Ero saattaa olla monesti ratkaisu. Mennäänkö heikoin eväin naimisiin? Minusta jos elämänarvot eivät ole samat se johtaa eroon,ainakin meillä. Ei voi mitään minä arvostan arkenakin elämänarvoja enkä surun hetkellä. Niinpä jäin yksin,yksin nuorten kanssa,se repii mitä kaikkea yhteistä perheen kanssa olisi voinut tehdä näin pääsiäisenä. Huolet vain painaa ja leipä on saatava. On lohduttavaa kuulla kun äiti kutsuu lapset ravintolaan syömää sisarusten perheiden mukana ,vaikka rahaa ei ole. Niin onhan se kiva nähdä lapsiaankin näin pääsiäisenä ja näyttää hyvyytensä. Mihin se tili menee,ei ainakaan lapsiin eikä ruokaan tai heidän harrastuksiin. Uskon parempaan ja toivon parempaa elämää,vaikka välillä kaikki kaatuu päälle. Välillä miettii,miksi. Ehkä se taakan kantaa ,jolla voimia on...
Kyllä ero on
pahanolonpurkuvaan
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei ne elämänarvot kohtaa. Ja jos joskus ovatkin kohdanneet, niin ihmiset muuttuvat. Itsekin haluaa tänään todennäköisesti jotain aivan muuta kuin esim. 15v sitten. Arvot myös saattavat muuttua, tai ne vasta huomataan.
Elämässä ei saisi kuitenkaan vaipua synkistelyyn, vaan ryhtyä tekemään kaikkea mahdollisia mukavia asioita, nauttimaan elämästä. Elämä on kuitenkin niin lyhyt. Turha tuhlata sitä synkistelyyn.
Kyllä ero on aina kova paikka kaikille osapuolille, joskus se vaan jää ainoaksi ratkaisuksi. Niin, olisihan sitä kiva pääsiäisen juhlapyhinä perhenä yhdessä jotakin tehdä.
Aika itserakkaita ja katkeria nuo ihmiset, jotka eivät halua lapsilleen hyvää. Minulta itseltään ei ainaakaan ole yhtään pois kukaan sellainen ihminen, joka haluaa lapsilleni hyvää ja haluaa heidän kanssaan aikaa viettää. Ei minun tarvitse sitä toista ihmistä arvostaa ja hänestä pitää, mutta jos lapselle on mukava niin se on pääasia. Tietysti turvallisuus ym. muut pitäisi toteutua.