Ah sielu, vallita suo Herran

Löysin itse virren ja kirjoitan tähän, se voi googlen kautta löytyä vielä vuosien päästä, jos joku etsii.

Virsi 376 (1938 virsikirja)

1.
Ah sielu, vallita suo Herran
ja Isääs turvaa rakkaaseen,
hän taivaan armolla sun kerran
kruunaapi aikaan iäiseen.
Ken itsens uskoo Herralle,
ei rakenna se hiekalle.
2.
Ei suru suuri auta meitä,
ei valituskaan vaikea,
jos vuodatamme kyyneleitä,
ja murheemme on haikea.
Käy raskaammaks vain kuormamme,
mit' enemmän me suremme.
3.
Parempi vähän vaivaa kantaa
ja luottaa Herran hyvyyteen,
vain siihen tyytyin, mitä antaa
hän laupiaasti lapsilleen.
Ei Isältämme taivaassa
tarpeemme ole salassa.
4.
Hän tietää avun ajan parhaan,
ja neuvonsa on viisahin,
myös sydämemme halun hartaan
Isämme tuntee rakkahin.
Hän rientää kyllä auttamaan
ennättäin meidät armollaan.
5.
Sä ehkä huokaat alla surun:
"Jo Herra aivan hylkäs mun",
vaan taas hän poistaa murheen sumun
ja rakkaampana pitää sun.
On aika täällä vaihtuva,
myös murhepäivä loppuva.
6.
Herralle huokeaa on aivan
tomusta köyhä korottaa,
ja rikas painaa alle vaivan,
sen korskamieli masentaa.
Jumala ihmeet aikaan saa,
hän ylentää ja alentaa.
7.
Siis lue, veisaa Herran tiellä,
työs ahkerasti toimita.
Ei siunaustaan Herra kiellä,
hänehen turvaa, uskalla.
Se autuas, ken ainiaan
uskalta Herraan, Jumalaan.
(Georg Neumark, 1621-1681)