Minulla oli ihana tyttökaveri, kaikki mitä maailmassa halusin...oikeasti elämäni ensimmäinen rakkaus..oltiin yhdessä reilu vuosi ja olin jo alkanut haaveilla loppuelämästä yhdessä....sitten yksi ilta juon kavereiden kanssa ihan liikaa ja yöllä jatkoilla teen elämäni tyhmimmän teon.
Tajusin tekoni merkityksen saman tien...soitin tyttökaverilleni ja kerroin...sen jälkeen en ole tyttöystävääni saanut mitään yhteyttä. Sillä välin minä olen valvonut, itkenyt ja miettinyt paljon...vihaan itseäni ja uskon etten voi antaa itselleni koskaan anteeksi....pelkään ettei hänkään.
Olisin valmis mihin vaan, jos voisin jotenkin saada sen kaiken takaisin...en ymmärrä miksi tein sen..ei rakkaimmalle ja tärkeimmälle ihmiselle tehdä niin.. pilasin elämäni kauneimman asian kymmenen minuutin ääliötekoon.
Älkää koskaan kukaan tehkö niin! tämä sattuu ja kovaa. ei oo enää ku itsensä ja itseään vihaa.
Tajusin tekoni merkityksen saman tien...soitin tyttökaverilleni ja kerroin...sen jälkeen en ole tyttöystävääni saanut mitään yhteyttä. Sillä välin minä olen valvonut, itkenyt ja miettinyt paljon...vihaan itseäni ja uskon etten voi antaa itselleni koskaan anteeksi....pelkään ettei hänkään.
Olisin valmis mihin vaan, jos voisin jotenkin saada sen kaiken takaisin...en ymmärrä miksi tein sen..ei rakkaimmalle ja tärkeimmälle ihmiselle tehdä niin.. pilasin elämäni kauneimman asian kymmenen minuutin ääliötekoon.
Älkää koskaan kukaan tehkö niin! tämä sattuu ja kovaa. ei oo enää ku itsensä ja itseään vihaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Me ollaan ihmisiä vain. Kyllä se siitä.
Kerro ´tyttöystävälle, että se oli primitiivireaktio
ilman rakkautta..
Ja sellaisen ihmisen kanssa pitäisi aloittaa yhteinen tulevaisuus, jolla on "primitiivireaktioita"?
Tekosi saattaa ensi alkuun tuntua juuri tuolta. Yhtä asiaa kuitenkin kritisoin. Miksi menit heti soittamaan, täysin järjetön teko! Olisit odottanut, että pääsi selviää ja kertonut sitten naamat vastakkain - jos ylipäätään kertominen oli niin pakko.
Minun mielestä jotkin asiat ovat sellaisia, että niitä yksinkertaisesti ei sanota ääneen. Jos rakastan jotakuta todella, suojelen häntä myös tällaisilta törkyjutuilta enkä kerro, koska tiedän, että se satuttaisi ja paljon. Ensisijaisesti ei kyllä edes pitäisi sotkeutua idioottimaisuuksiin, mutta jos niitä matkan varrelle sattuu, ei niitä pidä toisten kärsittäväksi sälyttää.
Kiitos sinulle neuvostasi! Itselleni sattui aivan samanlainen tapaus (tosin petin poikaystävääni), mutten ole hänele kertonut. Itse mietin kertomista, mutta minua pelottaa aivan liikaa, että pilaan kaiken sen ihanan mitä meillä on. Olen aivan varma, että toista yhtä ihanaa miestä en löydä ja haluan suejella häntä kaikelta pahalta. Jopa itseltäni... Olen vain hakenut hyväksymistä päätökselleni jättää kertomatta. En ole uskaltanut kenellekään kavereistani kertoa, sillä minua pelottaa etten itse pysty unohtamaan jos moni ihminen tietää siitä. Haluaisin vain tehdä tehdyn tekemättömäksi... Olen aivan yksin päätökseni kanssa enkä todellakaan ole varma, haluanko valehdella elämäni rakkaimmalle ihmiselle!!!!
Jännä,että uskalsit tunnustaa tekosi...itse en siihen pysty-olen löytänyt tosirakkauden (yhdessä lähes vuoden) ja nyt olen mennyt pettämään pari kertaa...ja koska on muutenkin riitaa,päätin harkita eroa. Molempien parhaaksi,vaikka sattuu. Mutta edes eron tullessa en pystyisi paljastamaan tekojani.
Koko suhteemme oli perustunut rehellisyyteen....kun tuli tehtyä jotain niin ääliötä, oli se mahdoton salata...toki oisin varmasti nyttenkin tyttöni kanssa yhdessä, jos en olisi kertonut. .mutta en nähnyt sitä vaihtoehtona....en olisi voinut elää itseni ja hänen kanssaan tietäen, että salaan. Vaikeaa elämä on nyttenkin, ihan helvettiä, mutta tästä kaikesta saan syyttää vain itseäni ja ei auta ku oottaa, ehkä jonain päivänä viha itseään kohtaan laantuu edes vähän.