Olen virallisesti yksinhuoltaja ja viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana etsin itselleni uutta ihmistä, jonka kanssa jakaa arki, helpottaa lapsenhoitoa ja johon tukeutua.. Löysin ihmisen n.puoli vuotta sitten ja tuntui, että olin korviani myöten rakastanut...Kihloihin mentiin miehen kanssa heti kahden viikon seurustelun jälkeen ja alusta asti on asuttukin yhdessä..seurustelun edetessä huomasin, kuinka tiukka hän on tyttärelleni ja huutaa pienestäkin asiasta, vaikka tyttäreni on vielä pieni. Hänellä on kyllä paha uhmaikä, mutta en ymmärrä liiallista huutamista.Lisäksi, jos huomautan siitä, syttyy meille ilmiriita, kun puolustan tyttöäni ja minua syytetään henkisestä väkivallasta....
Toinen juttu on se, että avomieheni paras ystävä on lapselleni kuin isä aina, kun hän käy kylässä. Tyttäreni näyttää rakastavan häntä ja jumaloivan yli kaiken.. Lisäksi olin alusta asti häneen ihastunut, kun ensimmäisen kerran hänet näin..en ole kertonut hänelle tunteistani, enkä varmaan kerrokkaan. Parempi kai kaikkien kannalta pitää ns. mölyt mahassa. Kaikki, joilla on samanlaisia kokemuksia-laittakaa mielipiteitä, kiitos!:)
Toinen juttu on se, että avomieheni paras ystävä on lapselleni kuin isä aina, kun hän käy kylässä. Tyttäreni näyttää rakastavan häntä ja jumaloivan yli kaiken.. Lisäksi olin alusta asti häneen ihastunut, kun ensimmäisen kerran hänet näin..en ole kertonut hänelle tunteistani, enkä varmaan kerrokkaan. Parempi kai kaikkien kannalta pitää ns. mölyt mahassa. Kaikki, joilla on samanlaisia kokemuksia-laittakaa mielipiteitä, kiitos!:)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Älä pidä mölyjä mahassa! Älä näyttele! Saat muuten katua lopun elämäsi... Rehellisyys maan perii!
"Kihloihin mentiin miehen kanssa heti kahden viikon seurustelun jälkeen ja alusta asti on asuttukin yhdessä"
Enpä yhtään ihmettele näitä avioerotilastoja täällä Suomessa...
voi olla myös sellainen biologinen juttu että mies ei toisen miehen lasta aina hyväksy.. toisin kun naiset saattasivat miehen lapset hyväksyä.
Juu, saman olen kokenut minäkin. Eli uusi mies kohteli lasta todella huonosti; ylenmääristä huutamista,komentelua ja ivallista kommentoimista lapsen puheista, ajatuksista ja tekemisistä. Sanoin miehelle että kuules nyt, jos meinaa tässä olla on syytä alkaa käyttäytyä aikuismaisesti. Se ei ole lapsen vika että isänsä se kuka on ja tilanne johon ollaan jouduttu on se mikä on. Puolustin lasta myös estotta miehen kuulleen vaikka monasti kävikin niin että mies otti ja lähti. Hän käyttäytyi suorastaan toisinaan kuin mustasukkainen lapsi. Eipä tuo helppo aollut mutta PAKKO se oli jotain tehdä ja nyt menee paljon paremmin. Älä siis pidä mölyjä mahassasi sillä vain pahennat tilannetta. Huuto tulee vain jatkumaan ja pahenee kun lpsi pääsee murrosikään. Ja ajattele itseäsi ja lasta, ethän tahdo lapselle kotia jossa hän ei tunne itseään halutuksi ja onnelliseksi. Älä anna tyrannille-valtaa. Ei hänellä ole minkäänlaista oikeutta tulla elämäänne ja alkaa siellä huutamaan vaikka kuinka väittäisi rakstavansa. Tyttärelläsi ei ole maailmassa muutakuin sinä ja sinun tulee häntä suojella. Sano siis suoraan mitä olet asiasta mieltä ja tytön kuullen ja VAADI muutosta tai eroa.
Valoittaisitko millaiset suhteet lapsen isään on ... saattaisi "käämit palaa" tuollaisesta rauhallisellakin "isillä".
Totta, voisi omakin isä menettää hermonsa. Mutta: yleensä oma isä rakastaa lastaan ja lapsi tämän kyllä tietää. Äidin uuden miehen suhteen lapsi ei voi niin itsestään selvästi ajatella samoin.
Minun tapauksessani nykyisen avomieheni suhteutuminen lapsiini huononee koko ajan. Ensimmäiset kolme vuotta menikin oikein hyvin. Nyt alkaa tulla nalkutusta, ivallisuutta, pilkkaamista ja kaikenlaista negatiivista asennetta lapsia kohtaan esille. Se tuntuu minusta todella pahalta, enkä voi olla loukkaantumatta lasten puolesta ja toki hekin pahoittavat mielensä. Lapseni käyttäytyvät hyvin, kysymys on enemmänkin miehen väsymyksestä, lyhyestä pinnasta tms. En halua, että lapseni joutuvat kotonaan tuntemaan olonsa ei-hyväksytyksi. Jos tämä tästä vielä pahenee, muuta ratkaisua ei ole, kuin että mies saa mennä.
Jopas nyt ... ei tullut mieleenikään että kommenttini voi ajatella noinkin -- malliesimerkki miten väärinkäsitykset syntyvät.
SIIS, tarkoitin että isällä "käämit palaa" jos tietäisi lastaan jonkun "klopin" noin huonosti kohtelevan. Eli "kirkastumisen" kohde ei todellakaan olisi lapsi.
Sori, ymmärsin siis väärin.
Itsekin olen kahden lapsen yh-äiti ja olen aina pitänyt periaatteena sitä, että meidät pitää hyväksyä "kokonaisena pakettina". Mikäli mies ei hyväksy lapsiani, hän saa minun puolestani mennä. Vaikeaksi asian tietysti tekee se, että jos itse on rakastunut toiseen. Mutta loppujen lopuksi, rakastaako hän sinusta sitten vain puolikasta, jos ei voi hyväksyä menneisyyttäsi eli lastasi?
Tietysti voi olla niinkin, että hän on vain vähän kömpelö lasten kanssa, mikäli hänellä ei ole omia lapsia (kirjoituksestasi päätellen ei) tai kokemuksia pienistä lapsista. Voithan aina huomauttaa hänelle hellemmästä komentelusta, silloin kun lapsesi ei ole paikalla. Jos puolustat lastasi lapsen kuullen, (en tiedä onko näin) astut ikäänkuin miehesi varpaille ja viet hänen uskottavuuttaan alas. Voi käydä niin, että lapsesta tulee jatkossa todellinen kiistakapula suhteenne välille, ja sitä et varmastikaan halua.
Ja kukapa ei lastaan puolustaisi! Itsestäni löydän aika ajoin melkoista tiikeriemon puolustustahtoa, mutta se on kuitenkin ihan luonnollista meille äideille. Pidä pintasi.
Hei oikeeti, tollasia ääliöitä ei voi olla!!
Älä tee elämäsi - ja tyttäresi elämän - suurinta virhettä, ja ota miestä, joka huutaa ja kohtelee lastasi huonosti!!
Siinä ei hyvin käy. Tilanne nimittäin pahenee iän myötä, jos mies ei pidä lapsesta / osaa olla lasten kanssa.
Jopa niin pitkälle, että mieheltä voi puuttua normaalin aikuisen normit, ja hän saattaa jopa hyväksikäyttää tytärtä "koska ei pidä siitä muutenkaan, ei ole oma lapsi, mitä väliä"
En tarkoita, että näin kävisi. Mutta tilastot osoittavat, että lasten hyväksikäyttö on surullinen tosiasia. Ja ketkä ovat niitä sikoja? Yleensä äitien toiset miehet, ne isäpuolet, poikaystävät. Valitettavasti.
USKO NYT! ÄLÄ OTA MIESTÄ JOKA KOHTELEE LASTASI HUONOSTI. Luota äidin vaistoosi!
tuollaista käytöstä avomieheltäsi.Olen kolmen lapsen yksinhuoltaja.Löysin uuden miehen ja olen nyt kihloissa ja avoliitossa hänen
kanssaan.Hän asuu kanssamme.Hänen suhtautuminen lapsiini on ollut ihan asiallista ja ok.Mutta yhdessä vaiheessa kun pieni tyttäreni tuli vauhdilla
sänkyymme kun katsoimme telkkaria, hän alkoi aina sinä tilanteessa kiroamaan.Mua satutti tosi pahasti.Tämä tapahtui useamman kerran,kunnes kerran sanoin hänelle kun hän taas kiros ,että kiroa omia lapsiasi mutta et MINUN.Ei ole kironnut sen jälkeen.Näin pienestä asiasta oli kyse meillä,mitä se olisi ollut jos hän olisi käyttäytynyt samoin kuin sinun miehesi.OLISIN HEITTÄNYT SEN ULOS,mielestäni lapsien ei tarvitse kärsiä perheeseen tulevan uuden ihmisen myötä.Pidä lapsesi etusijalla.Voimia Sinulle selviytymiseen.