Elikkä olen yksin ja mikä pahinta olen yksinäisyyteni kanssakin yksin. Kun kuljen lomamatkoilla ja katson muita matkailijoita niin kaikilla on joku seuralainen toisilla useampikin, ja se saa mieleni entistäkin surullisemmaksi. Mietin vaan että mikä AINOASTAAN minusta tekee niin pahan että kukaan ei halua kulkea kanssani. Ja huom! Kaikki vanhukset ja keski-ikäiset älkää vain alkako selitellä jotain sellaista että "et sinä ole ainoa minä olen myös yksinäinen", en halua verrata itseäni teihin. Muuten saatte kyllä kommentoida.
Yksin yksin.
seer
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Maailmassa on monia kaltaisiasi ihmisiä, jotka mielellään matkustelisivat kanssasi. Niitä on vain vaikea löytää.
Itsekkin tahtoisin matkustella, mutta ei ole ketään kenen kanssa tehdä niin. Ketään ei kiinnosta samanlaiset paikat kuin minua kiinnostavat ja en tahdo lähteä hyvän päivän tutun matkaan.
Itse en käy matkoilla enkä juuri missään muuallakaan kun sinne pitäisi lähteä yksin tai sitten olen ns. "kolmaspyörä", käyn töissä, moikkaan muutamaa kaveria (kaverit suhteessa) ja sit loppu ajan olenkin himassa.
Sama juttu, mutta töissä en käy kun olen jo kauan ollut eläkeukko. Tylsiä päiviä. Kalja maistuisi ajankuluna ja tylsyyden poistajana, mutta ei sitäkään liikaa. Ruostuu tuo rautainen terveys kuitenkin...
Mul o vähä niinku sama homma. mul oli enne pariki hyvää ystävää, mut sitte kun he saivat miesystävät ni mun seura ei enää kiinnostanu. Tänään kysyin kaikilt et lähettäs yhdes viettää iltaa mut ketään ei lähteny. Itku silmäs hyväksyin kohtaloni, ja jäin sohval kattoo telkkarii. Tätä o pidemmä aikaa jo jatkunu. Ketää ei enää kysy et lähdetäänks johonki vaa minä saan ol aina se ketä o vinkumas yhteist aikaa.
Juu tiedän tunteen, itse en enään edes viikonloppuja odota innolla, kun joutuu oleen yksin tai siis sillee että ei ole ketään joka siinä vieressä olis... Onneksi maanantaina pääsee töihin, heh enpä olis 3-6 vuotta sitten uskonut että sanon näin, mutta niin ne vaan ajat muuttuu ja mä en osaa muuttua niiden mukana.
Tossa tilanteessa vaan kannattaa tutustua uusiin ihmisiin. Kyl se siit lähtee ku löytyy samanhenkisiä ihmisiä :)
Vaan missäs tutustut?
Juottolat tylsiä paikkoja, inhottaa oikein. Tanssia en osaa. Ainut puhekaveri on kaupan kassa: "...kuittia...?" "ei kiitos". Kirjaston lehtisalissa vanhoja rumia ukkoja ja akkoja rengas sormessa. Lainausosastolla teinejä koulutehtävien kimpussa. Vanhainkodissa jo liian pitkällä loppusuoralla matkaajia. Kerrostalon portaissa puolet vastaantulevista tuntemattomia, toiselle puolelle tervehdys riittää ja heillä jo omat kuvionsa. Torilla liian kylmää istuskella yksinään. Kesällä uimarannalla parempi olla tunkeilematta ettei häirikkönä pidetä.
siis haluat elääkin yksin mitään muuta mahdollisuutta ei ole koska ulkomailla aina löytyy juttukaveri kannattaa varmaan miettiä mikä on vialla jos seuraa ei löydy
...lyö lyötyä minkä jaksat
kerran sen takaisin maksat...