Seurustelin tulevan mieheni kanssa neljä vuotta ja kaikki meni kuin unessa. Meillä synkkas tosi hyvin eikä ollut mitään ongelmia. Olimme kerta kaikkiaan ikionnellisia. Niinpä päätimme mennä naimisiin.
Häiden jälkeen illalla alkoi tuntumaan, että "mitä mä oon tehnyt". Puhuin tästä tuoreelle miehelleni ja hän hermostui täysin. Yritin selittää, ettei nyt tunnu oikealta ja hän alkoi syyttää minua petturiksi.
Riita syveni ja lopulta mieheni löi minua ja poistui hotellihuoneesta. Tyhjensin viinapullon ja aamupalalla näin mieheni toisen naisen kanssa!
Erohan siitä tuli heti maanantaina.
Miksi rakkaus eiu kestä avioliittoa? Miksi papin amen tappaa rakkauden? Auttakaa, pliis!
Häiden jälkeen illalla alkoi tuntumaan, että "mitä mä oon tehnyt". Puhuin tästä tuoreelle miehelleni ja hän hermostui täysin. Yritin selittää, ettei nyt tunnu oikealta ja hän alkoi syyttää minua petturiksi.
Riita syveni ja lopulta mieheni löi minua ja poistui hotellihuoneesta. Tyhjensin viinapullon ja aamupalalla näin mieheni toisen naisen kanssa!
Erohan siitä tuli heti maanantaina.
Miksi rakkaus eiu kestä avioliittoa? Miksi papin amen tappaa rakkauden? Auttakaa, pliis!
Vastaukset 7
Vanhimmat
niin se kävi meillekkin et 3kk häitten jälkeen ero.oli sitten ensimmäinen ja viimenen kerta kun tahdon sanoin..en ymmärrä ihmisiä jotka menee monta kertaa naimisiin..kuinka niitten pää kestää monta kertaa sen hajoomisen :(
Olen tosi pahoillani, että sulle kävi miten kävi.
Ei se papin aamen tapa rakkautta. Me olemme vaan ihmisiä, ja ihmisille tapahtuu kaikenlaista. Hääpäivään on useinkin ladattu suuria odotuksia. Kun kaikki on ohi, ollaan herkässä tilanteessa ja usein kuoleman väsyneitä. Väsyneenä tunnetusti reagoidaan helposti yli, kuten teille on käynyt. Jospa silloin ymmärtäisi olla vaiti mahdollisista epäilyksen tunteistaan, ja nukkua aamuun asti...
Voimia sulle!
Kai kuuntelit kun pappi sanoi että tahdotko? Rakkaus on hyvinkin pitkälti tahdon ja työn asia kuin pelkkä haihtuva tunne. Riippuu tietenkin kumpaan on sitoutunut.Lyöntiä en hyväksyisi minäkään, mutta sanasi hääpäivänä olivat vähintäänkin yhtä pahoja kuin nainen seuraavana päivänä.Toisen ihmisen kunnioitus kunniaan.
Vain promille ihmisistä tietää että on olemassa pelkotila nimeltään Misogamia. Se on sitoutumis pelko joka esiintyy juuri niin kuin kerroit.Joku salainen takaportti poistumiseen kun on olemassa ,niin kaikki on hyvin. Mutta jos joudut "lopullisesti " sidotuksi ,tulet aivan levottomaksi. Aivan kuin vangituksi. En tiedä muuta lääkettä kuin olla menemättä naimisiin. Erosi jälkeen suhteesi saattaa palautua, varsinkin jos molemmat tietää syyn.
Kyseisen pelkoilan olemassaolo minulle oli uutta, mutta asia joidenkin ihmisten kohdalla voi näin todellakin olla.
Sitä en sitten oikein ymmärrä,että kuinka niin avioliitosta ei ole poispääsyä ... Voi vain kuvitella millainen ahdistus misogamiasta kärsivälle naiselle iskee kun tulee raskaaksi, vanhemmuudesta ei todellakaan ole ulospääsyä toisin kuin avioliitosta (jos niin kokee tai syytä muuten)
Misogamiasta kärsivä nimenomaan luulee että on lopullisesti jumissa, vaikka asia ei tietenkään näin ole. Ja lähes poikkeuksetta ,ensimmäiset käyttäytymishäiriöt ilmenee jo vihkimispäivänä. Hyvin nopeasti alkaa vieraissa käynti ym. juoksut,jotka siis ovat täysin poikkeuksellisia k.o. henkilölle. Hän siis yrittää pakoon tietämättä mitä paetaan ja miksi.Suurin ongelma on kun tämä Misogamia ei ole tiedossa. Pahimmilllaan henkilö ei pysty seyrustelemaan saatika avo/avioliittoon.
Olen kyllä kuullut misogyniasta eli naisvihasta, mutta tuo misogamia on kyllä uutta. Eikös pelkotiloja kuvata yleensä sanalla fobia (esim. agorafobia - julkisten paikkojen pelko)?
Löytyisikö tästä misogamiasta jotain todellista faktaa jossain, vai onko nyt mennyt sanat sekaisin? Ei ole tarkoitus kettuilla, vaan vilpittömästi tiedustella tarkemmin, mistä on kyse.