varatut vaikeassa tilanteessa

Miten ne korjataan? Ja mielelläni tekisin jotain, mutta mitä?

Ei ole J:llä alkava eikä ikä tai isyys täsmää, joten nou hätä

Kiitos rohkaisevasta kommentista! Ehkä tässä ei tosiaan muu auta kuin jäädä odottelemaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.. Ja tuo on totta, että rakkaus tekee iloiseksi, mikä sen parempaa kuin että sydän heittää voltteja silkasta ilosta kun toisen näkee

Mitä elämää pettäminen on? Elämä on parisuhteen sisällä jos sellainen jo on olemassa, LÖYTÄKÄÄ se sieltä. Pettämissuhde ei tuo mitään hyvää jo olemassa olevaan suhteeseen. Kun sanot että rakkaus tekee iloiseksi, siitä voikin tulla loppuelämän suru! Valheita sellaiset elämän uskallukset.

Ei tämä elämää olekaan, siksi tähän täytyisi löytyä ratkaisu! Eikä tässä mitään salasuhdetta tarkkaan ottaen ole meneillään, vaikeasti selitettävä tilanne enemmänkin.. Mutta kun ei tiedä oikein omia tunteitaan eikä varsinkaan sen toisen, niin tässä on huono tehdä ratkaisuja kumpaankaan suuntaan.. Haluaisin toki päästä tästä tiedottomuuden tilasta ja täten helpottaa kaikkien elämää, mutta miten se tehdään? Muuten kuin odottamalla?

Voisiko ap vähän raottaa minkälaisesta työpaikasta on kyse tms... ? :)

Alaa en kerro, mutta tehdas on kyseessä.

Nyt alkaa tulla näitä kommentteja, kuinka pettäminen on väärin ja pitää lopettaa kaikki tämän toisen kanssa ja keskittyä omaan suhteeseen. Anteeksi nyt vain, mutta luuletteko te etten tiedä tätä kaikkea? Luuletteko etten ole yrittänyt tätä kaikkea jo? Tunteilla ei ole ON/OFF -nappia jota voisi halutessaan vääntää. Lisäksi tätä ei helpota, että näemme tämän toisen kanssa töissä jatkuvasti. Olemme molemmat etsineet uutta työpaikkaakin, ihan vain päästäksemme tästä tilanteesta pois. Tässä työllisyystilanteessa se vain tuntuu olevan mahdotonta. Tuntuu, että kaikkea on yritetty, mutta se vetovoima välillämme ei katoa mihinkään.
Ja mitä lasten kärsimykseen tulee, voin kertoa itse olevani avioerolapsi ja olen sitä mieltä, että vanhempieni ero oli parasta mitä he kaikille mukana olleille tekivät. Perhe-elämästämme muistan vain ainaisen riitelyn ja huutamisen. Tahdonko tätä omalle lapselleni? No en todellakaan! En tahdo lapsestani myöskään avioerolasta, mutta parempi sekin kuin eläminen onnettomien ja riitelevien vanhempien kanssa. Paitsi, että emme mieheni kanssa edes riitele enää. Olemme kuin kämppiksiä, jotka yrittävät selvitä arjesta. Minun tunteeni miestäni kohtaan ovat muuttuneet mitäänsanomattomiksi, vaikka olen yrittänyt pitää rakkautta yllä ja yritän edelleen.
Joten lakatkaa kommentoimasta mitä minun pitäisi tehdä ja kertokaa miten minä sen teen?!

Ymmärrän tilanteesi täysin samankaltaisesta tilanteessa. Emme kylläkään ole kumpikaan harkitsemassa työpaikan vaihtoa. Nautimme toistemme seurasta ja tiedämme molemmat että meillä on tunteita toisiamme kohtaan. Siitä olemme joskus jutelleet. Ja kyllä olemme myös olleet läheisissä tekemisissä.
Kotona tilanne on se, että olen tosi onneton. Mies on täysin välinpitämätön. Eikä meillä juurikaan ole seksiä. Minua se on jo vuosia ahdistanut. Koska itse olen hyvin seksuaalinen. Tuntuu , että ole elävä kuollut.
Tämän takia en edes tunne huonoo omaatuntoa, että olen pettänyt.
Puhuneet olemme ja tilanne korjaantuu vähäksi aikaa, mutta aina palaa taas samaan.
Vielä olen pysynyt kuitenkin ns terveenä, vaikka välillä olen itkuinen ja masentunut tilanteesta.
Kaipaan, että minua rakastettaisiin.
Ja kun tämä toinen mies on se joka näyttää aidosti välittävän, mutta kun olemme varattuja.. Siinäpä se. Niin vaikeeta.
Viestit kulkee välillämme.
Vaikea tilanne.

Elä yksin jos et osaa toisen kanssa elää. Sama tilanne voi tulla toisenkin miehen kanssa eteesi.

Eläisinkin, jos ei olisi lapsia. Lastenkin takia tässä roikutaan.
Molemmissa vikaa yleensä. Mutta tässä tapauksessa rakkaus on vaan loppumetreillä.
Parisuhdeterapia on toiselle peikko.

Haaveetkaatuu, loistavaa että joku ymmärtää! Tilanteesi kuulostaa hyvin samankaltaiselta kuin omani. Lapsen takiahan minäkin tässä pyristelen omia tunteitani vastaan, jos ei lasta olisi, niin olisin ehdottomasti jo tehnyt jotain tämän tilanteen lopettamiseksi! Ja jos ei sitä lasta olisi, tiedän että tämä toinenkin mies olisi tehnyt jotain, hän on sanonut ettei haluaisi hajottaa perhettämme.
Meillä on mieheni kanssa seksiä jonkin verran, mutta minä olen myös hyvin seksuaalinen ihminen ja se jatkuva vonkaaminen omalta mieheltä vie mielenkiinnon minultakin. Olen kuulemma seksikäs, enkä mitenkään pahan näköinenkään, mutta oman miehen käytös minua kohtaan alentaa itsetuntoani, kun taas tämä toinen mies saa minut tuntemaan itseni kauniiksi ja haluttavaksi.

pipoana kirjoitti:

Nyt alkaa tulla näitä kommentteja, kuinka pettäminen on väärin ja pitää lopettaa kaikki tämän toisen kanssa ja keskittyä omaan suhteeseen. Anteeksi nyt vain, mutta luuletteko te etten tiedä tätä kaikkea? Luuletteko etten ole yrittänyt tätä kaikkea jo? Tunteilla ei ole ON/OFF -nappia jota voisi halutessaan vääntää. Lisäksi tätä ei helpota, että näemme tämän toisen kanssa töissä jatkuvasti. Olemme molemmat etsineet uutta työpaikkaakin, ihan vain päästäksemme tästä tilanteesta pois. Tässä työllisyystilanteessa se vain tuntuu olevan mahdotonta. Tuntuu, että kaikkea on yritetty, mutta se vetovoima välillämme ei katoa mihinkään.
Ja mitä lasten kärsimykseen tulee, voin kertoa itse olevani avioerolapsi ja olen sitä mieltä, että vanhempieni ero oli parasta mitä he kaikille mukana olleille tekivät. Perhe-elämästämme muistan vain ainaisen riitelyn ja huutamisen. Tahdonko tätä omalle lapselleni? No en todellakaan! En tahdo lapsestani myöskään avioerolasta, mutta parempi sekin kuin eläminen onnettomien ja riitelevien vanhempien kanssa. Paitsi, että emme mieheni kanssa edes riitele enää. Olemme kuin kämppiksiä, jotka yrittävät selvitä arjesta. Minun tunteeni miestäni kohtaan ovat muuttuneet mitäänsanomattomiksi, vaikka olen yrittänyt pitää rakkautta yllä ja yritän edelleen.
Joten lakatkaa kommentoimasta mitä minun pitäisi tehdä ja kertokaa miten minä sen teen?!

Miksi tänne kirjoitat jos sanot näin: Joten lakatkaa kommentoimasta mitä minun pitäisi tehdä ja kertokaa miten minä sen teen?!
Täällä kommentoidaan AINA! Älä kirjoita jos odotat ettei kommentoida! Jos sinulle annetaan neuvoja pidät oman sekavan pääsi sittenkin!