Tulenko hylätyksi?
Olen juuri 30 täyttänyt nainen ja olen asunut ja seurustellut kohta viisi vuotta nykyisen miesystäväni kanssa. Nyt mieheni on alkanut pyörimään vanhan ystävänsä kanssa, joka on juuri eronnut. Mieheni vuokrasi asunnon työhuoneeksi, mutta onkin viimepäivät (yötäpäivää) viettänyt aikaa siellä tämän poikamieskaverinsa kanssa. Koen että tämä "kaveri" kaipaa kaveria itselleen, ja viis veisaa siitä että meillä on perhe. Olen alkanut vihamaan tätä mieheni kaveria, koska koen että hän yrittää erottaa meitä. Emme ole naimisissa mieheni kanssa, mutta nyt olen alkanut katumaan miksen mennyt naimisiin jo neljä vuotta sitten kun hän kosi minua. Pelkäsin liikaa taloudellisia vaikeuksia, kun olin silloin vielä virallisesti yksinhuoltaja, ja tulomme olisi alettu laskea yhteen ja ph-maksu olisi noussut rajusti.
Nyt sen huomaa, kun ei ole enää virallista yhteistä asuntoa, ja kun ei ole muitakaan virallisia siteitä, niin se on niin helppo hylätä toinen ja jättää oman onnensa nojaan. Minulla on lapsi, ja lapsi pitää isänään tätä miestä, kun biologinen isä hylkäsi jo vauvana lapseni. Nyt kauhuissani pelkään että meidät hylätään taas.
Olen tukenut tätä miestä (viettänyt paljon aikaa, tehnyt kotitöitä enemmän ym.)viime vuodet kun hänen äitipuoli kuoli, ja muitakin tragedioita hänelle on tapahtunut perheessä.Eikö minulla ole mitään oikeuksia? Voiko hän halutessaan hylätä minut tosta vain?
Olen juuri 30 täyttänyt nainen ja olen asunut ja seurustellut kohta viisi vuotta nykyisen miesystäväni kanssa. Nyt mieheni on alkanut pyörimään vanhan ystävänsä kanssa, joka on juuri eronnut. Mieheni vuokrasi asunnon työhuoneeksi, mutta onkin viimepäivät (yötäpäivää) viettänyt aikaa siellä tämän poikamieskaverinsa kanssa. Koen että tämä "kaveri" kaipaa kaveria itselleen, ja viis veisaa siitä että meillä on perhe. Olen alkanut vihamaan tätä mieheni kaveria, koska koen että hän yrittää erottaa meitä. Emme ole naimisissa mieheni kanssa, mutta nyt olen alkanut katumaan miksen mennyt naimisiin jo neljä vuotta sitten kun hän kosi minua. Pelkäsin liikaa taloudellisia vaikeuksia, kun olin silloin vielä virallisesti yksinhuoltaja, ja tulomme olisi alettu laskea yhteen ja ph-maksu olisi noussut rajusti.
Nyt sen huomaa, kun ei ole enää virallista yhteistä asuntoa, ja kun ei ole muitakaan virallisia siteitä, niin se on niin helppo hylätä toinen ja jättää oman onnensa nojaan. Minulla on lapsi, ja lapsi pitää isänään tätä miestä, kun biologinen isä hylkäsi jo vauvana lapseni. Nyt kauhuissani pelkään että meidät hylätään taas.
Olen tukenut tätä miestä (viettänyt paljon aikaa, tehnyt kotitöitä enemmän ym.)viime vuodet kun hänen äitipuoli kuoli, ja muitakin tragedioita hänelle on tapahtunut perheessä.Eikö minulla ole mitään oikeuksia? Voiko hän halutessaan hylätä minut tosta vain?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei siinä paina mennyt mitään...jos toinen löytää parempaa, hauskempaa, elämättömän nuoruutensa..tms.
Se mikä tekstissäsi on kannaltasi hyvää..on tuo, ettet mennyt naimisiin..valitettavasti!
Ei naimakauppa ko. tapauksessa kuin vaikeuta asioita...ei se ole tae...suhteen säilymisestä, ei todellakaan!
Sinun oikeutesi on keskustella "hänen" kanssaan...selvittää asiat ja tehdä ratkaisu!
Tiedä se, jos tunne häviää...se ei palaa, vaikka toinen niin luulisi...! Turhaa on silloin "jäädä, paikoilleen tuleen"...se tappaa..paljon elämästä!
Eli ota se elämä itsellesi ja lapsellesi...ja tee teidän arvoiseksi! Jokainen turhaan mietitty hetki, on hukattua aikaa....elämässäsi!
Oletko puhunut miesystävällesi tunteistasi ja peloistasi? Vaikka hänen kaverillaan on vaikeaa pitäisi hänen kuitenkin tehdä tärkeysjärjestys elämässään eikä hypätä kokonaan viettämään aikaa kaverinsa kanssa. On tärkeää että kerrot rehellisesti hänelle miltä sinusta tuntuu, ilman syyttelyä tms. Sitten on hänen valintansa miten toimii, mikä hänelle merkitsee ja minkä verran. Ei kukaan ulkopuolinen voi teitä erottaa jos ette kumpikaan niin halua ja panostatte suhteeseen. Jos vain toinen panostaa ja toinen on vapaamatkustaja, ei se pitemmän päälle toimi. Mieti myös miksi hylätyksi tuleminen tuntuu sinusta maailmanlopulta, mitä aikaisempia kokemuksia sinulla on joissa olet kokenut saman tunteen. Mieti että olet kuitenkin selvinnyt, sinussa on itsessäsi paljon voimaa. Elämäsi ei ole yhden miehen varassa vaikka siltä juuri nyt tuntuisikin. Sinulla on oikeus hyvään ihmissuhteeseen, mieti onko tämä suhde sellainen. Puhu ystävien kanssa, ystävät ovat ja pysyvät ja tukevat sinua silloin kun sitä tarvitset, sitä vartenhan ystävät ovat.
Kaikkea hyvää elämääsi,
t. Myy
Sain heti jo voimia näistä jutuista. Kysyit miksi hylkääminen tuntuu maailmanlopulta. Voisiko se vaikuttaa kun lapseni biologinen isä hylkäsi minut yksin vastasyntyneen kanssa, kun olin itse sairas ja lapsella koliikki? Nyt on tietysti ihan eri tilanne.
Mutta aijon jutella miehen kanssa syvällisesti, juuri että haluaako molemmat samoja asioita. Olen sortunut nyt syyttelyyn, kun tää tilanne on ollut päällä. Ja se tuskin auttaa asiaa. Mun pitää nyt vaan kai rauhotella itseäni ja puhua vasta kun pystyy puhumaan hermostumatta ja syyttelemättä.