Työvoimaneuvoja kertoi minulle, että työttömyys on asennekysymys. Jos minulla ei ole motivaatiota tehdä työtä, en sitä saa. Mutta kun asia ei ole näin. Minulla on motivaatio, enkä silti saa töitä.
Todistin motivaationi työvoimaneuvojalle esittämällä kopiot niistä 46 työhakemuksesta, jotka olen tämän vuoden elokuun jälkeen eri työpaikkoihin lähettänyt. Kysyi, olenko hakemusten lisäksi soittanut työpaikkoihin. Olen. Kysyi, olenko päässyt työhaastatteluun. En ole.
Työvoimaneuvoja ehdotti, että osallistuisin työnhakukurssille. Kysyin, vaikuttaako hänestä työnhakutapani puutteellisilta. Ei kuulemma vaikuttanut. Hetken päästä olimme yhtä mieltä siitä, etten tarvitse työnhakukurssia.
Kysymys ei siis sittenkään ole asenteesta. Kysymys ei ole motivaatiosta. Eikä kysymys ole työnhakutaidoista. Kysymys on siitä, että yhteiskunta on möhlännyt mahdollisuuden tarjota koulutetuille ihmisille riittävän määrän työpaikkoja.
Todistin motivaationi työvoimaneuvojalle esittämällä kopiot niistä 46 työhakemuksesta, jotka olen tämän vuoden elokuun jälkeen eri työpaikkoihin lähettänyt. Kysyi, olenko hakemusten lisäksi soittanut työpaikkoihin. Olen. Kysyi, olenko päässyt työhaastatteluun. En ole.
Työvoimaneuvoja ehdotti, että osallistuisin työnhakukurssille. Kysyin, vaikuttaako hänestä työnhakutapani puutteellisilta. Ei kuulemma vaikuttanut. Hetken päästä olimme yhtä mieltä siitä, etten tarvitse työnhakukurssia.
Kysymys ei siis sittenkään ole asenteesta. Kysymys ei ole motivaatiosta. Eikä kysymys ole työnhakutaidoista. Kysymys on siitä, että yhteiskunta on möhlännyt mahdollisuuden tarjota koulutetuille ihmisille riittävän määrän työpaikkoja.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse olen ollut nyt työttömänä 4kk. Tänään oli ensimmäinen oman alani työpaikka auki. Vakituinen, jopa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että hakijoita kyseiseen paikkaan on n.50-100 henkilöä. Heistä varteenotettavia on n.10 ja itse kuulun tähän varteenotettavien listaan. On siis mahdollisuuksia, jos paikka ei mene suhteilla. Työhistoriaa on takana 12-vuotta ja ansioluettelo on näyttävää luettavaa.En tarvitse enää hanttihommia hankkiakseni työkokemusta. Haluan koulutustani vastaavan työn. Jos nyt auki oleva työpaikka ei tärppää, tammikuussa odottaa työnhakukurssi. Olen hyvä kirjoittamaan hakemuksia. Olen ylikoulutettu, tottunut olemaan esillä ja ilmaisemaan itseäni, olemaan vakuuttava.Työnhaun kurssin koen loukkaavana. Työkkärin tädin mielestä sinne pitäisi mennä avoimin mielin, koska "sellaiset, jotka kuvittelevat olevansa hyviä tekemään hakemuksia huomaavat kurssille tultuaan, että asia ei ollutkaan näin."
Niimpä. Edellisten lisäksi minulla on hyvä itsetuntemus ja tiedän todellakin osaavani hakea työtä. Kuten jo kerroin, alaani hakee iso liuta ihmisiä. Nyt olen työtön, mutta monesti olen voittanut tiukan kisailun määräaikaisesta työpaikasta.
Olisin kiitollinen, jos minua voitaisiin työkkärin päässä kuunnella.En ole työnvieroksuja, mutta katson voivani tällä ikää valita työpaikkani.En ottanut opintolainaa sivistääkseni itseäni ihan muuten vaan. Minulla on suunnitelmia.
Minä olen onnistunut hakemaan aina töitä, joita havittelee vähintään 300 hakijaa - ja ainahan sellaisesta porukasta löytyy pari, kolme loisteliasta yksilöä, jotka pääsevät kisaamaan paikastaan. Ei sille vain voi mitään, että hakijoita on aina niin paljon, ja hakijamassasta on vaikea erottua edukseen! Meitä tasaisen hyviä, sopivasti kouluttautuneita ja sieltä täältä työkokemuksia hankkineita on niin paljon, että jäämme aina vain seinäruusuiksi. Työpaikan saa useimmiten sellainen, joka ei ole työtön, vaan haluaa vain vaihtaa työpaikkaa. Meitä hakijoita vain on liikaa. Nuoretkin joutaisivat perustelemaan perheitään, mutta kun heille ei siitä lastensa hoidosta makseta juuri mitään, niin heidänkin on vain pakko tehdä töitä ja yrittää tienata pesämunaa.
Juuri noin, työpaikkaan valitaan useimmiten työssäoleva. Nuo jotka väittävät ettei työttömyyttä ei voi olla, koska työkkärissäkin on paikkoja auki, (jos jätetään laskuista sadat asiattomat mitä sieltä myös löytyy) eivät ymmärrä käsitettä työnkierto.
Aina on muutama sata paikkaa auki, koska ihmiset sanovat itsensä irti ja vaihtavat uuteen, väkisinkin jää muutama virka ja toimi tai työpaikka joksikin aikaa muiden henkilöiden hoitoon. Valitettavasti myös näitä aukkoja hoidetaan harjoittelijavoimin.
Vaikka ei olisi paikkaa jossain avoinna ja haussa niin kannattaa lähettää hakemuksia eri paikkoihin.Näin saattaa ohittaa sen hakioiden jonon.Se kyseinen firma kun saattaa seuraavassa kuussa heti tarvita työntekijän.Se säästää työnantajan aikaa,vaivaa ja rahaa jos hänellä on jo tiedossa joku mahdollinen ihminen.Voit olla ainoana ja ensimmäisenä haastattelussa.Jos vakuutat,paikkahan on sinun ilman suurempia tappeluita.
Ei tietenkään aina näin helppoa ja yksinkertaista vaan tarvitsee välillä vähän tuuriakin.Kannattaa kuitenkin yrittää.
Tsemmppiä!
t. itsekkin pitkään työtön,nyt 2kk vakipaikassa.
Asenneongelmia löytyy mm. työvoimaviranomaisten ja sosiaaliviranomaisten piiristä.
Mutta kaikkein pahimmat työttömyyttä ylläpitävät asennevikaiset löytyvät kyllä työnantajaleiristä.
Ahneus ja rahanhimo teettää kaikenlaista.
Ei kai nyt aikuiset ihmiset ole näin lapsellisia, että keskustelevat tuollaisista asioista. Onhan nyt kaikille aikuiselle täysin selvää, että jos avoimia työpaikkoja on 5000 ja niihin pyrkiviä 500 000, niin jokaista avointa työpaikkaan hakee 1000 ihmistä.
Kun yksi näistä tuhannesta pääsee, hää jäljelle 999, jotka eivät pääse töihin. Jos työpaikka jää saamatta, ei se ole asenteesta kysymys.
Työpaikan saantihan voisi olla selalinen, että tuhat ihmistä päästettäisiin urheilukentälle. Sitten he saisivat alkaa siellä tappelemaan ja viimeinen, joka olisi pystyssä, saisi työpaikan. Silloinkaan ei olisi kysymys asenteesta, vaan paremmuudesta. Se voimakkain yksilö selviäisi ja saisi työpaikan.
Hölmöähän tuo olisi, mutta samanlaistahan se on tämä työnhakukurssitus. Yhtään työpaikkaa sen avulla ei synny. Uuden työpaikan vain saa se, joka on oppinut parhaaksi hakijaksi. Hänen ammattitaitonsa sen työn suhteen voi olla sitä tai tätä, mutta hän on paras hakemaan työtä.
Samoin kuin tuon tappelun jälkeen, voittanut työntekijä ei todennäköisesti ole paras kyseiseen työhön, mutta hän on paras tappelemaan ja saanut estettyä ettei häntä ole isketty kanveesin. Luultavasti hän on huonoin ehdokas siihen työpaikkaan. Pomokin saisi pelätä joka päivä uutta työntekijää.
Tismalleen samaa mieltä.
Ja näinhän se on !
Kyynerpääkaverit saa paikan.
Ja jos koulutetaan enemmän parempia hakijoita.
Ei tule kuin "pahempaa jälkeä" siellä mainitsemallasi kentällä.
Töitä löytyy jos viittii tehä on työharjottelupaikkoja,yhdistelmätuki,osaikaisia jne.
Työttömänä olin 10 päivää kun sain työharjoittelupaikan ja hommia oli 5kk.
Sit pääsin heti toiseen paikkaan 3kk.
Nyt olen tehny töitä yhdistelmätuella 9kk
Rohkeasti yrityksiin kyselemään niin töihin pääsette viikossa
Minä ainakin haluan tekemästäni työstä vastineeksi asianmukaisen palkan.
Ongelma ei olekaan töiden vähyys; jokainen voi vaikka mennä keräämään risuja metsästä (Huom! Haulikon kanssa riehuvan maanomistajan uhka!!!) jos töitä haluaa.
Ongelmana ovatkin palkanmaksuhaluttomat "työnantajat".
Korkea työnhakumotivaatio ja työnhakukurssi tuottaa mahdollisuuden saada palkattoman harjoittelun jälkeen määrä"ikaisen" työn.