Kuinka nuorena tiesit, että tulet elämään koko elämäsi sinkkuna ja että sinkkuus on sinulle mitä luontaisin valinta? Jos sinkkuna eläminen ei ollut alkuun suunnitelmissa, niin mitkä tekijät ratkaisivat sen, että sinusta tuli ikisinkku.
Itse valittu ikisinkkuus
AarteistaKiinnostunut
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Kuinka nuorena tiesit, että tulet elämään koko elämäsi sinkkuna ja että sinkkuus on sinulle mitä luontaisin valinta?"
25 vuotiaana. Noin 5 vuotta sen jälkeen vielä jotain yritin. Mutta aika tasan 30 vuotiaana lopetin yrittämisen, siis naisen etsimisen. Siitä lähtien olen asennoitunut eläväni kuolemaani saakka sinkkuna. Ei se varmaan yhdellekään ihmiselle mikään luontainen asia ole, vaan olosuhteiden tapahtunut pakko. Naisille sinkkuus on oma valinta. Jos jotain asiaa ei voi muuttaa, niin pitää sopeutua olosuhteisiin.
"Jos sinkkuna eläminen ei ollut alkuun suunnitelmissa, niin mitkä tekijät ratkaisivat sen, että sinusta tuli ikisinkku."
Se ettei naista löytynyt. Ja aisuriksi en ala.
Tuossa 25 ikävuoden tienoilla kai se alkoi lopullisesti hahmottua, että ei tässä mistään parisuhteeseen pääsystä kannata haaveilla. Sitä ennen jaksoin jonkinlaista haavetta pitää yllä ja naisia netin kautta kankeesti treffailinkin, mutta kun ei onnaa niin ei onnaa. Liian kauan kun on yksin niin ei tässä enää vanha koira uusia temppuja opi, nykyään 33vee ja selvähän se että tässä iässä on jo pilaantunutta tavaraa jos ei naiskokemuksia ole, eikä naisten kanssa tule toimeen ylipäätänsäkään kun ei osaa niitä pitää kokemuksen puutteen vuoksi edes ihmisinä. Ne on naisia, jotain ihmeellisiä olioita.
Jotain 15-vuotiaana tuumasin, etten koskaan mene naimisiin, nyt ikää rapiat 40 ja lupaus on tosiaan pitänyt. Monet varmaan ihmettelevät miksei komealla ja nuorekkaalla miehellä ole emäntää. Fyysinen läheisyys ei ole ollut minun juttu, olen aina karttanut kosketusta,halausta tms. ehkäpä lapsuuden aikaiset selkäsaunat paljaalle perseelle isän toimesta ja harjanvartta äidiltä osittain vaikuttavat asiaan, kuka tietää... Nainen on minulle lähinnä objekti,joka mielikuvituksissa on erootinen ja haluttava olento, mutta fyysisesti läsnä vain elävä lihakimpale, näin karkeasti sanoen.
Eläimiä taas uskallan paijata ja rakastaa, mutta nainen on tosiaan fyysisessä mielessä pelottava olento, toivon tietysti tilanteeseen korjausta. Naiset ovat mielestäni rakastettavia olentoja, ei pahaa sanottavaa. Kiitollisuus ja positiivisuus pitävät pinnalla, elämässä on paljon muutakin rakastettavaa.