nainen joka tykkää olla yksin ja joka haluaa tehdä asioita yksin. Nainen joka haluaa tapailla mutta on kuitenkin jonkin verran "arka" yhdes oloon ja kaipaa aika paljon omissa oloissa pyörimistä.
Mikäli tälläisen naisen vielä haluaisi omaksi kenenkä kanssa viettää aikaa paljon niin onko paras tapa mennä hänen "ehdoilla" ? Vaikka siinä on mahdollisuus että kiinnostus voi lopahtaa molemminpuolin. Hän on kuitenkin tälläisten tapailu asioitten suhteen eri maata kuin minä, molemmat kehuvat toisia ja sanovat tykkäävänsä toisistaan yms mutta käytös välillä vaikuttaa etäiseltä että kiinnostaakohan häntä etes. Naiset..
Mikäli tälläisen naisen vielä haluaisi omaksi kenenkä kanssa viettää aikaa paljon niin onko paras tapa mennä hänen "ehdoilla" ? Vaikka siinä on mahdollisuus että kiinnostus voi lopahtaa molemminpuolin. Hän on kuitenkin tälläisten tapailu asioitten suhteen eri maata kuin minä, molemmat kehuvat toisia ja sanovat tykkäävänsä toisistaan yms mutta käytös välillä vaikuttaa etäiseltä että kiinnostaakohan häntä etes. Naiset..
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mä taidan olla just samanlainen nainen! Kuinkahan tuore juttu on kyseessä? Nimittäin mulla ainakin luottamuksen syntymiseen kuluu aikaa ehkä hieman enemmän kuin useimmilla, ja miehet on hermostuneet, kun en suinpäin ole hypännyt suhteeseen. Jos oikeasti haluat häneen tutustua ja hän sinuun, niin anna hänelle vähän aikaa. Mutta ei tietty kannata jäädä iänkaiken vaan "odottelemaan", jos naiselta ei oikein vastakaikua tule.
onhan tämä tietty aika tuore juttu. lähinnä ihmettelin sitä kun yht`äkkiä otetaan (tuntuu siltä) hiukan etäisyyttä vaikka omasta mielestä en ole hätiköinyt tai tehnyt mtn väärää mistä moinen voisi johtua. ainahan tälläiset suhteeseen heittäytymiset jne ovat sellainen "kahden sielun kauppa" ja ymmärrän siltä osin että kukaa nyt ei pää edellä halua juosta "mäntyä" päin.. voi tietenkin olla että kuvittelen ja pienessä päässäni teen pienistä asioista suuria jne. täytyy odotella kärsivällisesti,eikös kuitenkin sellainen sanonta ole että hiljaa hyvää tulee :D aika näyttää.
Jos kyseessä on ihminen jota on kusetettu niin haluaa varovasti tietysti edetä. Jos olet oikeesti ihastunut ymmärrät ja annat ymmärtää myös sen että olet käytettävissä kun hän haluaa tavata. Nämä on pieniä hienosäätöjä. Jos kovasti alat painosaa menee mönkään taatusti.
toisen ehdoilla täsä ollaan mentykkin ja toisaaltaa ihan hyvä niin kun ajattelee asiaa tarkemmin, on myös aikaa itselle. pelottaa myös se että iteltä loppuu kiinnostus mutta sille nyt sitten ei voi mitään.
Ammulla, päivällä ja illalla kun laittaa viestiä tai soittaa, niin riittävä kiinnostus säilyy niinäkin päivinä, kun ei näe. Jos pitää täysin mitään kuulumattomia päiviä, niin sitten lakkaa kiinnostuskin, vaikka muutaman kerran viikossa näkisikin.
Miten teillä? Oletko tyytyväinen naisen osoittamaan huomioimisen määrään?
molemmat laittaa kyllä viestiä, itse ehkä vähän enemmän kuin hän ja olen siitä kuullutkin että"oot kova laittaa viestiä" noh mä sit oon yrittäny laittaa vähän maltillisemmin viestiä. välillä siitä ei kuulu mtn koko päivänä kun taas itse sit laittaa tyyllin illasta jotain hänelle..tosin hän on ny ollu jo reissussa pari viikkoa mut kyl sitä luulis vähän aikaa somettaa.kukin tyylillään. kyllä välillä tuntuu että eiköhän tää oo lakastu maton alle koko juttu hänen puoleltaan.
Aamulla, päivällä JA illlla kun laittaa viestiä tai soittaa, niin kiinnostus säilyy?! :o
Kyllä minäkin päivittäin haluan olla yhteydessä miesystävääni, mutta jos hän alkaisi työaikana soitella ja tekstailla (ilman jotain erityistä, akuuttia syytä), niin alkaisin kyllä ottaa etäisyyttä.
Tottakai on ihanaa, että on ihminen, joka on mielessä ja johon on ihastunut ja jota ajattelee vapaa-aikana silloin, kun ei voida olla yhdessä, mutta kummallakin on myös työ, harrastukset, muut asiat, jotka vievät aikaa. Ei minulla olisi edes useita kertoja päivässä sellaista asiaa, mitä olisi tarpeen välittömästi toiselle kertoa.
Asiana aamulla voi olla hyvän huomenen toivotus ja aamupusu. Päivällä asiana voi olla "rakastan sua kultaseni". Illalla asiana voi olla hyvänyöntoivotus suukkoineen.
Rakkauden ylläpito on suhteen tärkein asia.
Hmmm... Minusta olisi huolestuttavaa jos rakkaus alkaisi heti vähenemään jos ei rutiininomaisesti lähettäisi viestejä jatkuvalla syötöllä. Minä olen seurustellut nykyisen naiseni kanssa n. 5kk ja kyllä me yhtä paljon toisistamme välitetään vaikka jonain päivänä ei oltaisikaan yhteydessä.
Sama juttu reilun puolen vuoden suhteessa. Päivittäin tulee kyllä soitettua (illalla) ja jos on jotain akuuttia kysyttävää tai ilmoitettavaa niin siitä laitetaan tekstari, mutta ahdistavalta tuntuisi, jos pitäisi päivittäin monta kertaa ihan diipadaapaa toiselle tekstailla "suhteen ylläpitämiseksi". Rakastamisesta ei tässä vaiheessa vielä edes puhuta, on aivan liian aikaista käyttää sitä sanaa. Välittäminen ja ihastuminen/rakastuminen näkyy kyllä toisen teoista ja olemuksesta silloin, kun yhdessä ollaan.
Reilu puoli vuotta suhdetta, eikä rakastamisesta puhuta?! Eipä ihmekään, kun suhdetta ei ruokita rakkaudellisilla viesteillä :D Vaikuttaa ihan vaan joltain kaverisuhteelta tuollainen, mutta jokainen tyylillään.
Meillä on rakkaudesta puhuttu jo alusta asti, en jäisi odottamaan kuukautta kauempaa rakkauden tunnustusta.
Samassa pulkassa ollaan, tosin itselläni oli kyseessä mies....ja lapaset laitoin naulaan. Kerron miten itselleni kävi, ettet hakkaa päätäsi seinään ja elättele turhia. Päivittäin viestejä, tapaamisia kerran kuukaudessa viiden kuukauden aikana!! Vetosi työkiireisiin, väsymykseen ja ties mihin. Ohareitakin teki....lupasi tulle, ei näkynyt, pyysi luokseen, katosi. Se, että otetaan välimatkaa kertoo jo kaiken varsinkin kun tekee sen ilman mitään perusteita. Itse (hölmö idiootti kun olin) jaksoin yrittää ymmärtää ja antaa tilaa jne. Ei moista kukaan kestä, vati siinä vaan menee nurin. Jos on kiinnostunut, niin kyllä se näytetään.
No, ap:n tilanne nyt on hieman erilainen. Ei hitaasti eteneminen tai oman tilan tarve ole sama kuin idiootti käytös, ohareitten tekeminen jne. Todella, sinä ihan itse olit hölmö, kun sitä siedit, mutta joskus pitää olla hölmö, että tietää sitten enemmän. Jos joku tekee kerta toisensa jälkeen ohareita ja jopa katoaa kun menet sinne, ei siinä mistään tilan antamisesta puhuta ja jokainen tietää tämän. Nyt tiedät sinäkin. Se on ihan totta, että sinä siinä valitsit roikkua huono käytöksisen miehen kanssa, joka ei halunnut edes tutustua, mutta toisaalta, nyt tiedät että tommistakin on ja siitä selviää. Se mies oli kakkapää joka ei ansainnut sinua ja nyt hänellä ei sinua enää ole, kaikki meni siis ihan hyvin.
Katsoit sen kortin ja siedit koska et ollut varma sietääkö vai ei. Nyt tiedät ettei sinulle ainakaan tuommoinen meininki sovi ja hyvä niin! Pieni hölmöys on loppujen lopuksi aika pieni hinta siitä, että tietää jo paljon enemmän itsestään ja siitä mitä suhteelta kaipaa.
Mutta kaikkiin hitaasti eteneviin tai omaa tilaa haluaviin tuo ei päde ja ihmisen on ihan tervettä haluta tehdä jotain yksinkin. Eikä kaikkeen välimatkan tarpeeseenkaan ole aina syynä luonnevika. Kaikki ei myöskään osaa näyttää kiinnostustaan samalla tavalla ja silti heissä saattaa olla myös sen arvoisia ihmisiä, että kannattaa ottaa selvää. Tuossakin mahdollisuudet olisivat voineet olla 50/50, mutta yhtä paljon kun ne aina ovat hyvät, ne ovat joskus myös huonot. Sä nyt tuolla kertaa sait sen huonon puolen.
Ehkä kannattaa ottaa rennosti ja jos on mielenkiintoa tutustua, niin oikeasti tutustua ja katsoa mitä siitä tulee. Ei laskea miten toisen nyt saisi "omaksi" vaan tutustua siihen ihmiseen ja katsoa onko se pidemmän päälle oman tyylinen ihminen. Jos muuten vaikuttaa kivalta, niin pidemmän päälle rauhallinen aloitus voi olla hyvä juttu ja pieni etäisyyskin parempi kuin se että salamana syöksytään missä huuma kestää hetken ja muuttuu arjeksikin sitten sekä yllättäen (arki ei yllätä hitaita vaan ne nopeat jotka menevät samaan vipuun joka kerran) että nopeammin. Tossa ois mun mielestä mahdollisuus olla murehtimatta, olla analysoimatta liikaa, ja elää vaan tutustuen ja katsoen. Pelkäät että kiinnostus lopahtaa jos hän ei ole sinun mutta kukaan ei koskaan ole sinun ja useimmiten sillä tavalla otetaan vain se joka eniten kiinnostusta heti osoittaa ja odottaa eli joskus on yhtä epätoivoinen ja epävarma kun itse on eikä välttämättä välttämättä se sopivin. Kukaanhan tätä ei tietenkään myönnä, mutta hyvin isossa osaa parisuhteiden aloitusta on toiseen tutustuminen aika kaukana. Ihastusta hoetaan mutta todellisuudessa se kohdistuu lähinnä siihen omaan haavekuvaan eikä todellista kiinnostusta ole. Lisäksi itsestään varma ei tarvitse varmistelua, hän voi katsoa, koska tietää, että huomaa kyllä jos todellista kiinnostusta ei ole tai jos suhde ei pitkän päälle vastaa hänen omia tarpeitaan siinä määrin kuin pitäisi.
Ihmiset ei malta oikeasti tutustua ja katsoa. Kyllä kai se hitaampikin suhdetta kaipaa, kuten kaikki muutkin, ei vaan nää tarvetta hötkyillä.
Ja jos siis hän muuten on ok, että kun näette ja tapaatte, niin viihdytte. Jos hän sanoo että tykkää, niin mitä jos kokeilisit luottaa siihen ja itseesi? Jos kerran oikeasti olet kiinnostunut, niin miten toiseen tutustuminen on ajan tuhlaamista? Miten sinusta sinä tuhlaat aikaasi tuossa asiassa? Olisiko se vähemmän aikasi tuhlaamista että saisit naisen joka heti heijastaisi samaa tarvetta suhteeseen samalla tavalla, menisit siihen vipuun tutustumatta koska koko ajan saisit vain omat ehtosi ja vastinetta epävarmuudellesi, ja sitten huomaisit 2 vuoden päästä, että olet ihmisen kanssa, jonka kanssa et ole koskaan ollutkaan? Niinkin voisi käydä. Kannattaisiko siihen tuhlata aikaa? Minne sinulla on kiire? Onko sinulla aika kortilla jotenkin ja oletko varma, ettet sinä tuhlaakin sen naisen aikaa?
Tämä olikin erinomaisen hyvä kirjoitus mikä pisti heti miettimään asioita laajemmin ja järkevämmin..kiitos! edellinen suhde menikin juurikin noin että parin vuoden jälkeen olinkin äärimmäisen mustasukkaisen naisen kanssa, josta ei sitten tullut mitään koska itseni ajettiin nurkkaan ja tietäähän sen miten nurkkaa ajettu ihminen käyttäytyy.sitä rupes ajattelemaan vaan itseään ja teki sitten myös typeriä tekoja mitä toiselle ei saisi tehdä.(pettäminen)koska tunsin itseni vain nyrkkeily säkiksi jolle voi purkaa kiukkua ja vittuilla vaan. kunnes tajusin että että parempikin elämä on varmasti odottamassa ja lähdin suhteesta pois enkä toista samanlaista suhdetta halua.
vaan
Se on kumma juttu, että ihminen ei osaa erota ennen kuin menee toista ihmistä pettämään, pitää tehdä se hölmöinkin teko. On varmaan sitten syytä ollut ex-naisellasikin olla mustasukkainen, jos tommosta oot tehnykkin. Kannattaa suhteessa miettiä sitä omaakin käytöstä, mistä ne kiukunpuuskat aiheutui, suhteessa on aina kuitenkin kaksi syyllistä. Kuten nykyisessäkin tilanteessasi, miksi nainen on niin etäinen, johtuisiko se sinun omistavasta käytöksestä, ja toinen ottaa siksi etäisyyttä, kun hän on ahdistunut sinun jatkuvista pommituksistasi. Eri asia on tietysti, että hänellä on vain niin paljon muuta tekemistä elämässään ettei sinulle olekaan sitä aikaa niin paljon kuin sinä haluaisit. Itse olen samankaltaisessa tilanteessa kanssasi, mutta takana on jo useamman vuoden seurustelu ja näemme toisiamme todella harvoin. Miehellä on lähinnä niin paljon omia harrastuksia ja menoja sekä yksi lapsi velvoite, joten minä olen hukkunut sinne jonnekin pahnan pohjimmaiseksi. Itsekin olen alkanut elää vain sitä omaa elämää ja suunnitella menoja vain itselleni, koska aikani olen yrittänyt saada häntä mukaan omiin juttuihin sekä ehdottanut yhteisiäkin menoja, mutta häntä ei vaan tunnu kiinnostavan eikä hän pyydä minua mihinkään omiin menoihinsa mukaan. Sitten kumminkin, kun kerron hänelle omista menoistani tai vaikkapa uudesta harrastuksesta, jonka olen aloittanut, niin kuulen hänen äänestään tai luen katseestaan, että hän on jotenkin mustis tai ei soisi sitä minulle. No onhan se yhteisestä ajasta ja tapaamisista pois, mutta se on kumma ettei hän itse voi joustaa omista menoistaan ja pitää niitä tärkeämpinä kuin minun tapaamistani. Seurustelusuhteessakin pitää osata joustaa ja sovitella tapaamiset tasapuolisesti, ei sellaista ainaista yksipuolista joustamista jaksa ja jos on niitä menoja paljon, niin se olisi vain sitä ainaista odottamista, että milloin nähdään, jos itsellä ei ole vastapainoksi mitään omaa elämää. Itse koen, että haluaisin nähdä useammin ja olla liki, mutta hänelle se ei enää olekaan tärkeää ilmeisesti.
Eikö se ole hyvä, että naisella on omaa elämää ja omia kiinnostuksen kohteita. Ihminellä, joka viihtyy (ja todella viihtyy omasta tahdostaan) yksin, on yleensä hyvin rikas sisäinen elämä. Ja jos siihen joskus pääsee itse sukeltamaan, taivas aukeaa. Mieluummin odottaisin tuollaista kuin alkaisin kimppaan sellaisen kanssa, jonka oma elämä on niin sisällyksetöntä, ettei siinä yksin viihdy.
Hän vaalii itsenäisyyttä ja kysy häneltä, että mitä hän haluaa suhteeltanne...
Kaikki naiset eivät koskaan halua viettää paljon aikaa miehen kanssa. Itse olen tälläinen. Edellinen suhteeni kesti 8 vuotta ja kaatui siihen kun mies olisi välttämättä halunnut muuttaa yhteen. Minä taas en nähnyt siihen mitään syytä, oma lapseni asuu vielä opiskeluaikansa luonani. Miksi ihmeessä pitää muuttaa yhteen?
Ihan pelkkään ostikkoon. Itse olen mies ja kerron nyt omasta kokemuksesta. Tapasin kerran ikaiseni tytön, joka hyvin nopeasti kertoi ajatuksensa minusta. Menin mykäksi. Ei se sitä olluit etteikö olisi voinut edetä. Joskus omien asiioitten takana on juttuja jotka haluu pitää ominatietoinaan.... ei se ole sitä, että joku haluu olla yksin. Tai voihan se olla myös niin, että joku ei halu sanoo suoraa, että joku oksettaa!