanssa sen ryhmän seuraan. Vaatii sen kaverin naiselta itseluottamusta osoittaa ryhmälle että tämä on minun mies vaikka hän ei olisi suosittu ja olisitte mitä mieltä hänen markkina-arvostaan."
Molemmat ovat täysin mahdollisia syitä.
Minun kaveripiireissäni on näitä uhkaavasti aisuriuunden satamaan purjehtimisen vaarassa oleva miehiä, joiden koko elämänsisällön olen huomannut määräytyvän siitä että eletään naiselle.
Toisaalta, ihan ymmärrettävää, jos joku löytää oikeasti hyvän naisen ja sitten on ennemmin tämän kuin myrkyllisten kaveripiirien seurassa.
Ilmeisesti valitettavan useissa työpaikoissakin on kiusaamista ja omat laumahierarkiat. Joko minulla on käynyt hyvä tuuri, tai sitten työpaikoillani on ollut sen verran eri säännöt, ettei sellaista ole ainkaan minua kohtaan ollut. Toki sielläkin on omat kuppikunnat, mutta ei mitenkään syrjivällä tavalla.
Itse asiassa tykkään työelämästä todella paljon. Siellä pärjää osaamisella, eikä esim. vain sillä että on sattunut syntymään naiseksi ja omistaa pillun. Sen takiahan naiset vaativat "tasa-arvoa" työelämään, eli kiintiöitä, koska töissä pärjäämiseen vaaditaan muutakin kuin se että on nainen. Tunnen kuitenkin monia hyviäkin naistyöntekijöitä. Jos naiset alkaisivat syrjiä minua töissä niin heille kävisi todella huonosti, he tietävät sen. Siellä on eri pelisäännöt. Olen saanut synnyinlahjaksi elämänpeliin todella huonot kortit, eli rumuuden ja siksi naiset syrjivät minua. Työelämän pelissä minulla puolestaan on sellainen asema ja valttikortit käsissä että voisin yhtä hyvin syrjiä naisia, kohdella heitä kuin ilmaa. En kuitenkaan jostain syystä tee niin. Tässä yhteydessä voin sanoa että siksi, koska olen Mies, enkä mikään ämmä.
"Nyt olen kuitenkin ajatellut, että yksi todennäköinen syy voi olla myös myrkylliset kaveripiirit. Jos hän on ollut aikaisemmin kaveripiirin naisten suhteen vähiten haluttu, niin haluaako hän mennä naisen kanssa sen ryhmän seuraan. Vaatii sen kaverin naiselta itseluottamusta osoittaa ryhmälle että tämä on minun mies vaikka hän ei olisi suosittu ja olisitte mitä mieltä hänen markkina-arvostaan."
Täyttä totta. naisille on tärkeää että mies hyväksytetäään niille vitun kavereille ja se on kova paikka miehelle!
Mielenkiintoinen avaus tänne sinkut-palstalle. Mielestäni ns. myrkyllisissä kaverisuhteissa ei ole mitään harvinaista; kaikilla (palstalaisilla) on varmaan jossain elämänvaiheessa ollut sellaisia kavereita tai ainakin tuntenut jonkun sellaisen, joka yrittää ensisijaisesti hyötyä itsestä, olivatpa motiivit sitten mitkä tahansa.
Jos kaverin kanssa ei ole hauskaa niin sen kanssa ei tietenkään kannata viettää vapaa-aikaansa. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei välttämättä ole sitä. Tunsin aikaisemmin yhden tyypin, jonka kanssa vietin melkein päivittäin aikaa, mutta jossain vaiheessa meillä ei enää ollutkaan hauskaa yhdessä... elämätilanteet ikään kuin muuttuivat ja kasvoimme erillemme. Yleensä sanotaan, että kavereita tulee ja menee, kun taas ystävät säilyvät ennallaan, mutta tuon henkilön kohdalla tuntuu enemmänkin siltä että haluaisin vain pitää häneen välimatkaa... sisimmissäni varmaan kuitenkin toivon että tapaisimme vielä uudestaan jossain vaiheessa. Ongelmina meidän kahden välillä oli yleensä erityyppinen huumorintaju, kynnys loukkaantua toisen sanomisista, yhteiskunnallinen asema ja tietenkin alkoholilla läträäminen, mikä jossain vaiheessa osoittautui hankalaksi. Myöhemmin tiemme erosivat. Hyviä hetkiä oli paljon.
Mielestäni jos on kohtuulliset välit johonkin tuntemaansa ihmiseen jonka kanssa on tekemisissä mutta tuntee ettei tule tarpeeksi hyvin toimeen sen kanssa niin kannattaa ottaa asia puheeksi. Yleensä aikuisilla ihmisillä on kyky puhua noista asioista järkevästi. Kypsyyttä osoittaa myös valmius tunnustaa omat heikkoutensa ja voida pyytää anteeksi tilanteen niin vaatiessa. Parempi sekin kuin että pidättelee kiukkuaan pitkän aikaa ja yhtäkkiä päästää tilanteen laukeamaan väärällä hetkellä väärään aikaan. Kokemusta on itselläni tästäkin.
En tiedä mikä siinä on ihmisellä porkkanana, että pitäisi olla laajat sosiaaliset piirit. Ymmärrän sen osittain verkostoitumisen näkökulmasta työelämässä, erityyppisissä harrastuksissa ja politiikassakin mutta en oikeastaan muuten. Somen ansiosta laaja sosiaalinen verkosto voi periaatteessa olla ihan sattumankauppaakin. Jos esimerkiksi on opiskellut pitkään (niin kuin minäkin olen tehnyt) ja käynyt aktiivisesti mukana opiskelijatapahtumissa tapaamassa uusia ihmisiä, niin varmasti osa pyytää kaveriksi facessakin, tai sitten itse pyydät heitä. Mutta ei niihin kaikkiin kuitenkaan jaksa tai ehdi pitää yhteyttä.
"Mielenkiintoinen avaus tänne sinkut-palstalle. Mielestäni ns. myrkyllisissä kaverisuhteissa ei ole mitään harvinaista; kaikilla (palstalaisilla) on varmaan jossain elämänvaiheessa ollut sellaisia kavereita tai ainakin tuntenut jonkun sellaisen, joka yrittää ensisijaisesti hyötyä itsestä, olivatpa motiivit sitten mitkä tahansa."
Jep, ajattelin että tällä on vaikutusta ihmisten sivilisäätypuoleenkin.
Jo senkin pohjalta, että sitä sanotaan että olet niiden 6 kaverisuhteesi summa, jotka ovat sinua lähimpänä. Jos tämä sitten klikkaa tai jos käy kuten Darkkikselle, niin sitten tulee varmaan mutkia matkaan.
"En tiedä mikä siinä on ihmisellä porkkanana, että pitäisi olla laajat sosiaaliset piirit. Ymmärrän sen osittain verkostoitumisen näkökulmasta työelämässä, erityyppisissä harrastuksissa ja politiikassakin mutta en oikeastaan muuten. Somen ansiosta laaja sosiaalinen verkosto voi periaatteessa olla ihan sattumankauppaakin. Jos esimerkiksi on opiskellut pitkään (niin kuin minäkin olen tehnyt) ja käynyt aktiivisesti mukana opiskelijatapahtumissa tapaamassa uusia ihmisiä, niin varmasti osa pyytää kaveriksi facessakin, tai sitten itse pyydät heitä. Mutta ei niihin kaikkiin kuitenkaan jaksa tai ehdi pitää yhteyttä."
En oikeastaan minäkään.
Nuorempana, luontaisesti ekstrovertimpana ja sosiaalisempana vain tulin luoneeksi paljon kaverisuhteita, joskin isolta osin pinnallisia.
Sitten varsinaiset ystävyys-suhteet näen paljon tärkeämmiksi sen mukaan onko ne laadukkaita vaiko ei.
Luulisin että se on jokin feministisen yhteiskunnan, naisilta miehiin tarttunut piirre tuo, että on pakko olla paljon kavereita. Mitä naiset edellä, sen valkoritaristo perässä. :D
Läppä läpä tussu röppönen Happonen mälliaivo...
Joopa joo. Sellaisesta paskakaverista yrttänyt päästä eroon, luulen että alan olla jo vahvempi yksinäni, enkä enää tarvitse myrkynkeittäjää joka päivä sekoittamaan elämäni soppaa. Alkaa mitta olemaan täysi. Yksinäisyys on veemäistä, mutta myrkkykaveri ei sekään tunnu hyvältä, kahdesta pahasta valittavana toinen paha - joopa joo, siinäpä pulma.
Onhan niitä.
Tänään juuri mietin facebook porukkaa. Iso ryhmä heistä kuuluu erääseen työyhteisöön, jossa on tapana vain tykkäillä toisten kuvista. Kuvista on moni henkilöistä itsestään. Keskustelu keskittyy lyhyisiin kommentteihin siitä kuinka hyvältä joku näyttää. On lomakuviakin, joista tykätään. Joku saattaa kommentoida kuinka hyvältä näyttää. Joku hehkuttaa ostoksiaan jne.
Harvemmin on postauksia yhteiskunnallisista aiheista, jotka itseäni kiinnostavat.
Jos sellaisia postaa, ei varmastikaan saa keskustelua aiheesta.
Ihailen niitä kaveripiirejä joissa voi keskustella asiallisesti aiheista, joissa ihmisillä on eriäviäkin mielipititä ja niitä sa olla ilman, että joudut paitsioon. Se eriävyys tuo värikkyyttä keskusteluun.
Kuvakehujien ryhmässä joskus joku saattaa ymmärtää jonkun yhteiskunnallisen aiheen postauksen ja kommentin väärin. Hän ei kommentoi sitä, mutta jälkeenpäin tulee vastapostaus, jossa osoitetaan mitä mieltä on. ...
Vaikea selittää...
Kuvapostaajien ryhmässä on helppo seurata kuka on haluttu tuttu ja kenen jutuista kannattaa tykätä, jotta pysyy sosiaalisissa piireissä.
Saattaa olla, että jollain vähemmän suositulla, mutta fiksummalla ja laajemmin asioista kiinnostuneella on kauniimpia kuvapostauksia, mutta niistä ei tykätä yhtä paljon kuin sen joka on ryhmässä suositumpi...
Joku voisi todistaa tilanteen tieteellisestikin... jotenkin huvittavaa seurattavaa välillä.
Minä käyn yhteiskunnalliset keskustelut enimmäkseen niihin liittyvissä ryhmissä. Se, mitä omasta feedistäni näkyy ystävilleni, on vain murto-osa kaikesta siitä keskustelusta, mitä FB:ssä käyn.
Sopulit tekevät Sopuleiden juttuja.....
Mutta koska on perjantai ja jotkut tuosta viihteellä käymisestäkin jutteli, niin silloin kun mennään ystävän/kaverin/tutun (ja sama monikossa), kanssa viihteelle, niin aina "joutuu" hieman seurustelemaan myös heidän kanssa, eli itse monesti tykkään lähteä myös yksin, tosin edellä mainittuja yleensä siellä kohtaan, mutta koska ei olla yhdessä viihteelle lähdetty, niin illan vietto on vapaampaa ja uusille tuttavuuksille on enemmän mahdollisuuksia. ;)
Kaupunkia vaihtamalla olisi sitten vielä mukavampaa, kun suurella todennäköisyydellä ei "tarvitsisi" nähdä "liikaa" tuttuja. =D
Siis kavereiden kanssa mukavaa, mutta myös yksin, molemmissa on puolensa.
Nyt tää kopottelee nukkumaan, meni jo muutenkin taas liian myöhäiseksi, kun jäin naureskelemaan hyviä juttuja tänne. =)
Aikalailla samaa kokemusta kuin minulla.
Itse kanssa aikoinaan irtauduin noista viihdeporukoista, ja rupesin käymään yksin, samalla kun muut jäivät maalle tai sitten kyhjöttämään siihen omaan pöytäänsä.
Kaupungin vaihtoa suosittelen jokaiselle joka on ns. jumissa, oli se sitten tuppukylässä tai myrkyllisissä kaveripiireissään. Ilma raikastuu ja mahdollisuudet avaututuvat. Voi aloittaa puhtaalta pöydältä.
Oletko sinä, koskaan aloittanut puhtaalta pöydältä?
Tottakai joutuu aloittamaan välillä "puhtaalta pöydältä", jos elämä tuntuu menevän väärille raiteille, eli et "elä omaa elämää", se sitten on eri asia, kuinka helposti se käy ja kuinka nopeasti sen huomaat.
Mutta elämänkoulua jo jonkun verran käyty ja viisaus kasvanut, joten itselle jo jokseenkin nopea projekti, eikä väärille urille kauheasti ole mahdollisuutta enää. =)
Aloittaja, omiin silmiini osui kohta jossa mainitsit vanhempien narsismista. Omat vanhempani ovat sellaisia jotka kyllä kannustavat joissain asioissa mutta eivät pakota mihinkään. Kun sanoin että en halua nyt mennä opiskelemaan minnekään niin heille se oli täysin ok. He ikäänkuin vähän haluavatkin ettei kukaan heidän lapsistaan lähtisi opiskelemaan tai itsenäistyisi. En osaa sanoa ovatko he todella narsistisia vai vain todella lepsuja. Mitä sinä ajattelet tästä?
En usko että tuossa olisi kyseessä narsistiset vanhemmat.
Paitsi, kannattaa laittaa merkille, että onko he lähinnä piittamattomia sinusta, kunnes alat tekemään jotain mikä ajaa heidän intressejä, jolloin heistä muodustuu orjapiiskureita.
JOS ystävä/kaveripiirisi kärsii kun luet/kirjoitat ketjuilla, niin voit huoletta jättää sellaiset "ystävät" omaan arvoonsa!!! :D
Minun ystävät itsekkin lukevat ja kirjoittavat ketjuille, eikä siitä ole kenellekään ollut haittaa, paitsi niille NARSISTI-YSTÄVILLE, JOIDEN MIELESTÄ EN SAISI OLLA KUINVAIN HÄNENKANSSAAN TEKEMISISSÄ, EDES KESKUSTELUPALSTOILLA!!! :D
.
.
.
.
PALKATKAA MATEMAATIKKOJA SINNE MODEIKSI, KUN EIVÄT OSAA YNNÄLASKUJAKAAN, JOITA PÄIVÄKERHOSSA JO OSAAVAT!!! :D