Kohtaamiset julkisissa

Jos mua lähestyttäis noin, niin laittaisin tekstaria, jos siis olisin itsekkin kiinnostunut. Itse sinkkuna olen tosi huono tutustumaan ns. livenä mielenkiintoisiin miehiin, ihastun siis hyvin harvoin ja en uskalla puhua mitään, joten tekstari olisi kiva vaihtoehto :)

"Täytyy vaan alkaa pitämään kynää ja pieniä lappuja mukana."

Tai miten olisi käyntikortin antaminen

Hyvä idea! :)

Joo, käyntikortista tulee jotenkin sellainen fiilis, että jaat niitä joku 10 päivässä sinne tänne. Käsin kirjoitetusta viestistä tulee sellainen olo, että se on henkilökohtaisesti vain ja ainoastaan minulle, eikä niin että sadalla muijalla on sun kortti.

Minua lähestyi kerran kaupassa mies, joka asiallisesti ja selvin päin alkoi juttelemaan. Kertoi rauhallisesti itsestään ja sitten kertoi, että on kiinnostunut minusta jne. Menin tosi hämilleni tällaisesta, ja olin/olen varattu, joten lähestyminen ei johtanut mihinkään. Mutta oli se parempi, kuin känniset iskuyritykset.

Jos olet komea, niin toimii. Jos et, ei toimi

Kannatan tätä ideaa ja lähestymistapaa!..En laittaisi pahaksen ollenkaan..Tämä olisi ihan yllätys!!

ensinnäkään naiset tuskin antaa merkkiä jos ovat bussissa nähneet kiinnostavan

bussi on ehkä ainoa paika missä pääsee toisen lähelle. olen usein miettinyt sopivannöisen tupsahtaessa viereen ett antasko paperilla puhelinnumeron tai terkkuja ulkonäöstä ja ajatuksistani. mitään tuskin häviää.

Annat itsestäsi liian epätoivoisen kuvan jos jaat lappusia pelkän ulkonäön perusteella. (Muuta tietoa sinulla ei naisesta ole jos et juttele hänen kanssa) lisäksi annat aran vaikutelman (äkkiä lappu kouraan ja karkuun kun pelottaa) Molemmat ovat naisen kiinnostumistodennäköisyyttä laskevia seikkoja (ammattikielellä DLV).

Toinen seikka on se että nainen ei tiedä sinusta mitään miksi tuntisi sinuun vetoa. Sinun pitää demonstroida naiselle että sinulla on arvoa. Esim. Jos olet liikkeellä kahden naispuoleisen kaverin kanssa ja kohde näkee että naiset viihtyvät seurassasi, ja sitten käyt ojentamassa lapun kohteelle - saattaa soitto tullakin!

Mulle kävi kerran niin, että itseäni vähän vanhempi nainen tuli vastaan marketin käytävällä ja pyysi kättäni. Hän kirjoitti kämmenselkääni omat nimikirjoaimet. Annoin hänelle Radiolinjalta saamani käyntikortin.... Se johtanut mihminkään. Myöhemmin tietnkin juteltiin ja hän aina hali kohdatessa.
Kait mä sit olin sellainen etten ole mikää vaarallinen..... joskus tietenkin miettinyt sitäkin, että olis laittanut hänet ns. kontilleen ja tuupannut lastit suoleen. Ei ihmiseen voi suhtautua aina pelkällä kaveruudella.

Otettu olisin tietysti jos joku tulisi kerrankin selvin päin juttelmaan. En varmaan soittaisi heti mutta laittaisin viestiä, jos mies vaikutti mukavalta ja normaalilta. Antaessa sitä puhelinnumeroa olisi tietysti kiva jos yrittäisit vähän smalltalkata tai jotain, että ehtiin luoda siitä toisesta ihmisestä jonkinmoisen käsityksen.

Varmasti jotkut naiset tykkäisi, minä en ottaisi tuollaisen jälkeen yhteyttä (en oikein innostu tuntemattomista miehistä)

Mutta sillä tavalla on toiminut, että kerran juteltiin erään miehen kanssa pysäkillä ja jatkoimme sitten bussissa juttua (hän oli fiksu ja todisti omaavansa tilannetajua, ja keskustelutaitoja yms. (kaikki naiset eivät tuostakaan välitä, joten ei kannata alkaa kopioimaan tätä, voimennä pieleen). Kun olin jäämässä pois omalla pysäkillä, hän ojensi käynttikorttinsa ja sanoi toivovansa, että otan yhteyttä edes sähköpostilla.

Hänelle vastasin.

Hmm... Tämä on vähän monipiippuinen asia.

Toisaalta itselläkin (kuten ehkä kaikilla?) on ollut tilanteita, joissa on nähnyt jonkun jostain syystä kiinnostavan olennon esim metrossa tai missä lie, ja sitten se siitä tilanteesta johtuen katoaa. Jos tuollainen lappusysteemi olisi ns normaali tapa, niin monet romanssit olisi saattaneetkin saada alkunsa. Onhan se sääli, jos on niin hankalaa tehdä tuttavuutta muualla kuin jossain kapakassa tai yökerhossa! :( Erityisesti jos on katseita ja hymyjä vaihdettu, on se lappusysteemi jotenkin paremi, saa hengähtää ja avata keskustelun rauhassa (jos on kiinnostunut).

Toisaalta siinä on vaara, että antaa toisaalta ujon/epavarman kuvan, kun ei uskalla sanoa mitään, ja heittää vain lapulla. Ehkä jopa oudon kuvan sen small talkin puutteen takia. Kyllä luonteva, lyhytkin keskustelu aina avaa jäätä paremmin, sitten sen jälkeen voi antaa lapun ja sanoo että olisi kiva jos soittaisit tms :)

Toinen vaara on että antaa ns gigolon kuvan itsestään, jos pelkän ulkonäön perusteella lähestyy. Mutta sen vaara on kyllä paljon pienempi, koska kyllähän ihmisestä pystyy intuitiivisesti päättelemään joitakin asioita ilmeiden, kehonkielen, vaatetuksen ja olemuksen perustella myös.

Suurin osa ihmisistä on kuitenkin imarreltuja jos joku osoittaa kiinnostusta itseä kohtaan.

Kaikenkaikkiaan olen sitä mieltä, että jos ja kun toinen vaihtoehto on se, ettei koskaan näe tai kuule tuota mielenkiintoista kohdetta enää, niin mitä siinä tosiaan menettää jos jättää lappusen peräänsä?

Jos itse kuvittelen muutamia kohtaamisia menneessä, ja osa olisi laittanut lapun, olisin voinut jotakin tekstatakin :) Sanoisin että se on aika tilannekohtaista!