Tapailin erästä miestä satunnaisesti ja olin hyvin kiinnostunut hänestä. Ystäväni oli hyvin tietoinen asiasta, mutta silti eräs ilta hän oli mennyt ja "iskenyt" kyseisen miehen.(TIETÄEN kuka hän on) En ole vihainen miehelle, koska me emme virallisesti "olleet yhdessä" joten hän oli vapaa tekemään mitä tahtoi.Olen loukkaantunut ystävälleni (?), koska hän kertoi asiasta kerskaillen, eikä tuntenut mitään katumusta. "Suutu jos suutut" olivat hänen tarkat sanansa. Hän kuitenkin tiesi tunteeni tähän mieheen, kai hänen oli tiedettävä että satuttaisi minua? Onko ystäväni ystävyyteni arvoinen? Pystynkö luottamaan häneen? Olen kuitenkin sitä mieltä että vaikka petyinkin kyseiseen mieheen pahasti, niin ystävät ovat ja pysyvät. mutta pitäisikö??
Pitäisikö antaa anteeksi?
Milla
91232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ystäväsi ei ole ystävyytesi arvoinen, kaverin poka on off limits. mun vinkki olis, että katkaise kaikki siteesi tähän niin sanottuun "ystävään". jos kaveria ei edes kiinnosta, että suututko vaiko et, on se merkki siittä, että hän ei välitä sinusta eikä tunteistasi. sitä ei voi sanoa ystävyydeksi...
Anteeksiantaminen ei tarkoita sitä, että hyväksyisi kaiken. Se ei myöskään muuta tapahtuneita asioita millään tavalla. Kuitenkin pitäisi rakastaa myös vihollistaan ja siten myös antaa anteeksi. Minä ainakaan en luottaisi varauksettomasti sellaiseen ihmiseen, joka ryhtyy kilpailemaan heti tilaisuuden tullen. Yleensäkään ei pidä luottaa ihmisiin sinänsä vaan tehtyihin sopimuksiin ja ottaa selville, kuka pitää sanansa kuka ei.
Ei kukaan ystävä tee tuollaista! Omalle kohdalleni sattui minusta kiinnostunut ystävän poikaystävä ja koska mielestäni asia on niin, että jos haluaa olla toisen ystävä ei sitten "toisen omaan" kajota, vaikka kiinnostusta olisikin. Tällä hetkellä tapahtuneesta on 2.5 vuotta ja he odottavat yhdessä pariskunnan ensimmäistä lasta onnellisempina kuin koskaan ja kumpikin heistä on hyvä ystäväni. Jos ystäväsi olisi oikea ystävä ja hän pystyisi hetken olemaan epäitsekäs ja ymmärtämään asian sinun kannaltasi, niin eipä hän olisi miehen mukaan lähtenyt. Hän olisi aina voinut sanoa ei. Vaikka alkoholilla olisi ollut osuutta asiaan, niin mielestäni se ei oikeuta tapahtunutta. Ystävät ovat ja pysyvät, mutta siihen tarvitaan sitoumusta kummaltakin osapuolelta. Ei ystävä voi olla silloin, kun siltä tuntuu, tai ainakaan se ei ole oikeaa ystävyyttä. Tilanne ei tosin tee pyhimystä miehestäkään ja saattaisin jopa epäillä hänen kiinnostuksen syvyyttä sinua kohtaan...
Antaisin itse anteeksi, jos hän anteeksi pyytäisi. Mutta vastasit oikeastaan jo omaan kysymykseesi, jos hänen sanansa olivat suutu jos suutut, niin miks antaisit hänelle enää yhtään mitään. Keskity aitoihin ystäviisi äläkä kateellisiin selkään puukottajiin.
Olen kyllä toista mieltä, omalla kohdallani asialla oli paras ystäväni ( 6 vuotta) ja samalla kaikkein läheisin ystäväni. vaan niimpä löytyivät ensin samasta sängystä jonka jälkeen menivät pikapikaa kihloihin, yhdessä edelleen vaikka 5 vuotta sitten tapahtunut asia.
Ei kukaan minulta mitään kysynyt, eivätkä suostuneet asiasta puhumaan,voitte kuvitella miltä tuntui menettää samalla kaksi läheisintä ihmistä. kummastakaan en olisi kuunapäivänä uskonut.Syynä oli kiertoteiden kautta kuultuna ettei kumpikaan voinut asialle mitää, se vain tapahtui. sen pituinen se, toivottavasti oli kaiken sen minun satuttamisen arvoista. Anteeksi olen antanut, unohtaminen hetki hetkeltä helpompaa, kumikin on minulle täysin yhdentekeviä ja vieraita ihmisiä joista en välitä enää tuontaivaallista. Uskon että tulevat vielä sotkemaan oman ja muiden ihmisten tulevaisuuden omalla itsekkyydellään. Ei ole enää minun ongelmani:)
No ei tosiaankaan ole ystävyytesi arvoinen.
Jos käyttäytyy tuolla tavoin niin huh huh, siis että kerskaileekin vielä.
Parasta kun vierrotat itsesi hänestä pikkuhiljaa, mulla sellainen tunne että ansaitset parempia kavereita.
Ystävä ei vie toisen kiinnostuksen kohdetta eikä varsinkaan sillä leuhki... "Suutu jos suutut"???? En ikimaailmassa antaisi anteeksi tuollaiselle... Kuvittele että kun jonain päivänä löydät sen ns. oikean... Niin oletko valmis hänetkin jakamaan tämän ns. ystävän kanssa? Kuka tuollaisia kärkkyjiä ystävikseen tarvitsee...Tosi ystävät ovat ja pysyvät, eivät varkaat... Kokemus puhuu, minullakin oli ystävä.
Oletko pitänyt siihen mieheen sitten mitään yhteyttä? Puhunut hänen kanssa? Onko oma käytöksesi ollut viisasta? Miksi mies valitsi kaverisi eikä sinua?
Ihan sama tarina, paitsi että silloinen ystäväni sanoi:"Et sä ketään voi omistaa." Mitäs siihen sanot, et mitään. Mutta hän tiesi että olin hyvin ihastunut tähän kundiin. Kun sanoin hänelle"Joo, en voikaan, enkä seurustellut hänen kanssaan. Mutta sä itse pyysit etten koskaan erehdy edellisen ihastuksesi kanssa sänkyyn...pyysit multa tätä, ja teet itse sen mitä pelkäät sulle tehtävän."
Me ei pystytty enää ystävyyteen, lähinnä kaverini asenteiden takia. Aluksi oli kurjaa, mutta en kadu ettei olla tekemisissä enää. Olisi varmaan tehnyt saman tempun kuitenkin myöhemmin...ja ehkä pahemmin. Joten..hellurei ja hellät tunteet!