Tyyppi I ollut 35 vuotta, tyyppi II "arvioitu" noin 10 vuotta sitten (en saa kuulemma virallista diagnoosia siihen millään, lääkitys siihen Diformin 2 x 1g). Ykköstyyppiin lääkityksenä tietysti insuliini.
Mun BMI on ollut jo usean vuoden saman tason tietämillä, nyt se on 41. Pahimmillaan se oli 47. Sitten tuli pitkä suruaika perheessä, jona aikana laihduin tuon verran, kiloissa noin 20.
Nyt siis 4-5 vuotta olen yrittänyt saada painoa pois, ei onnistu. Mulla on lisäksi kaksi psyyken puolen lääkettä, jotka tuntuvat omalta osaltaan estävän laihtumisen. Käytän niitä depressioon, yhtään pilleriä en vielä ole huvikseni ottanut, pakko sanoa. Syön monipuolisesti, tällä hetkellä taas enemmän hedelmiä kuin vihannuksia, muutama ruisleipäpala päivässä, proteiinipuolta taas jonkin verran enemmän kuin muuta, 2-3% leikkelettä yleensä plus maitotuotteet. En "kiellä" itseltäni mitään, koska se ei mulla tule koskaan toimimaan, esim. eilen söin yhden Kingis-puikon ja toissapäivänä piti "taiteilla" mämmin kanssa, siinähän on väh. 30% hiilareita. Mulla on lievä nefropatia, eli en saisi paljoakaan käyttää e.m. maitotuotteita, mutta kevytmaitoa tulee juotua päivittäin ehkäpä 5-6 dl. Rasvaisista salaateista en välitä, kaupassa tulee usein itse koottua salaattiannos, jossa on vihannesten lisäksi kalaa ja kanaa.
Alkoa en käytä juurikaan, kerran 1-2 kuukaudessa. Päivittäin saan hiilareita keskimäärin 300, joka vastaa (yhtäkkiä vilkaistuna) noin 2300 kcal päivittäistä energiansaantia. Kun ottaa huomioon, että painan 130 kg, ja tällöinhän myös KULUTAN paljon enemmän kuin 80-kiloinen, joka solu vie enemmän, niin on erittäin outoa ja toisekseen helvetin turhauttavaa, että tämä "ikuinen" suossa tarpomiseni ei lopu.
Diabetespolilta käsketään kääntymään tk:n puoleen ja tk:sta diabetespolin puoleen. Totuushan on se, että juuri diab.polilla lääkärikunta on kokonaan endokrinologeja, jotka voisivat mua auttaa, mutta eivät sitä tee (ylilääkärin käskytys)
Mitä mieltä, pitäisikö mun mennä yksityiselle puolelle ? Jos jollakulla on HYVIÄ neuvoja, otan vastaan mieluusti.
Tuo mun liikuntani on enemmän hyötyliikuntaa, koska mulla on synnynnäinen selkäsairaus ja tapaturman takia melko invalidisoiva jalkavamma.
Mun BMI on ollut jo usean vuoden saman tason tietämillä, nyt se on 41. Pahimmillaan se oli 47. Sitten tuli pitkä suruaika perheessä, jona aikana laihduin tuon verran, kiloissa noin 20.
Nyt siis 4-5 vuotta olen yrittänyt saada painoa pois, ei onnistu. Mulla on lisäksi kaksi psyyken puolen lääkettä, jotka tuntuvat omalta osaltaan estävän laihtumisen. Käytän niitä depressioon, yhtään pilleriä en vielä ole huvikseni ottanut, pakko sanoa. Syön monipuolisesti, tällä hetkellä taas enemmän hedelmiä kuin vihannuksia, muutama ruisleipäpala päivässä, proteiinipuolta taas jonkin verran enemmän kuin muuta, 2-3% leikkelettä yleensä plus maitotuotteet. En "kiellä" itseltäni mitään, koska se ei mulla tule koskaan toimimaan, esim. eilen söin yhden Kingis-puikon ja toissapäivänä piti "taiteilla" mämmin kanssa, siinähän on väh. 30% hiilareita. Mulla on lievä nefropatia, eli en saisi paljoakaan käyttää e.m. maitotuotteita, mutta kevytmaitoa tulee juotua päivittäin ehkäpä 5-6 dl. Rasvaisista salaateista en välitä, kaupassa tulee usein itse koottua salaattiannos, jossa on vihannesten lisäksi kalaa ja kanaa.
Alkoa en käytä juurikaan, kerran 1-2 kuukaudessa. Päivittäin saan hiilareita keskimäärin 300, joka vastaa (yhtäkkiä vilkaistuna) noin 2300 kcal päivittäistä energiansaantia. Kun ottaa huomioon, että painan 130 kg, ja tällöinhän myös KULUTAN paljon enemmän kuin 80-kiloinen, joka solu vie enemmän, niin on erittäin outoa ja toisekseen helvetin turhauttavaa, että tämä "ikuinen" suossa tarpomiseni ei lopu.
Diabetespolilta käsketään kääntymään tk:n puoleen ja tk:sta diabetespolin puoleen. Totuushan on se, että juuri diab.polilla lääkärikunta on kokonaan endokrinologeja, jotka voisivat mua auttaa, mutta eivät sitä tee (ylilääkärin käskytys)
Mitä mieltä, pitäisikö mun mennä yksityiselle puolelle ? Jos jollakulla on HYVIÄ neuvoja, otan vastaan mieluusti.
Tuo mun liikuntani on enemmän hyötyliikuntaa, koska mulla on synnynnäinen selkäsairaus ja tapaturman takia melko invalidisoiva jalkavamma.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.