Olen reilut neljä vuotta sitten eronnut alle viisikymppinen nainen. Ihmettelen suuresti työpaikan ja muun lähipiirin miesten "avuliaisuutta". Jos satun kertomaan,että autoni pitää outoa ääntä, kohta joku ilmoittaa käyneensä tutkimassa tilanteen ja jo tietää hyvän korjaajan . Jos kerron remontinteostani, jo vihjaillaan avuksi tulemisesta. Sama juttu monen ulkohomman kanssa, joita kyllä omakotitalossa riittää. Asun tyttärieni kanssa ILMAN miestä, mutta mielestäni se ei tarkoita, että joka asiaan jonkun ukon apua kaipaisin. Varsinkin kun avuntarjoukset eivät ihan viattomilta tunnu. Näiden urhojen mieleen ei tule edes miettiä sitä, että elämässäni saattaisikin olla mukana mies, kun en vitsi asiaa kaikille raportoida. Ja ukkomiesten apuun tuppautuminen on tungettelevaa ja etovaa.
Ukkomiesten avuliaisuus
pärjäänkyllä
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletkohan yliepäilevä? Vilpitöntäkin auttavaisuutta on olemassa. Rehdin miehen erottaa tyrkystä, jos on omat tuntosarvet auki.
No äläpä kerro remonteistasi, tai autosi vioista. Mikä estää sanomasta, etten kaipaa apua, kiitos vaan?