Olemme seurustelleet mieheni kanssa kohta vuoden verran. Ollaan suunniteltu yhteenmuuttoa ja mielestäni viimeistään nyt olisi aika tavata molempien vanhemmat. Mieheni on ulkomaalainen ja tuntuu, ettei hän jostain syystä ole kovin innokas esittelemään mua vanhemmilleen. Olen tavannut hänen sisaruksiaan ja joitakin sukulaisia ja hän minun. Kaikki asutaan samalla paikkakunnalla. Hänen vanhemmat ovat kuulemma tietoisia meidän seurustelusta, ja ainoa syy mitä mieheni sanoo, että on ujo näissä (esittely) asioissa ja sen takia tarvii aikaa, vaikka olen muuttamassa hänen luokseen! "Kyllä sitten ajan kanssa" vai onko kulttuurierot tai uskonto taustalla vai mikä mättää?... Mielipiteitä ja kokemuksia kaipailen ennen kuin alan omasta asunnosta luopumaan. Lapsia ei kummallakaan ole (ainakaan tietääkseni)
Mies ei esittele vanhemmilleen
Hallamalla
974
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miehesi on yhteisöllisestä kulttuurista, niinkö? Tällöin hänen perheensä ja sukunsa mielipide on melkein pyhä. Hän tuntee vanhempansa niin hyvin että epäilee/ tietää, ettet olisi heidän mieleen. Koska sinulla on eri kansallisuus, kulttuuri ja uskonto, et välttämättä ole sitä mitä nämä ovat lapselleen halunneet ja katsoneet parhaaksi. Mahdollisesti mies häpeää sinua ja uskoo tuottavansa vanhemmilleen pettymyksen.
Tai sitten mies on todellakin niin ujo, että tarvitsee aikaa. Toisaalta jos on varma kumppanistaan ja siitä, että hän on tarpeeksi hyvä ja upea ihminen, niin ujouden pitäisi haihtua nopeasti pois, ja tilalle tulee ylpeys ja halu esittää oma kulta. Jokin miestä epäilyttää edelleenkin. Lisäksi on outoa miksei vanhemmatkaan näytä olevan kiinnostuneita tapamaan sinua.
Kolmas vaihtoehto on, että miehellä vaihtuu naiset niin usein, ettei vanhemmat jaksa seurata niin paljon sen vilkasta ja epävakaa elämää. Sitten vasta kun mies valitsee aviovaimonsa, silloin voisi käväistä vaikka tutustumassa.
Mieheni on muslimi. Ja nämä ovat mullakin käyneet mielessä, vaikka heidän perheensä ei ilmeisesti ole mitään himouskovaisia, äiti ja lapset ei esim käytä huivia.. Sehän tässä ristiriitaista on, kun sanat ja teot ei kohtaa! Itse epäilen eniten sitä, ettei hän ole täysin "varma" musta ja omista tunteistaan.. Voiko olla niin julma että antaa mun muuttaa luokseen vaikka ei olis täysillä mukana ja varma omista tunteistaan?! Kun sanoo että rakastaa ym.. Tai siis mikä vaan on mahdollista toki tässä maailmassa....
Niin ja äitinsä on pyytänyt ainakin kerran käymään heidän luonaan, joten en usko, että vanhemmilla välttämättä olisi mitään mua suomalaista naista vastaan, mutta sitten se, että pelkääkö mieheni juuri vanhempiensa ajattelevan ja että olisinko oikeanlainen heidän sukuunsa. Äiti oli kerran kysynyt mieheltäni jotain, että "hyväksyykö sun tyttöystävä meidän kulttuuria" sekä mieheni että minä ollaan molemmat itsepäisiä minkä takia meille on riitoja tullutkin ja kumpikaan ei anna helpolla periksi tai pyydä eka anteeks, mitä mieheni yleensä olettaa että mä nöyrtyisin ja itse taas inhoan sitä :(
Oma on asias. Älä sitten tule itkemään kun olet kivitettävänä tai kaapu päällä kotonasi nyrkin ja hellan välissä 24/7. Kato kun on ne kulttuurierot ja nuo pitävät naisia alimpana pohjasakkana.
Laita jäitä niihin yhteenmuuttoajatuksiin. Seurustelkaa vielä toinenkin vuosi, jotta opit tuntemaan hänet ja hänen perheensä paremmin. Ei tuo kuulosta ollenkaan hyvältä.
Avoliitossa elämistä eivät vanhemmat välttämättä hyväksy. Niin oli ennen Suomessakin. Voi olla myös, ettei mies itsekään suhtaudu avoliittoon vakavasti. Kaksinaismoraali on yleistä.
Viimeinen asia mitä sinä tarvitset on muuttaa yhteen tuon pojan kanssa!
Hänen perheensä ei hyväksyisi sitä ideaa, sinusta tulisi jo kättelyssä "halpa nainen" tai "pidetty nainen" (h...ra).
Tiedät jo nyt että heidän uskomus perheestä eroaa omastasi. Siihen ei kuulu avoliitto!
Sinulla on valittavana kaksi vaihtoehtoa:
1) jatkaa ystävyyttä pojan kanssa kaverina. Kutsu hänen vanhempansa silloin tälloin kahville/teelle joko kahvilaan tai kotiisi. Ts, tutustut koko perheeseen ystävänä. Siinä sinulla on mahtava tilaisuus kertoa Suomesta omasta näkokulmastasi, oppia heidän tavoistaan, uskomuksistaan, uskonnostaan, kulttuuristaan jne. ilman mitään taka-ajatuksia maineesi menetyksestä. (sen jos käytokselläsi teet, et ikinä tule olemaan 100% hyväksytty miehen perheeseen!)
Siis aivan normaalia, rehellistä ja läpinäkyvää ystävyyttä!
2) tutustua pojan vanhempiin, kunnioitta heidän omaksumiaan "pelisääntojä" ( sinä et niitä voi muuttaa kuitenkaan) ja solmia AVIIIIIIIIIIIIIIIOLIITTO pojan kanssa. Mutta sitä ennen, tee kristallinkirkkaasti itsellesi selväksi että sinun on opittava miehen uskonnosta, kulttuurista ja perheestä vielä hyvin, hyvin paljon. Et selvästikään tiedä/ymmärrä siitä juuri mitään!
Kenties aikojen kuluttua kun tunnet pojan ja perheensä tarpeeksi hyvin voit varovasti kehitellä ideaa mahdollisesta aviiiiiiiiiiiioliitosta hänen kanssaan.
Muuttaa yhteen hänen kanssaan olisi isoin virhe elämässäsi!
Joo no ehkä pitää vielä vähän katsoa tilannetta uudelta kantilta! :) kiitos kommenteista ja kyllä nää asiat johonkin päin lutviutuu
Jos haluat, että muslimitaustainen mies ja miehen suku arvostaa sinua, niin älä hyvä ihminen missään nimessä muuta yhteen ennen laillista avioliittoa.
Vaikka he eivät edustaisi uskonnossaan äärilaitaa, heidän kulttuurissaan pelkkä yhteenmuutto miehen kanssa osoitus, että olet huono nainen, pahempikin sana sellaiselle naiselle kyllä löytyy.
Ja huomaan, että tuolla ylemmässä ketjussa Oppeliini1 varoittaa samoin.
Jos teillä on riitoja ja koet että sinua yritetään saada nöyremmäksi ja tottelevaiseksi, kuuliaiseksi miehen tahdolle, niin se todella ON sitä.
Yhteenmuuttaminen pahentaisi näitä riitoja, arki toisi kulttuuriset erot esiin hetkessä.
Kaikenlisäksi mies toisaalta ei ota sinua vakavissaan, koska olet eräänlainen huvitus, jonka kanssa voi leikkiä vaikka kotileikin.
Yhteenmuutto helpottaisi poikaystäväsi elämää merkittävästi, hänellä olisi "kotona" helppo nainen, intiimitarpeitten täyttäjä, ruoanlaittaja, vaatteiden huoltaja.
Sinun kanssasi asuessa hänen olisi vapaampi irrotella vanhempiensa valvonnasta. Mies voisi viettää aikaa kavereittensa ( joista osa myös tyttöjä) kanssa enemmän, ja koska hän ei anna periksi sinulle nytkään, ei hän sitä tee silloinkaan, jos yhteen muutatte. Protestejasi ei otettaisi vastaan.
Joten ole varovainen, viisas, ja katso eteesi, pohdi, näet silloin enemmän. Älä muuta vielä yhteen, odota vielä ainakin puoli vuotta...