Ujon arvostelu työelämässä

Ai pitäisikö sitä, joka mutkaan olla kertoilemassa kaikkia hlökohtaisia asioitaan sinne tänne tyyliin: missä kävin viime viikonloppuna, missä lapseni opiskelevat, mitä harrastan, millainen on puolisoni, millaisia ovat naapurini, kuinka monta merkittävää ihmistä tunnen ja kuinka paljon ystäviä minulla onkana, kuinka sitä nyt tulikaan vedettyä taas pää täyteen ja sekoiltua ja voi että me mennään meidän mökille (lue: sukulaisten mökille) ja monesko ulkomaanmatka se nyt tänä vuonna onkaan, tosin sitä ei kerrota miten Visa credit -vinkuu. Ketä kiinnostaa?

Minua ei ainakaan kiinnosta kuin läheisteni asiat. Ihmiset kyllä yrittävät pakko suoltaa korviini omia asioitaan naapureista lähtien, vaikka kuinka yritän olla kuuntelematta heitä tai estää heidän tunkeutumistaan reviirilleni, jossa minä päätän ketä kuuntelen ja kenen kaakatukset jätän kuuntelematta.

Rakastan hiljaisuutta ja sitä, että oma ja läheisteni elämä kuuluu vain meille, ei kenelläkään muulle. Ai sekö on ujoutta tai jotain epäsosiaalisuutta? Ei todellakaan. Saman vapauden suon muillekin. Keskustelun aiheet valitsen niin neutraaleiksi, etten varmasti rupea tonkimaan toisten asioita ja samaa kohteliaisuutta odotan muiltakin. Neutraaleita aiheita kyllä löytyy, mutta se vaatiikin viisautta.

Suurin osa ihmisistä haluaa vain korottaa itseään ja jotenkin tehostaa olemassa olonsa oikeutusta kaikella ulkokohtaisella, millä ei sinänsä ole mitään merkitystä, korkeintaan vain heille itselleen ja viime kädessä ei edes heille itselleen.

Jokaisessa työpaikassani on kritisoitu siitä, että olen ujo ja minusta näkee, että jännitän toisinaan esiintymistä. Silti en ole antanut ujouden estää minua tekemästä samoja tehtäviä, kuin muutkin tekevät. Joitakin ekstroverteimpia työkavereita esimerkiksi punasteluni ärsyttää niin paljon, että siitä on tultu huomauttamaan erittäin ilkeästi. Minua on myös matkittu työkavereiden kesken, tulin kerran vahingossa paikalle, kun kahvihuoneessa imitoitiin kuinka käteni tärisevät ennen isoa esiintymistä. Asiakkailta olen saanut ainoastaan hyvää palautetta.

Näin funtsailin: http://blogit.image.fi/anzionmukaan/ujot-huomaataan-tyopaikoilla-viimeistaan-yt-neuvotteluissa/

Eikös tuossa voisi olla kyse laittomista potkuista sitten? Ei kai luonteen perusteella voida syrjiä noin?

Dissaamisen syy varmastikin verhoillaan niin järkeväksi kuin osataan. Siksi ujon täytyy pitää huoli, että hän äärettömän pätevä ja osaava työntekijä. Muita heikkouksia ujouden lisäksi ei saa olla.

19771 kirjoitti:

Dissaamisen syy varmastikin verhoillaan niin järkeväksi kuin osataan. Siksi ujon täytyy pitää huoli, että hän äärettömän pätevä ja osaava työntekijä. Muita heikkouksia ujouden lisäksi ei saa olla.

Lue lisää

No miten se "ujous" ilmenee? Miten se haittaa työntekoa?

mitä.se.on kirjoitti:

No miten se "ujous" ilmenee? Miten se haittaa työntekoa?

No eihän se työntekoa haittaa mitenkään, ellei työhön liity osa-alueita, joita juuri kyseinen ujo ei pysty hoitamaan.

Itselle kävi niin, että vuosien pätkäsilpputöiden jälkeen hain työpaikalla avoimeksi tullutta paikka, jota oli kaavailtu pomojen lemmikille. Suhteilla taloon tulleella nuorella, hyvällä tyypillä oli muutaman kuukauden työkokemus! Minua painostettiin olemaan hakematta vakipaikkaa. Työnantaja jopa kyseli lakimiehiltä, miten voisi minut dissata. Perusteita, jotka olisivat päteneet myös oikeudessa ei kuitenkaan löytynut, joten sotkuisten vaiheiden jälkeen sain lopulta vakityön.

Peli on siis kovaa. Vaikka olisi osaava ja ahkera, voi hiljaisempi ihminen joutua olemaan työttömänä, joutua kiusatuksi ja syrjityksi, saada pienempää palkkaa läpi vuosien, mikä sitten vaikuttaa eläkkeeseenkin. Tätä kaikkea olen itse havainnut.

Totta puhut. Olen ollut jo yli 9v samassa luukussa töissä ujona ja vain kaikki narsistiset kierosilmät ovat saaneet alalle kuuluvaa palkkaa,mitä minä en. Olen kuitenkin tuottava ja pätevä, mutta kun pomoina on pelkkiä narsisteja ei palkkaakaan heru. Ja tämä on karua faktaa. Samassa lafkassa rikotaan myös lakipykäliä, kuin narsisteilta sopii odottaakin.
Hallit lämmitetään laittomasti ilmaisella jäteöljyllä, mitä minä ukrainalaisen kierosilmän kanssa vuoroin pumppaan pannuhuonesäiliöön,-minkä pannuhuoneen joudun siivoamaankin. Oma hengityssuojain on oltava tuossa, koska kys. paikka ei niitä suosi, eikä anna.
Kierot tykkää kieroista. Näkevät lie itsensäkaltaista ja arvo nousee omalle "tasolle".

Kirjoitat selkeää tekstiä. Heräsi kysymys, mikset saanut suutasi auki silloin työharjoittelua arvioitaessa ja kysynyt, että mitä haittaa siitä on, että olet hiljainen? Kun kerran ajatus oli selkeänä mielessäsi.

Ujoudella ei ole mitään tekemistä hiljaisuuden kanssa. Ihminen on hiljainen, jos päähän ei tule mitään sanottavaa. Päässä ei vain liiku yhtään ajatusta, siinä se. Sillä ei ole mitään tekemistä ujouden kanssa.

puhun.vain.asiaa kirjoitti:

Kirjoitat selkeää tekstiä. Heräsi kysymys, mikset saanut suutasi auki silloin työharjoittelua arvioitaessa ja kysynyt, että mitä haittaa siitä on, että olet hiljainen? Kun kerran ajatus oli selkeänä mielessäsi.

Ujoudella ei ole mitään tekemistä hiljaisuuden kanssa. Ihminen on hiljainen, jos päähän ei tule mitään sanottavaa. Päässä ei vain liiku yhtään ajatusta, siinä se. Sillä ei ole mitään tekemistä ujouden kanssa.

Lue lisää

Pyöritkö palstalla vain lyttäämässä ujoja? Omituinen reaktio nimimerkin ujojahiljainen kirjoitukseen..

been.here.before kirjoitti:

Pyöritkö palstalla vain lyttäämässä ujoja? Omituinen reaktio nimimerkin ujojahiljainen kirjoitukseen..

Pyörin palstalla, koska a) päähänne ei mene, että ujo ja vähäpuheinen eli hiljainen eivät ole sama asia. Niin kauan kuin se ei mene jakeluun, lynttään niitä, jotka samaistavat käsitteet ja
b) esittämällä konkreettisia ratkaisuehdotuksia, mutta ilmeisesti niitäkään ei haluta, vaan halutaan pysyä muuttumattomina. Kyllä ihminen pystyy kasvattamaan itseään ja muuttumaan, jos haluaa, mutta se mitä ei pysty muuttamaan, pitää sitten vain itse hyväksyä, mahdottomuuksiin ei pidä yrittää mennä.

Huomaa, että olet mennyt työelämään "ennen", koska et tiedä näköjään nykyajan työnhakemisesta mitään. Kesätyöt ovat kokemattomalle ja työelämään tulevalle todella kiven alla, ellei nyt puhuta aivan nuorien marjanpoimintahommista. Luulisi sinun työnantajan olevan kiinnostunut enemmänkin siitä miten kyseinen tyyppi hommat hoitaa. Ellei ole kysymyksessä jokin myyntityö, luontaisella tempperamentillä ei pitäisi olla suurempaa vaikutusta puoleen jos toiseen. Kysymys on silkasta syrjinnästä, ihminen kun ei tempperamentilleen mitään voi.

Ymmärrystä kirjoitti:

Huomaa, että olet mennyt työelämään "ennen", koska et tiedä näköjään nykyajan työnhakemisesta mitään. Kesätyöt ovat kokemattomalle ja työelämään tulevalle todella kiven alla, ellei nyt puhuta aivan nuorien marjanpoimintahommista. Luulisi sinun työnantajan olevan kiinnostunut enemmänkin siitä miten kyseinen tyyppi hommat hoitaa. Ellei ole kysymyksessä jokin myyntityö, luontaisella tempperamentillä ei pitäisi olla suurempaa vaikutusta puoleen jos toiseen. Kysymys on silkasta syrjinnästä, ihminen kun ei tempperamentilleen mitään voi.

Lue lisää

Ei temperamentilleen, mutta sille voi, saako suunsa auki vai ei. Kenenkään ei tarvitse muuttaa luonnettaan, mutta itseään voi ja pitää kehittää. Ei pelkkää fyysistä puolta, sitä korostetaan avian liikaa. Vaan henkisiä ominaisuuksia.

Älä sotke käsitteitä. Työssä puhuminen on opeteltavissa oleva asia. Se ei tarkoita, että ihmisestä pitäisi tulla hölöttäjä eikä sellainen ole edes suotavaa. Mutta esimerkiksi projektissa on saatava suu auki töistä, joita tehdään muiden kanssa yhdessä.

näin.ennen.vanhaan kirjoitti:

Ei temperamentilleen, mutta sille voi, saako suunsa auki vai ei. Kenenkään ei tarvitse muuttaa luonnettaan, mutta itseään voi ja pitää kehittää. Ei pelkkää fyysistä puolta, sitä korostetaan avian liikaa. Vaan henkisiä ominaisuuksia.

Älä sotke käsitteitä. Työssä puhuminen on opeteltavissa oleva asia. Se ei tarkoita, että ihmisestä pitäisi tulla hölöttäjä eikä sellainen ole edes suotavaa. Mutta esimerkiksi projektissa on saatava suu auki töistä, joita tehdään muiden kanssa yhdessä.

Lue lisää

Et sitten ymmärtänyt, että ihminen voi olla temperamentiltaan ujo, sosiaalisesti sangen rajoittunut - eikä siis voi asialle mitään.

asdfffs kirjoitti:

Et sitten ymmärtänyt, että ihminen voi olla temperamentiltaan ujo, sosiaalisesti sangen rajoittunut - eikä siis voi asialle mitään.

Ei, sitä minä en todellakaan ymmärrä, ettei asioille ja itselleen voi mitään.

Kun olin nuori, en puhunut missään yhtään mitään. En opiskeluyhteyksissä, työssä enkä vapaa-ajalla. Lapsuudenkodissani ei ollut muita kuin minä ja osapuilleen mykkä hoitaja ja ihmiskontakteja ei ollut eli en ollut tottunut siihen, että ihmisten kesken on vuorovaikutusta. tai että yleensä jotain ajatellaan ja sitten se sanotaan.

Sitten vain opettelin puhumaan, se sujui vuosi vuodelta yhä paremmin. Olen ollut esimiestehtävissä, asiantuntijapohjaisessa myyntityössä ympäriinsä siellä sun täällä...mitähän kaikkea sitä on ehtinyt tekemään. Nykytyöpaikassa minua pidetään hyvänä, jopa karismaattisena esiintyjänä ja nautin esiintymisestä. Lisäksi minua arvostetaan asiantuntijana ja sanaani kuunnellaan jokapäiväisessä työnteossa. Ei varmaan moni uskoisi, että koulussa minusta sanottiin "se, joka ei koskaan puhu mitään".

Minulla suun avaaminen onnistui, kun päässä alkoi pyöriä jotain eikä se ollut tyhjä kuten aiemmin. En puhunut, koska en keksinyt mitään sanottavaa. En ollut tottunut siihen, että ihmiset puhuvat.

Jos yhdeltä onnistuu muuttua aika totaalisesti, niin miksei se onnistuisi muiltakin, kun heittäytyy tilanteisiin ja katsoo, mitä niistä seuraa. Toki tulee takaiskuja, mutta entä sitten? Ei kai kukaan täysjärkinen perfektionistiksi halua.

en_muista_nimmaria kirjoitti:

Ei, sitä minä en todellakaan ymmärrä, ettei asioille ja itselleen voi mitään.

Kun olin nuori, en puhunut missään yhtään mitään. En opiskeluyhteyksissä, työssä enkä vapaa-ajalla. Lapsuudenkodissani ei ollut muita kuin minä ja osapuilleen mykkä hoitaja ja ihmiskontakteja ei ollut eli en ollut tottunut siihen, että ihmisten kesken on vuorovaikutusta. tai että yleensä jotain ajatellaan ja sitten se sanotaan.

Sitten vain opettelin puhumaan, se sujui vuosi vuodelta yhä paremmin. Olen ollut esimiestehtävissä, asiantuntijapohjaisessa myyntityössä ympäriinsä siellä sun täällä...mitähän kaikkea sitä on ehtinyt tekemään. Nykytyöpaikassa minua pidetään hyvänä, jopa karismaattisena esiintyjänä ja nautin esiintymisestä. Lisäksi minua arvostetaan asiantuntijana ja sanaani kuunnellaan jokapäiväisessä työnteossa. Ei varmaan moni uskoisi, että koulussa minusta sanottiin "se, joka ei koskaan puhu mitään".

Minulla suun avaaminen onnistui, kun päässä alkoi pyöriä jotain eikä se ollut tyhjä kuten aiemmin. En puhunut, koska en keksinyt mitään sanottavaa. En ollut tottunut siihen, että ihmiset puhuvat.

Jos yhdeltä onnistuu muuttua aika totaalisesti, niin miksei se onnistuisi muiltakin, kun heittäytyy tilanteisiin ja katsoo, mitä niistä seuraa. Toki tulee takaiskuja, mutta entä sitten? Ei kai kukaan täysjärkinen perfektionistiksi halua.

Lue lisää

On olemassa erilaisia adjektiiveja kuvaamaan ihmistä, joka ei ymmärrä.

Kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä.

yksinkertainenkoOlet kirjoitti:

On olemassa erilaisia adjektiiveja kuvaamaan ihmistä, joka ei ymmärrä.

Kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä.

No kuka tässä on väittänyt, että kaikki ihmiset olisivat samanlaisia? Ketjuhan lähtee siitä, etteivät ole. Kuka sitä paitsi haluaa maailman, jossa ihmiset olisivat samanlaisia? On jo nyt ihan liikaa toinen toisensa kaltaisia, ennakoitavissa olevia kansalaisia.

Kaikilla sen sijaan on kyky tehdä jotain itselleen, asenteilleen, elämälleen. Emme lähde samalta lähtöviivalta emmekä voi kaikille asioille mitään, mikä on joskus vaikea hyväksyä.

Se, missä ihmiset eroavat on rohkeus heittäytyä uusiin tilanteisiin ja toimia. Jotkut sanovat, että ensin tulee asennemuutos, sitten muuttuvat tosiasiat ja käyttäytyminen. Minulla on ollut toisinpäin enkä sano, että kumpikaan ajattelutapa on oikeampi, juuri siksi, koska olemme erilaisia. Mutta haasteiden vastaanotto ja kyky ja halu ottaa vastaan uusia asioita on meissä kaikissa, jos haluamme sen valita. Elämä on myös omia valintoja, kun sen tiedostaa.

Mitä väliä, jos olen jonkun mielestä yksinkertainen. sanotaan vaikka, että näin ykinkertaiseksi ihmiseksi olen tyytyväinen itseeni, siihen mitä olen oman elämäni ja itseni kanssa tehnyt.

en_muista_nimmaria kirjoitti:

No kuka tässä on väittänyt, että kaikki ihmiset olisivat samanlaisia? Ketjuhan lähtee siitä, etteivät ole. Kuka sitä paitsi haluaa maailman, jossa ihmiset olisivat samanlaisia? On jo nyt ihan liikaa toinen toisensa kaltaisia, ennakoitavissa olevia kansalaisia.

Kaikilla sen sijaan on kyky tehdä jotain itselleen, asenteilleen, elämälleen. Emme lähde samalta lähtöviivalta emmekä voi kaikille asioille mitään, mikä on joskus vaikea hyväksyä.

Se, missä ihmiset eroavat on rohkeus heittäytyä uusiin tilanteisiin ja toimia. Jotkut sanovat, että ensin tulee asennemuutos, sitten muuttuvat tosiasiat ja käyttäytyminen. Minulla on ollut toisinpäin enkä sano, että kumpikaan ajattelutapa on oikeampi, juuri siksi, koska olemme erilaisia. Mutta haasteiden vastaanotto ja kyky ja halu ottaa vastaan uusia asioita on meissä kaikissa, jos haluamme sen valita. Elämä on myös omia valintoja, kun sen tiedostaa.

Mitä väliä, jos olen jonkun mielestä yksinkertainen. sanotaan vaikka, että näin ykinkertaiseksi ihmiseksi olen tyytyväinen itseeni, siihen mitä olen oman elämäni ja itseni kanssa tehnyt.

Lue lisää

Suu käy, mutta ajatusta ei kuulu. No, sehän riittää tässä maailmassa.

Sanomasi on täynnä ristiriitaisuuksia, epälogiikalla höystettynä.

Mutta: kunhan sanoja tulee.

:)

Hehhehh kirjoitti:

Suu käy, mutta ajatusta ei kuulu. No, sehän riittää tässä maailmassa.

Sanomasi on täynnä ristiriitaisuuksia, epälogiikalla höystettynä.

Mutta: kunhan sanoja tulee.

:)

Lue lisää

Ei tarvitse ottaa vastaan tietoa, joka lisää tuskaa. Ihmisillä on monenlaisia keinoja torjua se tieto, kulunein tapa on vähätellä kirjoittajaa.

Jokainenhan täällä vastaa omasta elämästään. Jos ottaa uhrin aseman, niin oma valinta se on.

Miksiköhän ujous on henkisten sairauksien alapuolella keskustelupalstana?

Jos siis on "päävamma" siinä kuin nuo muutkin, niin ei kannata itkeä, jos suhtautuminen on nuivaa - ei muistakaan psyykkisistä sairauksista kannata turhan ulkopuolisille huudella. Suhtautuminen on mitä on.

Monta_diagnoosia kirjoitti:

Miksiköhän ujous on henkisten sairauksien alapuolella keskustelupalstana?

Jos siis on "päävamma" siinä kuin nuo muutkin, niin ei kannata itkeä, jos suhtautuminen on nuivaa - ei muistakaan psyykkisistä sairauksista kannata turhan ulkopuolisille huudella. Suhtautuminen on mitä on.

Lue lisää

Vaan kuuluisiko sen olla "mitä on", nuivaa? Sivistysvaltiossa?

Onko halveksiva suhtautuminen esim. myös CP-vammaisiin OK?

Kivikaudellakoelämme kirjoitti:

Vaan kuuluisiko sen olla "mitä on", nuivaa? Sivistysvaltiossa?

Onko halveksiva suhtautuminen esim. myös CP-vammaisiin OK?

Halveksiva suhtautuminen mihinkään vammaisiin ei ole ok, ei sellaista kannata edes kysyä. Kommentoinkin siitä näkökulmasta, mitä tosiasiassa tapahtuu, en käynyt mitään arvokeskustelua.

Meillä ei saisi olla ihmisissä mitään poikkeavaa, jopa vanhenemista pidetään sairautena.

Kuka kenekin homoudesta tietää, eikö se ole yksityisasia? Paitsi jos kyseinen henkilö haluaa sitä mainostaa.

Homot samoin kuin maahanmuuttajatkin ovat nyt tietenkin muodoissa ja heitä tulee sen vuoksi suosia.

Minun mielestäni ei kannattaisi miettiä toisia ihmisiä, olla vain oma itsensä ja hakea työtä sellaisena kuin on. valmistautua haastatteluihin niin, ettei sitä harvapuheisuutta tai ujoutta huomaa.

No ethän sinä ole ujo, kun puhut vähän, mutta asiaa. Älä sotke käsitteitä.

Opettele pitämään puolesi tyhjänpuhujia vastaan! Ja tämä oli tarkoitettu rohkaisuksi, mikä tiedoksi sinulle ja ketjun viestien väärinlukijoille.

Ehkä sinulla on vähän haastetta opetella oleman huomion keskipisteenä, mutta sen oppii, kun ottaa silloin tällöin suunvuoron, kun on jotain sanottavaa. Jos ei tule mitään mieleen, niin mitään ei tarvitse sanoa.

Älä ota vastan arvostelua. Jos menee överiksi, niin ammu takaisin! Muista, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.

asiapuhuja.itsekin kirjoitti:

No ethän sinä ole ujo, kun puhut vähän, mutta asiaa. Älä sotke käsitteitä.

Opettele pitämään puolesi tyhjänpuhujia vastaan! Ja tämä oli tarkoitettu rohkaisuksi, mikä tiedoksi sinulle ja ketjun viestien väärinlukijoille.

Ehkä sinulla on vähän haastetta opetella oleman huomion keskipisteenä, mutta sen oppii, kun ottaa silloin tällöin suunvuoron, kun on jotain sanottavaa. Jos ei tule mitään mieleen, niin mitään ei tarvitse sanoa.

Älä ota vastan arvostelua. Jos menee överiksi, niin ammu takaisin! Muista, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.

Lue lisää

Ettet nyt sinä sotke käsitteitä jos luulet että ei voi olla ujo jos jotain puhuu? Ujo ei ole yhtäkuin mykkä.

Ehkä ujous on subjektiivinen olotila. Siina tapauksessa voisit vain uskoa että jos joku kokee olevansa ujo, se on hänelle tosiasia.

Minulla on tosin asiantuntijan lausunto eli yliopistosairaalan psykologin tekemä persoonallisuushäiriötesti. Sen mukaan minulla on ensisijaisesti estynyt persoonallisuus, myös vaativan ja riippuvaisen persoonallisuushäiriön piirteitä. Tuloksissa lueteltiin myös "puuttuvat" persoonallisuushäiriöt: huomionhakuinen ja narsistinen en sitten ainakaan ole.

Nuorempana olin ujon ja hiljaisen lisäksi todella kiltti ja joustava. Silloin tultiin usein kysymään että miksi olet noin vihaisen näköinen. En osannut vastata mitään, sisimmässäni vain huomasin tulevani vihaiseksi tuollaisista huomautuksista.

Iän kanssa olen rohkaistunut puhumaan, jopa jutustelemaan. Ehkä eläinystäväni ovat auttaneet siinä: niille suorastaan lörpöttelen ja olen huomannut olevani seurassa rennompi aina kun paikalla on kissa tai koira.

Ja osaan kyllä pitää puoliani. Pienestä en suutu enkä haasta riitaa mutta kynnysmatoksi en enää jää. Sehän on normaalia, eikö? Mutta miksi minut tulkitaan vihaiseksi tai pahantuuliseksi kun olen vain eri mieltä. Joskus pitää kuulemma ihan pelätä!

Ivailuahan se on, hyvin epäreilu riitelyn muoto, enkä tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Jos ryhdyn itsekin lyömään vyön alle, seurauksena on vain paljon pahoja mieliä, enkä minä halua kyykyttää ketään koska tiedän miten se sattuu.

Lieneekö parempi olla yksinäinen äkäinen akka kuin jäädä tyhjien tynnyreiden jyräämäksi?

lärviniköärsyttää kirjoitti:

Ettet nyt sinä sotke käsitteitä jos luulet että ei voi olla ujo jos jotain puhuu? Ujo ei ole yhtäkuin mykkä.

Ehkä ujous on subjektiivinen olotila. Siina tapauksessa voisit vain uskoa että jos joku kokee olevansa ujo, se on hänelle tosiasia.

Minulla on tosin asiantuntijan lausunto eli yliopistosairaalan psykologin tekemä persoonallisuushäiriötesti. Sen mukaan minulla on ensisijaisesti estynyt persoonallisuus, myös vaativan ja riippuvaisen persoonallisuushäiriön piirteitä. Tuloksissa lueteltiin myös "puuttuvat" persoonallisuushäiriöt: huomionhakuinen ja narsistinen en sitten ainakaan ole.

Nuorempana olin ujon ja hiljaisen lisäksi todella kiltti ja joustava. Silloin tultiin usein kysymään että miksi olet noin vihaisen näköinen. En osannut vastata mitään, sisimmässäni vain huomasin tulevani vihaiseksi tuollaisista huomautuksista.

Iän kanssa olen rohkaistunut puhumaan, jopa jutustelemaan. Ehkä eläinystäväni ovat auttaneet siinä: niille suorastaan lörpöttelen ja olen huomannut olevani seurassa rennompi aina kun paikalla on kissa tai koira.

Ja osaan kyllä pitää puoliani. Pienestä en suutu enkä haasta riitaa mutta kynnysmatoksi en enää jää. Sehän on normaalia, eikö? Mutta miksi minut tulkitaan vihaiseksi tai pahantuuliseksi kun olen vain eri mieltä. Joskus pitää kuulemma ihan pelätä!

Ivailuahan se on, hyvin epäreilu riitelyn muoto, enkä tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Jos ryhdyn itsekin lyömään vyön alle, seurauksena on vain paljon pahoja mieliä, enkä minä halua kyykyttää ketään koska tiedän miten se sattuu.

Lieneekö parempi olla yksinäinen äkäinen akka kuin jäädä tyhjien tynnyreiden jyräämäksi?

Lue lisää

Arvelen, että sinut tulkitaan vihaiseksi siitä syystä, että puhut vähänlaisesti. Silloin toisilla on taipumus tehdä toisesta johtopäätöksiä muun viestinnän, siis sen sanattoman, kautta. Ja johtopäätökset voivat mennä avian pieleen. Jos et ole mikään Hymy-Heluna, niin sinut tulkitaan vihaiseksi, vaikka olet vain totinen. Ihmiset valitettavasti ovat hyvin pinnallisia eivätkä ajattele asioita sen pitemmälle.

Arvelen, että on kuitenkin löydettävissä jokin kultainen keskitie, jotta et joudu jyrätyksi. Yksi asia, mikä tulee mieleni on, että miksi annat toisten ajatusten ja puheiden vaikuttaa niin paljon? Jos kerran et anna muiden kyykyttää, kuten kerroit, niin mitä sitten muulla on väliä?