Minulla oli 20 vuoden aika onnellinen avioliitto, rikas ja erittäin komea mies, iso omakotitalo, paljon ystäviä ja seuraelämää. Ei väkivaltaa, ei kurjuutta, ei riitoja.
Kesäkuussa mies sanoi nukkumaan mennessä, että ei halua enää tätä jatkaa. Hän tuli kaapista, rakastui mieheen ja muutti hesaan. Minä jäin kolmen lapsen kanssa siihen velkaiseen taloon, kohtaamaan pikkukaupungin juorut ja ystävien unohtamisen.
Miten jaksaa olla, rakentaa koko elämänsä alusta ja unohtaa kaikki.
Jos kohtalotoveri löytyy, neuvot olisivat tarpeen
Kesäkuussa mies sanoi nukkumaan mennessä, että ei halua enää tätä jatkaa. Hän tuli kaapista, rakastui mieheen ja muutti hesaan. Minä jäin kolmen lapsen kanssa siihen velkaiseen taloon, kohtaamaan pikkukaupungin juorut ja ystävien unohtamisen.
Miten jaksaa olla, rakentaa koko elämänsä alusta ja unohtaa kaikki.
Jos kohtalotoveri löytyy, neuvot olisivat tarpeen
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kohtalotoveri löytyy, neuvoja ei.
Kulje pystypäin, asia on arka, mutta ei se sinun "syysi" ollut. Älä kauhistele, älä tuomitse, kerro kyselijöille, että se oli miehesi valinta, ei sinun. Skandaali laantuu aikanaan, arvet toki jäävät. Tulee kuitenkin uusi skandaali ja omasi unohtuu. Etsi apua esim. isomman paikkakunnan tukijärjestöistä (auttavat puhelimet varmaan osaavat neuvoa)Itse sain apua mm. mielenterveystoimiston ja srk tarjosi myös apua(keskustelu ja purkaminen ja varsinkin kuuntelu helpottaa)Oma kokemukseni oli että ex-mies oli seurustellut naapurin emännän kanssa 6 vuotta salaa ennenkuin jäi kiinni. Että olin tyhmä, siltä tuntuu nyt. Nyt asia on osaltani ohi, arvet toki on.
Ensin sanot miehen olleen rikas...seuraavassa hetkessä onkin velkainen talo...ja liitto kesti 20 vuotta... Tuossa ajassa maksaa jo kohtalaisen kokoisen omakotitalon...ellet sitten makoillut vain kotona, tuomatta mitään "yhteiseen kekoon"!
Nyt alkaa sitten ruikutus. Mille olet aikaisemmin rakentanut elämäsi? Oliko haaveenasi olla "rikkaan miehen koriste"? Oliko kiva "tyttökavereille" kertoilla, kuin 2kyllä me ainakinsitä ja tätä" ja "me ei ainakaan jäädä kotimaahan loman aikana" jne. Jos näin on ollut, ei ole ihme jos ystäväsi unohtavat sinut.
Tee kerrankin jotain itse, siitä se alkaa se uusi elämä.
Joo, rikas oli, mutta minä hänet pois yhteisestä kodista lunastin ja hän ei mitään antanut minulle ilman käypää hintaa. Olen nyt korviani myöten veloissa.
Ystävät olivat suurelta osin koostuneet alun perin hänen ystävistään, työtovereistaan ja muista tutuista. Hänellä oli taipumus vähätellä minun ystäviäni ja järjestellä tapaamisia vain omien ystäviensä kanssa. Jos minä järjestin jotain, hänen ei tarvinnut osallistua. Myönnän, että toimin tyhmästi,kun annoin hänen säädellä sosiaalista elämäämme. En vain voinut kuvitella, että kaikki voisi näin muuttua! On minulla ihan omiakin ystäviä ja he ovat pysyneet rinnallani. Puhelinmuistioni meni kyllä ihan uusiksi. Surullista on se, että oikeasti luulee joitakin ihmisiä ystävikseen ja olenkin heille ollut vain X:n vaimo.
Makoillut kotona? Akateeminen loppututkinto, kolme lasta ja töitä olen tehnyt aina, hoitanut kodin, lasten harrastukset ja muun arjen. Mies on keskittynyt uraansa. Minulla on maisterin paperit, mutta tuntiopettajan palkka on mitätön verrattuna mieheni ansioon. Kun 20 vuoden jälkeen opettelee hoitamaan omia asioitaan ja huomaa, että oma puoliso on puheistaan huolimatta laiminlyönyt talouden tarkan pidon, aika shokki se on.
Silti, taloudelliset asiat saan kyllä kuntoon, koti myydään ja velat hoidetaan. Ongelma on vain siinä, että näin pitkän parisuhteen katkaisu yhtäkkiä ilman ennakkovaroituksia on miltei kuin puolison kuolema, erona vain se, että tähän liittyy myös häpeä. Pelkään yläasteikäisiä lapsiani kiusattavan koulussa ja mitä jos omat oppilaani sen tietävät, miten jaksan tämän?
Älä hyvä ihminen vaivu itsesääliin.Se ei yhden homomiehen takia kannata.Kulje pystyssä päin.Jos kuulet kuiskeita,niin oikaise asia.Kerro reilusti asioiden oikea laita.Juoruilta saa siivet katkeamaan,ilkeyden ja kateuden pidettyä aisoissa, vain totuus ja avoimmuus.Vielä sentään elämme yhteiskunnassa,missä normaali seksuaalisuus on arvossaan.Häpeä on entisen miehesi.Siitähän kertoo jo pako paikkakunnalta.Jos velkataakka tuntuu kestämättömältä,niin realisoi omaisuuttasi maksukykyäsi vastaavaksi.Turhaa pitää yllä kulisseja.Tsemppiä Sinulle.Paistaa se päivä vielä risukasaankin.
Olipa tylysti heitetty, ehkei sinulta empatiaa odotettukaan.
Häpeä kirjoitustasi, kuinka voit syyllistää toista ihmistä tuntematta häntä tai hänen taustaansa. Toinen ihminen hakee tukea/kohtalotovereita ja siinä haluat lyödä hänet lyttyyn. Törkimys olet itse...
niin kamalalta kuin se kuulostaakin, niin itse näistä asioista on selvittävä. Toki, niinkuin joku jo neuvoi, kannattaa keskustella ja kuunnellakin seurakunnan ihmisiä jne. Mutta valitettavasti se vanha totuus pitää paikkansa "Jos et halua että toiset kävelevät ylitsesi, nouse ylös maasta". Itsesyytöksillä ei saa mitään aikaan. Mene peilin eteen ja ajattele että "olipa typerä äijä kun tällaisen pakkauksen jätti". Muuten, onkohan tuo ilmiö että miehet sekoilevat samaan sukupuoleen, joku muotijuttu. Sitä kun toitotetaan kaikista tuuteista ihannoiden... sairasta.
Enivei, olet hieno ihminen kun jaksat huoltaa lapset ja talon. Naapurit voivat puhua mitä haluavat, sillä ei ole mitään merkitystä. Omalla elämällä on, elä täysillä, tee työtäsi ja harrasta ja vahvistu. t. nimim. yhtä ihmeissään