Tämä kskustelu oli alunperin Horoskooppi/Vaaka-palstalla, mutta mopo pääsi sen verran karkaamaan käsistä että päätin julkaista sen tälläkin palstalla, mihin tää kuuluu.
Tuli tässä mieleen että saattaisikohan täältä löytää uusia näkemyksia ja ideoita mun ongelmaan.
Olen nimittäin varsin monta vuotta miettinyt ja pähkäillyt missä vika on, mikä mun elämässä nyt oikein mättää. Ongelmani/tilanteeni on nimittäin se tosiasia, että olen yli kolmekymppinen mies, eikä minulla KOSKAAN ole ollut gimmakaveria, seurustellut kenenkään kanssa, ja piste vielä I:n päällä on, että poikuus on vielä tallella ! KELATKAA !
Tottakai olen ollut ihastunut ja rakastunut pariinkin otteeseen, mutta se on taas ollut sitten ykspuoleisia tunteita ne. Ulkonäkö ei pitäisi olla syy, pikkulinnut ovat laulaneet korviini että jotkut naiset pitävät minua jopa varsin sööttinä (vaaka kuin olen :-)), enkä usko että luonteessakaan olisi NIIN paljon valittamista.
Mutta olen vuosien varrella huomannut yhden varsin mielenkiintoisen "ilmiön". Nimittäin se, että minun on tosi vaikeeta tulla toimeen sinkkunaisten kanssa, kun suhteessa tai naimisissa olevien naisten kanssa tulen erittäin hyvin toimeen, enkä usko että kyseessä on jonkun sortin seksuaalinen "ilmiö", sillä tulen myös hyvin toimeen erittäin hemaisevien, varattujen naisten kanssa. Mutta kuin sinkkunaisiin tulee, niin ei ole mitään "saumaa".
Eli kysymys kuuluu :
Ei kai tällainen "ilmiö" ja dilemma ole mitenkään yhteyksissä vaakamaiseen piirteisiin ? Mistä voisi johtua että vaikka tiedän olevani vaaka ja sen myötä romanttinen (vaikka eihän minulla ole koskaan ollut mahdollisuutta kokea mitään sellaista, vaikka miten paljon tekisi mieli), sosiaalinen, kauneutta rakastava, rehellinen, suhteellisen kiltti, lapsirakas, niin alkaa pakostakin tulla sellainen olo ettei tästä maailmasta löydy sitä mitä minä haluan ja tarvitsen, elääkseni jokseenkin niin sanottua normaalia elämää. Muutaman kerran olen kyllä ollut liian kiltti "for my own good", mutta niissä tapauksissa ei ole ollut ihmissuhdeasiat kyseessä. Oikeudenmukaisuus on minulla korkeassa arvossa, ja jos koen epäoikeudenmukaisuutta, oli se sitten kohdistettu minuun tai muihin ihmisiin, niin kyllä ihmiset saavat kuulla kunniansa.
Kaikki mun saman ikäiset kaverit ovat jo siinä vaiheessa elämää, että menevät naimisiin, hankkivat jälkikasvua, rakentavat taloja kuin sieniä sateella, jne, jne. Mutta minulla ei ole koskaan edes ollut niin vähän onnea, että seurusteluun asti olisi päästy. Sitä onnea ei minulle vissiin ole tarkoitettu (saatana) ! Saati sitten yhden yön juttuihin, en näköjään kelpaa siihenkään. Aj saatana että ottaa päähän, oikeesti !
Niin, ja sitten vielä yks varsin omituinen juttu. Miksi miehen on aina iskettävä naisen ? Miksi ei toisin päin ? Ne naisethan valkkaavat ne miehet kummiskin, loppujen lopuksi, vai mitä ? Ei koskaan toisin päin. On se niin väärin että miehen pitää laittaa kaikki peliin, itsetuntonsa ja kekseliäisyytensä ja vaikka mitä, ja sitten ryömiä takaisin koloonsa, häntä koipien välissä, nuolemaan haavojansa, kun rukkaset tuli taas. Kai se on vaan joku kirjoittamaton sääntö, eläinkunnassahan ne naaraat valkkaavat ne koiraat, tai ainakin pääosin, onhan niitä poikkeavia "lajikkeitakin".
Alkaa vaikuttaa siltä, että päälläni olisi jokin vitsaus, kun naisiin tulee. IHAN OIKEESTI !
SINKKUNAISET, miksi vaakamiehet eivät kelpaa ?!
Tuli tässä mieleen että saattaisikohan täältä löytää uusia näkemyksia ja ideoita mun ongelmaan.
Olen nimittäin varsin monta vuotta miettinyt ja pähkäillyt missä vika on, mikä mun elämässä nyt oikein mättää. Ongelmani/tilanteeni on nimittäin se tosiasia, että olen yli kolmekymppinen mies, eikä minulla KOSKAAN ole ollut gimmakaveria, seurustellut kenenkään kanssa, ja piste vielä I:n päällä on, että poikuus on vielä tallella ! KELATKAA !
Tottakai olen ollut ihastunut ja rakastunut pariinkin otteeseen, mutta se on taas ollut sitten ykspuoleisia tunteita ne. Ulkonäkö ei pitäisi olla syy, pikkulinnut ovat laulaneet korviini että jotkut naiset pitävät minua jopa varsin sööttinä (vaaka kuin olen :-)), enkä usko että luonteessakaan olisi NIIN paljon valittamista.
Mutta olen vuosien varrella huomannut yhden varsin mielenkiintoisen "ilmiön". Nimittäin se, että minun on tosi vaikeeta tulla toimeen sinkkunaisten kanssa, kun suhteessa tai naimisissa olevien naisten kanssa tulen erittäin hyvin toimeen, enkä usko että kyseessä on jonkun sortin seksuaalinen "ilmiö", sillä tulen myös hyvin toimeen erittäin hemaisevien, varattujen naisten kanssa. Mutta kuin sinkkunaisiin tulee, niin ei ole mitään "saumaa".
Eli kysymys kuuluu :
Ei kai tällainen "ilmiö" ja dilemma ole mitenkään yhteyksissä vaakamaiseen piirteisiin ? Mistä voisi johtua että vaikka tiedän olevani vaaka ja sen myötä romanttinen (vaikka eihän minulla ole koskaan ollut mahdollisuutta kokea mitään sellaista, vaikka miten paljon tekisi mieli), sosiaalinen, kauneutta rakastava, rehellinen, suhteellisen kiltti, lapsirakas, niin alkaa pakostakin tulla sellainen olo ettei tästä maailmasta löydy sitä mitä minä haluan ja tarvitsen, elääkseni jokseenkin niin sanottua normaalia elämää. Muutaman kerran olen kyllä ollut liian kiltti "for my own good", mutta niissä tapauksissa ei ole ollut ihmissuhdeasiat kyseessä. Oikeudenmukaisuus on minulla korkeassa arvossa, ja jos koen epäoikeudenmukaisuutta, oli se sitten kohdistettu minuun tai muihin ihmisiin, niin kyllä ihmiset saavat kuulla kunniansa.
Kaikki mun saman ikäiset kaverit ovat jo siinä vaiheessa elämää, että menevät naimisiin, hankkivat jälkikasvua, rakentavat taloja kuin sieniä sateella, jne, jne. Mutta minulla ei ole koskaan edes ollut niin vähän onnea, että seurusteluun asti olisi päästy. Sitä onnea ei minulle vissiin ole tarkoitettu (saatana) ! Saati sitten yhden yön juttuihin, en näköjään kelpaa siihenkään. Aj saatana että ottaa päähän, oikeesti !
Niin, ja sitten vielä yks varsin omituinen juttu. Miksi miehen on aina iskettävä naisen ? Miksi ei toisin päin ? Ne naisethan valkkaavat ne miehet kummiskin, loppujen lopuksi, vai mitä ? Ei koskaan toisin päin. On se niin väärin että miehen pitää laittaa kaikki peliin, itsetuntonsa ja kekseliäisyytensä ja vaikka mitä, ja sitten ryömiä takaisin koloonsa, häntä koipien välissä, nuolemaan haavojansa, kun rukkaset tuli taas. Kai se on vaan joku kirjoittamaton sääntö, eläinkunnassahan ne naaraat valkkaavat ne koiraat, tai ainakin pääosin, onhan niitä poikkeavia "lajikkeitakin".
Alkaa vaikuttaa siltä, että päälläni olisi jokin vitsaus, kun naisiin tulee. IHAN OIKEESTI !
SINKKUNAISET, miksi vaakamiehet eivät kelpaa ?!
Vastaukset 25
Vanhimmat
Tuskinpa horoskooppi on se asia, mikä vaikuttaa NIIN paljon suhdeasioihin, sillä muutenhan kaikki vaaka-miehet olisivat sinkkuja, vai mitä?
Paljon ei ole kommentoitavaa, kun vaikutat ainakin Oman kirjoituksesi perusteella kelvolliselta vaikka mihin.
Mutta joitakin ajatuksia kirjoituksesi kyllä herätti.
Oikeudenmukaisuus ei aina tarkoita sitä, että on OIKEASTI toisen silmissä oikeudenmukainen. (Tämä ei ole hlökohtainen kommentti sinulle, vaan yleinen huomioni vain): Useimmat meistä ovat oikeudenmukaisia vain omasta näkökulmastaan...ja horoskooppi ei TODELLAKAAN takaa sitä, että on oikeudenmukainen.Nähty on.
Ja tähän aloitteita koskevaan kommentti omasta puolestani.
Itse teen aloitteita äärimmäisen harvoin, ja silloin jos teen, niin olen todella kiinnostunut. Mutta ongelmaksi näyttäisi muodostuneen juuri tämä. Kun olen tehnyt "aloitteen" tutustumisvaiheessa, niin te miehet näytätte olettavan, että teen niitä myös jatkossa...Mutta kuitenkin olen "vain" nainen, joka EI haluaisi ruikuttaa tapaamisia, vaan haluaisi tuntea myös olevansa haluttua seuraa... jotenka enpä taida tehdä aloiteita enää....
Kun väität, että naiset valkkaavat miehet loppujen lopuksi, niin miksi kukaan viitsisi valkata täysin aloitekyvytöntä miestä???? Ei siinä tarvitse koko itsetunto olla pelissä.
Ja siitä miksi varattujen kanssa on "helpompi" tulla toimeen, on myös minulla kokemusta. Ei tarvitse pelätä sotkeutuvansa, kun periaatteenani on ettei varattuihin sekaannuta. Silloin voi olla oma itsensä, kun ei tarvitse tehdä vaikutusta romanttisessa mielessä.
Naiselta lainattua: "nainen, joka EI haluaisi ruikuttaa tapaamisia, vaan haluaisi tuntea myös olevansa haluttua seuraa..."
Onko käynyt mielessä, että ehkä me miehetkin haluaisimme tuntea itsemme halutuiksi?
Mitä tuo tapaamisten ruikuttaminen on? Kyllä miehelle tulee sama tunne kun itse joutuu aina soittamaan tytölle ja ehdottamaan tapaamista ja vaikka kuinka yrittäisi saada selville toisen kiinnostuksen määrää, niin kierrellään ja kierrellään sen vastauksen kanssa. Itse en mikään kusipää ole, mutta olenpa pari kertaa kylmästi jäänyt mielestäni onnistuneiden treffien jälkeen odottamaan naisen yhteydenottoa (kolmansien treffien jälkeen molemmilla kerroilla, aina siihen asti tavattu aloitteestani) eikä ikinä ole mitään kuulunut. Ei kait sitten kiinnostanut, kun itse kuitenkin tein kiinnostukseni täysin selväksi sanomisillani ja yhteydenotoillani. Ehkäpä ihmettelevät hekin, mikä meni pieleen kun en ota yhteyttä, mutta enpä halua tyttöä, jota pitäisi raahata perässään, vaan osaisi ja uskaltaisi myös itsekin ottaa elämänsä haltuunsa.
puhummehan juuri samasta asiasta, mutta eri näkökulmasta.
Kun kiinnostuksissaan tekee aloitteita ja ehdottaa tapaamisia, niin tuntuukin olevan niin, että sitten saa aina olla tekemässä niitä jatkossakin...Siis VASTAVUOROISUUTTA kaipaisin. Ei sitä suhdetta yksin pysty rakentamaan vaikka kuinka haluaisi.
Se on hirmuisen vaikeaa, kun on "vanhanaikainen" nainen siinä mielessä että ei ensinnäkään ole paljon kokemusta aloitteen tekemisestä ja kuitenkin olen yrittänyt tulla 2000-luvulle ja opetellut niitä tekemään. Jos nyt tuota voi kutsua "elämän" haltuun ottamiseksi. :)
"Kun kiinnostuksissaan tekee aloitteita ja ehdottaa tapaamisia, niin tuntuukin olevan niin, että sitten saa aina olla tekemässä niitä jatkossakin...Siis VASTAVUOROISUUTTA kaipaisin. Ei sitä suhdetta yksin pysty rakentamaan vaikka kuinka haluaisi."
No jos näin on, että vaan ja ainoastaan toinen osapuoli tekee aloitetta ja pitää kommunikoinnit yllä, niin eihän sellaista kannata missään tapauksessa jatkaa, vaan antaa vaan asian olla. Se on erittäin vaikeeta, tiedän kokemuksesta, mutta semmoinen tilanne on vaan merkki siitä, että siitä ei tule mitään. Saattaa tietysti olla että se ei kommunikoinnit yllä pitävä osapuoli vaan haluaa testata miten pitkälle asiat etenee, ne haluaa tavallaan testata onko tuosta mihinkään ja miten paljon se todella on kiinnostunut. Jos semmoinen tilanne toistuu, niin olen sitä mieltä että ellei se toinen osapuoli näytä mitään merkkejä yhteydenottojen ylläpitämisestä, niin unohdan koko jutun. Siksi että olen yksinkertaisesti sitä mieltä että sellainen persoona ei ansaitse minua, enkä minä halua sellaista hemmoteltua prinsessaa puolisoksi taikka tyttöystäväksi. En ansaitse sellaista kohtelua keneltäkään.
Peilaan nyt omia ominaisuuksiani ja kysyn, miten seuraavat asiat toteutuvat Sinun kohdallasi?
- Olitko lapsena rauhallinen vai ulospäinsuuntautunut ja riehakas? Jos olit kovin kiltti ja rauhallinen, siinä voi olla yksi syy.
- Olitko suosittu koulussa? Oliko paljon kavereita? Jos ei, siinä toinen syy.
- Pääsitkö heti jatkamaan opintojasi vai oliko välivuosia / työttömyyttä? Ne vaikuttavat sosiaaliseen puoleen.
- Kävitkö armeijan, pääsitkö siellä sisälle porukoihin? Minä en, ja se vaikuttaa todella paljon.
- Oletko harrastanut/harrastatko jotain joukkuelajia? Naiset arvostavat sitä.
- Juotko? Poltatko? Jos et, olet kuten minä. Myös ilman naista.
- Oletko se, johon naiset aina vain vilkaisevat, mutteivät ikinä kiinnostu tai välitä? Ehkä olet liian tavallinen ja kiltin näköinen. Älä välitä. Niin minäkin olen.
- Jos lähestyt jotakuta, onko tutustuminen mahdollista vain jos nainen hyötyy sinusta taloudellisesti? Minusta on hyödytty, enkä saanut mitään.
- Onko mediamaailmassasi paljon kauniita ja ulospäinsuuntautuneita naisia, joiden persoonaa ihailet ja pidät tavoiteltavana? Kykenisit loistavasti kommunikaatioon heidän kanssaan, kun taas tavallisen näköiset ja "latteat" naiset eivät sävähdytä yhtään? Näin minullakin. Rima on liian korkealla, eikä vastaa sitä tasoa mikä on naisten todellinen tarjonta.
- Heräätkö yöllä ajattelemaan, miksi olet vieläkin yksin? Älä huoli, niin minäkin.
En voi antaa Sinulle mitään neuvoa, koska jos tietäisin vastauksen yksinäisyyteen, en itsekään enää olisi masentunut ja syrjääntyönnetty sinkkumies. Ajattele, että elämässä on muutakin kuin naiset. On vapaus mennä, tehdä ja nauttia. Tee töitä ja rakenna yksin se maailma, jossa tahtoisit naisesi kanssa elää ja asua. Nelissäkymmenissä naiset tulee järkiinsä ja osaa arvostaa Sinun kaltaistasi miestä. Ota sitten takaisin kaikki se, mistä jäit nuorena paitsi. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Jaksamista Sinulle ja hyvää Itsenäisyyspäivää!
"- Olitko lapsena rauhallinen vai ulospäinsuuntautunut ja riehakas? Jos olit kovin kiltti ja rauhallinen, siinä voi olla yksi syy."
Olin kyllä melko rauhallinen ja myös melko ulospäinsuuntautunut, mutta en voi väittää että olisin ollut riehakas.
"- Olitko suosittu koulussa? Oliko paljon kavereita?"
En varsinaisesti, ja kavereita ei ole koskaan ollut, eikä ole tänä päivänäkään, mielestäni riittävästi, tai niin paljon kuin pitäisi/haluaisi. Tässä yhdyn kyllä sinuun, tässä saattaa olla tärkeä tekijä, tärkeä kulmakivi.
"- Pääsitkö heti jatkamaan opintojasi vai oliko välivuosia / työttömyyttä? Ne vaikuttavat sosiaaliseen puoleen."
Ei ollut välivuosia / työttömyyttä. Mutta heti kun jäin työttömäksi, niin yhtäkkiä tuli niin paljon vapaata aikaa itselleni, että aloin tuumailemaan että mitä tässä nyt pitäis tehdä että tästä elämästä tulisi jotain elämisen arvoista. Etsiskelen vieläkin jotain hommaa mitä jaksaisin tehdä eläkeikään asti, mutta ei sellaista taida löytyä. Mutta ainakin yritän parhaani mukaan, en minä makaa sohvalla syljeksimässä kattoon. Moni tuttava on sanonut että sitten kun tuli eläkeikään niin tiesi, mitä olisi PITÄNYT tehdä elämässään. Mutta siinä vaiheessa se on jo liian myöhäistä, ja sitä tässä yritän parhaani mukaan välttää.
"- Kävitkö armeijan, pääsitkö siellä sisälle porukoihin? Minä en, ja se vaikuttaa todella paljon."
Kävin, mutta ei niistä inttikavereistakaan ole koskaan kuulluut mitään, minä olen aina se joka ottaa yhteyttä niihin.
"- Oletko harrastanut/harrastatko jotain joukkuelajia? Naiset arvostavat sitä."
En, enkä koskaan ole ollut kiinnostunut urheilusta missään muodossa. Minua kiinnostaa enemmän taiteelliset "lajit", esim. musiikki ja sanotaan vaikka enemmän intellektuellit harrastukset, kuin mitä urheilu on. Eikö ne naiset arvosta sellaistakin ?
"- Juotko? Poltatko?"
Poltan kyllä mutta en usko että sillä on suurtakaan merkitystä, sillä tunnen monta pariskuntaa jossa toinen tupakoi ja toinen ei. Juomiset jää kyllä sitten erittäin harvinaiseksi tapaukseksi, siis jos humalasta puhut.
"- Oletko se, johon naiset aina vain vilkaisevat, mutteivät ikinä kiinnostu tai välitä? Ehkä olet liian tavallinen ja kiltin näköinen."
Olen huomannut että kyllähän ne vilkaisevat, ja vähän sillä silmällä että "nam, mikä herkkupeppu" :-) Mutta ei siitä synny sitä enempää sitten. Mähän sanoin, mut on "noiduttu", I've got a spell on me, kun tulee sinkkunaisiin.
"- Jos lähestyt jotakuta, onko tutustuminen mahdollista vain jos nainen hyötyy sinusta taloudellisesti?"
Mistä minä tietäisin, sillä eihän asiat koskaan ole edennyt niin pitkälle.
"- Onko mediamaailmassasi paljon kauniita ja ulospäinsuuntautuneita naisia, joiden persoonaa ihailet ja pidät tavoiteltavana?"
Kyllähän niitä silmäruoka tapauksia kelpaa katsella, mutta ei niistä ole minun tyttöystäväksi. Mä haluan "taviksen" vierelleni, joku joka ei pelkää liata käsiään, joku joka ei pelkää raskasta manuaalista työtä. Pitäähän siitä naisesta myös löytyä särmää (prkl) :-)
"Tee töitä ja rakenna yksin se maailma, jossa tahtoisit naisesi kanssa elää ja asua."
niin, kyllähän sitä taloa haluaisi joskus rakentaa johonkin metsään, mutta eihä sellainen onnistu ilman elämäntoveria, "soulmate:iä". Eihän siinä olisi mitään järkeä, mun mielestä.
Juuri noita samoja on tapahtunut itsellekin, voisi olla itseni kirjoittama.
En enää hae saat iodota. Elän itselleni ja nautin elämästä, on työ,talous suht ok, vapaa menemään, harrasatamaan.
Olen vasta nyt 35v, jos muutaman vuoden vuoden jo toiminut vain itseäni ajatellen.
Ja olen jopa suht tyytyväinen elämääni.
En kaipaa äksyilevää ja itseään täynnä olevaa naista elämääni, hyötymään tekemättä mitään.
Ehei... turha kuvitella.
Kohtelen naista kuin alamaista, yritän hyötyä heistä, en arvosta kaikkia, en kannata tasa-arvoa jne.
Naiset ovat minulle vain tilapäinen nautinnon lähde, suurin osa heistä on täysin lapsen tasolla olevia pikkulikkoja.
Mutta hyvää itsenäisyyspäivää kaikille yksineleleville miehille.
Ei sulla ole kehuttavat olot.
Mut olisko parempi jos kelpaisit vain yhdeksi yöksi tai kaksi kertaa olisit ollut huonossa suhteessa ja tunnet et sua vain käytettiin hyväksi????????
Kyl mulle kelpais vaakamies jos se olis uskollinen,rehellinen,rakastava jne.
Mut en mäkään kelpaa kun olen vähän pyöreä ja en käy baaris kun kaverit kaikki varattuja eikä yksin halua mennä.
Mä taas olen 34 ja vanhanaikainen ja niin monta kertaa nenillee saanut etten uskalla edes miehiä lähestyä.
Niin minullekin on käynyt, aina tullut petetyksi. SIksi en edes uskalla "iskeä" ketään, aika surullista, sillä minusta olisi ihanaa, jos minulla olisi perhe. Joskus tuntuu siltä, ettei jaksa enää...
"Mut olisko parempi jos kelpaisit vain yhdeksi yöksi tai kaksi kertaa olisit ollut huonossa suhteessa ja tunnet et sua vain käytettiin hyväksi???????? "
Hyvä pointti ! Mutta on kyllä melkein pakko sanoa että sen verran on huonoja kokemuksia sinkkunaisista, että ottaisin sen yhden yön tai sen huonon suhteen. Silloin (nääs :-) ) tietäisin onko parisuhde ja yhteiseloa tavoittelemisen arvoista vai ei.
"en käy baaris kun kaverit kaikki varattuja eikä yksin halua mennä."
Sama vika Rahikaisella :-) Ollaan täysin samoissa "lukemissa" kuule.
Mutta muista tämä :
"A unsatisfied person is always on the way toward something better."
Kornia kyllä, mut Anna Eriksson laulaa just telkussa "aina yksin". Meitä yli kolmekymppisiä sinkkuja tuntuu olevan Suomi 24 täynnä... pitäisiköhän meidän tehdä asialle jotain? Järjestetään oma sinkkutapaaminen, jossa murehditaan sinkkuutta ja mietitään mikä meissä on vikana!
Sellaista itsesääliseminaaria ei pidä järjestää!
Sen sijaan sellainen tapaaminen olisi ihan kannatettava, jossa hyväntahtoisesti ja osaa ottavasti hymähdellään tossun alla oleville, paskavaippojen vaihtajille, koliikkivauvojen itkuun jatkuvasti herääville, asuntovelkaisille, päivähoito-ongelmien kanssa tuskaileville jne.
Jep, ja se Annan "kaikista kasvoista" on melko hyvä biisi. Mutta makunsa tietysti kaikilla, ja kaikki taaplaa tyylillään.
"Here I go again on my own
goin' down the only road I've ever known.
Like a drifter I was born to walk alone
'cos I know what it means to walk along the lonely street of dreams."
-Coverdale
Kaiken lisäksi olen myös vaaka! Oma ongelmani on se, että kokemukseni naisten suhteen on niin lapsenkengissä, että rehellisesti sanottuna epäilen sosiaalisia taitojani. Typeräähän se on, koska sosiaaliseen taitamattomuuteen ei auta psykologiaan ja muihin elämästä vieraisiin teorioihin tutustuminen eikä kirjojen lukeminen, vaan nimenomaa se käytännön kokemus. Toisaalta harrastusten "paikallisuuden" takia ei niitä tilaisuuksiakaan ole juuri ollut. Vaatimustasoni ei ole siinä mielessä korkea, että mielestäni tavallisilla "naapurin tytöillä" on usein persoonallisuutta ja karismaa vaikka muille jakaa. Naisen pitäisi toisaalta olla joko samanlainen sekopää tai sitten melko vahva ja hyvillä hermoilla varusteltu, että sen verran näitä vaatimuksiakin toki on.
P.S.
Olen lukenut astrologiakeskustelusta lausuntoja, josta näkyy suoranaista hyljeksintää jotain merkkiä kohtaan siihen liittyvien kuvausten takia (tai ehkä henkilökohtaisia negatiivisia kokemuksia jotka kohdistuvat sattumalta määrättyyn merkkiin), joten sitä pyrin itse välttämään niin itseni kuin muiden suhteen. Tässä ollan kuitenkin ennen kaikkea yksilöitä. Hyvä tapa ruokkia omia negatiivisia piirteitä on se, että uskoo vahvasti niiden olevan välttämätön osa omaa persoonaa jonkin astrologisen merkin perusteella.
"Vaatimustasoni ei ole siinä mielessä korkea, että mielestäni tavallisilla "naapurin tytöillä" on usein persoonallisuutta ja karismaa vaikka muille jakaa."
Jep, sama täällä, yhdyn sataprosenttisesti tuohon !
"Tässä ollan kuitenkin ennen kaikkea yksilöitä. Hyvä tapa ruokkia omia negatiivisia piirteitä on se, että uskoo vahvasti niiden olevan välttämätön osa omaa persoonaa jonkin astrologisen merkin perusteella."
Kyllä tässä ollaan totta kai yksilöitä, eikä yksinomaan se horoskooppimerkki ole ainoa aspekti joka määrää meitä, siis JOS horoskooppeihin uskoo. Minä tulin siihen lopputulokseen että kyllä niissä horoskooppeissa JOTAIN pitää paikkansa, mutta ei läheskään kaikki. Onhan tässä muita aspekteja jotka "muokkaavat" kokonaisuuden. Kasvatusympäristö esimerkiksi.
Mutta siihen aikaan kuin olin täysillä mukana näissä horoskooppeissa, niin minulle tuli myös paljon näita "ahaa-elämyksiä". Huomasin että just nimenomaan tuollainen persoona olen, ja en usko että olisin tajunnut sen lukematta ne teksit ja kuvaukset. Se tavallaan avasi silmäni, tyyliin, "Bingo ! Naulan kantaan ! JUST tuollainen olen." Ei kaikki, mutta jotkut asiat.
Voisiko tuota paremmin sanoa:
"Niin, ja sitten vielä yks varsin omituinen juttu. Miksi miehen on aina iskettävä naisen ? Miksi ei toisin päin ? Ne naisethan valkkaavat ne miehet kummiskin, loppujen lopuksi, vai mitä ? Ei koskaan toisin päin. On se niin väärin että miehen pitää laittaa kaikki peliin, itsetuntonsa ja kekseliäisyytensä ja vaikka mitä, ja sitten ryömiä takaisin koloonsa, häntä koipien välissä, nuolemaan haavojansa, kun rukkaset tuli taas."
Onnittellut veliseni ja tsemppiä elämään! Valitettavasti emme me miehetkään ole taipumattomasta raudasta tehtyä ihmeolentoja, jotka kestäisivät iskuja loputtomiin. Kyllä mekin hajoamme.
"We search this world for gold,
when all we need is a hand to hold."
Moi!
Pakko vastata. Ei se tuosta merkistä kiinni ole. Itselläni eri merkki, mutta samat oireet.
Seurustellut olen pari kertaa vakavasti. Mutta yksin on tullut jäätyä. Eikä sitä jaksa kovin montaa kertaa kokea, tuota eroa meinaan. Menee elämä ihan sekaisin. Ja mulla menee haavojen nuolemiseen pitkä aika.
Kyllä varattujen kanssa juttelu on helpompaa. Heillä on yleensä elämän realiteetit hallussa. Eikä ole sitä prinsessa-kompleksia.
Itse myös ihmettelen tuota "miesten on pakko tehdä aloite"-asennetta. Voisivat naisetkin niitä välillä tehdä eli laittaa itsensä likoon. Kun tarpeeksi monta kertaa tulee nenille, ei sitä enää halua. Tai antaisivat edes kohteliaat pakit, ei sitä vittumaista nirppanokka ilmettä ja töykeää tuhahdusta.
Omassa suvussa on monta vanhaapoikaa. Joten ei se mikään hirveä pakkomielle ole olla jonkun kanssa. Hekin ovat eläneet elämäänsä ja näyttäneet silti onnellisilta. Jos sitä toista puoliskoa ei löydy ja viihtyy yksinkin, niin mikäpä siinä. Parempi sekin kuin "eriparin" kanssa taistelu...
No terv mieheen !
"Ei se tuosta merkistä kiinni ole. Itselläni eri merkki, mutta samat oireet."
No ei ole ei, kyllähän se on jo tullut maneenkin otteeseen todettua. Se nyt vaan oli yksi idea monien jälkeen.
"Kyllä varattujen kanssa juttelu on helpompaa. Heillä on yleensä elämän realiteetit hallussa. Eikä ole sitä prinsessa-kompleksia."
Jep, olet oikeassa. Realistinen ja idealistinen ajattelutapa ei taidakaan olla kovin yleistä tässä maassa. Ja jotkut sinkkunaiset osaavat kyllä olla NIIN naiiveja ja egoistejä että heikompia oikein heikottaa. KUNNON läksytyksen sietäisivät saada. Vaikuttaisi että moraali ja maalaisjärki on tipo tiessään sinkkunaisissa.
"vittumaista nirppanokka ilmettä ja töykeää tuhahdusta."
Heh ! :-) Toi oli hyvin sanottu ! :-)
"Jos sitä toista puoliskoa ei löydy ja viihtyy yksinkin, niin mikäpä siinä. Parempi sekin kuin "eriparin" kanssa taistelu..."
Niin kai, mutta kun ei viihdy yksin, vaan haluaisi kokea intimiteettiä ja sellaista hellyyttä ja rakkautta, joka omat vanhemmat ja sisarukset eivät voi antaa. Tässä on ongelman ydin, tarvitsen jonkun sielunkumppanin vierelleni tässä elämässä, jotta tuntisin itseni kokonaiseksi ihmiseksi.
Ilman noita horoskooppihöpinöitä olisin ehkä voinut yrittää vastata, mutta nyt saa olla. Sen jotenkin ymmärrän, että hieman lapselliset ja kanamaiset naiset niihin uskoo, mutta että aikuiset miehetkin.
Voi hyvää päivää.
jotain selitystä tälle yksinololle aina yrittää keksiä oli se sit horoskooppi on väärä tai jotain.
tää yksinolo ei meinaan ole aina hääppönen.
Siis herranjestas kun ihmiset asettavat hirveitä esteitä omalle onnellisuudelleen. Jos ei ole sitä eikä tätä, jos en ole sellainen tai tuollainen, niin en voi olla onnellinen ... tai edes tyytyväinen omaan elämääni.
Ei ne rakastumiset, lapsen syntymät, hääpäivät yms. ole kuin elämän huippukohtia. Ei ne ole kuin pienen pieniä välähdyksiä ihmisen elämässä. Arki on jokaiselle yhtä tylsää, oli parisuhteessa tai ei. Tai siis niin tylsää kuin itse haluaa.
Miksi kadehtia toisten parisuhteen 'onnea', kun ihmiset kuitenkin kyllästyvät toisiinsa ja lopulta hautautuvat arkisiin rituaaleihinsa.
kuinka kyyninen olet.
Jos sul on kerran kaikki ok,niin älä enempää pahoita muiden mieltä ja hauku jos yksinäinen immeinen joskus kaipaisi toista vierelleen ja lapsia elämään.
kyllähän yksinololla on hyvät puolensakin,mutta joskus ei.
Nyt ymmärsit ihan väärin. Minäkin kaipaan toista vierelleni, aviopuolisoa, perhettä. Eikä minulla ole 'kaikki ok', mutta epätoivoon on turha heittäytyä.
...nyt et tainnut tajua pointtini.
Ensinnäkin, niin en ole sanonut että uskon horoskooppeihin, vai olenko ? Sinä vaan OLETIT niin. Ja kai sinä tiedät mitä oletuksesta sanotaan : "Oletus on kaikkien munauksien äiti".
Ja selventääkseni vielä pointtini, niin tajuatko että jos minulla olisi ollut jonkun näköinen seurustelu tai saanut kokeilla yhteiseloa jonkun kanssa, niin varmaankin tietäisin onko se tavoittelemisen arvoista, onko se mitä minä tästä elämästä haluan, vai ei. Mutta mistä mä tietäisin, kun ei ole minkäänlaista kokemusta asiasta. SITÄ mä tässä pähkäilen, miksei minulle ole tarjoutunut mahdollisuus siihen.
En minä vielä ole heittänyt pyyhkettä kehään, joten en minä ole epätoivoinen, vaikka ilmeisesti sellaisen kuvan saitkin.