.. Kuten otsikko jo kertoo, mies ei tee kotitöitä..
Käydään kumpikin töissä, meillä on kaksi lasta.
Minun päivärutiini: herään klo. 5:30, teen aamurutiinit, vien lapset hoitoon, menen töihin, päivästä riippuen pääsen töistä keskimääräisesti klo. 15.00. Haen lapset hoidosta, menen kauppaan, laitan ruuan, kuljetan lapset harrastuksiin (n.3krt viikossa) ja harrastukset sellaisia jotka vaatii vanhempien (eli minun) panostusta, siivoan (vanhempi lapsi auttaa kykyjensä mukaan)(nuorempikin kiukutellen ihan vähän), laitan iltapalan, lapset menevät aika omatoimisesti unille, ja sitten itse nukkumaan.
Aamulla sama rumba alusta.
Miehen päivä: herää n.4.00 aamulla, pääsee töistä n. 16.00, tekee ylitöitä mitkä korvataan vapaapäivillä, eli harva hänen työviikkonsa on 5 päiväinen. Vie hyvin harvoin lapset harrastuksiin. Löhöää sohvalla tabletti kädessä tai katsoo telkkaria, syö tekemäni ruuan, katsoo telkkaria, syö iltapalan, menee nukkumaan.
Ei taida mennä tasan?
Pyydän siivoamaan, ei silti auta vaikka vetäisin itkupotkuraivarin. Ei suostu menemään kauppaan kun ei kuulemma tykkää siittä. Ei siivoa kun on sanojensa mukaan väsynyt.
Nämä meidän perheen roolit on ns jaettu kun en ollut töissä,vaan äitiyslomalla ( silloin on ymmärrettävää että hoidan kotia, kun mies kerran käy töissä) äitiysloman jälkeen lähdin opiskelemaan ja tein lyhyttä päivää, joten kaiketi sekin on vielä ihan ok, että tein kotona enemmän.
Nyt olen kuitenkin ollut 2v jo työelämässä joten enää se ei järjen mukaan pitäisi näin mennä. Teen itsekin usein vielä kaikenlisäksi ylitöitä.
Mitäköhän mun pitäisi oikeen tehdä?
Käydään kumpikin töissä, meillä on kaksi lasta.
Minun päivärutiini: herään klo. 5:30, teen aamurutiinit, vien lapset hoitoon, menen töihin, päivästä riippuen pääsen töistä keskimääräisesti klo. 15.00. Haen lapset hoidosta, menen kauppaan, laitan ruuan, kuljetan lapset harrastuksiin (n.3krt viikossa) ja harrastukset sellaisia jotka vaatii vanhempien (eli minun) panostusta, siivoan (vanhempi lapsi auttaa kykyjensä mukaan)(nuorempikin kiukutellen ihan vähän), laitan iltapalan, lapset menevät aika omatoimisesti unille, ja sitten itse nukkumaan.
Aamulla sama rumba alusta.
Miehen päivä: herää n.4.00 aamulla, pääsee töistä n. 16.00, tekee ylitöitä mitkä korvataan vapaapäivillä, eli harva hänen työviikkonsa on 5 päiväinen. Vie hyvin harvoin lapset harrastuksiin. Löhöää sohvalla tabletti kädessä tai katsoo telkkaria, syö tekemäni ruuan, katsoo telkkaria, syö iltapalan, menee nukkumaan.
Ei taida mennä tasan?
Pyydän siivoamaan, ei silti auta vaikka vetäisin itkupotkuraivarin. Ei suostu menemään kauppaan kun ei kuulemma tykkää siittä. Ei siivoa kun on sanojensa mukaan väsynyt.
Nämä meidän perheen roolit on ns jaettu kun en ollut töissä,vaan äitiyslomalla ( silloin on ymmärrettävää että hoidan kotia, kun mies kerran käy töissä) äitiysloman jälkeen lähdin opiskelemaan ja tein lyhyttä päivää, joten kaiketi sekin on vielä ihan ok, että tein kotona enemmän.
Nyt olen kuitenkin ollut 2v jo työelämässä joten enää se ei järjen mukaan pitäisi näin mennä. Teen itsekin usein vielä kaikenlisäksi ylitöitä.
Mitäköhän mun pitäisi oikeen tehdä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Entäs viikonloput. Käykää silloin kaupassa, tehkää viikoksi ruokaa ja pitäkää siivouspäivä. Kauppakäynnistäkin voi tehdä hauskemman, kun yhdistätte siihen vaikka ulkona syömisen. Näin arki-iltoihin säästyisi aikaa. Ja varmasti säästyisi rahaakin, kun tulisi ostettua suunnitelmallisemmin. Säästyneet rahat vaikka tuohon ulkona syömiseen. Viikolle voisi viikonloppuna kokata vaikka pari isoa kattilallista keittoa ja muusia ym. Siivouksestakin varmaan voi tinkiä. Ei lapsiperheessä tarvitse aina paikkojen olla tip top. Saisitko miehesi osallistumaan edes lasten harrastuksiin, jolloin sinulle jäisi enemmän omaa aikaa.
Ihan hyviä ideoita. Mies on liian hyvälle tottunut. Olisi hyvä, jos joku muu kuin sinä (ehdotuksia: jommankumman äiti tai sisko, lapsen kummi, joku jolla on auktoriteettia mieheesi) kävisi teillä ja ottaisi puheeksi "Maija vaikuttaa uupuneelta, tosi väsyneeltöä, oletko Matti huomannut?" Ja siitä sitten tuo toinen omantunnon ääni jatkaisi tyyliin kotonakin vastuut on jaettava kun molemmilla on vaativat työt ja lapsia vastuulla.
Vai ei mies tykkää käydä kaupassa? Luuleeko hän että sinä tykkäät raahata kymmenen kilon kasseja lapsen/lasten kanssa työpäivän päätteeksi? Roudata viikossa kassikaupalla maitoa ja muuta miehen ja lasten tarpeisiin?
Sinun tulee ottaa tiukempi sävy puheisiisi. Mikään ystävällinen vihjailu ei mene kaaliin.
Muuten en tiedä esim. tulojenne jakautumista ja taloudellista tilannetta, mutta jos koet uupuvasi hankit sinä itse iltalastenvahdin tai kotiapua, esim. siivoojan, tai eineslinjallekin voi mennä oman uupumisen välttämiseksi. Urputukset kuittaat tyynesti "en jaksa/ehdi itse kaikkea".
Missä isovanhemmat? He ovat usein korvaamaton varaventtiili lapsiperheille. Jotakin kimppakyytisysteemiäkin voi joskus järjestellä harrastuskaverien kesken. Älä jää yksin suremaan.
Erollakin on lupa uhata jos mies ei kuuntele toiveitasi.
Kyllä tuossa on erolle ainekset,kasvatte erille ja muutaman vuoden jälkeen vaimo lähtee.
Ensinnäkin, itse en ymmärrä enkä hyväksy sitä että yksikään parisuhteen ulkopuolinen tekijä tulee kertomaan kummallekkaan mitenkä parisuhteessa taikka perheessä tulisi toimia.
Jos toinen on niin saakelin luupää ettei tajua puhumisenkaan jälkeen tehdä yhteisten asioiden eteen niin huh-huh!
Vaikka, on kyllä taas kerran sanottava että mistä te ihmiset oikein puhutte kumppaneiden kanssa kun esim. päätetään hankkia lapsi.Eikö silloin pitäisi juuri puhua näistä arkisistakin jutuista mitenkä molempien mielestä hoitaa eikä vain miettiä missä asennossa se poika tai tyttölapsen saikaan aikaiseksi.
Älkää ikinä uhkailko erolla. Se ei koskaan auta asiaa. Saa vaan pahaa aikaan. Osa luottamuksesta särkyy sillä hetkellä kun tuo otetaan esiin uhkailuna, eikä se parane enää.
Tiukka perhepalaveri on aiheellinen. Ilmoitat etukäteen, että haluat keskustella illalla/huomenillalla tms. asioista. Sanot että nyt on vakava tilanne, et jaksa enää ja nyt pitää yhdessä sopia miten asiat tehdään. Sopikaa miten jaatte työt. Jos ei hänen kanssaan voi sopia, on sinun mietittävä, mitä keinoja voit käyttää jaksamiseen. Ero on tietenkin äärimmäinen ratkaisu. Mutta siis älä uhkaile sillä.
Sinun avunpyynnot menevät kuuroille korville, miksi edes kysyt apua. Nyt on tekojen aika.
Lopeta pesemästä hänen pyykkejään, kyllähän noin iso mies itse osaa pesukoneen laittaa päälle! Viimeistää silloin kun hänellä ei ole mitään puhdasta päällelaitettavaa, hän sen oppii! Samalla kehoita häntä pesemään myos pyyhkeet, lakanat jne.
Niinä iltoina/päivinä jolloin viet lapsesi harrastuksiin, poiketkaa kotimatkalla aterioimassa (se näkkileipä ja hernekeitto ei kahvilassakaan maksa maltaitaTAI tee kotona niin runsaat eväät että se käy ilta-ateriasta.)
Varmista sitä ennen ettei jääkaappin jää miehellesi mitäään syotävää.
Mitä taas tulee siivoukseen, se todennäkoisesti on sinun tehtävä niin kauan kuin asut samassa taloudessa. Hienoa että opetat lapsesi siihen. Saat heiltä kiitosta myohemmin! Palkkaa kerran viikossa siivooja joka hoitaa perusteellisemman siivouksen, tuo apu on todellakin maksamasi palkan arvoinen.
Jos se tuolle linjalle menee eikä muuten asioita hoideta,aikuiset ihmiset!
Oppeliinilla taas hyviä neuvoja!
Lopeta palvelu. Älä tee ruokaa. Heitä lapsille voikkari eteen ja kun mies kysy ruokaa sano että käy vaikka kaupassa niin minä voin tehdä ruuan. Äidit nämä pilalle passaa ja vaimot jatkaa..
En kyllä neuvoisi jättämään miestä ilman ruokaa tai puhdasta vaatetta. Kiusantekoahan se vain olisi, kun ruoat kuitenkin kaikille samalla valmistuvat ja pyykit peseytyvät samassa koneessa. Lapsellista olisi sellainen mielenosoitus.
Mutta uskoisin, että asioista voi keskustella. Ei kuitenkaan kannata jättää keskustelua siihen hetkeen, kun olet väsynyt. Mieluummin kannattaa nostaa kissa pöydälle vaikka viikonloppuna hyvien unien jälkeen. Kerro, että olet väsynyt ja kysy, olisiko miehellä mitään ideaa asian korjaamiseksi. Joskus tahtoo pienten lasten äideillä käydä niin, että he ns. valtaavat kodin ja omivat lapset, jolloin mies tuntee itsensä täysin tarpeettomaksi. Vaimon mielestä mies tekee kaiken väärin, joten ei ole ihme, että mies suo ilomielin vastuun arjesta naiselle. Erityisen ikävää on, jos äiti ei luota mieheen vauvan hoidossa.
Kannattaa myös miettiä voisiko arkeanne helpottaa muilla tavoin. Ehkä siivouksessa voisi ottaa vähän rennommin, laittaa ruokia kerralla enemmän, niin ei tarvitse joka päivä kokata. Ja vähän mietityttää myös lasten harrastukset. Päiväkoti-ikäinenhän ei välttämättä tarvitse eikä jaksakaan iltaharrastuksia.
Hei nimimerkki, Oliiivia.
Harmillinen tuo kotitöiden tilanne teillä, kuten se on monessa perheessä. Kotityöt on listan kärkipäässä, kun perheiltä kysytään mistä tulee eniten kiistaa ja riitaa. Helposti jää voimaan se tapa, joka on ollut olemassa naisen oltua kotiäitinä lasten kanssa, kun hän usein silloin hoitaa myös kodin. Siitä on vaikea päästä eroon ja mies on tietysti tottunut helppoon kotielämään, saavutetuista eduista on tietysti ikävä luopua.
Tottakai tilanteen kuuluu muuttua, kun molemmat ovat töissä. Paras olisi kyetä rauhassa ja riidatta sopimaan ja jakamaan kotihommat; pyykit, kauppareissut, ruoat ja siivoamiset sekä kuljetukset yms. Mies ei yleensä edes huomaa, tiedä mitä kaikkea kotona on tehtävä päivittäin ja mitä viikoittain, kuinka kauan tuohon kaikkeen menee aikaa. Jospa keksit jonkun tavan tai keinon millä saat ne miehesi tietoon ja jonkinlaisen molempia tyydyttävän jaon ja muutoksen nykyiseen, joka on tietysti kohtuuton. Laske kuinka paljon kotitöihin menee aikaa sinulta, kysy mitkä em. töistä ovat sellaisia jotka miehesi tekisi "mieluiten".
Ymmärrettävää on, että hän on väsynyt, kun kerran nousee jo klo 4 aamulla ylös. Yrittäkää keksiä joku ratkaisu; hän nukkuu tunnin päiväunet kotiin tultuaan ja osallistuu sen jälkeen kotiasioihin. Ellet saa häntä keskustelemaan asiasta kahdestaan, ehdota että menette perheneuvoja tms. luokse yhdessä, jotta voitte puhua ulkopuolisen läsnä ollessa. Yksi kommentoija puhui jo tuossa samasta, josta itsekin aioin; arjen helpottaminen, sitä kannattaa miettiä yhdessä. Onko jotain sellaisia tapoja tai asioita, jotka voi jättää pois tästä elämänvaiheesta, tai voiko jotain helpotusta "ostaa", onko mies halukas maksamaan ulkopuoliselle siitä, että jotkut asiat teetetään... Yrittäkää käyttää luovuutta ja olkaa kärsivällisiä.
Iloa kevääseen, kaikesta huolimatta,
Pirkko-pappi