Asun ulkomailla eurooppalaisen poikaystäväni kotimaassa. Muutin tänne opiskelijana, tapasin poikaystäväni juuri ennen valmistumista, sain hyvän työpaikan ja jäin tänne. Olen 28-vuotias (mies 29), olemme olleet yhdessä kolme vuotta ja kaikki on mennyt ihan hyvin. Meillä ei ole mitään suuria ongelmia ja miehessä ei ole mitään vikaa, mutta ikävöin Suomeen ja Suomesta on aina vaikea palata tänne. Suhteessa minä ole se, joka vie asioita eteenpäin - etsin vuokra-asunnon, pyysin häntä muuttamaan yhteen ja olen hankkinut astiat ja muuta yhteistä kodin tavaraa. Mies kyllä maksaa osansa vuokrasta ja muista yhteisistä menoista. Olen miettinyt asunnon ostoa yksin, jolloin mies maksaisi minulle vuokraa.
Tuntuu siltä, että otan aina vastuun kaikesta ja mies vain hengailee mukana. Toivoisin, että rakentaisimme tulevaisuutta yhdessä. Miehen mukaan hänen pitää ensin panostaa omiin asioihinsa, kuten vakituisen työpaikan löytämiseen, musiikkiharrastukseen ja säästöjen kerryttämiseen, ennen kuin voi sitoutua enemmän.
Olen hukassa enkä tiedä kannattaako miehen kanssa jatkaa. Mies on rehellinen ja rakastava, mutta tuntuu, että olen yksin suurten päätösten kanssa. Minulla on täällä ihania ystäviä, mutta ikävä Suomeen vaivaa ja olisi ihanaa asua lähempänä perhettä ja ystäviä. Haluaisin miehen, jonka kanssa olisi helppo olla ja rakentaa tulevaisuutta yhdessä.
Lisäksi tapasin muutama päivä sitten lentomatkalla suomalaisen samassa kaupungissa asuvan miehen, johon yllättäen ihastuin. Olen pohtinut nykyisen suhteeni tulevaisuutta useamman kuukauden, enkä kertonut uudelle tuttavuudelleni, että seurustelen ja asun poikaystäväni kanssa. Nyt minua vaivaa huono omatunto siitä, että ihastuin toiseen ja että en kertonut poikaystävästäni. Toisaalta haluaisin löytää uuden suunnan elämälleni ja tavata uuden miehen uudelleen.
En tiedä, mitä ajatella. Poikaystäväni on minulle ensimmäinen vakava suhde, enkä tiedä miten tässä pitäisi toimia. Muutos ja irtiotto pelottaa. Pelkään myös, että teen virheen, jos eroan. Tai että teen vielä suuremman virheen, jos jään jumiin tähän suhteeseen.
Toivoisin neuvoja, teiltä joilla on enemmän elämänkokemusta. Kannattaako irtiotto? Helpottaako ikävä Suomeen? Miten tässä kannattaa edetä?
Tuntuu siltä, että otan aina vastuun kaikesta ja mies vain hengailee mukana. Toivoisin, että rakentaisimme tulevaisuutta yhdessä. Miehen mukaan hänen pitää ensin panostaa omiin asioihinsa, kuten vakituisen työpaikan löytämiseen, musiikkiharrastukseen ja säästöjen kerryttämiseen, ennen kuin voi sitoutua enemmän.
Olen hukassa enkä tiedä kannattaako miehen kanssa jatkaa. Mies on rehellinen ja rakastava, mutta tuntuu, että olen yksin suurten päätösten kanssa. Minulla on täällä ihania ystäviä, mutta ikävä Suomeen vaivaa ja olisi ihanaa asua lähempänä perhettä ja ystäviä. Haluaisin miehen, jonka kanssa olisi helppo olla ja rakentaa tulevaisuutta yhdessä.
Lisäksi tapasin muutama päivä sitten lentomatkalla suomalaisen samassa kaupungissa asuvan miehen, johon yllättäen ihastuin. Olen pohtinut nykyisen suhteeni tulevaisuutta useamman kuukauden, enkä kertonut uudelle tuttavuudelleni, että seurustelen ja asun poikaystäväni kanssa. Nyt minua vaivaa huono omatunto siitä, että ihastuin toiseen ja että en kertonut poikaystävästäni. Toisaalta haluaisin löytää uuden suunnan elämälleni ja tavata uuden miehen uudelleen.
En tiedä, mitä ajatella. Poikaystäväni on minulle ensimmäinen vakava suhde, enkä tiedä miten tässä pitäisi toimia. Muutos ja irtiotto pelottaa. Pelkään myös, että teen virheen, jos eroan. Tai että teen vielä suuremman virheen, jos jään jumiin tähän suhteeseen.
Toivoisin neuvoja, teiltä joilla on enemmän elämänkokemusta. Kannattaako irtiotto? Helpottaako ikävä Suomeen? Miten tässä kannattaa edetä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse olen ollut myös todella suurten kysymysten edessä. Kun parisuhteen myötä joutuu (tai saa) myös miettimään kotimaansa uudelleen, on kysymykset suurempia...
Olen kuitenkin oppinut intuition voiman. Kun rakastat, kaikki on hyvin, ja olette menossa samaan tilanteeseen, tunnet automaattisesti raukeutta ja onnea parisuhteessa. Se on läsnä silloinkin kun on riitatilanteita, ja vaikeaa. Siihen hyvään tunteeseen, että kaikki on hyvin, voi sitten palata.
Minusta on aivan selvää, että haluat uuden vaihteen käyntiin, ja suhteesi ei riitä lievittämään kaipuutasi kotimaahan. Uskon, että ihastuitkin siksi, että poika edusti sinulle Suomea, ja kaikkea sitä mitä suomesta haluat. Ei vaikuta siltä, että saat nykyiseltäsi vahvaa yhteenkuuluvuuden tunneta, ja koet rakentavasi elämääsi kuitenkin yksin. Jos sinua ei vähempää voisi kiinnostaa Suomeen paluu, ja rakastat todella nykyistäsi en usko, että olisit ollut avoin ihastumiselle. Ihastumisiakaan ei vain "tapahdu", niihin pitää olla tietty valmiustila. Siksi umpirakastunut ihminen ei esimerkiksi koskaan ihastu toiseen, vasta sitten kun alitajuisesti alkaa jo irrottautumaan toisesta.
Älä kuitenkana usko minua, tai muiden neuvoja, vana kuuntele itseäsi ja omaa sydäntäsi. Se todella tietää sne oikean vastauksen.
Yksi mitä teen,on mielikuvaharjoittelu. Kuvitteleen vahvasti ne eri skenariot mielessäni. esim sinä, kuvittelet että jatkat nykyisessä tilanteessasi kumppanisi kanssa. miltä kuvitelma tuntuu? Sitten kuvittelet tulevasi esimerkissi Suomeen (tai mikä se toinen reitti sitten sinulle olisikaan olisikaan) ja alkavasi seurustella täällä uuden miehen kanssa. Miltä tämä kuvitelma tuntuu?
Sitten valitsen sen ratkaisun, joka yksinkertaisesti sai aikaan onnellisempia, rauhallisempia ja parempia tuntemuksia sinussa. Onnellinen elämä 2tuntuu" hyvältä, voit tehdä miljoona ns oikeaa t6ai kunnollista ratkaisua elämässäsi, mutta jos ne ei tunnu hyvältä, et koe onnellisuutta. Onnellisuus, rauha ja tyytyväisyys on kuitenkin hyvän elämän tärkeimmät asiat. On yksilökohtaista, miten kukin en sitten rakentaa ja löytää.
Tsemppiä, ja kerro kuinka kävi!
Passiivisen miehen kanssa ulkomailla, ikävöiden Suomeen. Mies ei näytä siltikään olleen yhtä sitoutunut sinuun, valitettavasti. Olet pyytänyt häntä muuttamaan kanssasi yhteen, hankkinut kodin tavarat ja mies tulee tahdottomana perässä.
Kuitenkin hän on varoittanut sinua liiallisesta etenemisestä: hän haluaa panostaa omiin asioihinsa!
Minusta tuo on aika selkeä viesti, joka selittää hänen passiivisuuteensa suhteen etenemisessä ja vastuun kannossa.
Kerrot, että mies on rehellinen ja rakastava, jonka käännän sanaksi luonteeltaan rakastettava. Se yksinään ei riitä sitoutumiseen. Jos tunnet yksinäisyyttä suuren päätöksen edessä, olet ilmeisesti jollain tasolla jäänyt yksin suhteessanne.
Sivullisena tämä näyttäisi, että miehen vastahakoisuus suhteessa on sinulta jäänyt jotenkin huomaamatta.
Ulkomaalaisen kanssa vieraalla maalla asuminen vaatii suhteelta enemmän varmuutta ja turvallisuutta.
Kuuntele tarkkaan puolisoasi ennakoimatta hänen ajatuksiaan. Se mitä sinä olet tahtonut, ei välttämättä ole kuulunut hänen suunnitelmiinsa. Ehkä hän on rakastettavasta luonteestaan johtuen joutunut kuin koukkuun, josta itse asiassa haluaisi pyristellä pois, mutta ei tohdi johtuen sinun "yksinäisyydestäsi" ja riippuvaisuudestasi vierasmaalaisena tyttönä.
Voi olla helpotus teille molemmille, jos muutat koeajaksi Suomeen ja tarkastelet asiaa täältä käsin. Jos ikävä valtaa takaisin nykyisen poikaystävän luo, niin rakkaus voittaa, sillä rakkaus malttaa myös odottaa. Jos ei odota, suhde ei ole ollutkaan sen arvoinen.