Nukkuminen/oma aika

Meillä on 1 lapsi, leikki-ikäinen poika. Mä teen 2-vuorotyötä, ja puoliso tekee 3-vuorotyötä. Mulla iltavuoroja on hyvin satunnaisesti, keskimäärin pari iltaa kuukaudessa. Puolisolla vuorot menee viikottain. Viikko aamua, viikko iltaa ja viikko yötä.
Käytännössähän tää tarkoittaa sitä, että puolison ilta- ja yöviikolla mä hoidan lapsen iltaisin yksin. Sekä aamutouhut hänen yö- ja aamuviikoilla.
Meillä on järkyttävät riidat omasta ajasta sekä nukkumisesta. Mä oon joutunu tappelemaan itselleni oikeuden nukkua edes yhtenä aamuna viikonloppuisin, sekään ei toteudu läheskään joka vkl, jos on toisella on jotain menoja tai esim. ylitöitä (muuten vkl vapaat kummallakin).
Mun aamut on sitä, että herään kukonlaulun aikaan, herätän lapsen, joka kiukkuaa väsymystään, teen aamutouhut ja vien tarhaan. Näitä siis kaksi viikkoa kolmesta. Kolmannen viikon (puolison iltavuoro) "saan" lähteä ihan itsekseni, kun taas puoliso nukkuu lapsen kanssa pitkään ja vie hänet sitten hoitoon, kun ovat rauhassa heräilleet ja touhunneet.
Mä oon väsynyt. Väsynyt, että pyöritän huushollia illat yksin ja väsynyt jatkuviin aikaisiin aamuihin. Ja viimeksi kun tästä kaikesta oli riitaa, sain kuulla kunniani siitä, että oon vaatinut sen yhden aamun oikeuden nukkua.. Koska mähän saan nukkua joka yö, toisin kuin hän, joka valvoo öitä töissä tai herää aamuyöllä omaan aamuvuoroonsa.

Mitä mietteitä tää herättää? Oonko mä se kusipää, kun edes valitan tästä? Oon jo alkanut uskoa niin!