Parisuhteen muodostuksessa toimii täydellisen hyvä tasa-arvo jo nyt. Jokainen tyytyy sellaiseen suhteeseen jonka saa tai sitten jos ei saa suhdetta, niin on sinkku. Koska jokaisella on oikeus valita millaiseen suhteeseen hän haluaa ja millä kriteereillä haluaa. Jos suhdetta ei löydy, siitä ei voi valittaa.Ketään ei voi pakottaa sellaiseen suhteeseen mihin hän ei halua. Näin se maalilma vain toimii.
Tasa-arvo parinsuhteen muodostuksessa
siirappia
38<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Suhteita solmitaan ja suhteista luovutaan. Tasa-arvon puuttuminen harvoin on syy erota. Vaikka tasa-arvoisuus suhteessa toteutuisikin, niin toinen voi silti olla tyytymätön kumppaniinsa. Parisuhde on helppo, jos siinä on kaikki komplementit kohdallaan, silloin ei tarvitse miettiä suhteen laadun merkitystä vaan elää parinsa kanssa elämää toinen toistaan täydentäen.
@siirappia, olen täysin samaa mieltä, näinhän se menee ja kuuluu mennä.
@lottamarii, tuo taas on noita asioita, jotka itse haluan selvittää ennenkuin sitoudun kunnolla, eli jos olemme kumppanin kanssa toisillemme sopivat kaikin puolin ja rakastuneetkin toisiimme syvästi, kun päätämme sitoutua, niin loppu menee hyvin, koska vaikka ylä ja alamäkiä on luvassa aina, niin loppujen lopuksi se on vain TAHDOSTA ja parisuhteen HOIVAAMISESTA kiinni, eli itse en pidä tuosta, että pidetään takaportti auki ja kurkitaan vihreämpiä laitumia......se ei ole sitoutumista.
Jaa,.tuokin on taas ajatus, joka voi tuntua ostotavaran hankinnalta-kaupankäynniltä. En tiedä miten se selvittäminen tehdään, jos tunteet vie ja sanelee. Mietin, että onko tuossa se vaara kuitenkin olemassa, että ihastus peittää alleen ne ratkaisevat tekijät, jotka myöhemmin nousevat suhteessa esiin ja kariuttavat sen.
@lottamarii, puhut nyt ihastumisvaiheesta, joka kestää sen aikaa minkä kestää, tänä aikana suosittelen, ettei tehdänkään vielä isompia päätöksiä, kuten esim, jätetään se Skodan ja Älsby talon ostaminen siihen vaiheeseen, kun ihastus tasaantuu sen verran, että pystytään myös käyttämään järkeä, jonkin verran ja kumppaniin ollaan tutustuttu sen verran, että hänet tunnet, eli tunteet ovat tottakai mukana myös tällöin (normaalilla ihmisellä), mutta itse en sitoudu yhteenkään naiseen, josta huomaan, että hänen "tunteensa" tai muut alkukantaiset "vaistot" ohjaavat hänen elämäänsä.
Tälläisten tapausten kanssa ei todellakaan kannata avioitua, eikä todellakaan perustaa perhettä, eli yrittää saada lasta/lapsia.
Tuosta olen toki kanssasi samaa mieltä.
Alkuperäisen keskustelun aihe koski kuitenkin parisuhteen muodostusta, ei parisuhteessa olemista. Supreätmi kun esitti vaateen omantasoisesta naisesta, mikä ei tietenkään vastannut tarjontaa vaan johtui teidän naisten hypergamiasta.
Hmm.PunaValkoRitari. Tuo on totta mitä sanot. En vaan ymmärrä millaisia alkukantaisia vaistoja voi naisella olla muuta kuin ihastuminen ja rakastuminen - miehellä tuon alkukantaisen seksihaluvaiston ymmärrän. Eli, eikö tuon pitäisi juuri mennä toisinpäin, naisen pitää katsoa ettei kyse ole miehellä pelkästä seksistä ja mikä on miehen tarkoitusperiaate, haluaako hän elää vapaana, mutta haluaa vakipanoseuraa, mutta ei sitoudu silti yhteen.
Sinä tietysti puhut miehenä ja minä naisena. Mutta totuus minusta on se, että totuus jää aina saamatta. Parisuhteen muodostuminen on aina arpapeliä siitäkin huolimatta vaikka olisit tehnyt hyvät taustatyöt, ollut varma, että nyt kaikki natsaa,.siihen kun puuttuu se sattuma, kohtalo tai "tätä en ottanutkaan huomioon", ..niin se voi olla taas siinä.
Uskon, että ihminen tunneasioissa käyttää vaan sydäntään, ei järkeään..tai järjen osuus on tosi pieni. Kun joku vie jalat alta, kun tuntuu siltä, kun toista ei vaan voi unohtaa, kun toista ikävöi, niin tuskin siinä tilassa paljon niitä esteitä tai tuleviakaan esteitä katsoo ja uskoo niiden merkitsevän mitään.
"Suhteita solmitaan ja suhteista luovutaan. Tasa-arvon puuttuminen harvoin on syy erota. Vaikka tasa-arvoisuus suhteessa toteutuisikin, niin toinen voi silti olla tyytymätön kumppaniinsa."
@lottamarii, viittaan koko ajan vahvasti tuohon lainaamaani tekstiin, eli ei juteltu enää ihastumis vaiheesta, eikä muodostamisvaiheesta, eli kun toiseen ihmiseen olet kunnolla tutustunut, sekä persoonaan, sekä kaikin puolin ihmiseen ihmisenä, niin itselle ei ole mikään syy luopua suhteesta, jos tilanteet muuttuvat esim, kumppanille tulee fyysiä tai psyykkisiä sairauksia, tai jotain muuta mitä ei ollut aluksi, se tarkoittaisi ettei ole TAHTOA, eikä myöskään kykyä parisuhteen HOIVAAMISEEN.
"Mutta totuus minusta on se, että totuus jää aina saamatta."
Mikä totuus? itse etsin kaltaistani ja sen kyllä toisesta huomaan helposti, varsinkin siinä vaiheessa kun ihastuksen verho hieman avautuu, helposti huomaa jo ennen tätä, yleensä aina, jos kumppani ei voi olla asiasta, kuin asiasta täysin rehellinen hän on minulle väärä, en karsasta "luurankojakaan" en vaikka olisi todella pahoja, karsastan epärehellisyyttä ja arvostan sitä, että toinen pystyy olemaan "kuin avoin kirja" kumppanilleen.
"itselle ei ole mikään syy luopua suhteesta, jos tilanteet muuttuvat esim, kumppanille tulee fyysiä tai psyykkisiä sairauksia, tai jotain muuta mitä ei ollut aluksi, se tarkoittaisi ettei ole TAHTOA, eikä myöskään kykyä parisuhteen HOIVAAMISEEN."
Missä vaiheessa sitten pitäisi olla valmis noin vakavaan sitoutumiseen? Jos halutaan yhteisiä lapsia, niin niiden etu on varmasti, että vanhemmat ainakin yrittävät parhaansa mukaan hoitaa suhdettaan ja pysyä yhdessä, mutta väitän että silloinkaan lasten etu ei aina parhaiten toteudu vain sen perusteella, etteivät vanhemmat eroa.
Jos kyse on vain kahdesta aikuisesta, niin kenen etu on sinnitellä yhdessä, jos toiselta tai molemmilta tahto loppuu syystä tai toisesta? Onko parisuhteen pituus sen onnellisuuden mitta, vai voisiko joskus olla onnellisempaa luovuttaa ajoissa ja jatkaa elämässä eteenpäin muistaen kuitenkin kokemaansa ja exäänsä hyvällä?
@helka
Helka on hyvin ymmärrettävää, että sinä et ymmärrä minua ja minä en sinua, koska me ei olla samalla aaltopituudella, eli meidät on viritetty eri taajuuksille.
Se, että yrittäisin saada sinut ymmärtämään minua ei auta mitään, koska me ei olla ainakaan ajatuksiltaan kumppani ainesta,emme ehkä ole vastavoimia, mutta ainakin hieman magneetin poispäin työntäviä napoja.
"muistaen kuitenkin kokemaansa ja exäänsä hyvällä?"
Vain jos siihen on aihetta, eihän tuossa muuten ole mitään järkeä.........pitäisikö näytellä ja valehdella itselleen, jos asia ei näin ole?
Mutta niin kuin todettu, ajatusmaailmamme on varmasti ainakin liikaa toisistaan poikkeavia.
Hienoa, että kommentistani SuperATM:lle on tehty oikein oma aloituksensa. Asiaa ei voi olla korostamatta liikaa. ;-)
Kommenttisi toimi inspiraationa tuoda tämä tärkeä esille ihan omana aloituksena.
Pitäis olla joku botti, joka kirjoittaa noi samat rimpsut aina ätmien valitusten perään.
Ei tarvitse, minä toimin bottina. Jos kysyy sata kertaa samaa asiaa, saa todennäköisesti saman vastauksen ainakin 90 kertaa.
Pitäisiköhän nyt toimia kiiskinä vastarannalta. Tasa-arvoa parinmuodostuksessa ei ole, ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaankaan. Se vaan on sellainen laji, jossa nallekarkit eivät mene tasan.
"Jokainen tyytyy sellaiseen suhteeseen jonka saa tai sitten jos ei saa suhdetta, niin on sinkku. Koska jokaisella on oikeus valita millaiseen suhteeseen hän haluaa ja millä kriteereillä haluaa"
Yksi ongelmahan on se, etteivät monet ihmiset ole rehellisiä toiselle tai edes itselleen parisuhdetta muodostaessaan. Väittäisin, että em käyttäytyminen on tyypillisempää nimen omaan naisille kuin miehille.
Lisääntymisviettinsä, lähestyvän lasten saannin vaikeutumisen ja ympäristön odotusten takia valitaan mies, jonka ajatellaan olevan hyvä isä, eikä sitä joka ehkä miellyttäisi muuten eniten. Muutama vuosi jaksetaan katsoa tätä tossukkaa ja sitten otetaan ero. Tästähän kerrotaan mm Happoradion kappaleessa Vakava nainen.
Miehillä sama asia tapahtuu vähän eri tavalla. Nuoruuden aikana hontelot, finniset, epävarmat pojat keräävät pakkeja ihailemiltaan hyvännäköisiltä naisilta, ja katsovat hämillään, kun itsevarmat urheilijapojat panevat noita tyttöjä. Sitten he menevät naimisiin sen naisen kanssa, joka on osoittanut heitä kohtaan mielenkiintoa, vaikka se ei olisikaan tarhan kaunein ruusu. Myöhemmin sitten kun on miehistytty jahdataan tai vähintäänkin haaveillaan niitä hyvännäköisiä naisia.
En sano, että tuo käytös olisi tietoista, mutta yleistä se on. Vastapuolen kannalta vain olisi mukava tietää, olevansa tuollainen mies (tai nainen).
@BEMek
Et ole vastarannan kiiski, ainakaan yksin.
Olen aika lailla samaa mieltä kirjoituksestasi.
Mitä vähemmän mies tietää naisista, sen enemmän hän syyttää naisia.
Eihän toimi. Naiset esittävät aina pitkän rivin ahneita ja pinnallisia vaatimuksia, jotka on pakko täyttää tai muuten menee poikki. Ei se ole mitään tasa-arvoa.
Sen sijaan miehet esittää vain kohtuullisia toiveita: ei mitään yh-tätiä eikä läskiä tai rumaa
Mistä sä tiedät mä vaadin? Mulla on joka tapauksessa sen verran monta säätöä takana, että tiedän kohtalaisen tarkasti naisten ahneet perusvaatimukset.
En mä sinusta puhunutkaan vaan miehistä. Onpa kurjaa, että olet törmännyt vain naisten ahneisiin perusvaatimuksiin.
"Sen sijaan miehet esittää vain kohtuullisia toiveita: ei mitään yh-tätiä eikä läskiä tai rumaa"
Jos mies ei ole yh, läski, eikä ruma, niin miksi hänen pitäisi tuollainen nainen itselleen hyväksyä?
Jos nainen ei ole tylsä, työtön, kaveriton, hiljainen tai epäsosiaalinen, niin miksi hänen pitäisi sellainen mies itselleen hyväksyä?
Tosielämässä parisuhteet eivät synny sillä periaatteella, että kukin voi 'vaatia' itsensä kaltaista, mutta jos syntyisi niin mistä sinun kohdallasi mahtaisi johtua, ettet löydä naista, joka on lapseton, hoikka/normaali ja kivannäköinen? Mitä niillä kivannäköisillä jne naisilla on sellaista, mitä sinulla ei ole?
"Jos nainen ei ole tylsä, työtön, kaveriton, hiljainen tai epäsosiaalinen, niin miksi hänen pitäisi sellainen mies itselleen hyväksyä?"
Ei minkään takia. En ole sellaista väittänytkään.
"Tosielämässä parisuhteet eivät synny sillä periaatteella, että kukin voi 'vaatia' itsensä kaltaista, mutta jos syntyisi niin mistä sinun kohdallasi mahtaisi johtua, ettet löydä naista, joka on lapseton, hoikka/normaali ja kivannäköinen?"
Olenko väittänyt joskus että naiseni pitäisi olla jotenkin kivannäköinen? En. Väität ja keksit naisille ominaiseen tyyliin asioita, joita en ole koskaan sanonut. Olen sanonut olevani ruma mies ja sen takia minulla ei ole juurikaan ulkonäön suhteen naiselle vaatimuksia. Minulla ei kuitenkaan ole lapsia, joten en halua että naisellakaan on. Vartaloni on kunnossa, joten miksi naiseni olisi joku läskipallero? En ole kuitenkaan naisen vartalon suhteen mitenkään ehdoton, vaan vähän pullempikin toki käy. Olisi sitten sitä mistä ottaa kiinni.
"Mitä niillä kivannäköisillä jne naisilla on sellaista, mitä sinulla ei ole?"
Niillä on esimerkiksi pillu ja tissit. Minulla ei ole miestissejä, eli manboobseja. Mielestäni tässä asiassa ei voida vaatia täyttä tasa-arvoa. Eli jos naisella on tissit, niin miehellä ei tarvitse olla.
Harva asia on nykyajan yhteiskunnassa niin epäoikeudenmukainen kuin pariutuminen miehen näkökulmasta. Mies tekee kaiken alusta asti, ottaa riskit, kärsii tappiot ja onnistuessaan saa palkinnon. Nainen saa saman palkinnon tekemättä mitään. Joo joo, on niitä poikkeuksiakin pari kappaletta.
Nimen omaan. Sitä asiaa olenkin täällä selventänyt. Osa naisista jää mielummin ilman kun ei saa tasoaan parempaa miestä. Oman tasoinen kun ei kelpaa. Moni mies puolestaan ottaa tasoa alemman naisen ja alkaa jopa aisuriksi.
Jos miehet eivät suostuisi aisureiksi ja ottamaan alemman tasoista naista ja naiset eivät harrastaisi hypergamiaa, niin tasa-arvo toteutuisi. Mutta tätä eivät feministit halua.
Juurikin näin.
Mutta feministit vihaavat miehiä, joten he haluavat ylläpitää rakenteellista väkivaltaa miestä kohtaan, koska heidän säälittävä elämä ei saa muuten sisältöä.
"Jos miehet eivät suostuisi aisureiksi ja ottamaan alemman tasoista naista ja naiset eivät harrastaisi hypergamiaa, niin tasa-arvo toteutuisi. Mutta tätä eivät feministit halua."
Feministit eivät halua, että miehet eivät suostuisi aisureiksi ja ottamaan alemman tasoista naista? Ehh.. etköhän nyt hauku ihan väärää puuta. En usko feministien edes uskovan näihin taso- ja aisuriteorioihin, mutta joka tapauksessa ratkaisu tuohon ongelmaan on vain ja ainoastaan miehissä.
Niin kauan kuin miehet "suostuvat aisureiksi ja ottamaan alemman tasoisia naisia", te ätmit tulette olemaan niitä, jotka jäävät yksin. Koettakaa valistaa niitä tavallisia parisuhteessa eläviä miehiä, jotka tänäänkin tapaavat töiden jälkeen tyttöystäviään tai palaavat kotiin vaimon luo, ettei heidän pitäisi olla parisuhteessa ellei heidän naisensa ole ulkonäöltään, painoindeksiltään ja lapsitilanteeltaan vähintään täsmälleen samassa tilanteessa kuin mies! Hulluuttahan tuo on, että jotkut miehet ihastuvat ja rakastuvat laskeskelematta lainkaan tasoja, tehkää nyt ihmeessä loppu tuollaiselle hommalle! :DDD
Tietenkään eivät usko, koska tilanne palvelee täysin heidän omia etujaan.
Tämä on tieteellisesti tutkittu monopoli-pelilläkin. Kaksi pelaajaa joissa toiselle annetaan etua siten, että hän voittaa aina, ja toinen häviää aina. Järjellä molemmat ymmärtävät alkutilanteen. Pelin kuluessa voittaja alkaa kuvittelemaan lähes poikkeuksetta, että kyse on taidosta, ja hän on siksi oikeutettu voittamaan.
Feministit ovat sokeita, koska he ovat tottuneet voittamaan painotetuilla nopilla. Tietenkin he uskovat, että he voittavat taitonsa vuoksi, eivät painotettujen noppien.
Hyvin sanottu. Mutta ei Helka tuota tajua. Tai jos tajuaa, niin ei myönnä ja hyväksy asiaa. Helka on feministi. Ei feministi tasa-arvoa kannata.
Jep. Feministinä hän siirtää valitsijan, eli naisen vastuun valittavalle, eli miehelle.
Onko se loogista? EI.
Onko se puhdasoppista feminismiä? On!
Ostammeko me sen? Oi emme! :D
Kunhan tasa-arvo ei tarkoita sukupuolettomuutta, kyllähän enemmistö haluaa naiset naisellisina ja miehet miehekkäinä.
Juuri niihin rooleihin on sisällytetty kaikki mikä on epäreilua. Mies ei voi olla miehekäs ilman että sulkee silmänsä itseensä ja muihin miehiin kohdistuvalta epätasa-arvolta. Naiset sanovat että haluavat miehekkään miehen ja näin pitävät yllä valta-asemaansa. Kieltämättä ihan nokkelaa...
Sehän olisi vieläpä enemmän epätasa-arvoista jos epämiehekäs mies saisi naisellisen naisen.
no jopas,ompas ja ompas se aikamoista,mutta niin mukavaa se on nimittäin elämää!
Kiistätkö vai myönnätkö hypergamian, kun noin kovasti yrität naisten tekemää seksuaalista syrjintää oikeuttaa?
"Näin se maalilma vain toimii."
Ja tämä. Ehkä näin olisi pitänyt myös kuitata aikoinaan se, kun naiset vaativat äänioikeutta?
Vaikka täällä Suomessa toteutettaisi Afganistanin mallia, jossa naisella ei ole mitään oikeuksia esim. ei ole oikeutta omistaa mitään, ei ole oikeuksia koulunkäyntiin jne, niin olisiko Suomessa asiat yhtään sen paremmin miesten osalta?
Vaikka nainen olisi kouluttamaton moukka, joka on isänsä omaisuutta, kunnes isä luovuttaa hänet miehelle, jonka isä hyväksyy, niin siitäkään huolimatta et voi omistaa naisen sydäntä. Voi olla, että nainen levittää jalkansa sinulle pakon edessä ja voi olla, että nainen saa lapsesi, mutta silti nainen saattaa rakastaa jotakuta muuta.
Itse kyllä ajattelen, että suomalainen mies loppupeleissä kuitenkin haluaisi lukutaitoisen naisen, jonka kanssa voisi keskustella asioista ja jonka kanssa voisi tehdä asioita. Uskon, että vain äärimmäisen heikkoitsetuntoisimmat ja vallanhaluisimmat miehet haluavat, että nainen olisi heidän henkilökohtainen kotiorjansa, jolla ei ole mitään muuta elämää kuin kodin ja lastenhoito sekä miehen tarpeiden tyydytys. Tällöinkin nimittäin miehen vastuulla olisi naisen ja mahdollisten lasten terveys ja hyvinvointi, joten valta tuo aina mukanaan myös vastuuta.
"Vaikka täällä Suomessa toteutettaisi Afganistanin mallia, jossa naisella ei ole mitään oikeuksia esim. ei ole oikeutta omistaa mitään, ei ole oikeuksia koulunkäyntiin jne, niin olisiko Suomessa asiat yhtään sen paremmin miesten osalta?"
Olisi.
Moderni malli on osoittanut, että asiat eivät yksinkertaisesti toimi näin.
Tästä syystä olemme joutuneet toteamaan syyn sille, miksi muinaiset sivistysvaltiot tiesivät miten toimia.
"Uskon, että vain äärimmäisen heikkoitsetuntoisimmat ja vallanhaluisimmat miehet haluavat, että nainen olisi heidän henkilökohtainen kotiorjansa, jolla ei ole mitään muuta elämää kuin kodin ja lastenhoito sekä miehen tarpeiden tyydytys."
Naisen logiikkaa ja feminismiä (projisointia).
Ei mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
"Tällöinkin nimittäin miehen vastuulla olisi naisen ja mahdollisten lasten terveys ja hyvinvointi, joten valta tuo aina mukanaan myös vastuuta."
Vaaditaan jo nyt, mikä on eräs osoitus siitä mityen feminismi on vallanhimoisten, naisten ylivaltaa ajavien kurppien keksintö.
Nainen saa rahaa, mutta vaatii silti noita asioita mieheltä, ja vieläpä vaatii saada itseään tasokkaamman miehen.
Esittelemässäni mallissa nainen saisi tuon edelleen, mutta joutuisi tekemään jotain mitä vastaan feministit taistelevat henkeen ja vereen: ottamaan vastuuta.
Muutenkaan kukaan ei ole puhunut mistään lukutaidottomuudesta, tuo on tuota naurettavaa naisen logiikkaa, jossa sitten joko osoitetaan ajattelukyvyttömyys tai sitten ruvetaan keksimään olkiukkoja, jotta ei tarvitse myöntää tosiasioita.
Vastasin kuitenkin sillä halusin osoittaa, että juttu toimisi tuosta liioittelustasi huolimatta. :)
Tuo on täyttä paskaa. Minä esimerkiksi täällä runkkaan runkkaamistani, koska minulle ei pillua anneta, vaikka ankara pillunhimo vaivaa. Ja syypäitä tähän ovat nämä SAATANAN SPERMAVITTUHUORAT, jotka eivät edes sitä käytettyä SPERMANTAHRIMAA HUORANVITTUAAN kunnolliselle miehelle suostu antamaan.