Kertokaas millainen nainen lähtee perheellisen ukkomiehen matkaan?
Perheellinen ukkomieskö koukuttaa?
Miksu1970
214160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 214
Vanhimmat
Toisin kuin vaimot ja heidän tukijoukkonsa tällä palstalla luulevat, perheellinen ukkomies ei ole mikään mies-merkkisen ihmisen erillinen alalaji, vaan ihan vain mies siinä, missä kaikki sinkut, eronneet ja lesketkin. Onhan vaimokin aikoinaan kai jotain hyvää miehessään nähnyt, kun on tämän kanssa halunnut yhteisen elämän? Kaiketi vaimokin on aikoinaan "koukuttunut", joten miksei joku muukin nainen? Vaikka ihminen elääkin parisuhteessa, kyllä hän on ennen muuta hän itse, yksilö, mies tai nainen - ei pelkästään "ukkomies" tai "rouvashenkilö".
No perheellisen ukkomiehen matkaan lähteminen kai on aika vaikeaa..? Ennemminkin olen kuullut, että ukkomies lähtee jonkun "munahaukan" matkaan, siis sitoumuksista vapaan naisen.
"Onhan vaimokin aikoinaan kai jotain hyvää miehessään nähnyt, kun on tämän kanssa halunnut yhteisen elämän?"
Juuri näin. Ja siitä, että on joskus nähnyt puolisossaan jotain hyvääkin, pitäisi tajuta erota, ennen kuin ollaan siinä tilanteessa ettei enää kykene näkemään miehessään mitään hyvää: Tosin usein kyllä haluta erotakaan täysin huonostakaan puolisosta. Ehkä se vain on niin kiva, kun joku jota saa vihata ja haukkua siinä vierellä.
Kysy mieheltäs.
Kysy mieheltäsi! Juuri näin. Hän haluaa todennäköisesti seksiä avioliiton ulkopuolelta. Nämä ihmiset ovat usein hakemassa salaperäistä, huumaavaa seikkailua, mutta eivät halua missään tapauksessa rikkoa avioliittoa. Tällaiset miehet tunnistaa juuri tästä ominaisuudesta: eivät halua mistään nimenomaisesta syystä hylätä vaimoaan. Tyhmä on se, joka muuta uskoo! Eli nämä ihmiset ovat äärettömän itsekkäitä ja teeskenteleviä. Heillä ei ole oikeasti aitoja tunteita. Tällaisia sanotaan narsisteiksi. Varokaa naimisissa olevaa miestä, tytöt ja naiset!
Tyypillinen tarina kun on, että liitto on jo kuivahtanut. Ainakin itse kauan sitten yksin jäänyt, etsii elämänkaveria. Itse tein ratkaisun, että mies selvittäköön, ensin, avioliittonsa, joko hyvin jatkumaan, tai eroon asti.
Näin saan aikaa hengähtää, katsella jos vaikka joku oikeasti parisuhdetta etsivä, vapaa ihminen sattuisi kohdalle.
Oma työ, omat asumiset sun harrasteet. Mikäs on katsellessa ihan rauhassa... Jos oikeasti rakastaa, jää nähtäväksi.
Ihan kuka vaan joka viehättyy miehestäsi. Kysy häneltä itseltään mikä mättää elämässä, jos hän vieraissa käy.
Jäikö miksu ilman naista kun ukkomies vei hänet nenäsi edestä? Ole seuraavalla kerralla oma itsesi, ilman teeskentelyä. Aitoudesta naiset tykkää.
Jostain syystä kaikki miehet kenestä kiinnostun, ovat varattuja. Ei ole mikään pyrkimys pokata ukkomiestä mutta niin se vaan menee. Itse olen älykäs ja näyttävä Nainen enkä sinkkumieheistä koskaan löydä vertaistani. Kaikki alfaurokset on varattuja enkä tyydy kehen vaan. Rakastan myös jännitystä, draamaa ja kaipauksen tunnetta mikä salasuhteeseen aina liittyy. Menin juuri kihloihin rakkaani kanssa, olen onnenhuumassa, mutta onni täytyy vielä peittää kun miehen saatava oma liitto päätökseen. Ihanaa pääsiäistä kaikille!
"Itse olen älykäs.. Menin juuri kihloihin..miehen saatava oma liitto päätökseen"
En ehkä itse kutsuisi älykkääksi ihmisistä, joka menee kihloihin liitossa yhä olevan kanssa.
Voi jessus! Minkähänlaisia mul....kkuja on oikeasti älykkäät ihmiset kun sä, joka väität olevasi älykäs menet kihloihin varatun miehen kanssa?
Voi tsiisus, salli mun nauraa. Tässäpä suora vastaus itse kysymykseen. Eli ei todellakaan järjenjättiläinen. Aattelitko ihan vihille päästä ? =)))))
Jos kerta toisen jälkeen rakastuu ainoastaan ukkomiehiin, niin taustalla on hylätyksi tulemisen, ja sitoutumisen pelko. Joskus kilpailuvietti. Kilpailu miehestä kiihottaa, ei mies itse.
Pudottaudu pilvilinnoistasi! Jos mies jättää vaimon siihen pitää olla suurempi syy kuin Sinä! Kysy myös, haluatko olla tuhooja vai rakentaja? Millainen ihminen oikein haluat olla. Mitä on rakkaus? Ehkä tässä tapauksessa auttaa mies oikean rakkauden luokse, jos siihen liittyy lapsia?
Miksi pitää mennä kihloihin varatun kanssa? Tietenkin siksi että saa tupla jännitykset ja draamat elämään. Jännitystä ettei tuo varattu sulhanen tule tietämään muista jännittävistä suhteista. Riittääkö tuo mies sitten kun ollaan oikeassa parisuhteessa. Ei tietenkään vaan pitää saada vierasta varattua ja tietenkin jännitystä.
Kiitos paljon, hyvät naurut sain! Teini-ikäiset menee joskus salakihloihin mutta että aikuinen ja muka älykäs ihminen sellaista tekisi. Vihillekin mies sut varmasti salaa vie, jossain Las Vegasissa, eikös niin? Kaksinnaiminen kun on Suomessa kiellettyä.
Voi, voi . Minunkin expuoliso oli mennyt kihloihin vaikka sanoi rakastavansa minua. Hänen kihlattunsa soitti minulle kun olin miehen kanssa yhdessä liikkeellä. Mies haukkui naiset kataliksi, ei hän itse mitään ollut tehnyt.
Ei lapset mitään oikeaa rakkautta vanhempiensa välille saa aikaan. Oletko vähän tyhmä?
Hyvä kommentti!
Ihan minkälainen vaan voi olla. Ei sitä voi tietää.
Kertokaa jos haluatte, mutta esimerkiksi Victoria Milanilla voi pitää hommat salassa - http://seksiseura.info/
Kysy ennemmin minkälainen on se perheellinen ukkomies jonka perheensä jättää?
Höpö höpö. Sillä vieraalla naisellako ei ole minkäänlaista vastuuta asiasta? Väkisin vei, mie vaan vikisin?
Vaimoonsa kyllästynyt.
Toki on sillä naisellakin vastuuta, jättäisi perheelliset rauhaan. Olen silti sitä mieltä että miehellä pitää olla riittävästi "munaa" olla menemättä vieraan naisen matkaan. Ei siinä mies ole alkuunkaan ajatellut perhettään vaan pelkästään omaa tyydytystään.
Naisella on vastuu itsestään. Jos nainenkin on varattu, hänellä on enemmän vastuuta > sama juttu varatulla miehellä.
Tuo tyydytys on vähän niin ja näin. Usein pelkkä seksuaalinen tyydytys riitä, vaan jutussa on jotain muutakin. Kaikista kaameinta on, ellei liitossaan saa tyydytystä.
Ei uskalla jättää vaimoa yksinjäännin pelossa. Sellaisia ne ressukat on.
Eikö väsähtäneitä ihmissuhteita sitten saisi purkaa? Lapset on tehty ja niistä pitää huolehtia vaikka erottaisiin, mutta se että "väkipakolla" pidettäisiin mies suhteessa syyllistämällä "perheensä jättämisestä" kuulostaa jo henkiseltä väkivallalta. Eikö sillä naisen käytöksellä olisi sitten miehen erohaluihin merkitystä?
Sellainen nainen, joka on yksinäisyydessään tai aviolittossaan onneton. Hän etsii rakkautta niin kuin kaikki muutkin. Onko rakkaus edelleenkin sidottu Raamattuun tai moraalisääntöihin? Onko se sidottu tapoihin tai käytökseeen? Rakkaus on vapaa lintu! Muistakaa Carmen!
Älä sorru omaan siirappiisi, Mercedes. Kaikki ovat vapaita ja kaikki saavat valehdella, jos haluavat. Riittää, että päättää itse tehdä niin. Rakkaus ei ole vapaa lintu, ihminen on.
Oletko kuunnellut oopperan Carmen/millä kielellä? "Rakkaus on kuin lapsi mustalaisen", lauletaan sanatarkasti, suomenkielisessä versiossa.
Rakkaus on tunne. Jokaisella on oikeus tunteisiinsa. Jokainen voi näin ollen rakastaa vapaasti, rakkaus on vapaa. Ihminen ei välttämättä ole. Haluatko sinä kahlita puolisosi?
En halua kahlita ketään. Päinvastoin, näytin ovea ja vapautta, kun pettäminen selvisi.
Niin, lapsi mustalaisen. Mitäpä hän olisi muuta kuin vapaa?
Niin on yksinkertaisinta. Ei ole rakkautta ilman velvollisuudentuntoa. Jos käy vieraissa, puuttuu velvollisuudentunto puolisoa kohtaan. Joku katsoo sitä läpi sormien, toinen ei. Jotkut luulevat riippuvuutta rakkaudeksi.
Kertokaapas minkälainen UKKOMIES lähtee vieraan naisen matkaa?! Niinpätiniin...
Tämä sinkku ei lähde ukkomiesten matkaan. Valitettavasti näin kuitenkin kävi viime vkl, kun mies kertoi vasta seuraavana päivänä olevansa varattu :(
Eli siis huijattu nainen mm. lähtee tietämättään ukkomiehen matkaan.
Kentie oman siipan toimesta petettykin nainen lähtee kostoksi vieraan ukkomiehen matkaan.
No voi voi. Kannattaako heti ekana iltana jalkansa levittää kun kiinnostavan miehen kohtaa?
Tietenkin vapaat voi levitellä jalkojaan ihan milloin haluavat. Nythän on tietenkin tuon vapaan syy kun varattu ei kertonut tilanteestaan mitään. :D
Lähditkö miehen matkaan vain seksin vuoksi?
Vapaa voi lähteä miehen matkaan vain seksin vuoksi kun olettaa toisenkin olevan vapaa. Lähteehän mieskin vaan seksin vuoksi.
Muistakaapa se, että SIKKUNAINEN ei petä ketään, sen sijaa UKKOMIES pettää aina!
Sinkkunainen päättää itse osallistuuko pettämiseen vai ei.
Mukavuuden haluinen! Mikäs sen parempaa, kun joku muu syöttää, juottaa ja puettaa miehen. Ei tarvitse ottaa nahjusta nurkkiin loisimaan, vaimo kestäkööt aikuisen lapsen kiukuttelut ja oikuttelut. Toisena naisena sitä saa parhaimmat hetket ja kun hurma laantuu, niin miehen aina voi palauttaa kotiinsa takaisin.
Ei se mies siitä kulu.
Olimme olleet nuoresta lähtien yhdessä. Meillä oli neljä ihanaa lasta, joista nuorin oli vielä kotona. Asuimme suuressa omakotitalossa järven rannalla, oli ystäviä, juhlia ja iloinen iso suku minun puoleltani. Olin yhä nuoren näköinen, itsestäni huolta pitävä keski-ikäinen nainen. Seksielämäkin oli ollut aina aktiivista. Tunsin, että mieheni rakasti minua ja koko meidän elämää.
Työni muuttui ja jouduin olemaan paljon työmatkoilla. Eräs mieheni naispuolinen 35-vuotias työkaveri, joka oli miestäni vielä 16-vuotta nuorempi, ryhtyi vihjailemaan hänelle, että minä petän häntä matkoillani. Mieheni ei sanonut minulle siitä mitään, vaan muuttui pisteliääksi ja arvostelevaksi minua kohtaan. Aina ennen hän oli puhunut kauniisti minusta. Kysyin, mistä on kysymys, mutta hän ei kertonut. Hän alkoi moittia myös lapsiamme ja sukuani. Olin onneton ja yritin vain selviytyä ja toivoa, että tämä on tätä viidenkympin levottomuutta ja tyytymättömyyttä omaan vanhenemiseen ja että se menee aikaa myöten ohi.
Ei mennyt. Yhteiselämämme oli aina vain kauheampaa. Tuli mukaan alkoholi ja paheneva henkinen väkivalta. Kysyin, onko hänellä toinen, mutta hän sanoi minua mielisairaaksi ja vainoharhaiseksi ja kehotti menemään hoitoon.
Yhtenä iltana, kun keräsin kukkia puutarhassani, tuo toinen nainen tuli sinne kuin omaansa. Hän oli työmatkoillani ollessani näköjään oleillut siellä kuin se olisi ollut hänen. Huomautin siitä hänelle, mutta hän sanoikin, että hänellä on siihen oikeus, koska hän odottaa miehelleni lasta ja he haluavat olla vihdoinkin avoimesti yhdessä ja että he aikovat asua meidän talossa ja että hän niin rakastaa sitä. Luulen, että menin shokkiin. Olin täysin rauhallinen ja kysyin häneltä, onko mieheni samaa mieltä. Puhuin muutakin, mutta tuska ja järkytys on häivyttänyt kaikki muististani.
Kävelin sisälle rauhallisesti. Jokainen askel painoi kuin lyijy. Romahdin eteisaulan lattialle. Pelkäsin, että sydämeni pysähtyy. Ajattelin, en saa kuolla lasteni takia.
Mieheni yritti vielä kieltää sen, mutta lopulta hän joutui tunnustamaan tosiasian. Hän ei halunnut sitä lasta eikä sitä naista. Hän oli mennyt omasta mielestään sekaisin siitä, että nainen väitti minulla olleen toisen kanssa ja siitä, että nuori nainen oli häntä niin kehunut ja ihaillut. Hän oli luottanut, kun nainen oli kertonut syövänsä pillereitä. Hän ei missään nimessä halunnut erota.
Minä en jaksanut sitä. Halusin erota. Jäin kotiini, joka oli minun ja lastemme. Tälle nuorikolle selvisikin, että miehellä itsellään oli vain pienet tulot ja vähäinen omaisuus, mutta tehty mikä tehty. Siinä he sitten elävät pienen lapsensa kanssa "tarkan markan" taloutta.
Ex-mieheni rikkoi normin. Ystävät hylkäsivät hänet. Minun sukuni jatkaa luonnollisesti kanssakäymistä vain minun kanssani. Lapset ovat kyllä tekemisissä hänen kanssaan, mutta hän ei nauti enää sitä arvostusta ja luottamusta, mikä hänellä oli ennen. Mieheni sanoi, taas kerran soittaessaan minulle, että miksi miehille ei järjestetä pakollista koulutusta, jossa kerrottaisiin, kuinka viidenkympin villitys vie sekaisin, ja että se ei ole todellista, ja siinä hajottaa koko elämänsä ja itsensä.
Uusioperheessä on aina haasteita, mutta erityisen vaikeata se tuntuu olevan näillä vanhoilla pienten lasten isillä, jotka kaipaavat vanhan perheensä rutiineja, ajan hiomaa seesteisyyttä ja aikuisten keskeistä laatuaikaa vailla korvakipuja, yöitkuja ja raskauden jälkeistä haluttomuutta.
Voisiko ajatella, että myös naiset olisivat solidaarisempia toisiaan kohtaan, eivätkä aloittaisi näiden hormonimyllerryksessä kamppailevien viisikymppisten viekoittelua. Itse kuittasin näiden isojen kollipoikien mouruamisen aikoinaan huumorilla ja siitä minulla on hyvä mieli.
Olipa hirvittävä kertomus. Sisintäni riipi lukea kertomustasi läpi. Tiedän mitä ole käynyt läpi. Miten iljettävää, että tämä nainen on pitänyt sinulle kuuluvaa kuin omanaa. Viimeksi eilen mietin sitä, miten kakkonen "likaa" paikkoja, jotka kuuluivat perheelleni. Paikkoja, joissa minä ja lapset elimme puolisoni kanssa onnellisia hetkiä. Ei hänellä näytä olevan omaa tahtoa, eikä häpeän tuntua. Menee siitä mistä puolisoni sallii äärimmäiseen härskiyteen meneviä tekoja tai sitten siellä oli tilalla jo joku toinen.
Miten nämä kakkoset ovat täysin sokeita sille valtavalle määrälle tuskaa, pahaa mieltä ja tuhoa joka tekojensa kohde koskee - en voi ymmärtää. Sinä olit järkevä ja rauhallinen. Samaa en voi sanoa itsestäni, mutta luoja tietää että tuskani oli sillä hetkellä monien muidenkin ongelmien kuormittama, ettei sellaista olisi kestänyt juuri kukaan.
Voimia ja halauksia sinulle. Lämmin ajatus kaikille, jotka ovat sinua tukeneet.
Lähes säälittävä kertomus. Mutta niin makaa kuin petaa, sanotaan ja tässäkin se pitää paikkaansa.
Osui silmään "Miten iljettävää, että tämä nainen on pitänyt sinulle kuuluvaa kuin omanaa" ja "Miten nämä kakkoset ovat täysin sokeita sille valtavalle määrälle tuskaa, pahaa mieltä ja tuhoa joka tekojensa kohde koskee - en voi ymmärtää"
Sekö sitten on kakkosen vika, että varattu mies kutsuu kotiinsa ja alkaa vehtailemaan toisen kanssa? Mielestäni se on yksinomaan, ja vieläpä kaikkein härskein moka aviopuolisolta pyytää kakkonen kotiinsa. Tuossa sanottiin edellisen kirjoittajan vielä puhuvan puhelimessa näin toimineen exänsä kanssa. En todellakaan vaivautuisi moiseen.
Kiitos myötäelämisestä nimimerkille "totuutta etsimässä".
Jokaisessa suhteessa on kaksi osapuolta, kumpainenkin kantaa oman osuutensa suhteesta. Tietysti varatulla on sivusuhteessa enemmän pelissä, mutta se on kuitenkin hänen valintansa.
Jos ihminen tuntee itsensä, tietää rajansa hänellä ei ole tarvetta syyttää toisia. Eikä siitä syyttelystä muuta olekaan kuin haittaa.
Kyllä minä syytän, koska miksi väärin tehtyjä tekoja pitäisi hyssytellä silloin kun on kyse pettämisestä? Päinvastoin, nämä asiat on saatava kuuluviin ja tietäviksi kaikille.
Heidän pahat tekonsa eivät ylety puolisoon, vaan kaikkiin lähimpiin ja kyseessä on aina useampia ihmisiä. Ja miksi sitä puolisoa pitäisi vähätellä, etteikö häneen muka satu?!
Miksi naiset vaativat, että heitä kohdellaan kuin aivottomina pikkulapsina, joilla ei ymmärrystä milloin tuhoavat toisen ihmisen parisuhteen? Moni heistä muuten syyttää miestä, joka heitä ensin yritti. Eikö sekin ole syytös?
On selvää, ettei parisuhdetta selvitetä syyttelemällä, mutta minulla ei ole sinun kanssa parisuhdetta. Oman puolisoni kanssa ehtinyt sanoa juuri kissaakaan. Huusin kyllä syyttöksiä perään, kun muuhun ei ollut mahdollisuutta.
Ole hyvä. Tiedän että sanani ovat laiha lohtu siihen verrattuna, mitä olet joutunut kokemaan. Luulen, että ihmiset joita ei ole petetty raskaimman kautta lukevat näitä kirjoituksia kuin citylegendoita - "sattunut jollekin jossakin kaukana ei sellainen totta". Ja kuitenkin se on täysin totta. Sinä olet kulkenut sen tien ja kannat niiden seuraukset elämäsi loppuun asti, vaikket itse sitä valinnut.
Olet väärällä tiellä totuutta etsimässä. Muiden syyttäminen omista tunteista ei kuulu aikuisen ihmisen terveeseen narsismiin. Eikä tosiaan edes hyvään käytökseen kuulu ex-puolison asioiden/virheiden toitottamista kenellekään. Sympatiapisteitäkö sillä haet, vai mitä? Mitä tahansa haetkin, niin jokainen vähänkin itsetuntoa omaava normaali ihminen ymmärtää sinun puhuvan vain läpiä omaan päähäsi. Sinun exääsi kohdistamat herjat loppupeleissä vain aiheuttavat ihmisissä sääliä exääsi kohtaan. Keskittymällä kertomaan exäsi virheitä julki, tavallaan vain "mainostat" häntä. Eikä kukaan enää kyseenalaista miksi hänellä oli toinen, ja miksi hän halusi erota sinusta.
Tässä pari kuvausta narsistista:
- Narsisti ei myöskään ota vastuuta omista tunteistaan, vaan kokee kielteiset tunteet toisen vikana
- Narsisti ei pysty antamaan anteeksi kohtaamiaan vääryyksiä, vaan jää kiinni vihaan.
Minun mielestäni ne sopivat sinuun, ja aika moneen muuhun täällä.
Tuohon vielä kommentti. Erittäin monien puoliso on ollut uskoton, tai puoliso on lähtenyt, aivan yllättäenkin toisen matkaan. Pointti ei olekaan se mitä kaikkea kamalaa on tapahtunut, vaan se mitä tapahtuu tämän jälkeen. Ihmiset, joiden itsetunto on kohdallaan, ja epäterve narsismi vähintään hyvissä aisoissa, pystyvät antamaan anteeksi, ja jatkamaan elämää. Tuli uskottomuuden jälkeen ero tai ei.
khgkhgjg; kirjoitti"Muiden syyttäminen omista tunteista ei kuulu aikuisen ihmisen terveeseen narsismiin. Eikä tosiaan edes hyvään käytökseen kuulu ex-puolison asioiden/virheiden toitottamista kenellekään".
Voi voi nyt en voi olla ottamatta kantaa tähän.
Jos mulle rumasti tehnyt ihminen ei ole vastuussa minulle aiheuttamastaan tustkasta/ tunteista niin silloinhan kysymys on jotenkin vammaisesta ihmisestä joka ei hallitse omaa elämäänsä kuten esim kehitysvammaiset. En kylläkään usko että petturipuolisot olisivat kehitysvammaisi Narsisti ehkä. Narsisti ei ota vastuuta teoistaan eikä varsinkaan siitä mitnkälaisia tunteita toiselle aiheuttaa.
Ei ole olemassa ihmistä joka pääsee yli pettämisestä niin että se ei nostata minkäänlaisia tunteita.
Olemme jokainen erinlainen, toiset reagoi voimakkaammin kuin toiset.
Ja hyvä khgkhgjg sinäkin reagoit totuutta_etsimässä kirjoitukseen tunteella ja erittäin negatiivisella sellaisella.
Mitä sanot hyvästä käytöksestä niin todellakin tuomitset toisen siitä että hän kertoo tunteistaan. Onkos se sitten hyvää käytöstä ja onko mielestäsi hyvää käytöstä pettää aviopuolisoaan?
En tuomitse sinua enkä ketään toistakaan vaan olen sitä mieltä että jokainen on yksilö ja jokaisella on oma tapansa reagoida asioihin. Sinulla sinun ja minulla minun. Eikä kumpikaan voi sanoa että toisen tapa olisi väärä.
Totta ihmeessä puolison uskottomuus aiheuttaa paljon tunteita. Mutta on jokaisen oma asia käsitellä ne. Miettiä mistä menneisyyden asiasta mikäkin tunne kumpuaa. Sieltä omasta historiasta ne tulevat.
Tunteet voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: toiset aiheuttavat ongelmia, toiset eivät. Kun tunne aiheuttaa ongelmia, täytyy miettiä tarkemmin mistä oikein on kyse. Vain ihminen itse osaa ratkaista omien tunteiden problematiikkaa. Joku voi auttaa siinä, joku taas haitata ja estää.
"Jos mulle rumasti tehnyt ihminen ei ole vastuussa minulle aiheuttamastaan tustkasta/ tunteista niin silloinhan kysymys on jotenkin vammaisesta ihmisestä "
No hm. Jos todella ajattelet toisten olevan vastuussa sinun tunteistasi/tuskasta/mielipahasta, niin toinen ihminen ei todellakaan ole vammainen, mutta sinä olet narsisti, kuten tuossa edellä jo lainasin.
"- Narsisti ei myöskään ota vastuuta omista tunteistaan, vaan kokee kielteiset tunteet toisen vikana"
Miten niin reagoin totuutta_etsimässä kirjoitukseen negatiivisesti? Mielestäni hyvin nätisti yritin sanoa, että hänen ajattelutapansa on haitallinen. Minua se ei haittaa, mutta häntä itseään tuntuu (!) haittaavan. Minä en voi tehdä enempää hänen auttamiseksi, vain hän itse voi.
Tottakai omista tunteistaan voi kertoa esim. läheisille, parhaimmille ystäville, terapeutille. Mutta vain omista tunteista, syyttämättä niistä toista/toisia. Muistutan myös, että myös uskottomalla on täysin sama oikeus omiin tunteisiinsa kuin petetyllä.
Uskottomuus ei todella ole ihan viimoisen päälle hyvää käytöstä, mutta silti se on vakavasti otettava tosiasia, kumppanin valinta, sitä on "kunnioitettava", vaikkei uskottomuutta hyväksyisi pätkääkään.
En tiedä mitä ihan täsmälleen tarkoitit reagoinnilla asioihin. Sanoit kuitenkin "Eikä kumpikaan voi sanoa että toisen tapa olisi väärä."
Ihmiset reagoivat tosiaan eritavoin, mutta on oikeasti lukuisia tapoja reagoida asioihin väärin ja haitallisesti. Kuten juuri tuo toisen syyttely. Se parisuhteen myrkky ihan joka asiassa.
Vapaasti lainaten:
> Kumppanin uskottomuus on valinta, jota on "kunnioitettava", vaikkei uskottomuutta hyväksyisi pätkääkään>
Ja edelliselle hevosetkin nauraa... Ei todellakaan kunnioitettavaa.
"Jos kumppanisi hakkasi sinut, niin tekoa on kunnioitettava, vaikkei pahoinpitelyä hyväksyisi pätkääkään."
>Tässä pari kuvausta narsistista........Minun mielestäni ne sopivat sinuun, ja aika moneen muuhun täällä >.
Ehkä mielestäsi sopivat minuun, mutta se ei liikauta minua. Sinun luulelmiset eivät kerro kenestäkään muusta kuin sinusta.
Järki käteen totuutta_etsimässä. Eiköhän tuo hakkaaminen olisi vain selkeä tosiasia, jota ei hyväksy eikä pidä hyväksyäkään. Jotkut kyllä ihan vapaaehtoisesti jäävät puolisonsa hakattavaksi. Bad for them. Mutta tässä ei nyt ollut kysymys puolison väkivallasta. Vaan siitä, että puoliso on ilotellut jonkun toisen kanssa, hänellä on ollut hyvää ja hauskaa, jollaista hän on tuntenut kaipaavansa. EIkä mikään ihme, jos kotiolot ovat mitä on... Ainoa paha mitä uskoton on saanut aikaan, on puolison tunteet. Siltä olisi vältytty, jos uskottomuus olisi salattu. Hölmöä jäädä kiinni.
Luin juuri, että hyvän ja huonon parisuhteen erottaa toisistaan yksi ainoa asia. Jos puolisot riittelevät, syyttelevät kilvan toisiaan, ovat ns. vastapuolia, taistelupari, ei suhteella ole mitään toivoa. Se on sairas. Usein uskottomuudesta selviämistä vaikeuttaa suunnattomasti omien rajojen puute. Keskitytään liiaksi toiseen etenkin silloin, kun pitäisi pystyä tekemään itsenäinen päätös suhteen jatkamisesta.
Tuossa edellä puhuttiin haitallisista reagointi tavoista. Jos oma paha olo jatkuu vuosien päästä erosta, ja edelleenkin katkerana syytellään exää, niin tämä on ilmiselvästi oman haitallisen ajattelutavan seuraus. Jotkut ovat ajatustensa ja tunteidensa vankeja, ja näitä juttuja lukiessani vakuutun, että haluavat ollakin. On se varmaan ikävää, jos pitäisi itseään ryhtyä muuttamaan parempaan suuntaan, löytää onni itsestä, ja tasapaino. Unohtaa tuomitseminen ja syyttely.
Minäsain aikoinaan valtavasti paskaa osakseni kertoessani mitä kaikkea sain kokea ihmiseltä jota rakastin yli kaiken. Kertakaikkiaan helvetin läpi kahlattuani tiedän mitä on tuntea tuskaa jonka toisen teot aiheuttivat. Ja joku kehtaa väittää että olisi vain pitänyt hyväksyä kaikki ja ottaa vastuu omista tunteista. Hitsi kuitenkin. Siinä tilanteessa ja varmaan täällä nyt höykytyksen kohteena oleva totuutta_etsimässä ei edes jaksa ajatella että nyt olen fiksu otan vastuun omista tunteistani, en näytä, en kerro, hillitsen itseni kun todellisuudessa ihmiselä menee päiviä että ei tiedä elääkö vai ei. Töihin ei pysty kun ei pääse sängynpohjalta ylös, ruoka ei maistu. Verhot kiinni pimeässä itseään tyhmäksi manaten odottaa että tulisi edes uni että voisi hetkeksi unohotaa. Totta hitossa ottaa vastuun itsestään ja tunteistaan niillä premisselikkä joita hällä/meillä siinä tilanteessa on. MUtta en ota vastuuta hänen teoistaan johtuvista tunteista ja tuskasta koska olen ollut niihin täysin syytön.
khghk...kirjoitti
"Uskottomuus ei todella ole ihan viimoisen päälle hyvää käytöstä, mutta silti se on vakavasti otettava tosiasia, kumppanin valinta, sitä on "kunnioitettava", vaikkei uskottomuutta hyväksyisi pätkääkään"
Et varmaan tiedä mitä on tulla petetyksi ja taloudellisesti hyväksikäytetyksi siinä samassa, kun joudut koko elämäs vastuusen toisen teoista joita et itse ole aiheuttanut.
Se on ollut pakko hyväksyä mutta en todellakaan kunnioita tekoaan pätkääkään.
.
Sory vaan khgkhgjg nyt ei olllut puhe parisuhteessa syyttely vaan pettämisestä johtuva syyttely. Yleensä kun petturi lähtee pettämään niin mitä hän kertoo puolisostaan?....Joo hän syyttää että puoliso sitä ja puoliso tätä. Sehän on täällä tullut esille moneen kertaan kakkosten kertomuksista.eikö hän veinut ottaa vastuuta tunteistaan ennekuin lähti pettämään. miksi ei ottanut vastuuta parisuhteestaan?
Muutoin en ota kantaa sun kirjoitukseen, koska sä et halua ajatella asiaa muuta kuin omalta kannaltasi. Jos sä olet päättänyt, että pettäminen on kauheinta mitä parisuhteessa voi tapahtua, niin se on sun mielipide. Hyväksy kuitenkin, että jonkun muun mielestä pettäminen ei maailmaa kaada. Hänen mielipide ja hänelläkin oikeus omiin tunteisiin ja tuoda ne julki.
Mä vaan sitä meinasin sulle sanoa, ettei ne kaikki pettäjät puolisoaan hauku saadakseen vierasta pesää. Luuletko sä, että vieraalta irtoaa vain jos puolisoaan morkkaa? Mun mielestä se osoittaa, ettei mies kunnioita eikä arvosta ketään naista pätkääkään. Pitää olla vieraalla naisella päässä vikaa, jos tuollaisen sian mukaan lähtee. Voi toki jossain tapauksissa parisuhde olla retuperällä, mutta eihän se pelkästään toisen vika ole. Ja oikeasti niin kokevat tuskin kylillä huutelevat, että mun puoliso on pas..ka ja mulla on oikeus pettää häntä.
Ei pettäjät puolisoitaan hauku, ei miehiä kiinnosta sellainen jauhaminen. Eikö täällä monasti ole kirjoitettu siitä kuinka miehet ei puhu. Miten he sitten toisaalta puhuvatkin...En usko.
Onkohan tuo taas niitä urbaaneja legendoja petetyt puolelta luulee olevansa jokaisen kielellä vaikka todellisuudessa on aivan toinen.
urbaanilegendaa. voi mun päiviä. Kyllä täällä ns kakkoset kertoilee kuinka huonossa liitossa mies poloon ja he kokevat olevansa miehen pelastajia. Olen lukenut eirnlaisia nimityksiä noille exille kuten narsisti, ilkeä, laiska, kylmä,omahyväinen. MIstä kakkoset noita nimityksiä latelee jos mies ei heille puhunut pahaa puolisostaan.
Omassa liitossanikin häärivä kakkonen kertoi expuolisoni mollaneen kuinka huono vaimo olin hälle. Kakkonen kertoi jopa yllättyneensä kun tutustutaan minuun on huomannut että en olekaan niin dorka mitä mies oli minun kertonut olevan. KAikki tuo osottaa selvästi että meis ruikuttaa hakee tukea ja empatiaa syyllistämällä puolisoaan.
Ei sillä että enää välittäisin. Se on ollutta ja mennyttä. Otin vain kantaa keskusteluun toisten petettyjen puolesta jotka näyttävät nyt vuorostaan joutuneen kaikkitietävien kakkosten/ykköstyneiden hampaisiin.
Sivustaheittäneitä: sinulle vastaan, että en ot akantaa vain omasta puolestani vaan jokaisen tässä ketjussa kirjoittavien petetyn puolesta.
/Ei sillä että enää välittäisin. Se on ollutta ja mennyttä./
Jos jokin asia on todella ollutta ja mennyttä se tosiaan on sitä. Sun kirjoitusten määrästä, laadusta ja tunteesta päätellen asioiden jäsentäminen on alkutekijöissä.
Oletko koskaan miettinyt, edes pientä mahdollisuutta antanut, että joku muu onkin oikeammassa ja että kannattaisi mennä elämässä kohti uusia haasteita ja suhteitakin...ottaa muiden kommentit oivalluksina ei aina vain ilkeilyinä.
Antaa itselle mahdollisuus uuteen alkuun.
No hohhohhoijakkaa.. Oikeastaan sinulla ei ole mitään asiaa itsestäsi, eikä elämästäsi. Sen sijaan vetelet hihastasi ulkoisen ystävällisesti ilkeyskorttejasi petetyille, käyttäen psykologista soopaa iskuaseenasi.
Ehkä alistaminen tuottaa mielihyvää sinulle? Siinäkö on koko elämäsi.
Mikähän sinun ongelma on? Onko kannustaminen uuteen alkuun sinusta ilkeilyä?
Toivottavasti löydät sen totuuden ja pääset tuosta järkyttävästä toisia haukkuvasta asenteesta eroon.
Kaikki sanasi ovat niin totta. Luoja yksin tietää mitä kaikkea jouduin kestämään, eikä se ole vähäistä. Sain kokea pohjia hipovaa raukkamaisuutta puolisoltani kakkosen kannustamana, enkä minkäänlaista aikuisuutta tai vastuuntuntoa. En anna itseni hävetä sitä, etten vastannut omista tunteistani viileästi ja aikuismaisesti. Siinä tilanteessa olin valmiiksi jo monin eri tavoin heikoilla ja puolustuskyvytön henkisesti ja fyysisesti. En voi olla ihmettelemättä välillä, ymmärtävätkö he molemmat mitä tekivät minulle. Voisin verrata, tilannettani vaikka avantoon, missä he molemmat olisivat olleet kuin pitämässä päätäni veden alla, kakkosen ollen samalla vääntämässä naamaansa norsunvitulle rumista sanoista, joita hetkittäin sain kiljuttua heille veden pinnan alta. Ja pah.Kaksi epäluotettavaa ihmistä on nyt yhdessä, joten kyyräilköön nyt toisiaan kumpi vetää lyhyemmän korren.
hphap. Se että tulin petetyksi, ei kerro mitään minusta vaan siitä että puolisoni on/oli epäluotettava.
Hyvä että luet parisuhteesta. Sinun on nyt kuitenkin käytettävä se tieto oman parisuhteesi hyväksi. Jos joudut joskus petetyksi, niin tiedät millä tapaa on haitallista reagoida.
Kirjoitin tänne pari päivää sitten minun elämäni tarinan, josta tämä ketju lähti rönsyilemään toisten syyttelyksi. Halusin kertoa tarinani siksi, että se saavuttaisi edes muutaman lukijan, joka harkitsee parhaillaan, kannattaako ryhtyä suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa.
Ymmärrän hyvin, että monesti varatut miehet tuntuvat houkuttelevimmilta ja karismaattisemmilta kuin ne miehet, jotka ovat jääneet yksin. Monesti myös se nelikymppinen eronnut nainen on joutunut itse petetyksi tavalla tai toisella ja kokee siten oikeutetuksi toimia samoin.
Olen tarkkaillut ja analysoinut elämässäni ehkä tavallista enemmän parisuhteita ja ihmisen elämän kehityskaarta. Useimmilla naisilla on jonkinlainen levottomuus neljänkymmenen ikävuoden paikkeilla. Hormonit piiskaavat naista aivan eri tavalla kuin ennen. Nainen on löytänyt silloin viimeistään oman seksuaalisuutensa ja hyväksynyt itsensä naisena. Silloin lähdetään opiskelemaan lisää tai aivan uutta alaa, vaihdetaan työpaikkaa, vaihdetaan miestä tai saadaan se iltatähti. Nainen on voimainsa tunnossa. Viisissäkymmenissä naiset rauhoittuvat ja tyytyvät siihen paikkaan, missä ovat ja juuri silloin alkaa heidän miehensä oirehtimaan.
Hormonit piiskaavat nyt vuorostaan miestä. Oma vaimo ei lähetä enää hedelmällisessä iässä olevan naisen hajusignaaleja, vaikka muuten olisi kuinka nuorekkaan näköinen. Ympärillä pyörii niitä nelikymppisiä innokkaita naisia. Miehen täytyy olla oikeasti vahva, jos pystyy vastustamaan tätä tuoksujen ja tunteiden myrskyä. Siinä on vaikea puntaroida analyyttisesti, mitä kaikkea siitä voi seurata. Kun mies saavuttaa kuudenkympin iän, hän yleensä rauhoittuu ja löytää uuden yhteyden vaimoonsa. Jospa me ihmiset pysähtyisimme miettimään tätä ja pohtisimme valintojamme ja käytöstämme tätä vasten.
Meidän liittomme oli hyvä. Tietenkin siihen liittyi myös vastamäkeä, mutta ne olivat aiemmin vain lujittaneet sitä. Välillä ajattelen katkerana tai ennemminkin surullisena, miksi juuri meille kävi näin. En ole yksin tämän ajatuksen kanssa. Ex-mieheni voivottelee sitä vielä useammin kuin minä. Ensi järkytyksen ja valtavan surun jälkeen olemme keskustelleet ja pohtineet tätä yhdessä lukemattomia tunteja. Olemme yhä toisiimme kiinni kasvaneita. En kuitenkaan halua olla hänen kanssaan enää milloinkaan seksuaalisesti. Se kuoli minusta siinä prosessissa. Minulla on uusi kumppani, joka täyttää tämän puolen loistavasti.
Ex-mieheni kaipaa meidän sujuvaa arkea, iloisia juhlia ja perhe-elämää. Hän kaipaa minusta sitä kuuntelijaa, rauhoittelijaa ja ongelmien jakajaa. Ilmennyt sairaus pelottaa häntä. Lapset eivät soittele hänelle. Eivät ne ennenkään, mutta hän kuuli aina minun kauttani kuulumiset. Nyt hän on vasta havahtunut, kuinka hän oli elämänsä työorientoitunut, niin että lastemme lapsuus livahti ohi. Oma vanheneminen pelottaa, kun on nuori vaimo.
Minä suren sitä, että rinnallani ei ole enää ihmistä, jota lapsieni ilot ja murheet koskettaisivat niin kuin itseäni. Ensimmäinen lapsenlapsi syntyi tänä vuonna. Olisin halunnut kokea sen pelon, huolen ja riemun yhdessä. Haaveilimme aikoinaan yhdessä siitä, kun me vanhana odotamme lapsiamme lastenlapsineen kylään ja järjestämme heille perheen juhlia ja kisailuja. Nyt tämä elämä on kahden eri perheen ja suvun yhteen sovittamista. Nykyinen miehenikin tulee kesällä ukiksi. Hän jännittää oman "prinsessansa" synnytystä mielestäni ihan tolkuttomasti, kun taas minun lapseni odotus ei hetkauttanut paljoakaan. Tässä oikein kulminoituu tämä uusperheen elämä. Vaan ei ole varaa valittaa. Yksi psykiatrituttuni sanoi kerran: "Melkein kaikissa miehissä on naisnäkökulmasta katsottuna 60 % huonoja piirteitä ja 40% hyviä, siksi kannattaa keskittyä niihin hyviin."
Sopuista mieltä ja kunnioitusta toisten liittoja kohtaan.
(Olen sama nimimerkki kuin Ojakellukka, mutta jostain syystä sivusto väittää sen olevan jo käytössä)
Kiitos kirjoituksestasi. Olen pahoillani, että menin mukaan väittelyyn. Havahduin itsekin hieman sitä ihmettelemään..
Aivan samanlaisia ajatuksia ja kuin olen itsekin haikeutta tuntien pohtinut. Et olisi voinut paremmin kertoa elämän jatkumisesta puolison pettämisestä aiheutuneen eron jälkeen. Paljon haikeita ajatuksia ja surua ydinperheen menettämisestä. En olisi koskaan halunnut sellaista itselleni, perheelleni, enkä lähimmilleni.
Näinpä. Petettyjen omaa mielikuvitusta. Ja jos joskus sattuu kuulemaan pettäjän haukkuneen kakkoselleen petettyä, niin sittenhän asia on harvinaisen selvä. Eikun erohakemus vetämään.
Se että tulit petetyksi kertoo, ettet merkinnyt puolisollesi tarpeeksi. Jos se sinusta on epäluotettavuuden merkki, niin mikä ongelma tässä on? Ellei puolisosi halua/halunnut jatkaa suhdettanne, tai tehdä mitään sen hyväksi, että luottamus sinuun olisi parantanut, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero.
Oletko koskaan ollut vuorovaikutus, elämäntaito, itsetunnon kohotus yms kursseilla? Kannattaa kokeilla. Tapaa reagoida voi harjoitella.
"Tapaa reagoida voi harjoitella."
Niin voi, kaikkea voi harjoitella, kaikessa voi petrata, jos ymmärtää ja haluaa. Yleensä narsistit eivät ymmärrä, siksi eivät halua. He ovat ihania, täydellisiä ihmisiä, joiden puoliso tai ex sellainen, toinen nainen ovat ihan kamalia, pahoja. Vain siksi, koska ajattelevat eri lailla. Narsistin rakkaus on aina ehdollista.
Tuskinpa on mitään urbaanilegendaa. Tunnen aikamoisen paljon ihmisiä, mukaan mahtuu uskottomia, joka lähtöön, kakkosiakin, puhumattakaan nyt puolisoista. Kokemukseni on se, että pettäjä on hyvin lähelle sellainen kakkoselleen mikä on puolisolleenkin. Ennen muuta myös kakkonen on itsensälainen. Ei ihan täysillä uskota kaikkea mitä sanotaan. Osataan myös lukea rivien välistä.
Jos sinun miehesi on puhunut kakkoselleen pahaa sinusta, niin se ei tarkoita, että kaikissa sivusuhteissa olisi näin. Uskallan veikata, ettei suurimmassa osassa sivusuhteita puhuta vaimoista/miehistä yhtään mitään. Jos puhutaan, ei ainakaan haukuta. Monia ihmisiä kyllästyttää toisia haukkuvan ja panettelevan ihmisen seura. Ei sellaista voi ottaa tosissaan. Itse asiassa ei kovin moni edes kestä. Kaikista onnettomimman tyypit ehkä kestää. Heitä en tunne yhtäkään.
Jos kakkonen ottaa yhteyttä miehen vaimoon, niin kyseessä on usein miten vallanhalu, kilpailu, dramaattisuus, ei mikään muu. Toisinpäin, mieskakkonen ottaa yhteyttä varatun naisen mieheen tapahtuu varmaan 1/1000000. Miehiä ei järin kiinnosta dramaattisuus, ei kilpailu naisesta eikä vallanhalu tällaisessa suhteessa. Mieskakkonen tietää, että puoliso on ykkönen niin kauan kuin hän on puoliso. Tai ainakin erohakemukseen asti.
narsisti, ilkeä, laiska, kylmä,omahyväinen. MIstä kakkoset noita nimityksiä latelee jos mies ei heille puhunut pahaa puolisostaan.
Omassa liitossanikin häärivä kakkonen kertoi expuolisoni mollaneen kuinka huono vaimo olin hälle. Kakkonen kertoi jopa yllättyneensä kun tutustutaan minuun on huomannut että en olekaan niin dorka mitä mies oli minun kertonut olevan. KAikki tuo osottaa selvästi että meis ruikuttaa hakee tukea ja empatiaa syyllistämällä puolisoaan.
Ei sillä että enää välittäisin. Se on ollutta ja mennyttä. Otin vain kantaa keskusteluun toisten petettyjen puolesta jotka näyttävät nyt vuorostaan joutuneen kaikkitietävien kakkosten/ykköstyneiden hampaisiin.
Sivustaheittäneitä: sinulle vastaan, että en ot akantaa vain omasta puolestani vaan jokaisen tässä ketjussa kirjoittavien petetyn puolesta.
Kommentoi lainaten
Ilmian
Sori tuosta jäi poistamatta osa kirjoituksestasi.
eikakkonen kirjoitti:"Jos kakkonen ottaa yhteyttä miehen vaimoon, niin kyseessä on usein miten vallanhalu, kilpailu, dramaattisuus, ei mikään muu".
Jos olisin itse tuon tänne kirjoittanut niin minut olis siitäkin synkattu. VAikka tosi on että ihan käsi päivää esittäytyi ja kertoi kuinka hällä suhde (ex)mieheni kanssa. Sen jälkeen alko tulla tunnustuksia niin kirjallisesti kuin puhelimitse. Tarjosi apuaan päästäkesni erilleen narisisti miehestäni.
KAikkein hupasinta kun kehoituksestaan hakeuduin keskustelemaan narsistienuhrien tukisivulle niin siellä yhdessä kerroimme tarinaamme uhrina olosta. Erona vain että hänen mielestä minä olen se narsisti. Hän jopa kertoi minuna (siis esittäytyi minuksi) tehden tunnustuksia asioista joista olimme olleet käräjillä ja he olivat hävinneet..Tuo tunnustus on tallennetettu poliisin arkistoon. Koska kiusan teko ei loppunut siihen vaan jatkui.ja jatkuu edelleen kylläkin pienemmässä muodossa. Liekö uusi laki hillinnyt vähän.
Oliko tuo kakkonen vieressä kannustamassa vai onko kyse "musta tuntuu" jutusta?
Järkyttävä kirjoitus sinulta. Tuomiota petetylle.
Onko tämä toinen samanlainen aloitus? Voi plääh..
Huomenta vaan kaikille. Luin tämän ketjun kirjoitukset läpi. khgkhgjg, sinun mielipiteet ja kirjoitustyyli kertovat että olet tasapainoinen, sinut itsesi kanssa, varustettu maalaisjärjellä ja hyvällä itsetunnolla. Sinulla näyttää myös olevan sisua keskustella noiden kahden "tuulimyllyn" kanssa, (totuuutta_etsimässä ja eräsex).
Heidän kirjoituksensa muissakin ketjuissa ovat yhtä pysäyttäviä. Ja saavat kyllä miettimään miksi he eivät käänny ammattilaisten puoleen. Tuo määrä vihaa ja katkeruutta on vaaraksi heille itselleen.
Ja siinä toinen keittiöpsykka, huhhah hei ja heiniä paali, hauki on kala jne...
Kunhan tuota nimim khgkhgjg petetään niin puolusta sitä- en huomannut että olisi petetty taitaa olla kakkosesta muuttunut ykkönen, vaimojen tuntija.
Yleensäkin täällä kakkoset kertovat miehen puhuneen liitostaan sitä ja tätä.
Minoon vanhapiika siks en mittään tiiä.
Miten jos onkin petettyjä jotka ovat pettämisestä toipuneet ja eheytyneet. Eivät ole jääneet katkeruuteen asumaan kakkaliemeen kellumaan. Ota huomioon sekin on mahdollista vaikka sinulle sitä valaistusta ole vielä tullut.
Me kaikki jotka olemme pettämisestä toipuneet ja myös halunneet toipua, emme asu siellä kakkaliemessä ja nautiskele surkeudesta, me kaikki olemme kyllä käyneet läpi ne tunteet joita täälläkin kuvataan mutta me emme ole jääneet siihen tunteeseen.
Ei todellakaan ole. Muussa tapauksessa hän kirjoittaisi omakohtaisesti ja vakuuttavasti, niin että olisin iloinen hänen puolestaan ja kannustaisin häntä.
Tasapainoinen? Petettyjä alistamalla ja syyllistämällä?
Sinut itsesi kanssa? Missä kohdin? Keskittyy vain muihin.
Varustettu maalaisjärjellä? Lähinnä omiin tarkoituksiin käytettyä psykologiaa.
Hyvällä itsetunnolla? Ai millä. Kaikki siihen viittaava puuttuu.
Samaa mieltä.
totuutta_etsimässä on täysin hukassa itseltään. Vihaa, syyttelyä, katkeruutta. Miten paljon yhteen ihmiseen mahtuu? Varmaan tuollaisesta jo kroppakin kärsii.
Niin tämä oli kommentti sinulle kiitos_khgkhgjg
En kerro omakohtaisesti juuri mitään, sillä siinä internet täyttyisi melko nopeasti eikä ole aikaakaan. Ei olisi tähänkään aikaa ilman nykyaikaista tekniikkaa, ja vikkeliä sormia.
Minulle on elämäni aikana sattunut ja tapahtunut, todella paljon, kaikenlaista ihmeellistä.. Samoin ystävilleni, tuttavilleni, sukulaisilleni. Puhumattakaan nyt isovanhemmilleni, jotka elämänsä aikana olivat mukana kahdessa sodassa, matkustivat Suomi-Venäjä väliä alvariinsa, ja siinä sivussa kasvattivat 10 lasta. Kolme heistä kuoli. Siinäpä extremeä 1900-luvun alusta. Se muisteluista.
Kirjoittelen tätä kokemusteni pohjalta. En tosiaankaan alista, en syyllistä. Miksi sellaista kuvittelet ? Miksi ihmeessä haluaisin sinua syyllistää ja alistaa täällä netissä? En tee sitä koskaan muulloinkaan, ei tosiaan ole minkäännäköistä tarvetta. Ainoa mitä toivoisin, olisi saada sinut ymmärtämään, ettet löydä totuutta mistään muualta kuin itsestäsi. Sinun itse tehtävä löytö itsestäsi, koettava oivallus. Eikä se tapahdu syyttämällä exää, vaan juuri tuo syyttely vie sinut aina kauemmaksi totuudestasi. Olet jumissa. Jos käyttäisit sen saman energian, joka sinulta on kulunut ex-puolison ( hänen nyxän?) syyttelyyn, itsesi etsimiseen, asiasi varmasti alkaisivat olla jo kunnossa.
Minua on petetty, olen pettänyt ex-liitossani, kakkonen en ole ollut, mutta monet ystävät/tuttavat ovat sitäkin. Heistä ja meistä jokainen on sitä mieltä, että ongelmat ovat ratkottavaksi, vastoinkäymiset voi kääntää jopa onnistumisiksi. Koville se tietenkin ottaa, mutta elämän saa todentotta kulkemaan hyvin, ja ihmissuhteet onnistuvat. Itseäni on auttanut suunnattomasti tiukka rokkenroll -asenne. Tämä on peräisin ihan lapsuudesta: jos kaatuu, sitä parempi mitä nopeammin nousee ylös, ja sanoo "oho". Sitten taas "rokkaamaan".
Mottoni on: "jokainen päivä maan pinnalla on hyvä päivä" tai toisin muotoiltuna "my favourite day is everyday".Nyt täytyy mennä..
Olet varmaan itsekin huomannut ajattelevasi melko negatiivisesti? Olet katkera. Miten pääsisit siitä eroon, mikä auttaisi?
Ei negatiivista vaan erilaisia mielipiteitä. Toisista pettäminen on kevyenlaista pikkupahaa, toiset suhtautuvat valheisiin ja itsensä pettämiseen/petoksen erittäin vakavasti -heille se voi olla avioeron paikka, lapsiperheessäkin.
Käsi sydämelle. Meitä on erilaisia joo-o. Mutta aikuinen ihminen ottaa silti vastuun omasta elämästään ja tunteistaan. Eikä syyttele toisia.
"tuulimyllyn" kanssa, (totuuutta_etsimässä ja eräsex)."
Vähän kyllä vaikuttaa yksipuoliselta tuo "keskustelu". Nämä nimimerkit eivät ymmärrä olevansa avun tarpeessa.
Kukaan tervejärkinen, oman arvonsa tunteva ei pysty vakuuttamaan sinua, vaikka kirjoittaisi kuinka omakohtaisesti. Elämäänsä tyytyväinen, ihmissuhteissaan onnistunut on sinulle kauhistus. Viha on sinun elämäntapasi, ja haluat levittää sitä. Toisille, normaaleille ihmiselle taas kauhistus on elää vihassa.
Tuo on kyllä totta. Viha on joillekin elämäntapa, josta halutaan pitää kiinni vaikka hampaat irvessä.
Yhtälailla voisi sanoa että jokainen nimimerkki täällä jolta näyttää puuttuvan kyky empatiaan ovat suuresti avun tarpeessa.
Se että osotaan ymmärtäväni kohtalotovereitani ei tee minusta "tuulimyllyä jonka olisi avuntarpeessa.
khgkhgjg kirjoittaa kokeneensa vaikka mitä jonka kertomiseen ei riitä aika....hän tuo esille isovanhempiensa kokemuksia. On siinä täysin oikeassa että menneisyys ja menneet sukupolvet muovaavat meidät ihmisenä.
Olen tuossa samoilla jäljillä kanssani. Geeniperimä ja lapsena koetut asiat vaikuttavat kaikkeen.
Voisin kirjoittaa kirjan elämässäni tapahtuneista asioista tänne mutta sekään ei sasi teidän toisten ajatusta minusta muuttumaan olette jo aikaa sitten tuominneet minut katkerakasi vihaa täynnä olevaksi petetykis jätetyksi.
Joku oli hakenut vanhan ketjun( lukekaapa) jossa kysyttiin että voiko toivottaa onnea ykköstyneelle johon olin vastannut että voin. KOska tunnen hänet niin en ole enää katkera vaan jos exäni on kanssaan onnellinen niin se hyvä ja olen onnellinen puolestaan. Niin eiköhän sekin tuomittu katkeruudeksi.
Häh siis aivan sama mitä sanon koska käytän samaa nimimerkkiä niin vasta kommentiti ovat samat.
Ojakellukka1 luin kertomuksesi uudestaan ymmärtääkseni sen. Olen monessa asiassa kanssasi samaa mieltä ja olen ottanut kantaa aikasemminkin eheytymisestä, siitä miten päästään eteenpäin. Minulla on myös elämä mallillaan tällähetkellä. Ei puutu mitään. Otin vain kantaa totuutta_etsimässä kertomukseen koska näen hänen kertomuksessaan itseni vielä parivuotta sitten. Olen elänyt tuon kaiken mutta mennyt eteenpäin.
Jokainen pääsee eteenpäin ajallaan ja niillä kyvyillä voisko sano geeniperimällä joka meillä on.
Tämä palsta koskee uskottomuutt ja tämän ketjun aihe "Perheellinen ukkomieskö koukuttaa" Jos täällä ei saisi kertoa kokemuksista ja petetyksi/hyväksikäytetyksi tulemisen tunteista niin missä sitten?
Anteekis nyt vain, mutta sinun kommenttisi totuutta_etsimässä kohtaan ovat erittäin ilkeät ja alentavat. Uskottomuutta koskevissa keskusteluissa pitäisi pystyä kannustaan eteenpäin. Ilkeilyllä, mitätöinnillä ja syyttelyllä ei kukaan pääse eteenpäin. Sinä ja toisetkaan jotka kommentoivat yhtä ilkeästi ette ymmärräkään kuinka lyötte sanoillanne ihmistä joka hakee vain tukea ja lohuta suruunsa.
TOtta, mutta joillakin siihen kuluu aikaa.(itselläni kului useampi vuosi) Jos olet itse kokenut saman niin osaat varmaan kannustaa nousemaan kakkaliemestä etkä työnnä toisen päätä vielä alemmas. Kannustetaan yhdessä.
Eräsex, luin tuon vanhan ketjun. Anteeksi mutta kuinka kauan sinun erostasi on? Kirjoitat että vuosia mutta kiihkeytesi antaa toisen kuvan. Elämässäsi kaikki nyt hyvin, onnellinen parisuhde?
Palasin lukemaan vielä tuon vanhan ketjun ja onkohan niin, että tuollaiset onnentoivotukset koetaan hieman tekopyhiksi ja hurskasteluksi? Hurskasteluksi jos ne osoitetaan ihmiselle tai ihmisille joiden kanssa on ollut ristiriitatilanteessa.
Tuli muutenkin ristiriitainen olo, kirjoitat kuinka vaikeaa on ollut ja kuinka kauan meni toipumiseen mutta kuitenkin sinulla on voimia kirjoittaa asioista täällä, kuinka kauan olet jaksanut? Ja olet jaksanut vaikka sinut on sinun sanojesi mukaan tuomittu katkeraksi ja ties miksi...siitä tuli ristiriitainen olo, olet voimakas ja sinnikäs ainakin täällä keskuisteluissa. Moni olisi varmasti jättänyt kirjoittamisen ja hakenut keskusteluseuraa muualta.
Niin, en voi vastata toisten puolesta mutta olen toivomuksineni vilpitön. Se että pystyy toivottamaan hyvää ihmisille joiden kans ollut ristiriitatilanne osoittaa vain että se asia on kohdaltani loppuunkäsitelty.
Empatian osottaminen täällä samojen asioiden kans painiville ei mielestäni todista että roikkuisin tai olisin katkera tai muuten avun tarpeessa oleva.
Täällä annetaan hyvin harvoin tukea toisille, keskustelut muuttuu erittäin useasti negatiiviseksi kritiikiksi, mitätöinniksi jopa nimittelyksi jota en uskoa että on keskustelujen tarkoitus. OLen sinnikäs keskustelija/argumentoija, olet oikeassa, mutta se on työtäni. tyhöni kuuluu argumentointi, nähdä asiat monelta kantilta. Omat kokemukset ovat avanneet monessa suhteessa näkemyksiäni koskien toisia ihmisiä tehdessäni leipätyötänikin.
mene ja tiedä hyvä pointti, täytyy olla erittäin voimakastahtoinen ja sisukas joka viitsii kirjoittaa tänne vaikka tuntee saavansa kovastikin vastustusta
ja sellainen henkilö ei varmasti myöskään muuallakaan tarvitse jäädä alakynteen
eli ymmärrän mitä tarkoitat ristiriidalla
Kaikille, kuten ei minullekaan, "kannustaminen eteenpäin" tarkoita samaa kuin eksän, kakkosen tai yleensä muiden syyttely.
Tuossa joidenkin kirjoituksissa ei tosiaan ole ilkeilty, mitätöity ja syytelty sinun kirjoituksia, ei totuutta_etsimässä kirjoituksia, vai nimenomaan sitä, että te, etenkin totuutta_etsimässä aivan selkeästi, yksityiskohtaisesti syytätte kakkosta ja eksää omista tunteistanne. Huom! En nyt SYYTÄ teitä tästä, kunhan totean tosiasian, jossa toimitte väärin. Kun toimitte väärin, siitä seuraa väkisinkin paljon lisää väärää, sillä kukapa haluaisi joutua syytetyn/tuomitun penkille parisuhteessa eikä sen jälkeenkään? Syyttelyyn vastataan syyttelyllä, ja taas toisinpäin, aina vaan, ellei jommallakummalla ole järkeä lopettaa tuollaista lapsellista vääntöä. On selvää, ettei pari kolme vuotiaan lapsen narsisimi ole vielä niin kehittynyt, että hän inttäessään ja kinatessaan leluista tms. tämän ymmärtäisi, mutta voisi kyllä odottaa jokaisen aikuisen ihmisen ymmärtävän tämän.
Tuo on myös kummallista, kun syytetään empatiakyvyn puutteesta, jos ihmiset osaavat hoitaa asiansa ja ihmissuhteensa ilman valtavia riitoja, ja vääntöjä.
Petetyt osaavat selvittää välinsä pettäneen puolison kanssa, usein jatkavatkin yhteiseloa. Samoin petetyt eivät käy syyttelemään ja pillastu kakkosesta. Oli kakkonen sitten mies tai nainen. Samoin erittäin monet uskottomat tietävät aiheuttaneensa tuskaa puolisolleen. Riippuu kyllä tilanteesta erittäin paljon. Joskus petettyä puolisoa ei edes jaksa kiinnostaa, käykö kumppani vieraissa vai ei. Jos ero tulee, se tulee hyvin usein molempien yhteisymmärryksessä. Tai vaikka ei tulisikaan, niin eron jälkeen ei myöskään käydä riehumaan, vaan eletään sovussa. Välillä laihassa, mutta sekin on parempi kuin pienikin riita. Eikä hetkellinen riitakaan, jossa päästään sopuun ole paha. Sen sijaan pahan puhuminen entisestä puolisosta on aina.
Joskus käy vieläpä niin iloisesti, että vanhat puolisot sekä molempien uudet puolisot ovat ystäviä keskenään.
Kun ihmiset, pari, ekspari hoitaa yhteiselonsa tai eronsa suuremmitta mutkitta, SE osoittaa empatiakykyä.
Samaa mieltä. Molemmat vastauksesi ovat juuri niinkuin minäkin ajattelen.
Kuitenkin, ei helmiä ....
montanimimerkkiä, olet oikeassa. Jokainen toimii tahtonsa mukaan, kun epäillään tai käry käy. Jos pettäjä käyttäytyy kunnioituksella ja arvostaen petettyä kohtaan, aina, riita vältetään ja voi jopa liitto jatkua. Jos pettäjä kieltää ja vähättelee petettyä, kun tämä alkaa epäillä, sillä pelillä hän avaa sitten jatkot .voi olla mahdoton pitää puoliaan ilman riitaa, näitä tyyppejä vastaan.
Meillä, ex-pettäjä valehteli poskettomasti vasta kun aloin epäiilin. Poskettoman paljon, kaikessa, alkoi sataa niskaani potaskaa, kun oikea käry kävi. Voin kertoa, että yritin, mutta välien selvittely ei onnistunut. Riita tuli ja ero tuli.
Olisi myös halunnut hyvää ystävyyttä kanssani eron jälkeen. No thank you.
Vain lapsi saa puhua muille pelkkää p**a, mutta muilla ei ole oikeutta suuttua. Joskus voi saada samalla mitalla p*aa takaisinpäin, kun valehtelee aikuisille.
Justiinsa noin, mutta lisäksi myös petetyn täytyy osoittaa kunnioitusta pettäjää kohtaan. Muuten liitosta tulee samanlaista piinaa.
Olen kyllä huomannut, että ihmisillä on liitosta ja parisuhteista varsin erilaiset, ettenkö sanoisi erikoisetkin käsityksensä. Joillekin liitto on taistelukenttä vielä eron jälkeenkin. Suurin osa tekee kaikki virheet mitä ihmissuhteissa ylipäänsä voi tehdä. Ennen kaikkea pitäisi osata riidellä oikein.
Ihmiset kuule valehtelevat. Näin se on. Jos on hyvät tuntosarvet, niin tietää kyllä varsin hyvin, milloin joku syöttää pajunköyttä. Mutta siinä se onkin. Miten toimit, kun huomaat jonkun puhuvan löpöjä? Eipä kamalasti edistä asiaa, jos heti suinpäin lähtee syyttelemään, tai töksäyttää "nyt valehtelet".
Kerropa näetkö asioita yhdenkään pettäjän kantilta? Oletko keskustellut yhdenkään puolisoaan pettäneen ystäväsi kanssa?
Pakko kommentoida tuohonkin:
"Geeniperimä ja lapsena koetut asiat vaikuttavat kaikkeen. "
Totta. Esim. geeniperimä vaikuttaa ihmisen onnellisuuteen 50%, ihminen itse 40% ja ympäristö 10%. Tosin aikuisena tuo ympäristön vaikutus ei ole noin suuri. Siihenkin voi itse vaikuttaa aika paljon.
Hei eräsex, kiitos ymmärtämisestäsi. Ymmärrän huolesi puolestani. Onneksi olen jo paljon vahvempi. Olen kasvanut pitkän matkaa.
Harmittaa, että joku tätä palstaa lukeva ei pysty ymmärtämään, että osa ihmisistä toimii toisten selän takana vehdatessaan paljon halpamaisemmin ja raukkamaisemmin kuin toiset. Eivät pettämiset ole samanlaisia, kuten esim. ryöstötkään. Joskus viedään vain omaisuus, mutta toisissa tapauksissa uhri hakataan samalla henkihieveriin ja jätetään ojan pohjalle heitteille. Mutta tuskin tämäkään vertaus avaa silmiä näkemään.
Jos joku tietää tehneensä sellaisia asioita jotka täällä olen tuonnut esiin ja ottaa ne omakohtaisesti haukkuina, niin en kyllä pysty kiittelemäänkään. Hänen on tehtävä sovinto omien tekojensa kanssa.
Kyllä olen. Se mitä minulle tehtiin, oli heidän mielestään väärin. Minulle sanottiin, ettei kenenkään elämää saa varastaa ja että minulle kävi kuten pahimmissa tapauksissa voi käydä. Se kertoo paljon, eikö vain? Monet ystävistäni olivat perheystäviä, joten menetin heidät pitkälti. Myös he olivat/ovat yhä surullisia asiasta, joka ei tule koskaan palaamaan entisellem.
Ei kuule riitä, että ymmärtää vain "kohtalotovereitaan". Sehän nyt ei ole taito eikä mikään, ei myöskään avarra omaa näkemystä. Siksi täytyy ymmärtää, erityisesti ymmärtää niitäkin, jotka ovat juuri sieltä vastakkaisesta näkökulmasta kuin itse ja kohtalotoverit.
Kuule kyllä näen, Ei ole varmaan yhtäkään minun tilallani olevaa joka olisi nähnyt asioita paremmin petturin kannalta kuin minä. Sain siitä paljon huomautuksia ystäviltä ja sukulaisiltani joiden mukaan näin ja ymmärsin aivan liikaa. Liikaa toisen kantilta näkevä kieltää oman itsensä ja omat tunteensa halutessaan ymmärtää toista, ja siihen minä syyllistyin varmaan enämpi kuin kukaan. Oli mennä loppukin terveys ja omaisuus.
Varmaan jokainen petetty joka haluaa uskoa petturia puolustaa tätä, näkee asiat niinkuin petturi haluaa hänen näkevän. Se on näissä keskusteluissa nähty. Niin moneen krtaan on petturipuolisoa puolustavia, anteeksiantavia ja ymmärtäviä vaimoja täällä mollattu.
Hei totuutta-etsimässä, Kiva että olet päässyt jo pitkän matkaa. Kuinka kauan erostasi on? Minulla lopullisesta erosta 8v. Olen jo viis vuotta seukannut aivan mahtavan ihmisen kanssa. Alku oli meilläkin vaikea kosa ex ja ykköstynyt kakkonen tekiviät kaikkensa tuhotakseen tämänkin. Jouduttiin hakeen apua poliisilta että saatas rauha. Ilkeitä juttuja kyllä kuulen vieläkin mutta emme niistä enää välitä. Ajatus on vain että tyhjät tynnytrit kumisee.
Kokemukseni exästä ovat kuitenkin saaneet minut varovaiseksi, emme ole tämän uuden kans muuttaneet yhteen eikä varmaan koskaan muutetakaan. Haluan pitää oman "vapauteni" ja rauhan.
Vaikean ja tuskallisen eron kokeneena olen vielä tänäkin talven aja keväällä huomannut uusia asioita itsessäni joita en aikasemmin ole kokenut. Esim olen alkanut olemaan kiitollinen jokaisesta päivästä, olen useasti sanonut ystävilleni kuinka onnellinen olen siitä mitä minulla nyt on. Vasta nyt tunnen että elämä voitti. Eron aikana romahti terveytenikin josta olen pikkuhiljaa palautunut, vaikka autoimmuunisairautta sairastavana tiedän että tervettä päivää ei ole. On vain parempia ja huonompia päiviä, Nykyisin osaa nauttia jokaisesta.
Niin juuri eli jos haluaa jakaa omia mielipiteitään julkisesti ja kehua vielä itseään niiden perään olisi syytä miettiä osaako ottaa huomioon omastaan poikkeavaa ajattelua.
Kehitystä voi tapahtua jos siihen antaa itselleen mahdollisuuden.
Osahan täällä kirjoittelee kuin teinit kirjeitään toisilleen joissa nuoleskellaan niitä samoja asioita joita itse pitää tärkeinä ja saadaan sitten siinä sivussa kehua itseään.
Aivan kertakaikkisen narsistista.
Aivan kertakaikkisen tyhmä mielipide ja tiedän kehen kohdistuukin, se ei kylläkään mikään uutinen enää. Ensin haukutaan että kun ei ymmärrä ja kun kertoo ymmärtävänsä ja näkevänsä omat vikansa ja väärän ajattelumallin niin asia josta koko keskustelun ajan kykenemättömäksi morkattu kertoo kyllä ymmärtävänsä niin se onkin sitten itsekehua. Voi hyvä tavaton.Päättäisitte jo mihin muuhun kuin toisten kirjoittajien mollaamiseen itse kykenette. Täällä on unohtunut kektjun aihekin kokonaan kun niin ahkeraan yritätte vähätellä, nimitellä, mitätöidä kahta kesksutelijaa joilla omakohtaisia kokemuksia ketjua käsittelevästä aiheesta.
Ainako pitää yrittää osoittaa että joku (tietty) olisi väärässä.
Alkaisitte kokonaan uuden ketjun jonka aiheeksi laittaisitte Eräsex;n sekä totuutta_etsimässä mitätöinnin ja halventamisen
Sorry nyt meni ohi jakauksen.
Nyt sinä kyllä itse arvostelet toisen mielipidettä tyhmäksi.
Uskomatonta keskustelua vai onko tämä todella kesksutelua.
hah, niimpä juuri...... ei yllätä
Voihan kissanhäntä tuota syyttelyä, ei puutu kuin syytös kuinka totuutta_etsimässä ja eräsexällä on sama ykköstynyt kakkonen vai oliko se nyt nyxä joka heitä täällä haukkuu.
Muitahan täällä ei yksinkertaisesti voi edes olla.
tee aiheesta uusi aloitus ja jätä tämä ketju omaan arvoonsa. Pääsette asiaan.
Miksi sinä et tee kun haluat ehdottamasti haastaa riitaa? Mistä se nyt kenkä puristaa? Onko alkoa ilmassa ;)
Haastaa riitaa, kyllä ne on toiset jotka haastaa riitaa. Teille ei kelpaa mikään. Tiettyjen nimimerkkien kirjoitukset ovat joillekin kuin punainen vaate härälle. Liekö livenä tuntevia ja tunnistaneet uhrinsa täällä. Kehoitin vain tekeen uuden aloituksen jossa haukkuisivat ja mpolaisivat sielunsa kyllyydestä jotta ne jotka tahtovat keskustella aiheesta saisivat tehdä sen. Sillä nämä nikit joita täällä mollataan olantakaa eivät kumpikaan ole syyllistyneet siihen josta esim lalajapapa ja sinäkin nyt syytit ja jopa juopoksi.
Löysin suomi poppia sekä suomi iskelmää joissa lauletaan kuinka toinen on SYYLLINEN; OOT TUNTEISIINI SYYLLINEN. RAKASTUIN :::::
SYYLLINEN VASTA EILEN SUT NÄIN JA OLEN SINUSTA SEKAISIN OLET SIIHEN SYYLLINEN.
Niin Tunteisiini syyllinen on ihminen johon rakastuin.
Samoin on ihminen joka pettää syyllinen tunteisiini joita tekonsa aiheuttaa.
Tietenkin jos petetyn pitää hallita tunteensa eikä syyllistää niin ei myöskään rakstuneen saisi näyttää tunteitaan ihmiselle joka on syyllinen rakastumisen tunteeseen.
Joka asialla on kaksi puolta positiivinen ja kielteinen. Eikä niitä pidä kieltää. Se on samakuin kieltäsi rakastunutta osoittamasta tunteitaan rakkutensa kohteelle.
Ei noin, edelleenkään! Tunteet syntyvät ihmisen OMISTA ajatuksista. Syyttely on täysin tarpeetonta.
Tunteista voi sensijaan KERTOA toisille ihmiselle: "Tunnen suurta rakkaudenpaloa sinua kohtaan" tai "Minusta tuntuu pahalta, kun sanoit noin..."
Jokaisella asialla on paljon erilaisia puolia. Siksi olen yrittänyt (turhaa) kertoa tässä ketjussa, että uskottomuus on juuri niin paha asia kuin siitä itse ajattelee. Löysin netistä kivan listaukset asioista, jotka vaikuttavat ajatteluumme:
◾Temperamenttisi
◾Verensokerisi taso
◾Miten väsynyt olet
◾Käyttämäsi päihteet
◾Se mitä olet syönyt ja juonut, sen hetkinen kylläisyytesi
◾Terveydentilasi sekä mahdolliset kiputilat
◾Välittäjäainetasapainosi
◾Fyysinen rasitustilasi
◾Hormonitasapainosi ja sen muutokset
◾Vitamiini- ja hivenainetasapainosi
◾Oletko juuri pelästynyt tai säikähtänyt
◾Miten paljon olet käyttänyt itsekuriasi edeltävien tuntien aikana
◾Mitä juuri hetkeä aikaisemmin on tapahtunut
◾Mikä tunnetilasi oli hetkeä aikaisemmin
◾Millaisia sanoja olet juuri lukenut tai kuullut
◾Millaista musiikkia olet juuri kuullut
◾Mitä olet aiemmin ajatellut ja tuntenut vastaavassa tilanteessa
◾Mitä uskot maailmasta
◾Miten tuttu tilanne on
◾Miten olet selittänyt edellisen tilanteen itsellesi
◾Miten selkeästi näet että tunnet vain oman ajattelusi
◾Miten lähellä olet muita ihmisiä
Hei eräsex. Ei omasta erostani ole yhtä pitkään, mutta tapahtumien ketjun alkamisesta on lähes viisi vuotta. Kolme vuotta kestänyt terapiani loppui juuri. Minulla on kuitenkin vielä paljon asioissa tekemistä, joita terveyten takia jäi hoitamatta.
Sinusta huomaa että olet jättänyt entisen ja elät tasapainossa kokemustesi kanssa. On toiveikasta kuulla, että elämäsi on muuttunut sellaiseksi, joksi toivon omanikin muuttuvan. Tuntuu surulliselta nähdä, miten monta vuotta elämästäni nämä murheet vieneet. On ollut myös lannistavaa etten ole kyennyt saamaan vertaistukea mistään, mutta onnekkkaasti edes täältä - mikä tosi kömpelösti sanottua, mutta toivottavasti ymmärrät.
Minulla on tapahtumassa mukavia asioita nyt keväällä. Kun on käynyt asiat läpi jotka minäkin, niin pelkoa ei saa helposti karistettua pois. Yritän luottaa tulevaisuuteen, mutta välillä se on todella vaikeaa. Ehkä ajan kanssa, kerranpa sinäkin :)
Hei totuutta_etsimässä. Ei kannata välittää täällä tulleista negatiivisista kommenteista. VAikka nimittelyt sattuukin, mutta luulen, että olemme juurikin kokemuksiemme kautta voimakkaampia kestämään ilkeät nettikommentitikin.
Eheytyminen on pitkä prosessi.
Omassa eheytymisessäni on ollut valtava tuki ystäviltä ja se että olen sairaudestani huolimatta tai juuri sen vuoksi liikunnallinen, Aloin eron jälkeen uudestaan harrastukset joihin en miehen mustasukkaisten epäilyjen vuoksi osallistunut. Aloin kulkeen salilla, tanssikursseissa, lenkkeilen. (tällä hetkellä taas kaikki vähän huonossa kantimissa huonontuneen kuntoni vuoksi toivon kuitenkin parempaa.)
Alussa luin paljon kirjallisuutta joka koski pettämistä, avioeroa, narsismia. Se siksi koska silloinen kakkonen (nyk ykköstynyt) väitti miestäni narsistiksi, jota itse en koko avioliittomme aikana ollut ajatellut, en ollut edes kuullu sanaa narsisti koskaan. Mielestäni hän ei ollu narsisti mutta menin kuitenkin uhrien tukiryhmäänkin täällä netissä keskustelemaan. MUtta kuten jo tuolla kerroin se oli virhe.
Kävin myös terapiassa muutamia kertoja. Aina kun luulin olevani voitolla tuli ex rukoilemaan anteeksi ja mitäpä minä muuta kuin sorruin uudestaan ja uudestaan. Syytin itseni aiheuttaneen naksahduksen hänen päässään kuten hän sanoi.
Se oli siis sitä kaksi askelta eteenpäin ja yksi takasin. Joskus jopa monta taksinpäin mutta aina kuitenkin jonkinverran eteenpäin.
Nykyisen kaverini kans uimme, kalastelemme, OSallistumme kilpailuihin, Matkustelemme.Tämä suhde on lämmin, koimme silloin alussa niin paljon pahaa exältä ja nyxältä että nykyisin tulevat ilkeät jutut jätämme täysin omaan arvoonsa. Meitä on nyt kaksi ja saamme toisiltamme voimaa.
Joku tuolla pilkkasi sitäkin että ex varjostiasi nykyistäkin. No suon sen anteeksi koska kirjoittaja ei todellakaan tiedä mihin exnyxä pari syyllistyivät tavattuani tämän miehen.
Ajatukseni "vapaana" olosta on oma suhtautumiseni elämään tällä hetkellä. Olen jo sen ikäinen kuitenkin että en kokoaikaa kaipaa kumppania vierelle. KAipaan rauhaa ja ystävienikin seuraa ja kokemukseni mukaan haluaa miehet aina rajoittaa ystävyyssuhteita, Haluan vapaasti tavata ystäviä, pälpättää puhelimessa ilman että kukaan vilkuilee ja naputttaa kelloa. Sitten kun olen kanssaan , olen kanssaan enkä osallistu muuhun. kuin vain siihen mitä yhdessä tehdään.
Toivon sinulle hyvää ja sinä kehityt tulet voimakkaammaksi kuin koskaan,(olen itse sen kokenut) Älä anna ilkeiden ihmisten lannistaa. Jos sinusta tuntuu että haluat keskustella toisaalla niin NUT :in tukiryhmä on oivallinen paikka siellä ei hyökätä ketään vastaan vaan todella kannustetaan toisia.Sieltä saa myös paljon tietoa narsismista ja muutenkin vaikeista ihmisistä. Voin laittaa sinulle linkin hetken kuluttua.
Minä poistun tästä keskustelusta nyt.
totuutta_etsimässä
http://www.narsistienuhrientuki.fi/
terveisin kohtalotoveri
Kiitos linkistä ja tuesta! :)
Keskustelu valahti
1) "pitää itse tajuta, jos toinen valehtelee päin naamaa"
(=aikuinen saisi päästellä potaskaa kuinka kehtaa, vastuu on yksin kuulijalla)
2) "pettäjää pitää ymmärtää"
(petetyn olisi oltava suvaitsevainen, että pettäminen oli ymmärrettävä juttu. Yleensä ei aivan näin suvaitsevaisia olla)
3) "pettäjää pitää kunnioittaa"
Jokaista pitää kunnioittaa. Se on helppoa, jos pettäjä toimii kunniallisella tavalla. Mutta jos pettäjä jatkaisi valehtelua ja selittelisi, parasta kunnioitusta on se, että poistuu paikalta. On jo epäkunnioittavaa jättää tyhjän höpöttelijälle kuvitelma, että höpönlöpö olisi vakavaa keskustelua.
Puoliso ei ole ammattiterapeutti, hän voi jopa suuttua, jos häntä petettiin. Terapeutti osaa ymmärtää ja kunnioittaa potilasta, joka selittelee tekojaan ja vaikuttimiaan. Terapeutti ei poistu paikalta, ennen kuin aika päättyy.
"Jokaista pitää kunnioittaa. Se on helppoa, jos pettäjä toimii kunniallisella tavalla"
Niinpä, eikä vain pettäjä, vaan petetty ja muutkin ihmiset.
Eräsex:lle vastaus tuolta ylhäältä tähän "Et varmaan tiedä mitä on tulla petetyksi ja taloudellisesti hyväksikäytetyksi siinä samassa, kun joudut koko elämäs vastuusen toisen teoista joita et itse ole aiheuttanut."
Tiedän molemmista, ne on koettu. Paitsi että tulin hyväksikäytetyksi taloudellisesti ja muutenkin koko liiton aikana. Turha kuitenkaan exää siitä on syyttää. Mitä en tajunnut lähteä aiemmin.
Minä koin kaiken kun olin sairas. Pilkat vielä päälle sairauden vuoksi. Rikolliseksi haukkumiset,Ystävien manipulointi minua vastaan. Työpaikallani käynnit kertomassa kuinka huono olen. Enkä edes voinut niihin vaikuttaa lähtemällä tai pois ajamalla koska siitä ei ollut hyötyä. Se jatkuu ja jatkuu yhä vaan. Sitä ette ymmärrä kun ette ole sitä itse kokeneet.
Exälläsi on paha persoonallisuushäiriö, hän vainoaa sinua. Se on ikävää. Varmasti kyllä työpaikallasikin ymmärretään, ettei exälläsi ole päässään mikään kotona.
Hae lähestymiskieltoa. Ellei mikään muu auta, muuta pois. Itse en tuollaista sietäisi.
Luin tämän ketjun läpi. Olen itse joutunut petetyksi ja päädyimme sen vuoksi eroon. En ole aiemmin harrastanut nettikirjoittelua, mutta nyt tässä murheessani olisin halunnut jakaa sen toisten saman kokeneiden kanssa. Valitsin tämän ketjun, koska siinä oli minua koskettava kysymys ja paljon kommentteja, mutta eihän tänne voi kirjoittaa omia kokemuksiaan.
Olen hämmentynyt, järkyttynyt ja pettynyt ihmisten hyökkäävyyteen toisia kirjoittajia kohtaan.
Täällä oikein kulminoituu: ihminen on ihmiselle susi. Suurin osa ei edes vaivaudu tai ei osaa lukea toisten kirjoituksia eli kuunnella toista. Jankataan tyhmiä neuvoja ja katsotaan asioita omien suppeiden kokemuksien ja ajatusten kautta. Jos itse on selviytynyt, olkoon tyytyväinen, mutta ei se oikeuta arvostelemaan toisia, jotka vielä kamppailevat murheessaan.
Kaikki erot niin kuin liitotkin ovat ainutlaatuisia. Kukin itse on paras asiantuntija siinä. Mikään nettikirjoittelija ei voi tietää, mitä joku toinen on joutunut kokemaan. Joku kestää enemmän kuin toinen. Jollakin henkinen ja/tai ruumiillinen kärsimys/väkivalta on ollut kymmenkertainen verrattuna toisiin. On myös eri asia, jos liitto on kestänyt vähän aikaa ja ikä on sellainen, että elämää on vielä vuosikymmeniä edessä. Yli viisikymppinen nainen, joka kenties menettää samalla työpaikkansa ja terveytensä on ihan eri ongelmien edessä kuin kolmekymppinen lapseton terve mies.
Kaikki sympatiani ovat nimimerkkien totuutta_etsimässä ja eräsex puolella. Jotkut muutkin ovat kyllä puolustaneet heitä. Onneksi - ettei ihan ole lyöty lyttyyn. Nimimerkkiä khgkhgjg en ymmärrä. Hän kirjoittaa ihan korrektia kieltä (siis ei ole mikään sivistymätön). Hän kertoo myös kokeneensa samaa kuin eräsex, mutta siitä huolimatta hän ei anna näiden kahden nimimerkin ihmisen prosessoida suruaan omaa tahtiaan ja omalla tavallaan, vaan pyrkii neuvomaan ja kritisoimaan. Tuntuukin että tavoite saattaakin olla oman arvon kohottaminen kaikkien noiden muiden kirjoittajien silmissä. Ehkä hän tarvitsee vielä itse sitä pönkittämistä. Ei se ero ja petetyksi tuleminen niin helppoa ole.
Ihminen tarvitsee eniten kuulevaa korvaa, läsnäoloa ja ihmistä ihmisen rinnalle, ei sutta.
Juuri, kun kirjoitin sinusta ihmetellen, olitkin kirjoittanut sen kannustavan ja asiallisen viestin. :)
No jouduin vuosi sitten jälleen kerran leikkaukseen enkä sen jälkeen ole pystynyt palaamaan samaan työpaikkaan. Ehkä onni onnettomuudessa, sillä työsarallakin on auennut uusi ovi josta olen tosi iloinen. Exän olen kuullut käyvän entisessä työpaikassani, mutta hällä ei syytä enää haukkua minua siellä kun en ole siellä enää.
Kiitos kirjoituksesasi, Todella ihmeellisiä nämä kommentit täällä. Minäkin otin osaa tähän ketjuun puolustaakseni kohtalotoveria ja sain niin kauheat syytökset että jouduin puolustamaan itseänikin vuosia sitten kokemieni tunteiden vuoksi ja vain siksi että ymmärsin toista.
Muuhun en ole pyrkinyt kuin korjaamaan selkeästi väärät toimintamallit, virheet, tai pikemminkin saman virheen, joka liittyy kaikkeen, sillä on valtaisat seurannaisvaikutukset. Vieläpä eniten tekijän omaan elämään. Kerrataan vielä: jokainen kantaa vastuunsa omista tunteistaan, myös negatiivisista. Surun prosessoiminen, ja ylipäänsä kaikkien tunteiden käsittely jää kokonaan tekemättä, tai vähintään erittäin puutteelliseksi, jos syyttää toisia omista tunteistaan. Tai syyttelee toista ylipäänsä, mistä tahansa. Parisuhteessa (myös muissa ihmissuhteista) toisen syyttely ja arviointi on pahinta mitä voi tehdä. Mikäli siis haluaa onnistuneen, onnellisen ja läheisen parisuhteen.
Miksi ihmeessä tulisin tänne "kohottamaan omaa arvoani"? Mielestäni se olisi sitä paitsi täysin mahdotonta. Arvostan itseäni, ja luotan itseeni. Samoin kuin perheeseeni, ystäviini, työnantajaani, jotka puolestaan arvostavat minua. Tämä riittää vallan mainiosti.
Jättäisit ne muiden korjaamiset. Et olisi niin tuohtunut, jos et ottaisi niitä itseesi. Vakuuttelet hyvää tahtoasi, mutta sinulla on "ketunhäntä kainalossa". Et ehkä sitä itse huomaa, mutta muut näkevät sen kauas.
Samaa mieltä luin koko ketjun ja kauhistuin. Ensimmäiset khgkhgjg:lta ojakellukalle olivat sellaiset mitä tällaisessa keskustelussa yleensä nähdään.
Sen jälkeen alkoi syyttely ja narsistiksi nimittely jonka kohteeksi kumpikin totuutta_etsimässä ja eräsex joutuivat.
Kumpikin ovat jättäneet ketjun ja täysin ymmärrettävistä syistä. Ei täällä voi todellakaan keskustella asioista asioina koska heti leimataan väärinajattelijaksi. Narsistiksi nimitteleminen ylittää kunnianloukkaus ja vainonta kriteerit josta voi saada vankeusrangaistuksen,
Suomi24 sääntöjen mukaan on viestit jotka rikkoo Suomen lakia, sisältävät loukkaavaa sisältöä, tai eivät liity keskustelun aiheeseen sääntöjen vastaisia.
Täällä ei ole kunnianloukkauksia eikä vainoamista. Ne ovat asianomistajarikoksia. Jos ei halua anonyymia keskustelua, voi siirtyä palstoille, joissa voi kommentoida vain profiililla.
mitä suurimmassa määrin, on
ihminen jolle ei riitä mikään koskaan. uusikin on vain ajan myötä hetken hurmio!
Oman valheensa orja!
Tästä ketjusta. Alkaa aivan melkeinpä normaalisti mielipiteen vaihdoilla. Välillä ollaan erimieltä ja niinhän tulee ollakin tai se on normaalia. Mutta sitten taas tämänkin ketjun otti haltuun petetty ja jätetty joka ei ota vastaan toisenlaisia näkökulmia mitä esim. khgkhgjg on jaksanut asiallisesti esittää. Muutkin osallstujat ovat toiset fiksusti toiset vähemmän fiksusti yrittäneet tuoda julki omia mielipiteitään. Mutta se on luvatonta jonkun petetyn mielestä, kaikki muu on ilkeilyä ja koskee vain häntä.
Heräsi monta kysymystä:
- miksi petetty kirjoittaa jos ei kestä muiden pohdintaa
- tuoko tukkanuottasilla olo hyvän olon?
- eikö tiedä että on ns. vapaata riistaa täällä nettikirjoituksissa?
- kokoajan isketään uusia argumentteja, lisää surkeutta mitä kohdattu
- mihin tämä kaikki johtaa? jos joku jaksaa olla eri mieltä tämäkään ketju ei lopu ennenkuin tiettymäärä täyttyy
- alkaako uusi ketju aihella "ykköstynyt...."
- miten uusi suhde jos sellainen on voi olla niin mitätön että exä hallitsee vielä kaikkea?
- miten uusi suhde jos sellainen on voi olla niin mitätön että exä hallitsee vielä kaikkea?
Toisessa ketussa oli kysymys itsensä kutsumisesta exykköseksi ja miten uusi puoliso siihen suhtautuu? Jos ja kun toivottavasti vielä joskus tapaan ihanan ihmisen jota voin ajatella uudeksi kumppaniksi, toivon että hänen ei tarvitse olla expuolison varjossa.
"miksi petetty kirjoittaa jos ei kestä muiden pohdintaa"
Kestän erittäin hyvin.
Se, mitä haluaa, ei ole, mitä saa. Aikuinen voi jopa kritisoida kovasanaisesti, jos toinen käyttäytyy väärin - tai kirjoittaa huonoja ajatuksia nettiin. Samaa mieltä ei tarvitse olla. Kenellä on tarve tulla pelkästään ymmärretyksi ja hyväksytyksi, ja saada kaikki omat väärät anteeksi, voi mennä tapaamaan omaa äitiään.
Tv:petetty
Hyvin sanottu. En ihmettele jos on tullut jätetyksi. Kyllä suhteessakin tulee hyväksyä muutlin kuin omat mielipiteet. Täältä kuin luin tuon yhdenkin exän stooria ei voi mitään kun tuli mieleen et niinköhän on ollut koskaan mitenkään mopattuna. Nuin teräväkielinen ja sitkeä keskustelija ei anna anonyymeille mitään vaihtoehtoa. Monesti asiat ovat up side down.
Voi hyvät hyssykät, kyllä on tämä keskustelu taas täynnä viisaita sutkautuksia jätetyistä. Sinäkö uutena täällä,( vai onko ties kuinka mones nimimerkki yhdelle ja samalle kirjoittajalle) voit heti tuomita. En voi muuta kuin sanoa että..... en edes löydä sanoja noin halpamaiselle käytökselle.
Kehoitin eilen tekeen uuden topicin jossa haukkuisitte sielunne sopukoista asti jotta toiset voisivat keskustella ketjun aiheesta, joka tähän mennessä on jo varmaankin unohtunut kaikilta kun olet tehnyt yhden exän mollaamisesta tärkeimmän asian tähän ketjuun. Ei tänne voi normaalit ihmiset kirjoittakaan kokemuksistaan kun tämä palsta on täynnä hyenoja
"miksi petetty kirjoittaa jos ei kestä muiden pohdintaa"
Hyvä kysymys, mutta koskee vain joitakin petettyjä. Suurin osa petetyistä osaa suhtautua puolisonsa pettämiseen, jos ei nyt suurella sydämellä, niin ainakin asiallisesti, asiana. Ymmärrän kyllä, ettet tarkoittanut tällaista. Vaan muutaman kirjoittajan kirjoituksia, tai pikemmin purkauksia. Nämä petetyt kirjoittavat, koska luulevat kirjoittamalla saavansa putsatuksi kaiken pahan pois itsestään, kuvittelemalla sitä asian käsittelyksi. Oikeastihan siinä käy niin, että näin toimimalla vain levittää pahaa ympärilleen.
Ja toiset levittää vaan haaransa... Siitä leviää todella paljon pahaa.
Parisuhteessa ei ole ollenkaan samantekevää miten kommunikointi hoidetaan. Viestinnästä ei pidä unohtaa muutamaa perusasiaa. Puhutaan vain minä -muodossa. Suunnattomasti helpottaa keskustelua, kun ei arvioida toista ollenkaan. Se onnistuu, kun jättää kaikki adjektiivit kertomuksesta pois. Siitä mitä puoliso on tehnyt, kerrotaan pääasiat, faktat, mitä on tapahtunut. Ja taas, ei arvioida tapahtunutta, kerrotaan vaan. Kaipaan oikeaa viestintää, en dramaattisia toisten haukkumisketjuja.
Ja näin sanoo DRAAMAN kuningatar jonka pieneen mieleenkään ole pälkähtänyt mitä tekee. Suurella sydämmellä on kauniimmat vaikutukset kaikkiin ympärillä oleviin ihmisiin. Pienellä sydämmellä vain petetään lähimpiä.
Kritiikillä ja rakentavalla kritiikillä on eroa yhtä paljon kuin päivällä ja yöllä.
"Aikuinen voi jopa kritisoida kovasanaisesti, jos toinen käyttäytyy väärin - tai kirjoittaa huonoja ajatuksia nettiin"
Aikuinen voi kritisoida kovasanaisesti - joo-o, jos hän todella ajattelee sillä olevan jotain positiivista vaikutusta ihmiseen/asiaan. Yleensä kyllä ei ole. Jos toinen käyttäytyy mielestäsi väärin, on todella typerää mennä möläyttämään sitä kovasanaisesti. Koska sellainen herättää ilman muuta vastareaktion, puolustuksen tai hyökkäyksen. Siksi on tähdellisempää kertoa miltä itsestä toisen käytös tuntuu. Eikö niin?
Sitten tuo loppuosa tekstistäsi "tai kirjoittaa huonoja ajatuksia nettiin". Niin. Sinä et päätä muiden ajatuksista ovatko ne hyviä tai huonoja. Kuten tuossa viestissäni jo sanoin: välttäkää toisten arviointeja. Välttäkää adjektiiveja. Jos sinä sanot minulle "ajatuksesi on huono" ja minä vastaan "eipäs ole. Sinun ajatuksesi on huono", niin keskustelumme ei oikein edisty.
Mitä pahaa siitä leviää? Luulet vaan.
"Sinä et päätä muiden ajatuksista ovatko ne hyviä tai huonoja"
Älä ole lapsellinen. Netti on täynnä vihapuhetta - ja jopa rikollisista ajatuksista, teoistakin, avautumista. Ja täynnä huonoa ajattelua.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13544423
Esimerkissä on ruma stereotypia kaikista naisista ja oman seksuaalisen oikeuden asettaminen naisille kuuluvien oikeuksien yläpuolelle. Päätän, itse, että aloitus on minusta huonoa ajattelua, En aio antaa "rakentavaa kritiikkiä", korkeintaan kovasanaista.
Ihmiset ovat erilaisia. Minä olen koko elämäni prosessoinut tunteitani kirjoittamalla: päiväkirjaa, runoja, lappusia ja lippusia. "Pienisydän" kirjoitti, että kirjoittamalla negatiivisista ero- tai pettämiskokemuksista aiheutuu vain itselle sekä "ympäristölle" siis palstan lukijoille haittaa. Minä en usko siihen. Kirjoittaja itse pääsee asiassa eteenpäin, kun hän voi kirjoittaa siitä. Lukiessa omia kirjoituksiaan voi tulla myös uusia ajatuksia tai havaintoja ja mieli puhdistuu Jos joku taas tulee huonovointiseksi lukiessaan toisen suruista, voi aina olla lukematta niitä. Parempi kirjoittaa anonyymisti, kuin jatkuvasti vaivata läheisiään. Heitä kuormittaa yleensä jo ihan riittävästi. Tämän foorumin pitäisi olla helposti lähestyttävä paikka, jossa kukin voisi avautua anonyymisti vailla arvostelua, ihan niin kuin eroryhmät, AA-kerhot ja erilaiset muut tukiryhmät.
Naulankantaan, minä olen myös lapsesta lähtein kirjoittanut kaikesta. En ole aina uskaltanut puhua ajatuksista ja tunteistani. Meillä ei lapsena saanu missään muotoa kertoa asioista kelleen. Kijroittaminen auttoi käsittelemään asioita joihin ei lapsena saanut tukea aikuisilta.
Minulla on elämän aikana kertynyt monta päivåkirjaa ja vihkoja. Sen muuten tietää exäkin ruukasin kirjoittaa hänelle runoja joita hän arvosti suuresti. Olen aina kirjoittanu niin hyvistä kuin huonoista kokemuksista.
LApseni sairastaessa vakavasti kirjoitin enämpi kuin puhuin.
Sama koskee omaa sairauttanikin,
Täällä kirjoitan juuri samasta syystä kuin sinäkin Lauhkealammas. Jätin jo tämän keskustelun koska se muuttui minun ja totuutta-etsimässä mollaamiskei. VAstasin tämän vain sinulle, enkä toivo keneltäkään toiselta vastausta tähän. Kiitos
""Pienisydän" kirjoitti, että kirjoittamalla negatiivisista ero- tai pettämiskokemuksista aiheutuu vain itselle sekä "ympäristölle" siis palstan lukijoille haittaa. "
No ei kai. Pieni sydän kirjoitti kritiikin ja rakentavan kritiikin erosta, samoin viestimisestä. On todellakin väliä miten asiansa ilmaisee toiselle ihmiselle. Siinä hän oli erittäin oikeassa. Ei tosiaan ole samantekevää miten sanansa toiselle asettelee.
Tuossa oli kysymys kommunikaatiosta, viestinnästä = vuorovaikutuksesta. Vihapuhe on todellakin ihan erikseen. Vähän sama kuin vertaisi rakastelua raiskaukseen.
Tuo linkkisi.. Sinulla on vapaus ajatella mitä haluat, vaikka minkälaisia kuvioita. Minusta kirjoitus on huono provo. Kirjoittaja odottaakin kovasanaista palautetta, koska haluaa härnätä juuri sinunlaisia ihmisiä.
Et voi vetäväsi kehittymisen ryhmää, seillä se ei onnistu koska ihmiset ovat loukattuja. Aina tulee uusia ihmisiä olosuhteiden pakosta. Ihan turhaa ojentaa ihmisiä tyyneyteen ja rauhaan, kun he ovat poissa tolaltaan. Anna heidän olla. Tämän ei tarvitse olla paikka, jossa vedämme naamioita tunteidemme eteen. Ehkä jopa itse keskityt asioihin, joita pidät tärkeämpänä kuin kipua jonka tunnet. En tiedä...
"Nämä petetyt kirjoittavat, koska luulevat kirjoittamalla saavansa putsatuksi kaiken pahan pois itsestään, kuvittelemalla sitä asian käsittelyksi. Oikeastihan siinä käy niin, että näin toimimalla vain levittää pahaa ympärilleen." Tässä on nimimerkin "pienisydän" kirjoitus sanasta sanaan. Kielikello ei ole tainnut lukea kirjoitusta 15.4.2015 21.18, koska et ymmärtänyt kommenttiani.
Minä ainakin pidän hyvin tärkeänä kaikkea mikä saa minut tasapainoon. Vain sillä tavalla kipu poistuu, tai ei ainakaan tunnu niin pahalta. Tutkittu juttu.
Kaikki ihmisiä on joskus loukattu. Kaiken sitäpaitsi voi käsittää loukkauksena, vaikka se ei sellaiseksi olisi tarkoitettu. Jos loukkaus taas on nimenomaan tarkoitettu itselle, niin kertoisin sen loukkaajalle, ja kysyisin miksi hän niin sanoo. Ellen saisi mitään järjellistä selitystä, unohtaisin koko jutun. tai jos loukkaus on väkevä, niin hankkiutuisin tyypistä eroon. Mutta loukkausta ei mielestäni kannata käyttää kehittymisen esteenä. Sehän johtaisi siihen, että loukkaus määrittelee minut ihmisenä, annan loukkauksen hallita, ja määrätä kaiken toimintani.
No eivätkö petetyt sitten lähes aina ajattele olevansa hyviä ja oikeassa, ja puoliso on se pahis pettäjä? Tottahan se on, ettei pelkkä asiasta jauhaminen mitään helpota, etenkin jos jää vain syyttämään ja haukkumaan puolisoaan, ex-sellaista, tai kakkosta. En tiedä miten täällä muut yleensä ovat hoitaneet suhdettaan kumppaniinsa, mutta minä arvostan ja lähden siitä, että osataan keskustella asioista oikeasti, sekä kuunnella, ymmärtää.
Kyllä. Muutenkin toisten syyttely ja vikojen etsiminen toisesta on pelkästään oman energian tuhlaamista. Täysin holtitonta ja edesvastuutonta oman energian tuhlausta, sanoisin.
Eikös jonkinmoinen kriisi elämässä ole juuri paras keino ja aika kehittyä? Jos elämä menee suurin piirtein tasaisen mukavasti, niin harva viitsii ajatella mitään kehittymistä. Halutaan pysyä mukavuusrajan mukavalla puolella. Kriisi on ehdottomasti no 1 tilaisuus kehittyä. Jotkut vain jättävät tilaisuuden käyttämättä, vaipuvat itsesääliin ja vihaan. Eikä tajuta, että omassa kielteisessä kokemuksessa rypeminen osoittaa kyvyttömyyttä mennä eteenpäin. Siksi kaikkein tärkeintä omalle itselleen olisi tuo kehittäminen.
Lisäys. Puolison uskottomuus tai avioero ei ole se pahin "kärsimys", vaan juuri kokemus, että on PAKKO mennä oman mukavuusrajan toiselle puolelle.
Kyllä vaan, aivan oikein. Ei kuitenkaan toimi täällä paasata omista kehityksen vaiheestaan. Tänne tulee koko ajan uusia ihmisiä.Ja kun olen valmis, jätän tämän. En halua viettää aikkaani näin paskassa paikassa, jossa toki voin huomata, etten ole yksin ongelmieni kanssa.
Kehityksestä paasaajat ovat minusta kuin uskonnollisen herätyksen saaneet synneistä paasaajat. "Olet puhdas, kun kirkastat elämäsi kärsimyksen "sielusi pelastukseksi" / kehityksesi huipentumaksi. Kiitos, mutta kiitos ei. Vaarallista porukkaa kenelle tahansa ihmisryhmästä ja teemasta riippumatta. Minulla on myös henkinen vakaumus, ja juuri siksikin vierastan ja osaan kartella hihhuleita.
"Ei kuitenkaan toimi täällä paasata omista kehityksen vaiheestaan"
Mielestäni täällä juuri pitäisi kertoa miten on selvinnyt kriisistä, eli kehittynyt. Eikä paasata toisten ihmisten (exän, kakkosen) tekemistä synneistä. Tämähän ei olisi mikään paska paikka ollenkaan, jos toisten syyttäminen ja haukkuminen unohdettaisiin, ja puhuttaisiin vain asiasta.
Olet oikeassa, mutta oletko huomannut kuinka eräskin joka on paljastanut itsestäänkin kaiken ja kertonut sitten miten pääsi eteenpäin on tuomittu täällä.
Ei näille kaikki tietäville donnille kelpaa mikään, varsinkaan jos kirjoittaa kokoajan samalla nimimerkillä. Varmaankin syystä, että joku tunnisti ja yrittää leimata ihmistä hulluksi valehtelijaksi kuten loppuketjussa ilmenee.
Niin niin aivan mutta miten sitten jos tuo levy on jäänyt päälle...ex sitä tai tätä ja sitten vielä päällimäisenä on se kun ykköstynyt kakkonen sitä ja vielä tätäkin.
Ykköstynyt kakkonen on syypää kaikkeen. Hänestä voi keksiä syypään omiin lipsahduksiin jos on joku herkkäuskoinen niin ei muuta kuin hänen piikkiin.
Ja mitä syytä uskoa, etteikö juuri näin olisi? Ei tämä ole mikään oikeussali. Itse en uskoa kaikkia juttuja. Jos näin teet itse, niin ei kannata.
Minä ylläpidän seksisuhdetta aina vain ja ainoastaan varattuihin miehiin. Varattu on turvallinen, koska ei ole vaaraa että se alkaa roiukkumaan koko ajan mukana seikä soittele yöllä ovikelloa.
Itse päätät, miten elät, mutta tiedät kai, että on toisenlaisia periaatteen ihmisiä.. He eivät itse toimi tavalla, joka voisi rikkoa vieraan perheen, eivätkä aina arvosta naista, jolla on varattuja perheellisiä miehiä seksikumppanina.
Tivottavasti pääsette viimeinkin keskustelemaan ketjun aiheesta. Jutut näky lähteneen väärille urille kun näky taas exykkönen ja nykykkönen kohtaavan toisensa täällä.Heillä näkyy jääneen jotain hampaankoloon toisiaan kohtaan, niin useasti pilaavat ketjut riidoillaan.
Totta kai tiedän, että ihmet elävät elämää hyvin eri tavoin. Tarpeet ovat erilaisia monin tavoin. Minä kuulun niihin, jotka eivät enäää halua rakentaa monimutkaista suhdetta, jossa toinen jää roikkumaan. Sinkkujen ja vasta eronneet ovat vaarillisimpia "rakastuilojoita".
Varatutkin ihastuilee, mutta eivät roiku - haluavat säilyttää myös sen olemassa olevan. Juuri se tekee seksisuhteesta mutkattoman ja nautinnollisen.
Ja mitä ihmisten arvostukseen tulee, niin aina teet jotain oikein tai väärin päin. Ei koskaan voi miellyttää kaikkia. Ja pakko sanoa, että jos on seksuaalinen ihminen niin erilaisten ihmisten arvostuksella ei ole mitään merkitystä.
Seksuaalisuus on yhä tabu. Ehkä tulee olemaankin.
Ajatuksia ketjun aiheesta "Minkälainen nainen lähtee perheellisen ukkomiehen mukaan"?
Luulenpa, että aivan tavallinen. Ehkä eronnut joka ei halua vakavaa suhdetta kehenkään. Tai sitten ihminen joka ihan oikeasti rakastuu, uskoo kaiken mitä petturi puhuu puolisostaan. Rakastunut katsoo ruusunpunaisten lasien läpi elämää ja luulee, että jokainen haluaa hänelle vain hyvää. Onhan tietenkin niin naiveja naisia oikeesti olemassa että todellisuudessa uskovat kaiken mitä ukkomies heille suoltaa. Suru on sitä suurin mitä pitempään alentuu olemaan ukkomiehen sylkykuppina. Sillä harvassa on ne ukkomiehet jotka toisen naisen vuoksi eroavat. Tietenkin jos vaimo potkii ulos petoksen selvittyä on ukkomieksin vapaa. Täällä kyllä usein kerrottu että viimeksi mainituissa tapauksissa ei suhde ole kuitenkaan kestänyt.
Oli miten oli niin uskon, että toisena naisena oleminen ei ole herkkua, on ainainen epävarmuus. Vaikka saisikin sitten ukkomiehen omakseen niin epävarmuus ei tietty katoa mihinkään sillä tieto siitä, että petti exäänsä kanssaan kalvaa ja aiheuttaa riitaa ja epävarmuutta suhteessa Toisen naisen osa ei ole koskaan helppo. Enkä myöskää usko että yksikään ns. kakkonen osallistuu petokseen hälläväliä tyyliin.
Kertokaapa jolla kokemusta. Miksi aloitte ukkomiehen kans?
No ensinnäkin, eivät rakastuneet puhu puolisoistaan tai expuolisoistaan.
Ei naiset aina usko kaikkea mitä miehet puhuu eivätkä todellakaan alennu sylkykupeiksi se suhde sen miehen ja naisen välillä on omansa ei siinä ole muita sillä hetkellä kun ovat yhdessä. Ei epävarmuutta ole enempää kuin muissakaa suhteissa vaan aivan tavallista rakastuneiden ja rakastavien parisuhdetta he elävät.
Onko sinulle käynyt noin kun kuvaat vai mistä ole saanut noin negatiivisen ja vanhoillisen kuvan parisuhteesta?
"tämähetki"
Jännä, että sanot kakkossuhdetta parisuhteeksi. Elävätkö he jotka pettävät, kahdessa tai kolmessakin parisuhteessa? Ovatko ne parisuhteita, vai sivusuhteita?
Ei puhukaan. Ei rakastuneet eikä edes normaalit sivusuhteilijat ;). Kuka ihme nauttii sivusuhteesta, jossa haukutaan vaimoa/aviomiestä? Vain jollain tasolla häiriintyneet tekevät niin.
Katsotaanko asiaa kakun toiselta laidalta. Jos minä kertoisin kuinka MInusta puhutaan, Minusta valehdellaan, Minua hyväksikäytetään, Minä Minä Minä
Miksi juuri Minä olen kohdannut häiriintyneitä ihmisiä...
Kirjoitukset keskustelupalstoille eivät ole aina faktaa ei uhohdeta sitä.
Mutta taas toisaalta muistetaan kuitenkin että tänne nämä jäävät, kaikkien luettaviksi, kannattaa olla erityisen tarkka että ei puhu sivu suunsa sellaisissa asioissa joita ei halua vaikkapa nykyisen puolison tietävän.
Kuka nyt kenenkään anonyymejä kertomuksia tunnistaisi, paitsi jos ihminen puhuu totta. Siinäkin tapauksessa mahdollisuus 1:10000 että juuri hän sattuisi lukemaan. Täällä on satoja jopa tuhansia kirjoittajia ja samantapaisia kertomuksia niin miten ihmeessä joku voisi tunnistaa juuri oman uhrin/kiusaajan/puolison jne.
joskus iskee Murphyn laki...
En nyt malta olla puuttumatta tähän. Kirjoituksen voi tunnistaa myös siten jos on saman "valheen" kuullut ennenkin jossakin muualla muussa yhteydessä.
Voihan joillakin olla todellinen kokemus samasta jonka sinä tiedät toisessa yhteydessä valheeksi joten tunnistus menee väärin, saa väärä ihminen haukut. Kaikki pitää ottaa huomioon ennnekuin jaellaan tuomioita.
Kuka nyt jaksaisi samoja valheita vuodesta toiseen.
"Jos minä kertoisin kuinka MInusta puhutaan, Minusta valehdellaan, Minua hyväksikäytetään, Minä Minä Minä
Miksi juuri Minä olen kohdannut häiriintyneitä ihmisiä... "
Niin, tähän kaipaisin enemmän pohdintaa. On ihan ok, jos sanoo puolella tai kahdella lauseella ex/puolisonsa olevan/olleen sellainen, ja joskus vähän tällainen. Kun sanoin noin, hän vastasi näin. Mutta sitä en ymmärrä, että kerrotaan ainoastaan miten hirviömäinen puoliso on ollut, ja kuinka karmeaa itselle kaikki on ollut. Ei kukaan pakota olemaan suhteessa ihmisen kanssa, jonka kokee vastapuolena, tai pikemminkin vihollisena. Jos ei kykene pääsemään vihollisesta eroon, niin kyllä sitä vikaa pitäisi etsiä itsestään. Vastata kysymykseen, miksi minä olen tuon dorkan kanssa koskaan mennyt kimppaan? Ehkä sieltä löytyisi jokin hyvä juttu, aihe ja syy.
Olen minäkin tullut hyväksikäytetyksi. Kesti pitkän aikaa, ennen kuin sen tajusin. Sitten erosin. Ero oli vaikea. Pidin kielen keskellä suuta, en sanonnut mitään kovin negatiivista mitä ajattelin. Luoja tietää, että ajattelin kyllä exästä negatiivisesti, vähän liiaksikin. Eron jälkeen ajattelin negatiivisesti hänestä kokoajan. Se alkoi häiritä elämää. Mietin miten ratkaista asia, ja päätin aina vaihtaa negatiiviset ajatukset positiivisiksi. Niitä positiivisiahan kannattaa muistellakin.
Joku hullu voi vuodesta toiseen jaksaa jauhaa samaa p...aa
Erosta eikä uskottomuudesta selviä jos ei itse päätä mennä seuraavaan vaiheeseen. Jättää taakseen ne huonot vaiheet ja suunnata kohti parempaa elämää. En oikein käsitä petettyä jo kauan sitten jätettyä mitä varten ei halua jatkaa eteenpäin. Nauttia elämästä ilman ajatustakaan entiseen aikaan.
Näin se on ja vahvasti. Hyvä elämä tulee päätöksestä, se on valinta. Hyvä elämä lähtee siitä positiivisesta mitä on, ei siitä negatiivisuudesta mitä ei ole.
Monella voi olla saman tyyppinen kokemus, kyllä. Mutta toisilla on niin erikoisia tapauksia, ettei sellaisia ole monta. Siksi niistä ei kannata täällä kirjoitella, vaikka olisivat kuinka hauskoja ja opettavaisia.
Joku toinen voi vuodesta toiseen syyttää jotain toista omista teoistaan ja haukkua tätä jopa hulluksi..Kysyisinkin, että mistä tuo hullu olisi saanut aiheet valheisiinsa jos siihen ei syytä.
Aina on se alkuunpaneva voima.
No haloo. "Aina on se alkuun paneva voima"... Ei ole mielekästä jäädä miettimään miksi joku on "hullu", mielenterveys prakaa tms. ja jauhaa vuodesta toiseen täällä samaa tarinaa. Sitä miksi näin tapahtuu ei kukaan voi selvittää. Se kertoo kuitenkin kirjoittajan pahasta olosta, jota hän ei ole osannut käsitellä, eikä päästä siitä yli, vaan on juuttunut siihen.
Kaikki mitä täällä netissä lukee voi olla totta tai valhetta. Eräiden kirjoittajien exänsä syyttely on kuitenkin karannut lapasesta. Jos kakkonen tai ex viitsivät härnätä ja haukkua vielä kauan eron jälkeenkin, niin kannattaisi miettiä mitä itse on tehnyt. Täällä on sanottu, että vihaan kannattaa vastata vihalla (ei tietysti näillä sanoin). Mielestäni tämä on väärä tapa. Viha synnyttää lisää vihaa, joka varastoituu hampaan koloon. Siellä se usein muhii vielä vuosienkin jälkeen erosta, siitä on aina vain vaikeampi päästä eroon. Kuten tuolla sanottukin "Hyvä elämä tulee päätöksestä, se on valinta". Sitä se on, vaikka mitä muuta yritettäisiin väittää.
Kyllä pitäisi tuon apulantaa viljelevän exän jo havahtua. Huomata kuinka elämä menee ohi ja kaikki sen ihanat päivät. Eikö ole tuskallista elää vihassa ja pahassa olossa. En usko enää yhtään mitä hän kirjoittaa kaikki kuin ulkoa opeteltua tai miksi ei copy paste kun aina sama laulu. Mikä on hänen ongelma ja miksi ei halua parantua?
mikä ex, missä. tässä kyllä haukutaan exää mutta missä se ex luuraa?
Piti ihan skarpata lukiessani tämän ketjun läpi ymmärtääkseni kuka tuo ex joka noin valtavasti herättää negatiivisia tunteita toisissa kirjoittajissa, enkä kuitenkaan ymmärtänyt kuka ja miksi noin valtava tunneryöppy monen ihmisen taholta.
ai etkö enää löydä omia kirjoituksiasi?
Oette mahdottomia. Ketä vihaat noin että haluat olla ilkeä kaikille jotka miettivät sinun tarkoitusperiäsi? En ole osallistunut keskusteluun eikä mun tarvi osallistua edelleenkään. Pisti vain tuo jostakin exästä länkytys silmään ja ajattelin kysyä. Ei häiritä ei. jatkakaa vain samaan malliin en häiritse.
Joku on ilmeisesti niin VAARALLINEN, ETTÄ SE PITÄÄ HILJENTÄÄ KILOMETRIPUHEILLA. Olet ihan varma?
Haukuttu ex luuraa ainoastaan heitä haukkuvien mielessä, ajatuksissa, tunteissa, kirjoituksissa.
Ei kukaan ex herätä mitään negatiivisia tunteita kenessäkään paitsi hänestä kirjoittavalla niinkään exällä. Sitä haukkumisen vimmaa vain ei tervejärkinen voi ymmärtää.
Juuri noin. Elämä on tosiaan lyhyt, ei sitä kannata exän haukkumiseen, ei edes pelkkään ajattelemiseen tuhlata.
Apulantaa viljevälle jätskituuteille samat toiveet.
Miks aina osotetaan kritiikksi uhrille, sikö se pitäisi osottaa kiusaajalle. Miksi kiusaajat eivät voi lopettaa vai jäikö jotain hampaan koloon?
Niinhän näyt sinäkin tekevät. Kun yksi sormi osottaa uhriasi niin loput osottaa itseäsi
"Uhriutujan mielestä maailma potkii päähän ja syyllinen on aina joku muu"
”Jos ajattelee olevansa uhri, joutuu jatkossakin uhriksi”
niin mitenköhän tuon kanssa on
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13546011
Tuossa vaan ei kerrottu rakkaudesta yhtään mitään.
Jos alan vielä parisuhteeseen, pyydän kumppania NMKY:n avioliittoleirille jo heti aluksi. Siellä käyneet pysyvät yhdessä, jaksavat yrittää
Mahtaako ne ottaa avioliittoleirille seurustelua suunnittelevia tai juuri seurustelun aloittaneita?
Sellainen nainen, joka kaipaa sitoutumatonta seksiä, ettei tarvitse pelätä kenenkään soittelevan perään... sellainen nainen, joka ei halua parisuhdetta ja dildo ei aina riitä.... ei tää mitään ydinfysiikkaa ole ihmiset..... huoh....
sellainen nainen/mies,jolle vain on seksi tärkein asia ja muu onkin sitten näyttelyä. Jännitystä kaipava ihminen joka ei osaa olla koskaan uskollinen toiselle.
Noinhan sitä moni ajattelee, että seksi on salasuhteiden tärkein juttu. Joskus on. Mutta usein se on myös mukava piste iin päälle. "I" voi olla mitä vain.
Sitten tuosta uskollisuuden "osaamisesta". Se onnistuu todella hyvin, ellei halua ketään muuta kuin puolisoa, tai on seksuaalisesti passiivinen.
Jos ei koskaan ole uskollinen puolisolleen, se johtuu seksiriippuvuudesta, ei osaamisesta.
Etkö tuota tiedä. Nainen joka haluaa mahtavaa seksiä ja hyvää seuraa ilman puhettakaan mistään sitoumuksista.