t-viilto sektio pilasi elämäni

Mitä tarkoitat? Eikö se ole ihan sama, millä tavalla lapsi maailmaan syntyy? Moni haluaisi sektion vaan ei saa. Itsellä kolme sektiota takana ja lapset kaikki erittäin rakkaita ja seksi maistuu vieläkin, yli 5-kymppisenäkin

T-viilto ei tarkoita että ei saisi olla seksiä. Saa tulla myös raskaaksi uudestaan, ja tehdä uuden sektion. Alatiesynnytystä ei kannata haluta, se ei todellakaan ole mitään mukavaa hommaa.

Mitä tekemistä tällä on parisuhteen jatkamisen kanssa? Ei kai miehesi ole syyllinen T-viiltoosi, eikä synnytystavalla ole itään merkitystä parisuhteelle. Onpa ainakin alapää säilynyt ennallaan seksiä ajatellen.

Alatiesynnytyksen haluan vaikkei se ole mukavaa hommaa. Haluan pystyä ja kestää sen minkä muutkin. Tuntuu etten pysty siihen mihin naiset yleensä. Kai itsellä on ramantisoitu kuva siitä mikä hieno ja voittajan olo on synnytyksen jälkeen kun se kaikki kipu palkitaan onnistumisen riemulla joka on itse aika pitkälti oin voimin saatu aikaan. Se tunne kun nostetaan vasta syntynyt rinnalla ja otetaan koko perheen kuva ja isä itkee liikuttuneena. Se uskomaton tunne, että tuolta se tuli ja minä pystyin siihen vaikken uskonut että se on edes mahdollista. Onhan se oman lapsen synnyttäminen ihme jossa saa olla mukana. Tulisi sellainen supernaisellinen voittaja olo. Kaikenlisäksi synnytys pelottaa niin paljon, että olisi upeaa voittaa omat pelkoni.
On kurja kuulla toisten onnistuneita synnytystarinoita ja miten kamalaa ja vaikeaa se on ollut, mutta kaikki ovat pystyneet sitten tosi urheasti. Itsellä ei ole urhea olo yhtään. Sanon vaan, että mä en joutunut kokea kun selvisin sektiolla. Vähän kuin mut ois armahdettu kaameesta kokemuksesta johon musta ei ehkä ois ollutkaan.

Ei sillä ole väliä tosiaan noin yleisesti. Jokainen ihminen on saman arvoinen ja tärkeintä on, että se lapsi ja itse selviää terveenä.

Henkilökohtaisesti masentaa silti. Kiukuttaa niin, että ajatus on, " kun ei vauva tullut sieltä ulos niin eikai sinne mahdu mitään sisäänkään". Oma kiukkuajatus.
On kuin olisi saanut ylioppilastodistuksen ja lakin vaikkei olisi lukenut tai käynyt tentissäkään. Olisi saanut sen tekemättä mitään. Tyhjä olo. Eipä ole mitään sankaritar juttua kelleen kerrottavana. Täytyy hiljaa ja nöyränä kuunnelle muita. No ei auta.

Mitä sitä t-viilloista, kun olet kuitenkin saanut aikaiseksi pienen ihmeen! Eiköhän se pisin työsarka ole siinä odotusajassa ja se on ihan sama millä keinolla se muksu maailmaan saatetaan kunhan se on terve! Ja myös ne tulevat muksut! Lyön vetoa, ettei sinua enää viiden vuoden päästä vähempää kiinnosta äitien synnytyssankaritarinat ja kuka mitenkin on maailmaan tupsahtanut, kun elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita. Menehän nauttimaan seksistä ja unohda moiset murheet. Tulee parempi mieliki.

Joo tosi kliseisiä vastauksia. Varmasti tosi moni on syvästi pettynyt sektiosta, mutta se on tabu josta ei saa puhua. Vastaukset on tosi kliseisiä, tunteita vähätteleviä, syyllistäviä, haukkuvia ja jopa vihaisia. Se menee helposti siihen että useat eivät ota esiin kovin arkoja aiheita jotka on satuttaneet itseään.
Mutta nämä ovat rehelliset tunteeni t-viilti sektiosta. En tosin missään tapauksessa sanoisi kelleen muulle sektion kokeneelle, että tämän pitäisi olla asiasta murheissaan.

Vertailu on turhaa. Aina jollain menee huonommin. Älä valita ruuasta joka on pahaa ja huonosti valmistettua koska Afrikassa moni näkee nälkää. Mitä suotta itkeä koiran kuolemaa kun monilta kuolee lapsi?...jne....
Ei ole mitään mitä ei voisi pistää vielä huonommaksi. Aina on joku jolla menee vielä huonommin. Siksi musta on turha sanoa, että tämä asia saa harmittaa ja tuo ei. Vielä kun eri asit on eri henkilöille eri arvoisia. Jokaisella on kuitenkin syy tunteisiinsa jos tuntee ihmisen hyvin niin tietää taustat ja tietää miksi joku asia on niin tärkeä.

Sinulla on pakkomielteinen ihannointi synnytystä kohtaan. Olet kuvitellut että siinä on jotain romanttista tai sankarillista, ja kuvitellut sen mielessäsi jotenkin hienoksi kokemukseksi. Hienoa siina onkin: se että maailmaan tulee uusi ihminen, se on syntymän ihme.

Naisen suoritus ei ole siinä pääasia, eikä naisen kärsimys ole mitenkään upeaa tai sellaista että sitä tarvitsisi kokea. Naisen suoritus on lapsen tulo maailmaan, mutta siitä voi suoriutua eri tavoilla, esim. leikkauksella. Sinäkin olet kokenut lapsen syntymän ihmeen, uuden elämän saattamisen maailmaan. Mutta kuitenkin takerrut omaan kokemukseesi, joka ei ollut sitä mitä itse halusit.

Todellisuudessa synnytys on tuskaa, hikeä, verta ja sotkua. Siitä on romantiikka ja sankaruus kaukana. Moni luopuisi siitä kokemuksesta ilomielin, jos vaan voisi saada lapsen muuten. Palauta itsesi todellisuuteen miettimällä sektion hyviä puolia ja ole onnellinen että pääsit helpommalla. Älä piehtaroi itsesäälissä kun jotakin jäi kokematta. Elämässä on paljon muutakin mikä jää kokematta, nautitaan kaikesta muusta!

Älä ainakaan tee tästä itsellesi sellaista pakkomiellettä, että asia liittyisi seksiin ja alat sen takia kaihtamaan seksiä, koska se johtaa avioliiton kariutumiseen. Haluatko tämän synnytysmenetyksesi takia menettää myös avioliiton ja perheeso?

Älä ihmeessä kosta miehellesi sitä että synnytyksessä tuli ongelmia! Hän ei ole siihen syypää, etkä myöskään sinä. Ja sairaalan henkilökunnalle on syytä olla pelkästään kiitollinen. Olisi voinut olla myös ongelmia, joissa menee oma tai lapsen terveys. On aika mennä eteenpäin ja lopettaa koko synnytyksen muistelu.

Minä olen saanut sektiolla kolme lasta ja olen pelkästään kiitollinen siitä että lapset saatiin maailmaan, kun synnytyssupistuksia ei ollut. Ilman sektiota olisimme kuolleet kaikki.

Synnytys on ohimenevä tapahtuma, mutta lapsi ja puoliso ovat tulevaisuutta. Minä puolestani itken sitä että en ole koskaan kokenut pitkää parisuhdetta enkä varmaan saa ikinä kokea perhe-elämää. Vammainen sisareni ei ole saanut koskaan kokea kävelemistä. Emme ole myöskään saaneet kokea isänrakkautta, kun olemme eläneet ilman isää. Köyhiäkin olemme, joten kokemus vauraasta elämästä on myös jäänyt saamatta.Siihen joutuu vain sopeutumaan.

Mene terapiaan.

joku fanaattinen suorittaja. Minulle on tehty 3 sektiota ja viimeiseksi vielä sterilisaatio. Nyt olen varmaan joku ihan epäihminen, enkä nainen enää ollenkaan. Ei ole vaikuttanut seksielämään mitenkään. Paitsi silloin, kun haava ei ollut parantunut. Ei tullut ainakaan lapsille aivovaurioita hapen puutteesta, kun voivat jäädä jumiin synnytyskanavaan.

Ei kyse ole siitä etten olisi kiitollinen ja ettei elämässä olisi hyvääkin.
Se veri ja tuska merkitsi vaan niin paljon koska uskoin aina ettei musta ole siihen. Siispä pidin itseäni jotenkin heikompana kuin muita. Katsoin muita ylöspäin koska muut kesti sen mihin itse olisin varmaan pyörtynyt. Olin menossa todistamaan itselleni, että pystyn siihen ja olen yhtä vahva kuin muutkin. Nyt itsetuntoni on palasina. En saa koskaan tietää onko musta siihen ja en saa edes uutta tilaisuutta yrittää. Mieleni ei tee seksiä enää. En halua että muhun kosketaan enää. En halua että gynegologkaan koskee. En suostunut gynegologiseen tutkimukseen jälkitarkastuksessakaan. Tulee likanen olo ja käyn itkemään kun joku pyytää riisumaan.

Minulla ensimmäinen synnytys oli hätäsektio. Toista yritettiin alakautta. Voi kun olisin vaatinut sektion! Vauva oli väärässä tarjonnassa ja jäi kiinni ja hänelle tuli happivaje ja syntyi lopulta sektiolla velttona ja epäitiin muutaman viikon iässä cp-vammaa ja on hyvin impulsiivinen ja adhd-oireinen. Kohtukin siinä repesi. Kolmas sitten lopulta suunnitellusti sektiolla tosin ennenaikaisesti koska sektoitu kohtu kärsi etisestä istukasta ja vuoteli verta ja vauvakin oli sivutarjonnassa. Nuorena ajattelin hitusen kuten sinä...että olin jotenkin huonompi äiti kuin ne alakautta synnyttäneet...mutta toinen synnytys opetti, että niin ei ole...sektio on todella raskas synnytystapa ja on vienyt pitkään toipua...ja montakohan litraa vertakin olen tarvinnut..muistaakseni viimeisessä synnytyksessä annettiin viitisen litraa ja sektion aikana tunsin useaan otteeseen kun verenpaine alkoi laskea vaarallisesti, joten sektio ei ainkaan ole helpompi tapa. Sektio on useasti lapsen ja äidin elämän pelastava toimenpide ja on upeaa, että meillä on sellainen synnytysmahdollisuus!

Kyllä on kolmen ison lapsen alatiesynnytykset pilanneet alapääni moneen kertaan ja monella tavalla. TAYSissa hoidetuista synnytyksistä jäi paljonkin mutkuttamista hampaankoloon, varsinkin ekasta ja kolmannesta. Aina välilhanleikkaushaavoja, alapää tohjona, eikä annettu itse valita synnytyksen asentoa tai tahtia. "Kruununa" tyrä peräsuolen ja emättimen välisessä kudoksessa joka ilmeni yli nelikymppisenä. Mutta näillä mennään iloisin mielin.

Naisen arvoa ei todellakaan mitata synnytystavalla, eikä kenenkään itsetunnon pitäisi olla siitä kiinni!. Sitäpaitsi sektion kokeneet ovat yhtä paljon sankareita ja kovia kokeneita kuin muutkin, jos nyt välttämättä haluat olla kovia kokenut. Jos haluat välttämättä näyttää itsellesi että selviydyit vaikeasta lapsen maailmaan saattamisesta niin sektio on ihan riittävän vaikea. Onhan siinäkin verta ja kipua. Toisaalta alatiesynnytyksissä on myös helppoja ja nopeita tapauksia, joissa ei vaadita mitään erityistä suoritusta. Ehkäpä nämä helpot synnyttäjät surevat ja kiukuttelevat sitä että oli liian helppoa eivätkä saaneet näyttää miten paljon tuskaa kestäisivät. Mene terapiaan.

Keskitä nyt huomiosi lapseen ja rakkaaseen puolisoosi, ja lopeta omaan napaan tuijottaminen. Älä kosta syyttömälle miehellesi sitä että et saanut ihan sitä mitä halusit. Elämässä ei todellakaan kukaan saa ihan kaikkea mitä haluaa.

En ole koskaan synnyttänyt joten en ole ensisynnyttäjäkään koskaan ollut. En ole synnyttänyt. Ainoastaan olen kokenut leikkauksen ja kaikki sanoo, että niin ethän sä ole edes synnyttänyt. Pääsit helpolla. Toista se on meillä jotka synnytettiin lapsemme. Mietin onko lapsi edes mun kun en ole koskaan ollut synnytyksessä. Olin vaan leikkauksessa ja paranin välittömästi ja kivuttomasti. Ei tuntunut mikään missään. Ei henkisesti eikä fyysisesti. Olin miltei tajuton ja kaikki oli ohi ennenkuin alkoikaan. Tuntuu kuin elämän tärkeimmät hetket menisi ohi sumussa ja jäisin niistä pois. Peruin kihlatkin, koska varmasti häätkin jäisi latteiksi ja olisin itse kuitenkin poissa paikalta tavalla tai toisella nekin menisi pieleen. Sovittiin ettei häitä tule.

Ehkä pahinta on kun kukaan ei ajattele mun pystyvän synnyttämään mikä nyt on kuitenkin aika luonnollinen osa naisen elämää suurimmalla osalla naisista. En usko itseeni eikä muutkaan usko. En niin innolla synnyttäisi alateitse, mutta ois kiva jos joku uskois että pystyn siihen. Mua aina suojellaan niin paljon ja sanotaan etten pysty. Mulle on ennen raskauttakin sanoneet muutamat ettei musta ole synnyttämään. Loukkaannuin ja itkin ja sanoin etten sitte hanki lapsia. Kun olin raskaana niin mun psygologi moneen kertaan sanoi että päästäisin itteni helpommalla jos en synnyttäis. Loukkaannuin hirveästi ja itkin. Se sanoi, että mun pitäis mennä pelkopolille ja se painosti mut sinne vaikka sanoin, että odotin synnytystä innolla. Niin me mentiin sinne ja se selitti, ettei musta ole synnyttämään, että sektio pitäis tehdä. Olin ihan maassa. Ne kuitenkin sano että psygologi ei sitä voi päättää vaan lääkäri. Sitten lääkäri sano, että sektio ois parempi jos en kestä kipua. Mä sanoin, että yritän kyllä kestää. Pitkin hampain suostuttiin, että yritetään mutta annettiin sitten heti periksi ja sektioon. Josta ilmotettiin, että en synnytä ikinä. Miksi mä olin tuomittu huonommaksi siinä kuin muut.

Tiedätkö mitä. KETÄÄN ei kiinnosta, millä tavalla olet synnyttänyt. KUKAAN ei mieti, että pystyisitkö synnyttämään - paitsi lääkärisi. Minä eikä kukaan muukaan tuntemani nainen ole KOSKAAN miettinyt tällaisia asioita jostakusta toisesta naisesta. En edes tiedä juuri kenenkään synnytystapaa, tällaista tietoa minulla on vain omasta, sukulaisten ja lähimpien ystävien synnytyksistä. Ei tulisi mieleenkään kysyä vaikkapa työkaverilta synnytystapaa, koska se on ensinnäkin yksityisasia, toisekseen aivan samantekevää minulle eikä todellakaan kiinnosta.

Jos olen kuullut jonkun sektiosta, niin en ole ajatellut siitä yhtään mitään, paitsi ehkä että onneksi elämme aikana, jolloin äidin ja vauvan turvallisuus voidaan taata esimerkiksi leikkauksella. Jos lapsi on väärässä tarjonnassa tai liian iso synnytyskanavaan nähden tai supistukset loppuvat tai synnytys pitkittyy ja vauva on pulassa, niin ei se kyllä mielestäni ole äidin vika eikä mitenkään hänen hallittavissaan. Iso osa naisista ei saa koskaan lasta, niistä jotka saavat, monet synnyttävät sektiolla. Se on aivan tavanomaista. Olet ihan harhoissa, kun kuvittelet, että joku välittää moisesta tai tekee sinusta jotain päätelmiä sektion takia.

Keskeytetäänkö synnytys sitten jos joku ei kestäkkään? Jos se sattuukin jotenkin?
Sairaalassa mua ei ole ikinä satutettu. Kerran jouduin leikkaukseen jossa multa poistettiin nombarellin kokoinen pala ihoa joka oli tunnotonta. Sitä varten mut nukutettiin. Heräsin ja mulla oli pari tikkiä niin pienellä alueella, että ois pitänyt kattoa suurinpiirtein mikroskoopilla että näkyy. Heräsin heräämössä ja lähdin kotiin. Olo oli että mitä hittoa? Mulla piti olla lähtiessäni saattaja jotta sain lähtä siis ihan oikeesti nombarellin kokosen ihopalan takia. Luometkin on suurempia.

Sitten kun mun lapsi oli poikkitarjonnassa niin huudahdin kun sitä käännettiin. Ne lopetti käännön samantien, että ei sitten jos sattuu. Olin sillee että ei tässä nyt mitään hätää ole. Sain anella niitä jatkamaan. Sitten se kääntö oli ohi muutamassa sekunnissa, mutta sitäkään ne eivät ois sairaalassa tehneet. Sektioon vaan koska huudahdin.

Keskeytetäänkö synnytyskin ja sektioon vaan jos sattuu. Ihan kun kuolisin kipuun heti paikalla. Ihme että edes verikoetta musta suostutaan ottamaan. Kohta sitäkin pitää anella.

Kun olin kahdenkymmenen ja menin ekaa kertaa gynegologille, koska ajattelin, että siellä tulisi käydä, niin gynegologi kieltäytyi tutkimasta koske se voi sattua koska olin silloin vielä neitsyt. Sanoin, että jaaha. Menin pois sitten. Olin kyllä ihan??? Enkö oisi kestänyt sitä läpi. Olisinko pyörtynyt. Vaadin tutkimusta mutta lääkäri kieltäytyi ja se oli vielä yksityinen. Maksoin miltei satasen siitä kun se kysyi kuukautiskierron ja sanoi, että eiköhän kaikki ole ihan hyvin.

Mietin vain aina kysymystä, että mitä jos synnytyksessä ei olisi tullut minusta riippumatonta komplikaatiota niin olisinko pystynyt synnyttää alakautta? Mitä olisi tapahtunut? Voidaanko synnytys keskeyttää kivun vuoksi? Olisiko kohdallani tehty poikkeus ja keskeytetty?

On aloittajalla ongelmat. Toiset eivät saa yhtään lasta ja jäivät viime vuonna auton alle ja kuolivat.

Kyllä sie siihe alatiesynnytykseen olisit pystynyt.. Kun synnytys on käynnissä niin se viedään loppuun asti vaikka kuinka sattuis tai tuntuis että ei pystyis..ellei sitten sektioon joudu..kyllä sulle tulee elämässä vielä paljon juttuja joissa voit osoittaa että oot kykeneväinen ja pystyt moniin juttuihin.. Kaikkea hyvää sulle ja keskity nyt siihen pienoiseen..

Olen itse kokenut sekä sektion (eka lapsi, perätilassa), että alatiesynnytyksen. Omasta kokemuksestani sanon, että sektio oli paljon vaikeampi tapa synnyttää kuin alatie ja olen sanonut näin joka kerta kaikille, jotka ovat pyytäneet vertailemaan kokemuksiani. Joo, eihän sektio SILLÄ HETKELLÄ, kun vauva tulee maailmaan vaadi äidiltä mitään muut kuin "paikallaan pötköttelyä" (ihan hirveässä tärinässä ja jännityksessä, verensokerit nollassa, tajunnan rajamailla kun ei ole saanut syödäkään yli puoleen vuorokauteen mitään), MUTTA se mitä se leikkaus tekee naisen kropalle jälkikäteen on paljon luonnottomampaa kuin alatiesynnytys. Alatiesynnytyksen vaivoista kroppa kyllä parani ajan myötä, kun luonto on sen niin (useimmiten) järjestänyt. Mutta sektioviilto on ikuinen "vamma" kropassa, esim. vatsalihakset on vedetty poikki, eikä niitä kroppa entiselleen korjaa. (Tähän asiaan törmäsin vasta toisen lapsen jälkeen, kun vatsalihakset ei enää palautuneetkaan normaaleiksi mahan venymisen jälkeen - osasyynä tähän nimenomaan alla ollut sektio.)

Eli yritän vain sanoa aloittajalle, että kyllä sektioidut äidit on VÄHINTÄÄNKIN yhtä suuria sankareita kuin alatiesynnyttäjätkin, jos tällaista vertailua haluaa mielessään käydä. Mua henk.koht. ärsyttää aina, kun joku päästää suustaan sen sammakon, että sektio olis muka helppo tapa synnyttää, grrrrrrr!!! Lääkärikin totes mulle, että sektiohan on nykyään toiseksi suurin avohaavalla tehtävä leikkaus sydämän ohitusleikkauksen jälkeen (kun suuri osa leikkauksista on nykyään tähystyksiä tms.). Eli kyse ON isosta leikkauksesta ja isosta jutusta naisen kropalle ja loppuelämälle, mitä pelkkiä alatiesynnytyksiä kokeneet useinkaan tajua.

Ymmärrän aloittajaa myös siinä, että itsellenikin ekan raskauden päätyminen sektioon oli ISO pettymys. Ne, jotka eivät tätäkään ole kokeneet, eivät ole oikeutettuja vähättelemään sitä pettymyksen tunnetta. Itkin asiaa moneen kertaan ennen synnytystä (koska sektio oli suunniteltu ja päivämäärä tiedossa). Mutta jälkikäteen olen moneen kertaan kiittänyt luojaani, että en edes yrittänyt silloin alateitse - aika monen asian summana voin kuvitella, että lapseni olisi siinä hommassa saanut hapenpuutteen ja vähintäänkin vammautunut. Eli pettymys sektiosta on viimeistään näin jälkikäteen muuttunut pysyvästi hyväksi mieleksi siitä, että sain terveen lapsen ja ratkaisu oli oikea.

Sinun aloittaja kannattaa todellakin ottaa mieiipahasi synnytyksestä esiin seuraavalla neuvolakäynnillä! Ainakin oma terkkani ymmärsi hyvin pettymykseni ja siihen liittyvät tunteeni ja osasi auttaa eteenpäin. Mutta sen vaan sanon, että olet todellakin Nainen (isolla N:llä) ja Sankariäiti (isolla S:llä) kun olet läpikäynyt sektion ja "uhrannut" kroppasi oman lapsesi terveyden puolesta. Sano tämä kaikille niillekin, jotka asiaa uskaltavat epäillä. Niin minäkin teen.

Voi näitä tarinoita..uskoisin että neuvolassa sinua autetaan,jos vain rehellisesti kerrot miten mieltäsi myllertää. Haethan apua ajoissa ennen kuin elämä on todella pilalla.

Mitäs hankitte lapsia? Ihan oma vika! Kannattaa miettiä synnytystä, sen jälkeistä aikaa ennenku pulla on uunissa. Sehän on ihan selvää, että parisuhde yleensä kärsii lasten hankkimisesta tavalla tai toisella. Terveisin nainen joka ei halua eikä hanki lapsia.

No voi saatana sentään! Eikö se ole aivan sama miten se lapsi maailmaan saadaan???? Kaikilla ei todellakaan KERTAKAIKKIAAN OLE MAHDOLLISTA SYNNYTTÄÄ ALATEITSE! Luuston rakenteet ym. voivat tehdä asi8asta mahdottoman, lapsen terveys on tärkein!!! Ettäs tiedät, vitunvittu...tyhmä olet!

Voi tavaton taivas? Mistä tuollainen tieto, että joku viiltotyyppi estäisi myöhemmän alatiesynnytyksen?
Sektiosynnytyksen jälkeen uudessa raskaudessa arvioidaan myöhemmässä vaiheessa synnytystapa-arvio. Joskus ensisynnyttäjä synnyttää sektiolla hätäsektiona, joskus perätilan, monikkoraskauden vuoksi Joskus epäsuhta lapsen ja lantion mittojen vuoksi. Joillakin jotka ovat synnyttäneet sektiolla mikään muu synnytystapa ei tule kyseeseenkään esimerkiksi sairauksien, ahtaan lantion yms vuoksi.
Suurin osa, joilla on ollut yksi sektio tilapäisistä syistä voi synnyttää alateitse lapsen, oli viilto sitten pystyssä tai poikittain. Toistuvien sektioiden lukumäärä voi olla rajallinen, mutta en neuvolassa työskentelevänä ole kuullutkaan sellaisesta, että yhden sektion jälkeen olisi lapsenteko kielletty. Ota asia esiin neuvolassa tai käy gynekologilta kysymässä varta vasten. Ettei tarvitse masentua.

TROLLI!!!

Puhu ihmeessä tuntemuksistasi vaikkapa neuvolassa. Itse olen synnyttänyt 3 lasta sektiolla, joista 2 ensimmäistä on alkanut normaalina synnytyksenä, mutta päätyneet sektioon. Kyllähän se harmitti ensimmäisellä kerralla ja toisella vielä enemmän, pitkään ajattelin, että minussa on jotain vikaa. no, tavallaan vika kropassani onkin, mutta asian kanssa pääsee sinuiksi, pääasiahan on terve lapsi. Iltatähteämme teimme 11 vuotta välillä jo toivonkin kolmannesta lapsesta menettäen. Kun hänet viimein yli nelikymppisinä saimme, emme edes miettineet normaalia synnytystä, koska kokemuksesta tiesimme, ettei se onnistu. Seksi meillä on aina sujunut sektioista huolimatta, eivät ne muuta sitä miksikään.

Kokemuksesta voin kertoa, ettei se lasten kasvatus muutenkaan aina suju niin kuin kirjoissa sanotaan tai niin kuin itse on suunnitellut. Meilläkin jokainen lapsista on ollut erilainen ja kaikkien kanssa on ollut/on omat kommelluksensa. Keskity nyt vain hoitamaan ja rakastamaan sitä maailman suloisinta pientä ihmistä, jonka olet saanut. Tiedän, ettei se aina ole helppoa, mutta vaikeudet vain kasvattavat meitä itseämme vanhempina. Toivottavasti myös miehesi haluaa osallistua täysillä yhteisen pienokaisenne elämään ja antaa sinullekkin välillä omaa aikaa. Muistakaa järjestää myös yhteistä aikaa, siihen aina tarvitse kuulua seksiä. Meillä iltatähden kohdalla yhteinen aika oli monesti se, että menimme perjantaina yhdessä kauppaan ja samalla jonnekkin kahville, vaikka vauva olikin mukana, mutta perheen teinit eivät, niin saimme hetken aikaa lähes kahden ilman arjen hulabaloota. Seksikin alkaa sujua aikanaan.

Vaimoni sai lapsemme sektiolla. Minusta ja vaimostani se oli hyvä ratkaisu. Siinä lapsikin pääsee helpommalla ja ne leikkausjäljet parantuvat nopeasti. En oikein ymmärrä, että joku kokee sektion ongelmallisena. Kyllä siihen yleensä on hyvät perustelut.
Valitettavasti maassamme on monia lapsia jotka ovat syntyneet alateitse ja vammautuneet kun on tullut happivajaus. Onneksi näitä sattuu tosi harvoin, mutta äärettömän surullista vanhempien kannalat.

En ymmärrä alatiesynnytyksen ihannointia. Siinä ei ole mitään ihanaa, se on kamalaa ja kivuliasta. Ei mitään syytä tuntea itseään jotenkin huonoksi, jos ei voi synnyttää alateitse.

Minun mielestäni sektion on synnytys siinä missä alateitsekin lapsen maailmaan saanti. Vauva tulee molemissa tapaukissa ulos vanhempien suureksi onneksi ja iloksi. :)
Valitettavasti herkillä olevalle äidille saattaa jotkut möläytellä typeryyksiä kuten ettei sektio muka olisi niin hieno homma alatiesynnytykseen verraten ja muuta lässytystä. Kenenkään ei pitäis kuunnella niitä kakanpuhujia, jotka yrittää omaa oloaan parantaa muiden kokemusten vähättelyillä! Piste.
Se kun lapsi tulee tähän maailmaan ja sitä on kantanut kuukausia sydämensä alla on kaikista suurin saavutus, mielestäni. Ei ole merkitystä kuinka ulos syntyy.

Ap, ota yhteyttä neuvolaan ja keskustele aivan rehellisesti tuntemuksistasi. Et ole nyt aivan tolkuissasi. Älä kuuntele arvostelijoita vaan ammattilaisia näissä asioissa.
Sektio on sinulle takuulla tehty itsesi ja vauvan turvallisuuden vuoksi! Kivun takia ei alatiesynnytystä keskeytetä vaan silloin kun se ei etene tai vauvalla on muuten tukalat oltavat ja on lapsen edunmukaista tehdä sektio sittenkin. Näin luulen sinunkin kohdalla käyneen, taisit kirjoittaa jotta olivat yrittäneet korjata vauvan asentoa ja se oli sattunut sinuun. Eivät he sen sinun sattumisen vuoksi päätyneet sektioon, älä niin murehdi ja luule. Vauvan turvallisuus siinä on ollut pääasia. :) Näistä kannattaa kysellä ja jutella hoitotahon kanssa. He ymmärtävät hyvin varmasti ja saat tukea, kunhan kysyt sitä rohkeasti.

Alatiesynnytyksissä useimmat kun nykyään saa hyvän kivunlievityksen ja kipujen vuoksi eivät kyllä ala sektiota tekemään kesken kaiken, tiedän sen valitettavasti.. sittemmin ovat loput kaksi tulleetkin sektiolla maailmaan ja rankkaa se toipuminen on ollut. Mutta alunperin jos olisin saanut valita niin sektiolla ensimmäinenkin olisi saanut tulla maailmaan! Täysin revenneet paikat, joita korjailtiin jokusen kerran myöhemmin ja pitkäaikaiset kivut alapäähän tuli synnytyksestä. Mutta vauva tuli maailmaan, se oli iloisin asia tapahtumasta.
En vain jaksa ymmärtää näitä alatiesynnytyksen hehkuttajia kun kaikilla ne asiat ei vain suju kuten "pitäisi" ja luonto osaa olla armoton tuuria jaellessaan. Pari kertaa kävin itsekin psykologilla ja toisen raskauden aikana pelkojeni vuoksi, sillä pelkotilat olivat 2.raskauden alussa pahat aiemman huonon kokemuksen vuoksi.
Yritän vain kertoa omia kokemuksiani jotta AP voisit olla paremmilla mielin ja osaisit nähdä asiat niin, ettet ole mistään jäänyt paitsi kun sait rakkaan vauvasi sektiolla! Miehellesi voimia näihin aikoihin ja toivottavasti hän jaksaa tukea sekä ymmärtää Sinua nyt.

Miehesikin vuoksi olisi hyvä, että avautuisit ammattilaisille ajatuksistasi. Teidän parisuhde on lapsenne edun kannalta hyvä pitää kunnossa ja vauva tarvitsee molemmat vanhemmat.
Hyvä seksielämä on parisuhteen suola ;) Kunhan sektioarpi on tarpeeksi parantunut nii kannattaa antaa mahdollisuus läheisyydelle.. eikä höpöjä ajatella ettei voisi enää ikinä seksiä harrastaa sektion vuoksi. Toivottavasti asiat selviää!

Jos pelkäätte alatiesynnytystä, älkää hankkiutuko raskaaksi! Lapsen kuuluu tulla ulos luonnollista reittiä jos suinkin mahdollista. On olemassa todisteita että alapääsynnytyksestä on lapsen terveydelle etua, ja onhan se itsestään selvää jos maalaisjärjellä ajattelee. Leikkauksessa on aina omat riskinsä, ja sellaista ei pidä koskaan lähteä suorittamaan vain sen takia ettei uskalla synnyttää luonnollisesti!

Väärä ja vankka usko ajaa päin mäntyä. Kuinka voi täysjärkinen ihminen (nainen) uskoa tällaiseen puppuun? Sitä on syytä ihmetellä - mutta voiko asiaa millään muuttaa???

HAISTA TROLLI KAKKAA

Minulla on yksi sektiolla saatu lapsi, 4v. Ja lapsiluku on valitettavasti nyt tässä eli alatiesynnytystä en tule koskaaan kokemaan. Ja kyllä: vieläkin tuntui vähän "pahalta" esim hiljattain kuulla tuttavan luomusynnytyksestä ja perhehuoneessa yhdessä isän kanssa vietetyistä alkupäivistä. Se äitihäpeä kun "joutui" sektioon on ollut valtava. Nyttemmin muuttunut suruksi ja ehkä pian loppuun asti käsitelty. Mutta ei mikään pikkujuttu; oli mulla osatekijänä kun sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Synnytyksen jälkeisen masennuksen ymmärtää, mutta ei tuota jatkuvaa kitisemist äjostain sektiosta.
Kaikki jotka ovat vähänkin tyytymättömiä elämäänsä, voivat alkaa voivottelemaan tyhjästä ja saavat sillä aikaan isonkin ongelman.
Ei haluta nähdä metsää puilta.
Entä jos se vauva olisi kuollut alatiesynnytykseen. Entäs jos se olisi kuollut sektioon. Entä jos se olisi vammautunut.
Nauttikaa lapsistanne. Jättäkää valitus ja eläkää. Pakkoko se on tuhota koko elämä turhanpäiväisillä asioilla.

Onnea vauvan johdosta. Et suinkaan ole huono äiti, vaikka sait lapsen sektiolla. Tärkeintä on, että kaikki on tapahtunut turvallisesti lapsen ja äidin parhaaksi, Suomessa ei turhaan tehdä sektioita. Raskaus ja lapsen syntymä nostaa pintaan tunteita, joita ei osaa odottaakaan. Moni tuntee itsensä huonoksi äidiksi eri syistä. Synnytyksen jälkeinen masennus on yleistä, aina sitä ei edes ole tunnistettu. Mieltä painavista asioista pitää puhua ja hakeutua mielenterveyspalveluitten piiriin, että saa apua. Neuvolasta voi puhumisen aloittaa ja kysellä, mistä saisi apua. Pitkälle jatkuessaan ongelmat vaikuttavat äidin ja lapsen suhteeseen ja myös parisuhteeseen. Tsemppiä sinulle

mulla hätäsektio tehty 20v sitten....olimme molemmat kuolla synnytykseen. Kyllä siinä alkoi elämän alamäki...ei oltu missään vaiheessa puhuttu edes sektiosta.Järkytys oli suuri.Haava hankala tosi monta vuotta.Ei kyllä seksiin ole vaikuttanut.Toinen lapsi syntynyt "normaalista". Pelkäsin kuollaakseni synnytystä,koska ensimäinen meni hoitovirheen takia kuolemaportaille.

Kun teette tätä virheellisenä, aggressio-tilan sektiona.
- Niin, se on lapsentappo-syytteessä.

EI saadakaan, ne pitääkin olla sitä oikeaa seksityötä, aakkkosjärjestelmänä, sekavuus-tilan poistona.
Että tästä ei saa käyttää, transvestismin tukeminen, haitari-perheenjäsen palvominen, lapsen murha.
Että tästä ei saa käyttää, erityinen naisen sukupuolenhalventaminen, kontrollointi, ihmis-suhdeverkostottomuuden oikeuttaminen, myös käytäntö, tai siihen pyrkiminen, ulkoisen terveydenhuolto-alan oikeuttamiseksi, väärän arvomaailmapohjan, osin.
Että tästä ei saa käyttää ihmiskaupallisuuden osa-alueita, hyvinvointi tai laiminlyöminen, myös osallistuminen turvalliseen miljööseen, ja muiden ihmisten tulevaisuudeksi, lapsen kehitys-olosuhteiden rakentamisen velvoitteeen käyttämiseen, sellaisen tuhoutumisena, teemoin, koko maapallolta.
Että tästä ei saa käyttää, ihmiskaupallisuutta, ivallisuutta, tai muuta sen kaltaista, seurailun oikeuttamista, tai sen oikeutuksen pyytämistä: painostaminen, sukupuolenvaihdoksellisuus, psykopatian, osin sosiopatia, kasvojen pitkä-aikainen autistisen korporalian alue: kasvojen alueen de-addiktive ylirasitetila ja sekavuus-tilapoistamaton vallanhimo, ihmiseen kohdistuen sairaalloisena väkivaltana, tai siten palvelun tarjoamisena, kehon olemuksen käyttämiseksi, vastoin Suomen lakia, omaan etuun tavoitellen hänen tulevaisuutensa tuhoamiseen ihmisen seurailun oikeuttamisen pyynnöstä
Että tästä ei saa käyttää lasten paranoidin skitsofrenian laukaisemista, naistentautien skitsofrenia, ulkoisten avioliittojen efektiivisen kehotuentaan, suostumatta jättäen, miehen ulkoisena maskuliinisuutena, tai siten väkivaltaa oikeuttavasti, toimia ihmisen eri arvoistaen


Miksi me voisimme pitää kaupunkina, terveydenhuolto-palveluita?
Vain lapsenkasvatuksen pyytämisen oikeuttamiseen palvoen, uskonnollisena pakkomielteenä, sen olo-suhteet tuhoten koko maapallolta, pakkomielteittein tai siten hoidon oikeuttamiseen

Huoh, ole onnellinen että elät aikana kun sektio on mahdollinen. Pari sataa vuotta taaksepäin niin naisena sinulta ei olisi mitään kyselty. Haluatko miestä, haluatko lapsia, miten haluat synnyttää tai haluatko edes synnyttää? Nämä kaikki vaan olisi tapahtunut ja kun sektiota ei ollut saatavilla, niin olisitte sitten varmaan molemmat kuolleet siihen ihanaan alatiesynnytykseen.

Käsittääkseni ei ole estettä tehdä lapsia lisää, mutta seuraavat lapset automaattisesti syntyvät sektiolla. Tietysti uusi raskaus vaatii, että olet parantunut kunnolla edellisestä ja kohtusi on tarpeeksi vahva kestämään uuden raskauden. Mulla on itsellä takana yksi hätäsektio esikoisen kanssa ja toisen kanssa tehtiin kiireellinen sektio. Molemmat pystyviilloilla samaan kohtaan. Kummassakin lasta koskeva hätätila. Napanuora kaulan ympärillä ja asfyksia. Kyllähän se nukutuksessa tehty sektio aiheutti vähän pettymyksen tunteita ensialkuun. Jäi kokematta koko lapsen syntymä, kun itse nukkui koko ajan ja vielä pitkään meni, että sai lapsen vierelleen. Mutta järki kuitenkin sanoi, että turvallisuus ennen kaikkea muuta ja pääasia, että hengissä selvittiin. Peloista ja masennuksesta kannattaa puhua neuvolassa ja synnytyslääkärillekin voi olla vielä mahdollista puhua.

Ilmeisesti lapsesi on terve kun kehtaat tänne tuollaista "murhetta" heittää??? Kaikilla ei tervettä lasta ole eikä tule.

Itselleni on tehty sektio ja kohta on kohdunpoistoleikkaus. Samaan aikaan sairaalassa oli nainen, joka oli 6 lasta synnyttänyt sektiolla. Enää ei suositeltu hänelle lasten tekemistä.

Raskausaika oli todella vaikea ja sektiokokemus hirvittävä. Olen silti onnellinen, että tehtiin sektio, koska sekä vauva että minä olisimme voinneet kuolla alakautta synnytykseen.

Oikeasti, mene terapiaan. Et ole ihan terve päästäsi.

Onkohan onglmasi kuitenkin BabyBlues - Synnytyksen jälkeinen masennus?

Hae apua ajoissa ettei tuosta tilasta tule pysyvää. Voisin kuvitella, että olosi ei ole lainkaan helppo. Tiedän, ettei myöskään muun perheenkään olo ole mukavaa seurassasi.

Pelasta perheesi ja hae apua synnytyksen jälkeiseen masennukseesi.

siis mikä tää keskustelu on...sä oot ihan sekasin. lapsi on se juttuy ei se jääkö haava ja jos suhde sen takiaaa menee niin menköön, oot vähän itserakas vissii, vie toki puiston penkil lapsi ja anna muille jos oma kosmetiikka on tärkeempää..huh hei, ajattele vähän mitä kirjotat...laitan viestin lastensuojeluun.

Olet kaikki tai ei mitään -ihminen. Minulla on sinulla vaihtoehto. Eroa, anna lapsi adoptoitavaksi ja mene luostariin nunnaksi. Et enää tarvitse synnytyselimiä sen jälkeen.

Ymmärrän, että synnytystapa oli pettymys. Sinulla on silti lapsi hoidettavanasi. Jos halusit pelkästään synnyttää, etkä saada lasta, niin nyt on korkea aika etsiä lapselle uusi rakastava koti.

Verrataanpa asiaa vaikka polkupyörän ostoon. Ajettavuuden kannalta on saman tekevää, ostatko fillarin osamaksulla, käteisellä vai kortilla. Ja sama juttu viulun rakennuksen kanssa. Omatekoinen viulu on toki ylpeyden aihe, mutta soittotaitosi ei ole siitä kiinni, onko viulu ostettu vai itse tehty. Sama juttu äitiyden, vanhemmuuden ja parisuhteen kanssa. Synnytystapa on eri asia kuin parisuhde ja synnytystapa on myös eri asia kuin äitiys. Jos et oikeasti äitiyttä ole halunnut, niin lapsesta on sitten luovuttava kiukuttelun sijaan.

Voi apua teitä, eikö kukaan tajua että ap on TROLLI :D Ihan hyvä että asiasta keskustellaan, mutta provoihin ei kannattaisi vastata ihan tosissaan ;) Jään odottamaan ap:n vastausta "niin just mun viestejä ei oteta edes todesta blaa blaa blaa". Teurastajansiskolla on oikea asenne: sekopäinen vastaus sekopäiseen avaukseen :DD

Sairasvään on sairasvääns. Kun on pipipää niin minkäs teet. Tohtorisetäkään ei näköjään voi auttaa.

Sinulla on depressio tai jokin muu mielenterveyshäiriö, ja selität nyt itsellesi pahan olosi johtuvan sektiosta. Sektiosta on paisunut sinulle suhteettoman iso asia, mutta jos olisit synnyttänyt alateitse, sinulla olisi jokin muu selitys ja syyllinen pahaan oloosi. Toki mikä tahansa vaikea synnytys voi olla pettymys, mutta se pitäisi sivuuttaa ja jatkaa eteenpäin. Meillä kaikilla on pettymyksiä monta kertaa elämän aikana, mutta jos niihin takerrutaan, pilaamme läheistemmekin elämän. Jatka keskusteluja psykologin kanssa ja yritä saada mielesi tasapainoon.

No toki otan kyllä liian vakavasti ja lapsi on terve ja hyvin voiva. Se vaan vaivaa kun en tiedä sitten olisinko saavuttanut jonkinlaisen rauhan itsetuntoni ja naiskuvani kanssa jos olisin onnistunut. Ehkä sitten vääntäisin draamaa jostain muusta. Sekin sektiossa tuntuu pahalta, että ilman sitä oltaisi kuoltu. Kaikki kun toivoi raskautta mulle ja halusi multa lapsen ja itseasiassa olisinkin vaan kitunut kuoliaaksi jos kaikki olisi mennyt niinkuin se olisi mennyt todella. Kiitos vaan niille jotka toivo raskautta mulle ja etenkin sille joka toteutti sen. Ehkä alatiesynnytys olisi tuonut rauhan ja olisin ajatellut että olisin selvinnyt siitä luonnossa. Mulle ei tuotettu tahallaan kuolemaa. Mutta ootte oikeessa, sitten olisin varmasti valittanut, että e saanut sektiota. En tiedä. Nyt en saa koskaan tietää.

Naiseus ja naiskuva itsestä ei riipu synnytyksistä. Myös lapsettomat naiset, sinkkunaiset tai jopa vammaiset ovat normaalisti sinut naiseutensa kanssa.

dotan pari vuotta ja synnytän sitten lapsen alakautta vaikka mikä olisi. Jos lääkäri sanoo suoraan ei niin en mene sairaalaan ennenkuin synnytys on käynnistynyt.

sektio on aikamoinen tabu. Meille ei koulussa koskaan puhuttu sektiosta ihmisbiologian tunnilla kun lisääntymistä ja synnytystä käytiin läpi. Ihannoitiin vaan alatiesynnytystä ja korostettiin kuinka se on luonnollista ja upea kokemus. Opettaja kertoi omaa kokemustaan ja kuinka oli tuskaa ja kamalaa ja kuinka oli sitten ihanaa ja palkitsevaa kun oli saanut sen ulos. Näytettiin synnytysvideota missä isä ja äiti itkivät vauva sylissään vastasyntyneen kanssa. Oli niin upeaa ja näin pitää olla. Oikein mässäiltiin ponnistusvaiheella jossa ei tietenkään ollut kivunlievennystä kun nainen on kovempi sankaritar ilman.

Musiikkivideoissa, mainoksissa, sarjoissa ja elokuvissa on aina ponnistuskohtauksia kuvattu ihannoiden ylistyksenä siihen mitä nainen kestää ja mies ei. Jonkinlainen rakkauden symbooli lasta kohtaan kun ponnistelee tuskissaan. Kuvaus on naiseudesta ja sen voimasta ja pystymisestä maailman kauneimpaan asiaan. Kaikki on tietenkin ilman kivun lievitystä ja pitää olla rankka kokemus ja synnyttäjäkin näyttää huippumallilta. Kaikki ihailee ympärillä ja kannustaa, että tässä on nainen kuin kuuluu ollakkin. Sellainen kuva puskee. Se on ihan hieno kuva varmasti, mutta kyllä se näin sektion kokeneena tulee mieleen, että miksei sektiota kuvata samalla tavalla. Eipä missään noissa esiinny sektio äitejä jotka on mainoksessa jossain sairaalan sängyllä ja saa syliinsä sektion jälkeen lasta.

Niin ja sitten ihmisten asennoituminen synnytykseen. Varsinkin vanha polvi ärsyttää.
Yleensä kun joku kertoo, että otti epiduraalin, niin sieltä tulee heti. "Minun aikanani ei tuommosia ollut. Me kestettiin ilmankin. Ei ollut mitään kivun lievityksiä. Tarviiko noita nyt ollenkaan. Synnytyshän on luonnollinen asia."
Itse mietin, että kai joku kestämis ja luonnollisuus kilpailu sitten on käynnissä. Pyöräytän silmiäni että vai niin juujuu. Miksi on kipulääkkeet...kipuun haloo? Samainen tyyppi ottaa kuitenkin päänsärkylääkkeitä. Kun sanoo, että ottaa lääkkeen menkkakipuun niin se on ok. Synnytys on ilmeisesti joku naiseus juttu.
Sitten aina tulee se sama tarina, että miehet ei kestäis synnytyskipuja että kyllä naisilla on korkea kipukynnys jne. Synnytyskivun kestolla on jotenkin määritelty jo onko mies vai nainen.
Alatiesynnyttäjien täytyy aina päästä kertomaan odottaville tai synnyttäneille oma kertomuksensa ja kauheet kauhut joita on kestänyt. Oikein maalailla ja pröystäillä. Aina kun joku kertoo sektiosta niin toki ne synnytyskivut ja huudot pitää kuvailla sille oikein kunnolla jotta se sektion käynyt ymmärtää, että se ei ole kokenut mitään niin hurjaa ja selvinnyt mistään niin hurjasta. Useat joilla on yllättävä sektio tullut on jokseenkin vielä sen jälkeen järkyttyneitä. Ehkä kannattaa pitää mölyt mahassaan välillä.
Sitten on alatiesynnyttäjien vakiojuttua, että kaikki kivut kestää ja ne unohtuu tai niistä ei välitä kun mielessä on se lapsi. Vähänkö niille joita kipu haittaa tulee mieleen, että olen sitten varmaan huono äiti kun lapsi ei vie tuntoaistia pois. En sitten varmaan rakasta tarpeeksi.
Sektion kokeneena voin sanoa, että kyllä se haavan kipu haittaa kaikkea vaikka onkin se lapsi, niin ilman kipulääkkeitä ensimmäinen viikko olis aika helvettiä. Kappas kun ei sektiota pidä kestää ilman kipulääkkeitä ja puudutusta? Sektio ei sitten ilmeisesti ole mikään naiseuden tulikoe ja luonnollinen koska muuten sekin varmaan pitäisi kestää vaan lasta ajatellen.

Todellisuudessa vain murto osa oikeesti voi saada lapsen saunan lauteella ja olla vielä ihan kunnossa. Todellisuus on se ettei lapsia ihan saunanlauteilla synnytellä kun vaan siinä tapauksessa, että on onni myötä. Oikeasti tarinat päättyy draagisesti suurella osalla oman onnensa nojassa raahustaville rassukoille.

Huomaa kyllä, että vanhemmilla ihmisillä on semmonen asenne että sisulla selviää synnytyksestä ja sen jälkeen vaan takaisin töihin. Sillä vaan ei ole sisun kanssa mitään tekemistä kun synnytys ei etene miten sen pitäis. Omalla sisulla nainen ei tee mitään kun synnytyksessä joku ongelma ilmenee. Moni ois välttänyt ihan turhan kuoleman pitämällä haaransa kiinni. Vanhat piiat oli silkkaa arvotonta moskaa verrattuna rouvaan, mutta kun se rouva muutaman päivän päästä sinne saunan lauteille kuoli kituen lapsensa ruumis kohdussaan niin se piika sen lauteen pesi ja jatko elämäänsä.

Annoin lapsen pois kun en kokenut että synnytin.