Ensikohtaaminen

Pelkäsin että tuohon saatan vielä ihastua tai rakastua, ja pelko oli aiheellinen.
m>n

En ajatellut mitään erityistä. Parin viikon jälkeen kun teimme yhdessä töitä ja katsoimme toisiimme lähietäisyydeltä hieman liian kauan, uteliaisuuteni heräsi.

Ajattelin niistä sitä, mitä seksikkäistä naisista yleensäkin miehet ajattelevat eli olispa mukavaa harrastaa sitä itseään. Jälkikäteen ajattelin, että kannattaisi joskus varoa mitä haluaa, koska sen voi myös saada.

ensikohtaamistamme.... Mutta muutama kk tuon jälkeen muistan havahtuneeni, että tuohon mieheen olen korviani myöten ihastunut!

"missä oletkaan ollut kaikki nämä vuodet?"

M ----> N

Tunsin että meidän välillä oli jotakin jota muiden kanssa ei ollut. Se rohkaisi pitämään yhteyttä tiheämmin kuin olisi muutoin ollut tarve ja kävi ilmi että tunteeni oli oikea! Se oli parasta niin kauan kuin se kesti.

Kävin s24treffien kanssa liikuntatreffeillä naisen kanssa ja ensiajatus oli että nainen näyttää paremmalta mitä kuvissa ja hänen peppunsa näytti myös todella hyvältä. Innostuin välittömästi ja sain omaksi yllätyksekseni viestin naiselta jossa ilmoitti halukkuutensa toisiin treffeihin!

Ja miten siitä työpaikkaromanssi kehkeytyi?

Ajattelin millaista olisi harrastaa seksiä tuon ihanan, nauravaisen ja luontevan miehen kanssa. Meni yli vuosi ennen kuin tositoimiin päästiin joskin hänen aloitteestaan. Luulin olleeni mukava, neutraali työkaveri mutta kaipa olin tiedostamattani viestinyt kiinnostustani vuoden aikana.

"Kuka hän on?" Se oli ensimmäinen ajatukseni.

Tiesin, että tuo on mieleeni. En heti ihastunut. Mutta nyt myöhemmin kyllä..hän on varattu, joten täytyy tyytyä vain katselemaan kauempaa. Haluaisin kyllä enemmän. Olen kertonut tunteistani hänelle.

En mitään. Katsoin hänen kaula-autostaan sisään. Muna seisoi. Järki seisoi.

Ajattelin, että vau, mikä mies! En ole sitten sen jälkeen saanut ajatuksiani irti susta.

Ihana hymy! Miten mä pystyn tommosen miehen kanssa tekemään töitä?

En ajatellut hänestä mitään. Kunnes eräällä työreissulla, molemmat pienessä humalassa hups löysimme toisemme läheisemmässä kontaktissa. Sen jälkeen aloin katsoa häntä eri silmin. Aloimme pitää yhteyttä. Ja tämä toistui seuraavallakin työreissulla.
Nyt voin sanoa vuosien jälkeen ja edelleen ystävinä, että onhan tää ollut tunteiden myrskyä. Tosiasia on kuitenkin on, että emme toisillemme kuulu, vaikka kuinka toinen himottaisi. Nyt sekin tunne pikkuhiljaa alkaa laantua. Ja siitä viimeisestäkin kerrasta jo niin kauan etten enää usko että paluuta on samoihin intohimon hetkiin. Vaikkakin välillä hän välillä muistuttaa olemassaolollaan niistä kiihkeistä hetkistä. Näin on hyvä. Vai onko?

Kun näin A:n (nainen) näytti hän kuumalta. Näyttää edelleen. Tiesin että jotain hänessä on. Haluaisin häntä paljon mutta molemmat elää omaa elämäänsä...

mietin silloin..mistä ihmeestä tuo mies tuohon tupsahti..joltain toiselta planeetalta kai. Sain kyllä melkoisen tällin. En olisi uskonut, että tässä vaiheessa elämääni vielä koen jotain sellaista. Vielä jotain niin vahvaa ja pitkäkestoista tunnetta...olin täysin pulassa tunteideni kanssa. Kaikki jäi vain arvoitukseksi...ikuiseksi mysteeriksi.

Vitttumainen äijä. Sitten rakastuin hyvin syvästi. Meni aikaa..nyt ajattelen samalla tavalla kuin eka näkemisellä: vitttumainen äijä.

'Tuohon en tykästy' mut toisin kävi, taisin vähä jopa rakastua. Ikinä sitä hälle maininnu, mut hää tais huomata sen. Hyvästelin enkä tunteitani suoraa kertonu. Ajatusmaailma oli nääs semmone omanlaatune. En sit tiiä jos oisinki kelvannu, en ottanu riskiä ja menetin sillo paljon. Aikaa on kulunu. Mahdollisuuksia, mutta muistoissa tunteet. Ja mitä oon kuullu, hänellä on jälkikasvu ja avokki. Vaikka toista samanlaista ei löydy, niin saa olla siellä missä on. Ainutlaatuinen oli hän. En tiedä onko sitä enää mutta silloin oli. Jos satut muutes lukees tän niin kaikkee hyvää silleen hyvällä jos se o mahollista ja lisäks sie mitää traumoja aiheuttanu. Ite ne aiheutin itelleni.

Tänäään olis ollut hyvä tilaisuus puhua sulle kun oltiin kahestaan..mut en vaan pystyny.