Tulenko hylätyksi?
Olen juuri 30 täyttänyt nainen ja olen asunut ja seurustellut kohta viisi vuotta nykyisen miesystäväni kanssa. Nyt mieheni on alkanut pyörimään vanhan ystävänsä kanssa, joka on juuri eronnut. Mieheni vuokrasi asunnon työhuoneeksi, mutta onkin viimepäivät (yötäpäivää) viettänyt aikaa siellä tämän poikamieskaverinsa kanssa. Koen että tämä "kaveri" kaipaa kaveria itselleen, ja viis veisaa siitä että meillä on perhe. Olen alkanut vihamaan tätä mieheni kaveria, koska koen että hän yrittää erottaa meitä. Emme ole naimisissa mieheni kanssa, mutta nyt olen alkanut katumaan miksen mennyt naimisiin jo neljä vuotta sitten kun hän kosi minua. Pelkäsin liikaa taloudellisia vaikeuksia, kun olin silloin vielä virallisesti yksinhuoltaja, ja tulomme olisi alettu laskea yhteen ja ph-maksu olisi noussut rajusti.
Nyt sen huomaa, kun ei ole enää virallista yhteistä asuntoa, ja kun ei ole muitakaan virallisia siteitä, niin se on niin helppo hylätä toinen ja jättää oman onnensa nojaan. Minulla on lapsi, ja lapsi pitää isänään tätä miestä, kun biologinen isä hylkäsi jo vauvana lapseni. Nyt kauhuissani pelkään että meidät hylätään taas.
Olen tukenut tätä miestä (viettänyt paljon aikaa, tehnyt kotitöitä enemmän ym.)viime vuodet kun hänen äitipuoli kuoli, ja muitakin tragedioita hänelle on tapahtunut perheessä.Eikö minulla ole mitään oikeuksia? Voiko hän halutessaan hylätä minut tosta vain?
Olen juuri 30 täyttänyt nainen ja olen asunut ja seurustellut kohta viisi vuotta nykyisen miesystäväni kanssa. Nyt mieheni on alkanut pyörimään vanhan ystävänsä kanssa, joka on juuri eronnut. Mieheni vuokrasi asunnon työhuoneeksi, mutta onkin viimepäivät (yötäpäivää) viettänyt aikaa siellä tämän poikamieskaverinsa kanssa. Koen että tämä "kaveri" kaipaa kaveria itselleen, ja viis veisaa siitä että meillä on perhe. Olen alkanut vihamaan tätä mieheni kaveria, koska koen että hän yrittää erottaa meitä. Emme ole naimisissa mieheni kanssa, mutta nyt olen alkanut katumaan miksen mennyt naimisiin jo neljä vuotta sitten kun hän kosi minua. Pelkäsin liikaa taloudellisia vaikeuksia, kun olin silloin vielä virallisesti yksinhuoltaja, ja tulomme olisi alettu laskea yhteen ja ph-maksu olisi noussut rajusti.
Nyt sen huomaa, kun ei ole enää virallista yhteistä asuntoa, ja kun ei ole muitakaan virallisia siteitä, niin se on niin helppo hylätä toinen ja jättää oman onnensa nojaan. Minulla on lapsi, ja lapsi pitää isänään tätä miestä, kun biologinen isä hylkäsi jo vauvana lapseni. Nyt kauhuissani pelkään että meidät hylätään taas.
Olen tukenut tätä miestä (viettänyt paljon aikaa, tehnyt kotitöitä enemmän ym.)viime vuodet kun hänen äitipuoli kuoli, ja muitakin tragedioita hänelle on tapahtunut perheessä.Eikö minulla ole mitään oikeuksia? Voiko hän halutessaan hylätä minut tosta vain?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kirjoituksestasi henkii sellainen itsekkyys, että oksat pois. Et aina voi olla voittajan puolella eli kuoria kermat pinnalta.
Jos kerran kikkailet sosiaalietuuksilla ja päivähoitomaksujen kanssa, niin kikkaile nyt sitten jatkossa oman valintasi mukaan. Olet aikanasi valinnut yksinhuoltajuuden, miten nyt sitten luulet olevasi oikeutettu johonkin muuhun?
Tohon taloudelliseen puoleen. ei se ollut itsekkyyttä ja kikkailua - jos niin luulet. Enemmän, että pelkoa siitä miten pärjää. Suhde oli kuitenkin niin alussa vielä silloin, että olisi tuntunut vaikealta pyytää rahaa toiselta siinä vaiheessa. Jokainen pienten lasten uusperheellinen ymmärtää se seikan. Mutta ehkä tämä oli nyt vähän väärä palsta laittaa koko viesti.
jos kerran täytyy pitää kulissia, että ei olla yhdessä vaikka ollaankin, niin se jos mikä on kikkailua!
...ja toi, että et kehtaa heti rahaa pyytää??? Miksi hitossa sen kaverin olis pitänyt antaa sulle rahaa ... HEI HALOO!!! Eihän se ollut edes sen sun kersan isä ja kai sä nyt itse itsesi elätät vai itseäsikö olitkin kaupan?
Jos alkuperäisen ph-maksu olisi noussut miehen tulojen takia niin olisihan se ollut luonnollista että mieskin olisi osallistunut kuluihin. Ihme vastaus?? Tottahan se on ettei suhteen alussa uskalla rahaa alkaa pyytämään, paitsi jos suhde perustuu elättämiseen eikä rakkauteen.
"Pettynyt": et minun mielestäni mitään kikkaillut naimisiinmenoasiassa, mutta luulisin että jos mies haluaa teidät hylätä niin ei se avioliitto esteenä olisi? Voihan olla että miehesi vain haluaa viettää "poikamieselämää" kaverinsa kanssa ilman mitään hylkäysajatuksia?
Sitä jäin ihmettelemään että mitä tarkoitit sanoessasi: "kun ei ole enää virallista yhteistä asuntoa, ja kun ei ole muitakaan virallisia siteitä," Onko teillä ollut yhteinen asunto ja virallisia siteitä? Ehkä mies ei koe että kuuluu teidän "perheeseen" jos te ette asu yhdessä etkä halua naimisiin vaikka olette jo 5v ollut yhdessä?
Mutta ei sinulla taida olla mitään oikeuksia, tottakai hän voi hylätä sinut ihan "tosta vain" halutessaan.. Yritä puhua miehen kanssa, täällä tunnut saavan vain aika negatiivisia vastauksia..
on ollut yhteinen asunto. niinkuin sanoin, hän vuokrasi oman asunnon työhuoneeksi. Viime aikoina olen ollut valmis avioon suurinpiirtein koska vain, mutta hän ei halua edes puhua asiasta. Mutta niinkuin aikaisemmin sanoin nyt kun tää kaveri on ollut kuvioissa, niin on hänkin on ollut poissa. Meillä meni ihan hienosti sitä ennen, ja suunniteltiin häitä yhdessä me ollaan aika vähävaraista sakkia, ja voisko osasyynä olla että hänen kaverinsa on rikkaasta perheestä, ja jotenkin se lahjoo mun miestä kokoajan. Auto ym. löytyy koska vaan lainaksi tarvii. Ehkä tää on nyt tullut hänelle viimeiseksi koetukseksi - että kumpi merkkaa raha maailman rikkaus - vai me. Mutta ikävä kyllä siinä voi käydä niin, että kun mä tästä tuskasta selviän, ja saan elämäni raiteilleen, löydän ehkä jopa uuden rakkauden, niin hän tajuaa mitä menettikään. Sitten se on jo liian myöhäistä.
Ja olet tossa ekassa oikeassa. Jos toisen tulojen takia ph-maksu nousee, niin pakkohan toisen on sitten osallistua maksuihin.
"Voiko hän halutessaan hylätä minut tosta vain?"
Tietenkin voi. Rakkaus on vapaaehtoista, siihen ei voi pakottaa. Vai soitatko poliisit perään?
Voihan se olla, että miehesi ja tämä kaverisi ovat biseksuaaleja ja nyt kun toinen erosi niin on aika tulla kaapista ulos. Elämä on sellaista eikä siinäkääm mitään kummallista ole, sellaista sattuu. Sinun on vain hyväksyttävä muut ihmiset sellaisina kuin he ovat.
Pelkoni olikin turha. Ukko palasi nöyränä eilen. Ja kaikki on nyt hyvin. Kiitos kaikille vastanneille ja lämpöisää joulunodotusta.
Hienoa että kaikki menikin parhain päin! Joskus miehet vain ottavat vähän etäisyyttä. Ja tällainen "poikamies"-kokeilutkin ovat kai ihan tavallisia, eikä ne tarvitse mitään loppujen lopuksi tarkoittaa.:)
Ihmetyttää nämä saamasi negatiiviset kommentit täällä. Ymmärrän kyllä sinua, että olit aidosti hätääntynyt. Ainahan kaikissa suhteissa on epävarmoja hetkiä, ja kerran kun on epäonnistunut liitossaan, tulee vähän varovaisemmaksi toisessa.
Hyviä jatkoja ja iloista mieltä sinulle ja perheellesi!