Olen joutunut pitkälle sairaslomalle vaativasta työstä. Mieheni on tähän asti halunnut, että maksan ruuista, lapsista ym. aiheutuvat kulut hänen kanssaan puoliksi. Niin myös nyt.
Mies on aina ansainnut aina minua paremmin (20-100%) ja kerännyt itselleen isoja säästöjä. Minulle ei tietenkään kerry mitään, vaan kaikki menee omaan elämiseen. Joskus mies kyllä antaa perheelle lahjaksi lentoja, matkoja tms., mistä anteliaisuudesta haluaa sitten aina erikseen kiitosta. Kiitosta hän myös saa.
Olen todella ahdistunut siitä, miten mies suhtautuu sairaslomaani, jolle en mahda mitään. Yhteisten lastemme äitiyslomillani hän huolehti, että rahani riittävät. Nyt hän on aggressiivinen ja ivailee, että mistä aion rahat elämiseeni hankkia, kun saan vain Kelan tukea. Sairastumiseni on iso kriisi muutenkin, mutta miehen rakkaudettomuus elämän turvan pettäessä on todella musertavaa.
Mistä saisin sairaslomalla tuloja korvaamaan ansionmenetystä? Miten voisin ottaa asian puheeksi epäitsekkäästi ja haastamatta riitaa? Mies hän rakastaa lapsia ja kai minuakin, mutta raha-asioissa hän näkee minut menoeränä eikä rakkaana vaimonaan. Opiskeluaikana hän tuki minua rahallisesti muutaman kuukauden, mutta siitä on 20 vuotta aikaa! Olen sen jälkeen ollut aina palkkatöissä ja maksanut, mitä hän vaatii.
Mies on aina ansainnut aina minua paremmin (20-100%) ja kerännyt itselleen isoja säästöjä. Minulle ei tietenkään kerry mitään, vaan kaikki menee omaan elämiseen. Joskus mies kyllä antaa perheelle lahjaksi lentoja, matkoja tms., mistä anteliaisuudesta haluaa sitten aina erikseen kiitosta. Kiitosta hän myös saa.
Olen todella ahdistunut siitä, miten mies suhtautuu sairaslomaani, jolle en mahda mitään. Yhteisten lastemme äitiyslomillani hän huolehti, että rahani riittävät. Nyt hän on aggressiivinen ja ivailee, että mistä aion rahat elämiseeni hankkia, kun saan vain Kelan tukea. Sairastumiseni on iso kriisi muutenkin, mutta miehen rakkaudettomuus elämän turvan pettäessä on todella musertavaa.
Mistä saisin sairaslomalla tuloja korvaamaan ansionmenetystä? Miten voisin ottaa asian puheeksi epäitsekkäästi ja haastamatta riitaa? Mies hän rakastaa lapsia ja kai minuakin, mutta raha-asioissa hän näkee minut menoeränä eikä rakkaana vaimonaan. Opiskeluaikana hän tuki minua rahallisesti muutaman kuukauden, mutta siitä on 20 vuotta aikaa! Olen sen jälkeen ollut aina palkkatöissä ja maksanut, mitä hän vaatii.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Näitä sadisteja riittää. Aviopuolisolla on lain mukaan elatusvelvollisuus joka tilanteessa edes avioehto ei sitä poista.
Avopuolisoilla sellaista ei ole.
Ei ole kovin viisasta kenenkään uskoa siihen, että toinen elättää, vaikka lupaukset alussa olisivat sen suuntaisia, alun huuman jälkeen astuu viidakon lait monessa huushollissa.
Ei minunkaan mieheni minua elättäisi, tiedän sen ja tiesin alusta saakka, että itse on hoidettava asiani.
Sisareni perheessä mies tai pikemminkin miehen vanhemmat vaativat avioehdon, koska sisarellani oli avioton poika edellisestä suhteesta, jota isä ei ole edes tunnustanut, eikä sisarellani ollut myöskään omaisuutta. Mutta tilanne muuttui, mies sairastui ja joutui sairauseläkkeelle, kun oli vielä suurimman osan aikaa yrittäjänä ja taisi mennä tulot luxus elämään silloin ja eläkettä maksoi itselleen mahdollisimman pienen mukaan. Sisareni peri vähän suuremmin ja kiinteää omaisuutta ja osin rahaakin. Onneksi on nyt avioehto, sillä ukko yrittää nyt tavalla ja toisella rahastaa tuota perintöä. Pyytää palkkaa kaikista toimistaan, ketkuili on aivan irvikuvaa. Nyt on noussut esiin kuten jo aikaisemminkin, että tuo aikaisempi lapsi ei saisi saada yhtään mitään vaan tavalla tai toisella pitäisi saada tuo perintö ukon nimiin, että vain hänen lapsensa perisi.
Perheessä tosin kävi niin tuon lapsen kohdalla, että hänet laitettiin kotoaan alle kahdeksantoistavuotiaana, tosin asunto oli lähellä ja äiti huolsi lastansa sinne, mutta karu totuus, että lapsi oli yksin. Tämä isäpuoli löikin.
Lapsi on jo aikuinen ja äiti koulutti hänet. oikein hyväkäytöksinen ja omasta perheestään huolta pitävä nuori ja aikaansaapa ihminen.
Tietenkin perin itsekin, meillä ei ole moista riemua noussut, lapsemme perivät meidät aikanaan.
Eli kyllä on taikaa siinäkin millaisista oloista molemmat ovat alkuisin, se asia nousee esiin ehkä vasta vuosien saatossa, mutta aika usein vain käy niin. Raha nousee alkuroihun jälkeen esille. Suosittelen kyllä näitä avioehtoja ja talouden asioiden ajattelua jo ennen yhteen menoa, elämässä toki tapahtuu, mutta onko se rakkautta koskaan ollutkaan jos sairauden myötä sitten vielä alistetaan ja jopa jätetään.
Oletteko naimisissa? Jos olette, miehelläsi on elatusvelvollisuus sinua kohtaan, jos olet itse varaton. Tämä on laissa.
Miehesi on tunteeton taukki. Itse lähtisin lätkimään tuollaisesta suhteesta viimeistään kun lapset ovat muuttaneet pois.
Heillä on lapsia, ei tarvitse olla naimisissa. Normaali mies ja nainen elättävät perheensä siitäkin huolimatta, että jompi kumpi sairastuu. Esimerkiksi äitiyslomalla naisen tulot pienenevät murto-osaan tilistä. Ainoa hyvä puoli on se, että niin kauan kun on kotona ei tarvitse pahemmin ostella vaatteita, kenkiö, meikkiä, kampaajaa kun ei yksinkertaisesti rahat enää riitä ruoan, vuokran/laina, laskujen takia. Sitten sitä valitetaan, että miksi naiset on hoitamattomia. Millä menet kampaajalle, millä ostat sitä, ostat tätä kun ei yksinkertaisesti ole rahaa.
Itsekkyyttä riittää kun rakkaus hälvenee. Arvostusta saa vain omaisuus ja raha kun yhdessä pitäisi yrittää heikoimmatkin ajat ja puhaltaa samaan hiileen. Köyhyys ja sairaus voi tulla kummalle osapuolelle tahansa, silloin olisi itsekkyys heitettävä ovesta ulos.
1. Miehesi on sairas
2. Miehes ei rakasta sinua. Rakastava mies tukisi puolisoaan joka on sairaana.
3. Miehes on kylmä tunteeton joka ei ansaitse sinua.
4. Rakastava puolison pitäis tukea toista raha-asioissa ja miehes on todella itsekäs pihi äijän retale.
5. Eroa.
Jpopas on taas nainen miehen löytänyt. Aloittajan pitäis mennä jonkun seksuaaliterapeutin luokse kysymään että mitä on rakkaus kun taitaa olla aika väärä käsitys siitä. Taitaa olla niin että miehes haluaa enemmänkin hyötyä sinusta. En ymmärää naisia ollenkaan kun ne sietää kaikenlaisten huonon kohtelun.
Aina näitä samoja valituksia vaikka totuus on se että naiset haluavat mennä aina valmiiseen pöytään missä mies nähdään elättäjänä ja itse loisitaan. Se on edelleen valitettavan yleistä. Sitten tartutaan tähän palkkatasa arvo korttiin feminismi puuskassaan vaikka sekin asia on niin että jokaiselle maksetaan sama palkka samasta työstä. Jos mies meni naisvaltaiselle alalle hän saa naisvaltaisen alan palkan ja sama toisinpäin. On jokaisen oma valinta meneekö siivooja lähihoitaja sektorille vai paperi LVI sektorille. Itse olen hyväpalkkaisessa työssä ja tiedän että alalla työskenteleville naisille tulee eurolleen sama palkka.
Jos saman aloituksen olisi tehnyt mies niin voi sitä femakko kitinää täällä että "kyllä sinun pitää huomioida se nainen ja sinun on maksettava kaikki tasan" Vituttaa tämänkin palstan vastaukset jotka aina kerrotaan vain sukupuolen mukaan.
Voin sanoa senkin että minut jätti aikoinaan nainen kun jäin työttömäksi. Seuraavana päivänä nainen sanoi täysin yllättäen että jättää. Seuraavalla viikolla löysin uuden työn ja hän oli jo vonkumassa takas. Arvatkaa otinko. Teidän mielestä nainen teki varmaan tässäkin oikein kun tuollainen sikapaska jää työttömäksi on se oikeus jättää.
Nainen ei tehnyt suinkaan oikein jättäessään sinut työttömyyden vuoksi. Tuollainen nainen omaa tyhmän luonteen ja on tuomittava hänen käytöksensä.
Tapauksesi on enemmän harvinainen kuin tavallinen. Yleensä puoliso kestää työttömyyden sattuessa rinnalla, ellei kuviossa ole mukana alkoholi.
Suomalaiset naiset ovat työteliäitä. Perinteisesti he ovat jo maatalousyhteiskunnassa aikoinaan työskennelleet miehen rinnalla niin pelloilla kuin navetoissa.
Silloisen eliitin, hienoston naiset olivat eri asia. Heitä oli vähemmistö. Tällöin mies, esittäytyäkseen piireille kelpo herrasmiehenä, elätti puoli sukua naisista, neitokaiset, vanhatpiiat, siskot, tädit, mummot tai muuten sairaat sukulaiset.
Aika on toinen. Kunnolliset tytöt kaikki hankkivat ammatin ja työn.
Sitten on se toinen aiheellinen asia, palkkatulo.
Jos avioliitossa on rakkaus valloillaan, niin erisuuruiset palkat tasataan, koska käytännössä on hankala toteuttaa se, että toisella olisi palkkansa mukaan enemmän oikeuksia kuin toisella.
Mikä on avioliiton tarkoitus? Voisiko se olla rakkaus, ihanasti yhdessä eläminen, omastaan antaminen ja saaminen. Puolin ja toisin, moraalisesti korkeatasoinen nainen ei halua olla pelkästään saajana.
Vai meneekö se niin, että perheessä on ihastuttu matematiikan ihmeellisiin salaisuuksiin ja avioliitto lasketaan täysin sen mukaan. Jopa jäätelö jaetaan tulojen mukaan: hyvätuloiselle isälle suurin pala, äidille hieman pienempi ja lapsille, heidän tulojensa eli lapsilisien mukaan minimaalinen annos.
Sama muunkin suhteen, hyvätuloinen isä syö kallista luomuruokaa, äiti ja lapset makaronilaatikkoa, jonka jauheliha on halvin mahdollinen. Hyvätuloinen isä pitää silkkipyjamaa ja äiti Robin Hoodista ostettua alepaitulia?
Jos omaa tällaisen luonteen, että tasajako on vaikeaa, niin puoliso on otettava samasta palkkaluokasta ja tehtävä sopimus, kuinka perhe-elämässä noudatetaan pilkulleen tulonmukaisia sääntöjä.
Jos puoliso tipahtaa palkkaluokasta alemmas, niin ei siinä auta muuta kuin eroaminen.
MUTTA. Rakkauteen ei voi senkaltainen liitto perustua, vaan se on pelkästään talousliitto.
Sama juttu kerran. Jäin työttömäksi ja nainen jätti. Löysin uuden työn kuukaudessa ja nainen halusi takaisin mutta en ottanut.
Miehesi eettinen ja filosofinen ajattelukyky ei ole hänen vahvin puolensa. Sen tilalla on ekonominen ajattelu ja sen tuoma paha moraalinen kömmähdys, kun kyseessä on hänen henkilökohtainen perheensä.
Tunneperäinen vetoaminen mieheesi on turha, koska hän suhtautuu sinuun ja lapsiin taloudellisen laskelmoivasti.
Ainoa, minkä voit hänen eteensä asettaa on totuus ja tosiasiat. Se ei ole riidan haastamista, vaan realismia.
Kun otat asian esille miehellesi, laita tunteet sivuun täysin. Ota tilalle asiallisuus loppuun asti ja järki.
Totuus on se, että ole sairas, ja sairaana et voi hankkia lisätuloja. Sinulla on vain ne tulot, jotka Kela maksaa.
Älä syyllisty! Se on sääntö numero yksi: et syyllisty!
Miehen ivailuun suhtaudu kylmästi. Hänen ivansa ja sinä olette kaksi eri asiaa.
Tällaiselle miehelle on annettava sitä, mitä tilaa ja toiminta perustuttava hänen aivorakenteeseensa vuorovaikutteiseksi. Ei hän ymmärrä herkkätunteisuutta, heikommuutta, sulokkuutta, kauneutta, agabe-rakkautta.
Jätä kortit miehelle: ota tai jätä. Jos vaimo ei kelpaa, etsiköön uuden.
Jos hän ei suostu tässä tilanteessa hyväksymään sairastumistasi ja pieniä tulojasi, niin hän voi poistua siististi avioliiton näyttämöltä.
Mies tietää, että avioliiton loppuminen olisi hänelle menoerä, mikäli teillä ei ole avioehtoja.
Olisiko sinun kaikessa hiljaisuudessa viisasta käväistä lakimiehen puheilla, kuinka omaisuutenne eron tullessa jakautuisi?
Mies itse on varmaan omalta puoleltaan laskelmoinut asian tarkkaan. Häntä kiukuttaa nyt, kun tulotaso laskee ja pankkitileille ei tipsahda riittävästi saldoa ja toisaalta, eroaminen tulisi kalliiksi hänelle.
Mitä menetät, jos menetät tällaisen miehen, jonka silmien paikalla on raha ja sydämen kohdalla pankkitili?
Itse kokisin kyseisenlaisen miehen perin arveluttavana, jonka ei koskaan olisi pitänyt ottaa vaimoa rinnalleen.
Tuotava rahaa taloon?! Tietenkin! Kumpikin tuovat kaikki tulonsa, koosta ja tulon muodostuksesta riippumatta, yhteen, yhteiseen, molempien käytettävissä olevaan kassaan.
Mitä valitat?
Miehelläni ei ole ollut koskaan elämänsä aikana puutetta rahasta eläkseen normaalia elämää, siksi kai se raha onkin niin rakasta, jos sitä ei olisikaan.
Minä oon ollut töissä ja työtön. Yksi nainen jonka kanssa seurustelin, vei minua etelään ja osteli kaikkea ja se alkoi hiukan häiritsemään koska en ollut mikään rikas että olisi voinut viedä sitä matkoille. Kyllä minä laskut maksoin aina puoliksi vähintään ja ruokaa ostin ja vein raflaan. En minä kehdannut siltä rahaa ikinä pyytää vaikka en tienannut paljoo. Olin töissä kuitenkin ja tienasin saman mitä olis työttömänä saanut tukia. Nykyään tuilla pärjää just ja just eikä naiset nykyään ota työtöntä miestä.
Kaikki rahas menee omaan elämiseesi? Miehes on aika urpo. Kun minun tyttöystävä halusi opiskella niin minä elätin sitä 2,5 vuotta kun opiskelijat ei rahaa saa mistään pahemmin. En ole pyytänyt rahoja takas enkä ole valittanut rahojen kulumisesta. koska se kuuluu suhteeseen että eletään yhdessä ja annetaan puolin ja toisin. Tottakai minäkin mietin että miten rahaa käytän ja mitä ostan, en ostele turhaa tavaraa.
Tulipa mieleeni kun olen seurustellut niin ihmettelin aluksi naiseni rahan käyttöä. 2500 palkasta sille ei jäänyt kuin 200-300 euroa käteen ja elämiseen. Tovin sitä ihmettelin kun selvisi että sen exä oli sitä uhkaillut ja kiristänyt, tyttöystäväni oli antanut sille rahaa ja maksanut sen vuokria ja laskuja vaikka ne ei olleet suhteessa. Menin naiseni exän työpaikalle huutamaan sille että tiedän sen kiristyksestä ja ilmoitin että kohta poliisit tulee hakemaan sen vankilaan. Raahasin tyttöystäväni poliisi asemalle tekemään rikosilmoitusta ja kaikkien vaiheiden jälkeen se sai rahansa takaisin ja sen exä joutui vankilaan
Uskomaton tilanne Asianne ovat liiankin hyvin. Olette sokeutuneet rahan himoisiin arvoihin.
No juurihan tuosta oli tutkimus tehty, mitkä asiat vaarantavat parisuhteen ja se taisi olla nro 1:nä sairaus ja se, että mies jättää naisen heti kun nainen sairastuu. Vastuunkanto ei suju miehiltä. Alkujaankin aloin miettiä tuota elämästi fifty-fifty.. Normaalia on, että kumpikin maksaa laskuja, hankkii ruokaa, vuokraa tai lainaa jne. Laskeeko miehesi kuukausittain joka kulun, että menee varmasti puoliksi? Uskallan sanoa tältä istumalta, että miehesi on kusipää. Usko pois, tuo ei tule jatkumaan. Sanon sen kokemuksesta
Minusta tuo on käsittämätöntä! Me olemme naimisiin mennessämme luvanneet huolehtia toisistamme, ja näin olemme tehneet ja tulemme tekemään vaihtuvien elämäntilanteiden myötä. Puolisoni on työttömänä, eli minä maksan kaiken. Hän saa pitää pienen työttömyyspäivärahansa ja käyttää sen oman halunsa mukaa omiin henkilökohtaisiin menoihinsa. Olen varma, että jos osat joskus vaihtuvat, niin hän kyllä suo minulle (mahdollisuuksien mukaan) saman. Jos käymme yhdessä vaikka pubissa, hän kuitenkin haluaa aina maksaa myös minun juomani (siis niistä omista rahoistaan), ja tämän minä arvostaen otan vastaan. Mieleeni ei tulisi yrittää kuohita miestäni pakottamalla häntä pyytämään minulta rahaa: haluan suoda hänelle omanarvontunteensa. Me olemme yksikkö, pärjäämme tai vajoamme yhdessä. Till death do us part.
Käsittämätöntä!? Niin on! Tarkoitan sitä nöyryytystä jota merkitsee puolison asettaminen "taskurahoille" pienen työttömyyskorvauksen muodossa.
Yksi talous. Yhdet rahat. Yhteiset tarpeet!
Mä oon seurustellut ja asunut niin monen muijan kanssa että löydän heti syyn ja seurauksen näillä asioilla. Olen itse hyvä tuloinen mies jolla on omaisuuttakin ja huonotuloinen tai työtön nainen ehdottaa hyvinkin pian että olis kiva kun olis yhteiset rahat kun asummehan me yhdessä. Kun olen asunut ja tapaillut naisia jotka ovat vähintään yhtä hyvä tuloisia tai parempi tuloisia kuin itse olen niin kenenkään kanssa raha ei ole ollut koskaan ongelma ja kukaan ei ole vaatinut yhteisiä tilejä vaan omat rahat kummallakin. Toisinsanoen ne joilla ei ole tuloja ovat ensimmäisenä vaatimassa yhteisiä tilejä eli haluavat enemmän hyötyä kumppanista kuin tekisivät itse mitään sen tulotasonsa eteen.
Tuo on sinun kokemuksesi. Minulla on täysin päinvastainen. Tosin, kumpikaan meistä ei ole vaatinut bkoskaan mitään rahaan tai taloudenpitoon liittyvää vaan asiat ovat olleet muutenkin itsestään selviä.
Ei kai puoliso maksa kaikkea jos toinen on työtön. Ei minun puoliso maksa kaikkea kun minä olen työtön. Saan kyllä työttömyyskorvausta ja rahaa hankin pikku töillä kuten maalaamalla ja puita kaatamalla ja pilkkomalla. Avovaimoni tienaa 3000 verojen jälkeen ja minua kyllä surettaa jos joudun siltä rahaa pyytämään vaikka se antaa kyllä minulle rahaa pyytämättä. En ole rahaton ollut varmaan koskaan vaikka sitä rahaa ei aina ole paljon pystynyt tienaamaan. Teen kyllä puolestani siivous kotitöitä ja käyn kaupassa kun avovaimoni on töissä. On kyllä ollut aikoja jolloin olen tienannut 4000 kuussa ja ostanut kaikkea ja maksoin jopa etelän lomamme.
"Me olemme yksikkö, pärjäämme tai vajoamme yhdessä."
Hienosti sanottu! Kun oikeasti rakastaa toista niin rahalla ei ole väliä. Yksi ja sama tiimi, se tekee maaleja joka pystyy, joukkueen etu. Näin urheilutermein vaikken ees kato urheilua :D
Äijäsi on RAHANAHNE sairas paskiainen,typerys joka ei ansaitse sinua.Menköön naimisiin rahojensa kanssa.
Ämmä vaihtoon
Kyllä se on niin, että ne ämmät on rahojen kanssa naimisissa ei toisinpäin. Nimimerkki OmatRahatMolemmilla täsmensi juuri niin kuin se asia todellisuudessa on.
Raha määrittelee suhteen laadun. Enempi tienaava voi painostaa toista ja enempi tienaava alkaa määräilee toista. Nainen tekee kotityöt koska mies tienaa enemmän. Mies saa tehdä lähes mitä haluaa koska tienaa enemmän.
Mulla väliaikaisesti sama tilanne, tosin kyse vain muutamasta kuukaudesta. Lainat, vastikkeet ja ruoat maksetaan aina puoliksi vaikka mies tienaa huomattavasti enemmän. Alussa tästä mainitsin, mutta hänen sydärinsä oli niin lähellä että annoin asian olla.
Jonkin aikaa sitten hän oli joutua lomautetuksi ja huolehti miten sitten pärjätään. Totta kai sanoin että aina pärjätään vaikka vähemmän tienaankin, kiristetään sitten vyötä. Pari kk tämän jälkeen ostettiin yhdessä asunto ja selvisi että säästöjä oli lähes satatuhatta... Mutta mä olisin kyllä kelvannut elättäjäksi. Ja ei neropatit, kaikki ei olleet säästötilillä...
Nyt en ole edes uskaltanut sanoa että sairaspäivärahasta jää menojen jälkeen 200€/kk, kyllä sillä pärjää kun on pakko. Onneksi on niin pihi ettei me muutenkaan missään käytäisi. Voishan olla että pitkin hampain suostuisi kaikki ruokakulut maksamaa näiltä kuukausilta, mutta en missään nimessä halua olla kiitollisuuden velassa ihmiselle joka rakastaa rahaa enemmän kuin mitään muuta. Rakastaisinpa minäkin niin olisin saanut kerättyä sievän pesämunan pois pääsyä varten
Jokaisen tarinan takana on ihmisiä joilla on ihka oma menneisyys, miksi itsekukin tekee niinkuin tekee. Aloittajallakin on jokin kasvunpaikka nyt menossa. Joko alkaa puhumaan miehelle oikealla tavalla, selvittämään tuon umpikuja tilanteen taikka uskaltaa lähteä pois. minun mielestä mies kokeilee kait jotenkin sairaasti kuinka paljon nainen sietää huonoa käytöstä ennenkuin pistää hanttiin. Moinen kyllä varmaan inhottaa häntä itseäänkin, muttei kait enää mahda itselleen mitään. Naisen olis ehdottomasti jo uskallettava puhua siellä missä kuuluukin eikä valittaa täällä. tai, no, ehkä kannatti valittaa, jos nyt saisi rohkeutta ja pontta asioiden selvittämiseen. Mukavaahan se on lukea täällä kuinka huonosti muilla menee.
Oikeasti meni huonosti minullakin. Mies joi ja kulutti liikaa rahaa omiin tarpeisiin, minun oli maksettava kaikki. Tottakai siitä tuli katkeruus ja ero, mutta jos nyt olisi tilanne päällä, hakisin apua ja keskustelisin kunnolla ilman syyttelyä. Hyvähän se on olla jälkiviisas, mutta jos aloittaja tajuaisi puhua ja keskustella asioista.
Minä varmaan ottaisin eron tuossa tilanteessa. Juuri silloin, kun eniten tarvitsi tukea, aletaan vinoilemaan ja käydään hyppimään silmille. Tuosta on rakkaus kaukana.