'Seurustelimme' pari kuukautta. Sitten mies vain hiljeni, ei tullut puheluita ei viestejä.
2 viikkoa sitten tuli viesti, anteeksipyyntö hiljaisuudesta. Lisää viestejä, voimmeko tavata jne.
Sovimmekin tapaamisesta ensi vkolle, minulla oli paljon menoja. Viestejä tuli useita taas välillä.
Nyt näimme sattumalta kaupassa ja selvisi, että hänen sisarensa kuollut muutama päivä sitten (siis sen jälkeen kun hän otti uudelleen yhteyttä).
Nyt sitten mietin kun tapaaminen sovittu ensi viikoksi, että joudunko koti-terapeutiksi, en jaksaisi. Miten kannattaisi toimia?
Molemmilla meillä ero takana, kummallakin 1 lapsi, viihdymme kyllä yhdessä jne.
2 viikkoa sitten tuli viesti, anteeksipyyntö hiljaisuudesta. Lisää viestejä, voimmeko tavata jne.
Sovimmekin tapaamisesta ensi vkolle, minulla oli paljon menoja. Viestejä tuli useita taas välillä.
Nyt näimme sattumalta kaupassa ja selvisi, että hänen sisarensa kuollut muutama päivä sitten (siis sen jälkeen kun hän otti uudelleen yhteyttä).
Nyt sitten mietin kun tapaaminen sovittu ensi viikoksi, että joudunko koti-terapeutiksi, en jaksaisi. Miten kannattaisi toimia?
Molemmilla meillä ero takana, kummallakin 1 lapsi, viihdymme kyllä yhdessä jne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eivät kaikki miehet kaipaa kotiterapeuttia noissa tilanteissa. Esim. oma mieheni teki kesällä anopin kuoltua ystävällisesti selväksi, että hän haluaa käsitellä asian itse omassa päässään. Jokainen mies on silti erilainen. Tämä mies kuitenkin otti yhteyttä jo ennen sisarensa kuolemaa, joten ei hän välttämättä halua sinua juuri terapeutiksi.
Voithan sinä tavata hänet ja seurata tilannetta. Mutta muista: _sinä itse_ vedät rajan. Jos hän alkaa puhua siihen sävyyn, jota et jaksaisi kuunnella, vedät rajan heti ja siihen paikkaan. Jos mietit, kehtaatko jostain asiasta sanoa, että et jaksa, niin _juuri silloin pitääkin kehdata_. Minulla itselläni on ikäviä kokemuksia tilanteista, joissa vastapuoli ei ole kehdannut sanoa ajoissa, ja sitten hän onkin vetäytynyt täysin kuoreensa. Kun pidät huolta omasta jaksamisestasi, homma voi onnistuakin, mutta tässä asiassa sinun pitää olla ehdottoman jämpti ja kertoa hänelle mieluummin "hieman liian aikaisin", mitä et jaksa. Samalla selviää, haluaako hän sinusta nimenomaan sinut itsesi vai kotiterapeutin.
Siis homma selviää vain, kun otat selvää. Siis ei sitä tarvitse suoraan kysyäkään - pian se paljastuu hänen puheistaan.
Jos kerrot hänelle ajoissa, mitä jaksat ja mitä et, pystyt tekemään sen vielä arkiseen sävyyn ja _mahdollisimman vähän loukaten_. Jos et kehtaa sanoa heti alussa (siis jos tulee se ensimmäinen lause, jota et jaksaisi kuunnella), voit myöhemmin sanoa niin rajusti, että loukkaat häntä paljon enemmän. Voithan tietenkin rajusti sanomisen sijasta vetäytyäkin homman mennessä liian pitkälle, mutta sekin loukkaa enemmän kuin rajan veto heti.
Tai jos sinusta hänet nähtyäsi tuntuu, että hän haluaa sinusta jotain sellaista, jota et nyt jaksaisi - etkä siksi haluaisi jatkaa - tee myös se selväksi mahdollisimman pian.
Kiitos vastauksestasi!
Ymmärsit juuri mitä tarkoitin! Eli että en juuri nyt ole niin vahvoilla itse, etttä jaksaisin toista auttaa... Siksi pyysin neuvoa.
Piti käydä oikein toisen kerran lukemassa tämä viesti - voiko tuollaisia jääsydämiä ollakaan? Mitä se seurustelu sulle tarkoittaa, kuulostaa siltä, että odotat vain että sua viihdytetään! Etkö yhtään välitä toisen ihmisen tilanteesta, kun oot vain huolissasi että joudut ehkä toista tukemaan (voi kauheeta). Missä sun empatias oikein on? Kuin sä oot lapsen tehnyt, jos noin aattelet, eikö silloin käynyt mielessä, että lapsikin tarvitsee sinua eikä vain viihdytä sua?