Tässä muitakin ketjuja seuranneena olen kiinnostunut tavasta jolla ihmiset selittävät pettämistä ja uskottomuutta itselleen. Itse kuulun tähän samaan moraalittomien joukkoon. Pitäisi hävetä, mutta ei enää osaa ja sen toisen ihmisen kaipuun ja kosketuksen osaa selittää itselleen parhain päin.
Olen 26-vuotias nainen, neljä vuotta kestäneessä parisuhteessa miehen kanssa joka ei ole koskaan kotona vaan töissä/työmatkoilla/harrastuksissa (selittely alkaa.. :D). Sen tiedän että hän ei minua pettäisi, eikä pettämistä myöskään missään nimessä hyväksy. Asumme yhteisessä asunnossa, mutta lapsia ei ole eikä kihloja tai muutakaan. Taloudellisesti tämä on paras ratkaisu, pidän älyttömästi hänen perheestään ja toki miehestä itsestäänkin; olemme hyvin samankaltaisia... mutta kosketukset, seksi, huomioiminen puuttuvat. Olen lähinnä kodinhengetär jota mies nälvii. Tästä on puhuttu, ja mies on halunnut parantaa tapojaan.
Töissä minua jututti mukava nuori mies (olen asiakaspalvelutehtävissä), tulimme älyttömän hyvin juttuun. Hän ei etsi vakavampaa parisuhdetta koska erosi vastikään, asuu parin korttelin päässä. Olemme tavanneet kahdesti. Aluksi ihan vain jutelleet koska molemmilla on joku ihmeen tarve puhua. Mutta hän on myös suudellut minua pari kertaa, hirmu hellästi ja lempeästi. En usko että meille koskaan syntyisi mitään muuta suhdetta, tuskin harrastamme edes seksiä, mutta se että joku pitää hetken kainalossa tuntuu aivan järisyttävältä. Ja kyllä, raja on tässä jo ylitetty. En saisi mennä hänen luokseen tai nähdä saati muutakaan... Minun pitäisi erota, mutta en uskalla ja osaa. Pelkurimaista ja törkeää. Mutta tuo on ollut alkukeväässäni se pieni asia joka on piristänyt kummasti. Näin tämän asian koittaa selitellä; jos kukaan ei saa tietää, jos siitä tulee vain hyvä olo, josjosjos... Inhottaa itseänikin ja samalla se tuntuu olevan ihan oikein koska sitä tarvitsen enkä saa. Tää on just tätä. :D Oma napa vaan merkitsee.
En tiedä mikä oli homman pointti, mutta teki hyvää purkaa johonkin...
Olen 26-vuotias nainen, neljä vuotta kestäneessä parisuhteessa miehen kanssa joka ei ole koskaan kotona vaan töissä/työmatkoilla/harrastuksissa (selittely alkaa.. :D). Sen tiedän että hän ei minua pettäisi, eikä pettämistä myöskään missään nimessä hyväksy. Asumme yhteisessä asunnossa, mutta lapsia ei ole eikä kihloja tai muutakaan. Taloudellisesti tämä on paras ratkaisu, pidän älyttömästi hänen perheestään ja toki miehestä itsestäänkin; olemme hyvin samankaltaisia... mutta kosketukset, seksi, huomioiminen puuttuvat. Olen lähinnä kodinhengetär jota mies nälvii. Tästä on puhuttu, ja mies on halunnut parantaa tapojaan.
Töissä minua jututti mukava nuori mies (olen asiakaspalvelutehtävissä), tulimme älyttömän hyvin juttuun. Hän ei etsi vakavampaa parisuhdetta koska erosi vastikään, asuu parin korttelin päässä. Olemme tavanneet kahdesti. Aluksi ihan vain jutelleet koska molemmilla on joku ihmeen tarve puhua. Mutta hän on myös suudellut minua pari kertaa, hirmu hellästi ja lempeästi. En usko että meille koskaan syntyisi mitään muuta suhdetta, tuskin harrastamme edes seksiä, mutta se että joku pitää hetken kainalossa tuntuu aivan järisyttävältä. Ja kyllä, raja on tässä jo ylitetty. En saisi mennä hänen luokseen tai nähdä saati muutakaan... Minun pitäisi erota, mutta en uskalla ja osaa. Pelkurimaista ja törkeää. Mutta tuo on ollut alkukeväässäni se pieni asia joka on piristänyt kummasti. Näin tämän asian koittaa selitellä; jos kukaan ei saa tietää, jos siitä tulee vain hyvä olo, josjosjos... Inhottaa itseänikin ja samalla se tuntuu olevan ihan oikein koska sitä tarvitsen enkä saa. Tää on just tätä. :D Oma napa vaan merkitsee.
En tiedä mikä oli homman pointti, mutta teki hyvää purkaa johonkin...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onpa outo parisuhde.
niin onkin! Todella outo! Ja mieheni ei tunnu ottavan ollenkaan tosissaan noita asioita joista olen halunnut jo pidempään keskustella ettei tulisi edes sitä houkutusta halata jotain muuta. :( Kaikki jatkuu niinkuin ennenkin, hän on omissa menoissaan ja minä kotona...
Olisi ihanaa päästä paijaamaan sinua, miehesi ollessa poissa... ;)
Olet siis halunnut keskustella, mutta et ole kuitenkaan keskustellut! Neuvoni on: KESKUSTELE miehesi kanssa oikeasti! Sano, että et pysty jaksamaan, ellei suhteenne parane. Tee asia niin selväksi, että mies varmasti ymmärtää. Ja jos muutosta ei tule, lähde suhteesta pois.
Jos ette oikeasti keskustele, ja alat flirttailemaan muiden kanssa, olet kohta hiustupsuasi myöten valheiden ja pettämisen suossa. Ja silloin on jäljellä vain huonoja vaihtoehtoja.
Ei miehen kanssa tuolla tavalla keskustella. Mies ymmärtää sen moitteena. Mies ajattelee, ettei hän kelpaa sellaisenaan. Pahimmassa tapauksessa tuollaisen keskustelun aloittaminen ajaa vielä miehen etsimään onnea vieraasta sylistä. :)
Siinähän selittelet, ja jos sulla ja miehelläs on nv vapaa suhde, niin mitäs täällä selittelet. Pettäjäthän on kaikin puolin selittelyn mestareita, ja selittelevät milloin missäkin ja varsinkin keskustelupalstoilla ovat kovia selittelijöitä, ja mikä hauskinta vertaavat itseään aina eläimiin.. Kas kun tuosta ei ole vielä järkätty sm-kisoja,
Selittelet itsellesi miehesi syyksi kevätsäpinäsi- MIESTÄSI HAUKKUMALLA! hän ei kosketa SINUA ja on töissä, perkule vieköön, että on paha mies.
-miten itse koskevat ja annat positiivista palautetta omalle miehellesi?
-miten luulet, että eronnut mies arvostaisi sinua, jos varattuna aloitat säpinät. Mitä luulet seuraavan sitten, tämän miehen kanssa?
-miten luulet työkavereidesi suhtautuvan säpinöihisi?
-mitä luulet,, jakaako eronnut mies kokemuksena firman muiden miesten kanssa?
Joo, ei voi muuta todeta, et ole selittelijä, olet jotain muuta. Ajatusmaailmasi ei näköjään ymmärrä yhtään sen päälle, mitä oma miehesi tai kukaan muukaan mies, ajattelee ja miten miehet toimivat ja miksi.
Huom, kuten sanoin jo ekassa viestissäni, ei tämä kyseinen tuttavuus etsi parisuhdetta niinkuin en minäkään hänen kanssaan. Hän tietää kyllä parisuhteestani, eikä todellakaan ole työkaverini vaan siis asiakkaan ominaisuudessa kävi juttelemassa minun ollessani töissä.
Miestäni en tarkoita sen kummemmin haukkua, kerroin tuossa tilanteestamme joka siis on mikä on. Tässä asiassa olemme erilaisia ja that's it, toinen kaipaa enemmän hellyyttä kuin toinen. Ja kyllä, olemme jutelleet jo asiasta toisin kuin joku ketjussa käsitti; ongelma onkin juuri se, ettei mies ole muuttanut tapaansa kohdella minua vaikka olen sitä pyytänyt eri tavoin. Koen että olen tehnyt parisuhteemme eteen huomattavasti enemmän kuin hän, pidän kodin pystyssä, passaan häntä todella paljon, seksiä on aina kun hän haluaa (minulle kelpaisi enemmänkin) jne. Hän huomioi minua omalla huumorintajullaan nälväilemällä pienistä asioista, ja esimerkiksi halauksia en saa ellen erikseen tinkaa. En pidä tästä tavasta, ja olen sanonut siitä. Kommentit ovat välillä tosi loukkaavia, mutta mies ajattelee eri tavalla. Hän on siitä huolimatta ihan turvallinen ja mukava mies... tosin tekisi varmasti hyvää ottaa aikalisä ja asua vaikka eri osoitteissa vähän aikaa, ajatella...