sitten yks vanhempi sukulainen sano että on ajanut lapista pohjoissuomeen jotain 280-300kilometriä (todella vanha asia). Hämmästyin että täh tuon on pakko olla valetta! Onko mahdollista ajaa tuollainen matka pyörällä ja vielä alle 2:ssa vuorokaudessa. Vähän oli kuulema nukkunut välillä jossain mutta muuten hissukseen ajellu käyny kahvilla jne...
Itse kun lähden pyöräilemään niin kyllä jaloissa tuntuu sen 20km jälkeen että nyt kyllä riittää että ei paljon pysty enempään. Onko nuo entisajan satuja vai miten hitossa voi olla niin vahvat jalat ja muutenkin semmoinen kunto että tuommosen matkan vois ajaa??? Minä en voi mitenkään käsittää... Eikös sitä muka tuu vaatteet märiksi jo hiestä ja sairaaksi kun puhutaan tuommoisista määristä? Kyllä minä oon aivan äimän käkenä...
Itse kun lähden pyöräilemään niin kyllä jaloissa tuntuu sen 20km jälkeen että nyt kyllä riittää että ei paljon pysty enempään. Onko nuo entisajan satuja vai miten hitossa voi olla niin vahvat jalat ja muutenkin semmoinen kunto että tuommosen matkan vois ajaa??? Minä en voi mitenkään käsittää... Eikös sitä muka tuu vaatteet märiksi jo hiestä ja sairaaksi kun puhutaan tuommoisista määristä? Kyllä minä oon aivan äimän käkenä...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tuo on ihan hyvin mahdollista kun on jonkinlainen pohjakunto ja siihen sovitettu vauhti. Olen ollut mukana kun 11-vuotias on pyöräillyt yli 130 km reilussa kuudessa tunnissa taukoineen. Itse olen myös ajanut monia tuota pidempiä matkoja melko pienellä treenauksella. Kahdessa päivässä siis taittaa ihan hyvin 300 km kun vain ajaa rauhallisesti ja omien voimien mukaan.
Luulen että sinulla on itselläsi ongelmana se että pyrit ajamaan kuntoosi nähden liian kovaa. Lisäksi pyöräsi ei ehkä ole sinulle sopiva, polkemistekniikkasi on runtaava ja epätaloudellinen eikä kestävyyskuntokaan ole kovin hyvä. Kestävyyskuntoa, jota pitkät matkat vaativat, voi harjoitella vain ajamalla pitkiä matkoja. Siihen ei auta muodikas rehkiminen kuntosalilla vaan ainoa tapa kehittää sitä on ajaa pitkiä rauhallisia lenkkejä. Aika nopeasti pääsee kyllä kuntoon jossa monen tunnin lenkit onnistuvat. Ei silloin ajeta "selkä hiessä" vaan alhaisella sykkeellä. Kyse ei siis ole jalkojen vahvuudesta vaan kestävyydestä.
100-150 km on keskinkertainen päiväsuorite mm ihan tavallisille maantiepyöräilijöille ja .pyöräturisteille. Sillä erolla että pyöräturisti ajaa tuon kuukausien ajan täydellä varustuksella suoratankoisella pyörällä jossa kunnon renkaat. Maantiepyöräilijät ajavat joskus useiden satojen kilometrien päiväsuoritteita ihan huvikseen.
Ei se 300 km kahdessa päivässä vaadi edes ihmeellistä fyysistä kuntoa. Paljon tärkeämpää on se mitä omassa päässä tapahtuu ja miten huoltaa itsensä. Nykyihminen on taipuvainen aliarvioimaan oman suorituskykynsä ja kestävyytensä. Pelätään kuolemaa heti kun matkamittarissa on 21 km tai mitä tahansa itse on tottunut rajanaan pitämään. Monelle suuri este pidemmille matkoille on myös se etteivät halua tai voi uhrata pyöräilylle kokonaista päivää, useammasta päivästä puhumattakaan.
Asenneilmasto on muuttunut tässä välissä melkoisesti. Tekniikka on kehittynyt, mutta ilmanvastus ei juurikaan (= vaatetus nykyjään on hiukan virtaviivaisempaa). Rauhallisessa tahdissa mennessä ei tarvitse paljoa voimaa. Kunhan kestää istua _satulassa_ ja pyörä on kohtalaisen hyvin säädöissä.
Itsellä ei ole urheilija taustaa ja silti olen melkein tuollaisen matkan mennyt pyöräretkeillessä -- ei ihan kun päivämatkat jäi 120km/päivä useampana päivänä peräkkäin. Se onnistui vaikka liikunta oli koulussa seiska ja pyörä raskasta tekoa nykyisiin verrattuna :)
Sellaista 18..20km/h vauhtia ajaa raskaammallakin varustuksella useampia tunteja päivässä. Ei tule vauhdin takia hiki tai pääse hengästyyn.
Kaippa tuo vitsiksi lie tarkotettu tuo alotus. Ihan taviskunnolla ja mummopyörällä tuommosesta suoriutuu. Ite olen ajanut kohta 15 vuotta joka arkipäivä 35km työmatkaa ihan hoppuhallin pyörällä. Sitten viikonloppuisin hieman pitempiä lenkkejä ihan huvikseni. Tuommonen 100-150km päivässä on esim.kesällä ihan mukava retkeilyvauhti. Nykyään ihmiset ovat vain tottuneet siihen autolla liikkumisen älyttömään helppouteen, niin se tuntuu tietysti ihan utopialta että jotkut voi ajaa polkupyörällä ne samat matkat jotka itse suorittaa autolla. Ylös sieltä sohvannurkasta.
Ei se aloitus välttämättä ollut vitsi. Kyllä huonokuntoisella ihmisellä voi ihan oikeasti olla ajatus että pitkät matkat ovat ihan mahdottoman raskaita. Muistan itse hyvin kun nuorena olin itse aika huonossa kunnossa ja olin vakaasti sitä mieltä että yli 2 km:n matkat olivat ihan mahdottomia juosta, siis ainakin minulle. Lopulta kuitenkin päädyin harrastamaan juoksua ja olen juossut useita maratoneja. Ei se siis ollutkaan yhtään niin mahdotonta kun vain vähän treenasi. En vain tajunnut sitä silloin kun parin kilometrin hölkkä aiheutti kauhean olon ja sen jälkeen oli kipeä monta päivää.
Olen ajanut pyörällä yhteen putkeen satulasta nousematta 365 km ( Lahti-Jyväskylä-Lahti), eikä siinä mitään ihmeellistä mielestäni ollut.
Normaalille ihmiselle tuommoiset päivämatkat on kyllä aika urbaanilegendaa.
Itse olen harrastanut retkipyöräilyä ja todennut, että sellainen 70 kilometriä päivässä on maksimi jos haluaa myös nauttia näkemästään matkan aikana.
En koskaan retken aikana ajaisi enemmpää/per päivä.
Muut pyöräilijät on luku sinänsä.
Ei todellakaan ole mitään urbaanilegendaa. Esim. Tampereella vuosittain ajettavassa Pirkan Pyöräilyssä ajetaan 134 km matka ja siihen osallistuu paljonkin ihmisiä ihan tavallisilla pyörillä, jopa ns. "mummopyörillä". Mukana on paljon jo keski-iän ylittäneitä ja kuulemma varsinkin 80- ja 90-luvulla oli "retkimeiningillä" ajavia todella iso osa osallistujista. Nykyään totisemmin ajavie on enemmän mutta kyllä noita taviksiakin on matkassa runsaasti.
Pitkä Pirkka ajettu.Ihmettelin matkan loppupuolella kun vetohommat oli hoidettu niin paikalliset kuntoihmeet alkoi valittaan kun piti lähtee viimenen osuus kovempaa suoraan keulasta.Huuto oli melkoinen ja piti mennä letkan hännille odottaan saapumista maaliin.Ei tartte mennä kenenkään kovempikuntoisen reitille vetohommiin kun lopussa ukot alkaa valittaan liian konasta vauhdista.
Mä olen pyöräillyt Lahdesta Imatralle, 199 km alta kuuden tunnin. Eräänkin kerran, vuosina 1996 - 1999. Silloin siitä puhuttiin, että siinä oli kova pyöräilijä. Siihen aikaan ajelin pyörällä huomattavasti enemmän kuin nykyisin, enkä mä paljoja alta 100 kilsan lenkille lähtenytkään. Kevään eka lenkki oli sen vajaat 60 km.
Nykyään kun kuuntelee juttuja, kuinka jotkut käy vetämässä ihan huikeita ultralenkkejä ja tekeevät retkiä ympäri Eurooppaa, niin kyllä kalpenee kummasti meikäläisen suoritteet. Niitten rinnalla meikäläinen ei ole koskaan ees pyöräillytkään.
Ei mun viesti mikään vitsi ollut enkä pidä itseäni edes huonokuntoisena. Ehkä olen ajanut liian kovaa enkä vähäisestä pyöräily kokemuksestani johtuen osaa vielä hahmottaa kuntooni nähden millainen vauhti on sopiva jolla jaksaisin ajaa pitkälle. Ottakaa huomioon että pyöräni on 300euron kolmivaihteinen peruspyörä jossa on varsin pysty ajoasento. Tuuli siis tuntuu selvästi ja vastustaa jos on vastatuulta. Tänään kävin taas pikkulenkin pyöräilemässä ja kokeilin ajaa hitaammin mutta sitten tuntuu että kestää ikuisuuden kun tekee lenkin, mutta nyt ei sitten hiki tullutkaan eli jotain olen ehkä oppinut tai sitten ilma oli vaan kylmempi ☺. En sitte tiedä jos omistaisin maantie tai hybridipyörän niin ehkä niillä jaksais ja taittas pitemmän matkan.
Armeijassa ajettiin koko komppania neljässä ja puolessa päivässä 450km. Yksivaihteisella pyörällä. Saman komppanian pojat ajoivat seuraavalla viikolla 63 km keskimäärin 2h27min. Matkasta reilu puolet soratietä. Samoin itse asiassa koko jääkäriprikaatin varusmiehet.
Nuorempana ajettiin kaverin kanssa laukkujen kanssa retkipyörällä semmoiset 220 km päivässä (17 v. pojat) kahdesti viikon välein.
Kyllä sen 300 km kahdessa päivässä jaksaa, jos on terve ja työkuntoinen. Väsyttää tietysti jälkeenpäin.
Oma keskinopeuteni armeijan pyörämarsseilla oli 50 km/tunnissa.
Jos et valehtele, olet tehnyt kovan puristuksen. Mikä pyörä, mitkä välitykset, paljon kilpaillut?
Olin niin huonokuntoinen siihen aikaan ettei minun kannattanut edes aloittaa pyörämarsseja pyörällä joten sain nukkua pyörämarssien ajan kuorma-auton lavalla. Kunnon unet ja ensimmäisenä ruokailemaan. Haha!
No niin. Toihan selitti sitten koko jutun. Mä kun oon huono arvoituksissa, niin en ihan heti keksinyt, miten tuo saattoi olla mahtollista.
Keveni toi meikäläisen vanha fillari kummasti, kun vaihdoin eteen uuden päällirenkaan. Vanha oli ihan tosissaan vanha, kun siitä lähti jo se kulutuspinta riekaleina irti. Alkoi maatumaan siinä etuvanteella. Tilalle laitoin kapean ulkorenkaan, ja pyörän luonne muuttui selvästi. On kevyempi ajaa kuin mitä ennen, ja tänä aamuna ei tullut ees hiki, kun pyöräilin sillä sen 5 kilsaa koululle. Ennen oli selkä aina ihan märkä, sen ajon jäljiltä. Viel ku mä vaihan siihen takavanteelle samanlaisen renkaan, niin kevenee pyörä entisestään. Oli yllättävä vaikutus, jo pelkällä eturenkaan vaihtamisella. Tuli ihan sellanen olo, että nythän tolla vaihteettomalla pyörällä voisi lähteä pidemmällekin. Ajoinhan mä sillä viimekesänä yli 50 km päivässä, vaikka siinä silloin olikin ne ajoa rankentavat läskikumit alla.
Kapeus vaikuttaa ilmanvastukseen. Renkaan monet muut sen rullaavuuteen. Leveä rengas voi olla oikein hyvin rullaava. Eroja niissä on paljon ja myös valinnan varaa. Halvin tapa parantaa pyörän kulkua?
Kyllä kapeampi on keskimäärin yleensä myös rullaavampi eli ei se kapeus vain ilmanvastukseen vaikuta. Toki rullaavuus on hyvin monen asian osatekijä mutta kapeammasta on helpompi tehdä myös rullaavampi kuin leveästä renkaasta. Rullaavuuden "kruunaa" aina renkaalle oikea rangaspaine jossa kaikkein kovin paine ei ole aina se rullaavin. Jos rengas muuttuu pompottavan kovaksi, se ei rullaa yhtä hyvin kuin vähän pehmeämpi.