Jouduin päättämään edellisen suhteeni vuosien ponnistelujen jälkeen. Mitä sitä jatkamaan kun ei toiseen saanut enää mitään kontaktia fyysisesti tai henkisesti. Toisen osapuolen raskas elämäntilanne vei häneltä kaikki voimavarat. Päätin olla lannistumatta ja löysinkin uuden miehen, mutta tämä mies ei osaa päättää haluaako suhdetta kanssani, sillä myös hänelle osui erittäin vaikea tilanne elämässä ja siinä ei toistaiseksi minulle tilaa ole lähes ollenkaan. Olen surun murtama ja ihmettelen kuinka kohtaloni on ohjannut minut jälleen rakastumaan ihmiseen jonka resurssit eivät taaskaan riitä minun huomioimiseen tai suhteen ylläpitoon. Mitä tässä enää uskaltaa itselleen toivoa kun voimani ovat loppuun kulutetut näistä tapauksista. Olen taas tukenut, ymmärtänyt ja antanut omaa aikaa. Tahtoisin vaan parisuhteen jossa jakaa elämää toisen kanssa ja näyttää rakkauteni toista kohtaan ja itsekkin saada vihdoin rakkautta ja aikaa osakseni. On niin raastavaa katsoa ja kuunnella muiden pariskuntien menoja ja tekemisiä, kun itse vain jälleen odotan olisiko kumppanillani viikosta voimia ja innoa nähdä ja jopa tehdä asioita kanssani. Kaiken lisäksi olen vielä herkkä ja ymmärtäväinen ihminen joka ei tämän kaltaista hylkäämistä kestä. Olen lopussa.
Kaksi epäonnen suhdetta
Hylkiö
685
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ehkä sinun olisi kannattanut antaa aikaa vähän toiselle? Vaikutat sellaiselta jolla pitää olla koko ajan jotain aktiviteettia niin parisuhteessa kun varmaan muutenkin. Mietitkö, että olisitte joskus voineet vain olla miehesi kanssa? Voi tosin olla että miehelläsi olikin ongelmia, mutta sinun tilanteessa kuitenkin kannattaa alkaa etsiä ratkaisuja ensin itsestä, koska siihen sinä pystyt.
Ja vielä lopuksi sellainen juttu: et luultavasti tule koskaan löytämäänkään sitä haluamaasi rakkautta jos etsit sitä tuolla tavalla. Se tulee silloin kun vähiten odotat, ei silloin kun etsit sitä hulluna joka paikasta. Taitaa olla että olet enemmän kiinnostunut siitä tunteesta kun ihmisestä joka sen voisi saada aikaan. Siinä sinulle mietittävää. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnea rakkauden etsintään.
Missä on sisälukutaitosi, vai mistä tulkintasi on kotoisin? Vedät omituisia johtopäätöksiä ap:n kirjoituksesta ja asioista, joista hän ei maininnut mitään.
Ilmeisesti tulkitset häntä omista kokemuksista lähtöisin. joihin ap. on lähtökohtaisesti täysin syytön, joten anna armoa ja älä tuomitse häntä niistä.
Jos suhteessa ei ole henkistä tai fyysistä yhteyttä yrityksistä huolimatta, niin on luonnollista että tilanne pidemmän päälle johtaa eroon. Kyllä yrittämisellä on rajansa, varsinkin jos ei saa vasta kaikua. Ennemmin tai myöhemmin jokainen meistä sanoo, että nyt saa riittää.
On valitettavaa, että uusi suhde on nyt kariutumassa ulkoisiin syihin. Kukaan meistä ei voi vaikuttaa eteen tuleviin tilanteisiin. Olemme vastuussa vain omaan suhtaumiseemme ja kykyyn selviytyä eteen tulleisiin haasteista.
Meillä kaikilla on oikeus ja tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi. Jos ja kun elämä meitä koettelee, niin silloin punnitaan suhteen laatu. Pystyykö tiukassa tilanteessa huomioimaan toisen, kun ulkoinen paine kasvaa.
Sinulle "imheretohelpyou". Annoin ensimmäiselle aikaa ja tilaa hyvin monta vuotta ja pyysin noin kerran viikossa edes huomioimaan minun seuraani ja ottamaan vastaan rakkauttani. Olin hänelle apuna ja tukena kaikin voimin. Asetin omat tarpeeni odottamaan, mutta kun mies ei masennuksesta toipunut, niin pakkohan oli raskas päätös tehdä, kun ei hän minulle mitään pystynyt enää antamaan. Emme kahtena viimeisenä vuotena käyneet yhdessä edes kodin ulkopuolella eikä hän pystynyt osoittamaan minulle lähes millään tavalla että merkitsisin hänen elämässään jotain. Että se niistä vain omien tarpeideni huomioimisesta.
Sinulle "voimia_ap_lle" Sehän se tässä onkin että ensimmäisen pitkän suhteen piti kariutua noin murheellisella tavalla ja toinen vaikuttaa niin huteralta taas toisen ihmisen vaikean elämäntilanteen takia. sain sentään hetken taas kokea tämän toisen kanssa miltä se tuntuukaan kun joku näyttää välittävänsä ja kaipaa seuraani.
Olisipa tässä toisessa suhteessa edes kyse siitä ettei toinen oikeasti vain välitä minusta. Tahtoisin vain vihdoin saada rakkautta osakseni kun olen itse antanut niin paljon molemmille miehille, että sisälläni asuu enää vain tyhjyys.
Monella ihmisellä on taipumus toistaa virheitään parisuhteissa. Useimmiten se virhe on se, että hakautuu kerta toisensa jälkeen saman tyyppisten ihmisten seuraa, vaikka heistä olisi itselle haittaa. Sinun tapauksessa päätään tuntuu nostaman kenties jokin auttamisvietti tms, ja ajaudut suhteisiin sellaisten miesten kanssa, joiden tunteiden hallinta ei ole kovin hyvä. Viehätyt alitajuntaisesti miehistä, jotka ovat tunnelataukseltaan herkästi masentuvia tai tarvitsevia. Mieti asiaa!
Sinuna lähtisin nykyisestä suhteesta heti, ja alkaisit keskittymään itseesi. Vasta kun todella tutustut itseesi, voit jonain päivänä olla valmis katselemaan itsellesi OIKEASTI sopivaa kumppania. Opettele kriittiseksi, opettele olemaan kiireetön sitoutumaan, yms.
Minulla oli pari vuosikymmentä taipumus viehättyä miehistä, jotka olivat hyvin itsevarmoja, vahvoja, määrääviä. Olin kolmessa sellaisessa suhteessa, jotka kukin alkoi niin että rakastuin valtavasti. Tunnemäärä oli suuri, vetovoima valtava. Jokaista suhdetta kesti vuosia. Jokaisessa minä jäin määräävämmän miehen jalkoihin. Minulla ei ollut voimia tai kykyä pitää huolta omista tarpeistani niin vahvan miehen rinnalla. Viimeisin niistä suhteista oli narsistin kanssa, ja menetin itsetuntoni täysin. Minulla ei ollut siinä suhteessa mitään arvoa.
Heräsin tajuamaan, että itse olin aina niihin suhteisiin ajatutunut. Tietenkään se mitä miehet tekivät väärin ei ollut minun syytäni, mutta minun syytäni oli se, että ajauduin suhteisiin minulle täysin väärien ihmisten kanssa!
Elin yksin 4 vuotta. Tein tietoisesti töitä sen eteen, että itsetuntoni palasi. Minulla oli palava halu elää, olin iloinen yksinkin. Opin tietämään mitä elämältä haluan.
Nyt olen elänyt jo 7 vuotta tasapainoisessa suhteessa minulle sopivan kumppanin kanssa. Tässä suhteessa on tilaa meille molemmille. (Ja myös pesueen lapsille, tietysti.:) )
Etsi sinäkin itsesi. Sen jälkeen voit löytää kumppanin.
"Tahtoisin vaan parisuhteen jossa jakaa elämää toisen kanssa ja näyttää rakkauteni toista kohtaan ja itsekkin saada vihdoin rakkautta ja aikaa osakseni. On niin raastavaa katsoa ja kuunnella muiden pariskuntien menoja ja tekemisiä, kun itse vain jälleen odotan olisiko kumppanillani viikosta voimia ja innoa nähdä ja jopa tehdä asioita kanssani."
Sama täällä mutta eipä naisia kiinnosta tutustua edes. Sinulla sentään on niitä miehiä kun minä en saa edes nais kavereita ikinä. Enkä ole lopussa kun vasta alussa. Naisilla on kyllä helppoa kun eivät koskaan joudu yksin olemaan.
Et tajuakkaan ilmeisesti kuinka isot arvet tuollaiset suhteet jättävät. Antajana siinä on reilusti enemmän kuin saajana ja se on henkisesti todella raskasta ainakin herkälle ihmiselle.