Tervehdys kaikki särkyneet sydämet!
Haluisin tietää millä tavalla olette selvinneet erosta. Onko kukaan turvautunut lääkäripalveluihin? Uni- tai masennuslääkkeisiin? Entä kuinka moni on selviytynyt kaverien tuella? Onko joillakin ollut muita selviytymiskeinoja?
Pankaa hyviä vinkkejä jakoon! Täällä näyttää olevan paljon ihmisiä jotka voisivat vinkeillänne päästä yli pahimmasta.
Itse olen yrittänyt selvitä erosta ilman mitään apuja, mutta välillä tuntuu, että pitäiskö käydä juttelemaan vaikka lekurin kanssa. Unettomuus on tällä hetkellä pahin ongelmani...
Haluisin tietää millä tavalla olette selvinneet erosta. Onko kukaan turvautunut lääkäripalveluihin? Uni- tai masennuslääkkeisiin? Entä kuinka moni on selviytynyt kaverien tuella? Onko joillakin ollut muita selviytymiskeinoja?
Pankaa hyviä vinkkejä jakoon! Täällä näyttää olevan paljon ihmisiä jotka voisivat vinkeillänne päästä yli pahimmasta.
Itse olen yrittänyt selvitä erosta ilman mitään apuja, mutta välillä tuntuu, että pitäiskö käydä juttelemaan vaikka lekurin kanssa. Unettomuus on tällä hetkellä pahin ongelmani...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pitkä suhde meni poikki,vaikka en itse olisi sitä halunnut. Kävin lääkärissä, kun alkoi tuntua siltä että mistään ei tule mitään, ei nukkumisestakaan. Sain unilääkkeitä, joiden avulla sitten sain edes levättyä. Se helpotti edes vähän, että sai yöllä nukuttua, niin ettei asiat pyörineet yökaudet ajatuksissa. Lääkäri kirjoitti varmuuden vuoksi viikon sairasloman, mutta en sitä sitten pitänyt.
Apua olen saanut kavereilta, kun on saanut asiasta heidän kanssan puhua. Ostin täällä palstoilla suositellun kirjan Jälleenrakennus (kirjailija Bruce Fisher). Siitä on ollut hirveästi apua, olen saanut ajatuksiani vähän järjestykseen. Olen alkanut pitää myös päiväkirjaa, niin ajatukset vähän rauhoittuvat, kun asian saa paperille. Olen yrittänyt keskittyä normaalin arjen asioihin, työhön ja harrastuksiin, mutta silti välillä on todella surullinen ja ahdistunut olo.
Tuo mainitsemasi kirja on varmasti tutkimisen arvoinen. Pitänee käydä kirjastossa tänään.
Kiitos.
En turvautunut unilääkkeisiin vaikka meni monta yötä, kun olo oli sietämätön. Luulin tulevani hulluksi. Lopulta oli pakko lähteä lenkille, vaikka olin loppuväsynyt, muistan sen vieläkin. Se auttoi vähän, sen verran että pystyi hengittämään. Koskaan en halua joutua samaan tilanteeseen,ja se on aika surullista.
Kavereista en saanut apua, olin kaverien kesken yksinäinen.
Vasta usko Jumalan hyvyyteen ja oikeamielisyyteen, eheytti jollain lailla sydämeni - muuten itsestäni olisi tullut jäämies.
Matt. 11:20
Murtunutta ruokoa hän ei muserra, savuavaa lampunsydäntä hän ei sammuta. Hän on saattava oikeuden voittoon.
En ole lääkkeitä halunnut, mutta välillä tulee ajatus, että ois helpompaa jos kertois jollekin terapeutille kaiken juurta jaksaen eikä pitäis sisällä. Toisaalta muutamalle ystävälleni olen voinnut puhua asioista melkein suoraan ja se on ollut tosi tärkeää. Kuitenkin jotkut jutut ovat hieman vaiketa puhua muille eikä viitsi liikaa vaivata aina ystäviäkään, joten olen sitten rukoillut Jumalaa ja kokenut sen auttavan.
Joissain hetkissä auttaa uudet harrastukset, kampaajallakäynti ja muut "hömpötykset". Eli antaa itselleen luvan hemmotella itseään. Myös se varmaankin olis hyväks, että antaa itselleen aikaa surra ja käydä läpi kaikki tunteet. Jos niitä yrittää väkisin tukahduttaa, niin se kostautuu..
Minäkin suosittelen Bruce Fisherin kirjaa Jälleenrakennus, olen saanut siitä valtavasti apua. Toinen hyvä kirja on Tuulikki Saariston Taikasanat - eli miksi antaisin anteeksi. Surun kaikki vaiheet on käytävä läpi, mutta vaikka olisin niin halunnut sen jatkuvan...se ei vaan jatkunut. Tosiasiat on tunnustettava, käsiteltävä, hyväksyttävä ja sitten täysillä eteenpäin! Toivotan voimia kaikille kohtalotovereille...mikä ei tapa, se vahvistaa. Kun tästä tuhkasta nousen, olen taas vähän viisaampi ja kokeneempi.