Asun ulkomailla eurooppalaisen poikaystäväni kotimaassa. Muutin tänne opiskelijana, tapasin poikaystäväni juuri ennen valmistumista, sain hyvän työpaikan ja jäin tänne. Olen 28-vuotias (mies 29), olemme olleet yhdessä kolme vuotta ja kaikki on mennyt ihan hyvin. Meillä ei ole mitään suuria ongelmia ja miehessä ei ole mitään vikaa, mutta ikävöin Suomeen ja Suomesta on aina vaikea palata tänne. Suhteessa minä ole se, joka vie asioita eteenpäin - etsin vuokra-asunnon, pyysin häntä muuttamaan yhteen ja olen hankkinut astiat ja muuta yhteistä kodin tavaraa. Mies kyllä maksaa osansa vuokrasta ja muista yhteisistä menoista. Olen miettinyt asunnon ostoa yksin, jolloin mies maksaisi minulle vuokraa.
Tuntuu siltä, että otan aina vastuun kaikesta ja mies vain hengailee mukana. Toivoisin, että rakentaisimme tulevaisuutta yhdessä. Miehen mukaan hänen pitää ensin panostaa omiin asioihinsa, kuten vakituisen työpaikan löytämiseen, musiikkiharrastukseen ja säästöjen kerryttämiseen, ennen kuin voi sitoutua enemmän.
Olen hukassa enkä tiedä kannattaako miehen kanssa jatkaa. Mies on rehellinen ja rakastava, mutta tuntuu, että olen yksin suurten päätösten kanssa. Minulla on täällä ihania ystäviä, mutta ikävä Suomeen vaivaa ja olisi ihanaa asua lähempänä perhettä ja ystäviä. Haluaisin miehen, jonka kanssa olisi helppo olla ja rakentaa tulevaisuutta yhdessä.
Lisäksi tapasin muutama päivä sitten lentomatkalla suomalaisen samassa kaupungissa asuvan miehen, johon yllättäen ihastuin. Olen pohtinut nykyisen suhteeni tulevaisuutta useamman kuukauden, enkä kertonut uudelle tuttavuudelleni, että seurustelen ja asun poikaystäväni kanssa. Nyt minua vaivaa huono omatunto siitä, että ihastuin toiseen ja että en kertonut poikaystävästäni. Toisaalta haluaisin löytää uuden suunnan elämälleni ja tavata uuden miehen uudelleen.
En tiedä, mitä ajatella. Poikaystäväni on minulle ensimmäinen vakava suhde, enkä tiedä miten tässä pitäisi toimia. Muutos ja irtiotto pelottaa. Pelkään myös, että teen virheen, jos eroan. Tai että teen vielä suuremman virheen, jos jään jumiin tähän suhteeseen.
Toivoisin neuvoja, teiltä joilla on enemmän elämänkokemusta. Kannattaako irtiotto? Helpottaako ikävä Suomeen? Miten tässä kannattaa edetä?
Tuntuu siltä, että otan aina vastuun kaikesta ja mies vain hengailee mukana. Toivoisin, että rakentaisimme tulevaisuutta yhdessä. Miehen mukaan hänen pitää ensin panostaa omiin asioihinsa, kuten vakituisen työpaikan löytämiseen, musiikkiharrastukseen ja säästöjen kerryttämiseen, ennen kuin voi sitoutua enemmän.
Olen hukassa enkä tiedä kannattaako miehen kanssa jatkaa. Mies on rehellinen ja rakastava, mutta tuntuu, että olen yksin suurten päätösten kanssa. Minulla on täällä ihania ystäviä, mutta ikävä Suomeen vaivaa ja olisi ihanaa asua lähempänä perhettä ja ystäviä. Haluaisin miehen, jonka kanssa olisi helppo olla ja rakentaa tulevaisuutta yhdessä.
Lisäksi tapasin muutama päivä sitten lentomatkalla suomalaisen samassa kaupungissa asuvan miehen, johon yllättäen ihastuin. Olen pohtinut nykyisen suhteeni tulevaisuutta useamman kuukauden, enkä kertonut uudelle tuttavuudelleni, että seurustelen ja asun poikaystäväni kanssa. Nyt minua vaivaa huono omatunto siitä, että ihastuin toiseen ja että en kertonut poikaystävästäni. Toisaalta haluaisin löytää uuden suunnan elämälleni ja tavata uuden miehen uudelleen.
En tiedä, mitä ajatella. Poikaystäväni on minulle ensimmäinen vakava suhde, enkä tiedä miten tässä pitäisi toimia. Muutos ja irtiotto pelottaa. Pelkään myös, että teen virheen, jos eroan. Tai että teen vielä suuremman virheen, jos jään jumiin tähän suhteeseen.
Toivoisin neuvoja, teiltä joilla on enemmän elämänkokemusta. Kannattaako irtiotto? Helpottaako ikävä Suomeen? Miten tässä kannattaa edetä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä myös muutin eurooppaan opiskelemaan ja tapasin poikaystävän ja jäin sitten hänen kanssaan asumaan ja myöskin 3 vuotta nyt oltu yhdessä. Mun tilanteessa vaan taitaa olla noi roolit toisinpäin, joten en osaa oikein auttaa.
Ootteko puhuneet yhdessä suomeen muutosta? Toisaalta suomessa joutuisit varmaan viellä enemmän olemaan asioiden päättäjänä kun hänelle vieras maa. Kysy mitä mieltä se on asioista ja kerro mitä mieltä sä oot, en keksi muuta..
No, ehkä se uusi tuttavuus voisi olla sulle paremmin sopiva.