Valmistuin vuosi sitten merkonomiksi. Monet valittavat, että töitä ei ole tarjolla, mutta töitä olisi vaikka kuinka, jos vain haluaisi tehdä. Varastohommiin, postin jakeluun, ruokakauppaan, asiakaspalveluun, myyntiin, siivoojaksi, puistotyöntekijäksi, rakennusapulaiseksi, kirjanpitäjäksi, jne. Nämä ovat mahdollisuuksiani. TYÖTÄ ON TARJOLLA JA JOS VÄITÄT VASTAAN PUHUT PASKAA.
Lapsena olin porukan pelle ja mielestäni olin ihan tyytyväinen elämääni. Pelkäsin kyllä paljon asioita ja olin hiljainen tuntemattomien ihmisten seurassa. Nuoruudessa sitten eristin itseni muista, enkä pystynyt tutustumaan kehenkään. Olin niin sanotusti "luuseri" eli syrjäytynyt. Olen elänyt tällaista elämää nyt 10 vuotta. Olen yksin kauniissa ja tilavassa vuokrakämpässäni. Olen ajautunut kokemuksieni kautta introvertiksi ja sosiaalifoobikoksi. Yhteiskunta sanoo "hae apua" ja hain sitä jo 8 vuotta sitten, mutta sama tianne jatkuu yhä. Käyn psykoterapiassa, tukiryhmässä ja käytän ahdistusta lievittävää lääkitystä.
En siis tällaisessa tilanteessa näe työllä ja rahalla mitään arvoa: kiusaan itseäni menemällä päivittäin 8 tunniksi paikkaan, jossa tunnen itseni todella ahdistuneeksi. Työstä riippumatta tienaan joka tapauksessa 1500-2500€ kuussa. Vähintään puolet summasta menee asumiseen ja elämiseen. Minulla on ASP-tili, koska tiedän sen olevan järkevää, vaikka en tällä hetkellä näekään itseäni tekemässä työtä 10-20 vuotta maksaakseni asuntolainan pois. Raha mahdollistaa tavallista paremman elintason, mutta en vain tiedä mihin käyttäisin sen ylimääräisen 1000€, koska minulla ei ole ketään, jonka kanssa jakaa asioita. Työ ei tunnu palkitsevan. Sosiaalisten pelkojeni takia teen työtä vain rahasta, mutta nyt minun on vaikea tehdä sitä edes sen vuoksi, koska mitä enemmän sitä saan, sitä enemmän se menettää merkitystään, koska sillä ei ole käyttötarkoitusta minulle.
Älkääkä käsittäkö väärin, haluan kyllä menestyä kohtuullisesti, ansaita pienen omaisuuden, matkustella paljon ja tehdä päivittäin jotain merkityksellistä. En missään nimessä halua elää "siivellä." Mutta kaikista eniten haluaisin ihmisiä elämääni. Ihmisiä joista pidän ja joita en pelkää.
Neuvoja tilanteeseeni? Pitääkö minun mennä töihin ja miksi?
Lapsena olin porukan pelle ja mielestäni olin ihan tyytyväinen elämääni. Pelkäsin kyllä paljon asioita ja olin hiljainen tuntemattomien ihmisten seurassa. Nuoruudessa sitten eristin itseni muista, enkä pystynyt tutustumaan kehenkään. Olin niin sanotusti "luuseri" eli syrjäytynyt. Olen elänyt tällaista elämää nyt 10 vuotta. Olen yksin kauniissa ja tilavassa vuokrakämpässäni. Olen ajautunut kokemuksieni kautta introvertiksi ja sosiaalifoobikoksi. Yhteiskunta sanoo "hae apua" ja hain sitä jo 8 vuotta sitten, mutta sama tianne jatkuu yhä. Käyn psykoterapiassa, tukiryhmässä ja käytän ahdistusta lievittävää lääkitystä.
En siis tällaisessa tilanteessa näe työllä ja rahalla mitään arvoa: kiusaan itseäni menemällä päivittäin 8 tunniksi paikkaan, jossa tunnen itseni todella ahdistuneeksi. Työstä riippumatta tienaan joka tapauksessa 1500-2500€ kuussa. Vähintään puolet summasta menee asumiseen ja elämiseen. Minulla on ASP-tili, koska tiedän sen olevan järkevää, vaikka en tällä hetkellä näekään itseäni tekemässä työtä 10-20 vuotta maksaakseni asuntolainan pois. Raha mahdollistaa tavallista paremman elintason, mutta en vain tiedä mihin käyttäisin sen ylimääräisen 1000€, koska minulla ei ole ketään, jonka kanssa jakaa asioita. Työ ei tunnu palkitsevan. Sosiaalisten pelkojeni takia teen työtä vain rahasta, mutta nyt minun on vaikea tehdä sitä edes sen vuoksi, koska mitä enemmän sitä saan, sitä enemmän se menettää merkitystään, koska sillä ei ole käyttötarkoitusta minulle.
Älkääkä käsittäkö väärin, haluan kyllä menestyä kohtuullisesti, ansaita pienen omaisuuden, matkustella paljon ja tehdä päivittäin jotain merkityksellistä. En missään nimessä halua elää "siivellä." Mutta kaikista eniten haluaisin ihmisiä elämääni. Ihmisiä joista pidän ja joita en pelkää.
Neuvoja tilanteeseeni? Pitääkö minun mennä töihin ja miksi?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.