Täällä taitaa olla kaikenlaisia sankareita valittamassa avioerostaan - "kun se ei ollutkaan se oikea".
Oliko sitten ylipäätänsä järkeä ryhtyä kimppaan sen väärän henkilön kanssa? Kestääkö se oikeasti nuin kauan tajuta, että tyyppi olikin väärä?
Vai onko kyse kuitenkin vain siitä, että ei osata olla tyytyväisiä. Voisi lyyä vetoa, että näin asia mieluummin on, poikkeukset mukaanlukematta.
Siinä samalla kun se itsetunto heikkenee naaman rumetessa iän mukana, ei pitäisi olla varaa valittaa koska itsehän on päätöksen aikoinaan tehnyt =)
Itse kun tässä meen naimisiin, se kestää elämäni loppuun saakka. Mutta onnea teille hyvine yrityksineen!
Oliko sitten ylipäätänsä järkeä ryhtyä kimppaan sen väärän henkilön kanssa? Kestääkö se oikeasti nuin kauan tajuta, että tyyppi olikin väärä?
Vai onko kyse kuitenkin vain siitä, että ei osata olla tyytyväisiä. Voisi lyyä vetoa, että näin asia mieluummin on, poikkeukset mukaanlukematta.
Siinä samalla kun se itsetunto heikkenee naaman rumetessa iän mukana, ei pitäisi olla varaa valittaa koska itsehän on päätöksen aikoinaan tehnyt =)
Itse kun tässä meen naimisiin, se kestää elämäni loppuun saakka. Mutta onnea teille hyvine yrityksineen!
Vastaukset 24
Vanhimmat
..kun kuulostat noin määrätietoiselta ja iloiselta ihmiseltä. Sinussa on asennetta ja ryhtiä:)
Varmasti aviolittosi kestää, juuri kuten sanoit, loppulämäsi! Toisin kun meillä sekavilla yrittäneillä! Säilytä elämänmyönteisyytesi, jota kirjoituksesi suorastaan pursuaa, ja positiivinen asenteesi, voit olla voitostasi varma!!
jeps, tossa lukasin muutaman "valitusvirren" ja niistähän näky että oltiin alkoholisoituneita jne shittiä. Ei pitäisi olla vaikea olla tarttumatta pulloon jos kerta aiheuttaa ongelmia. Sitä saa mitä tilaa, näköjään.
...ja ihailen viisauttasi. Sinä varmaan osaat välttää kaikki ne karikot ja shitit elämässäsi, jotka aiheuttavat ongelmia! Olen varma, että tuolla empaattisuudella pötkit vielä pitkälle:) Kaikkea hyvää!
Sinulla on tosi selkeät ajatukset. Koska olet noin erinomainen ja täydellinen ihminen, niin pyri seuraavissa vaaleissa presidentiksi !
MENE IHMEESSÄ LOTTOAMAAN TOLLA ASENTELLA SÄ OLET VOITTAJA 100VARMAAN .
jos vielä vuosikymmenien päästä olet samaa mieltä ja aviossa saman kanssa hyvä.En kadehdi mutta ihmiset muuttuu ja kaikilla ei ole niin hyvä tuuri.Mutta kukaan ei tiedä ennakkoon ,miten elämässä käy!
Ei se tuurista oo kiinni. Pitää vain yksinkertaisesti tyytyä siihen mitä on. Eri asia ehkä, jos kumppani on narkkari, mutta onhan siinä itsessäkin vikaa jos ryhtyy narkkarin kaa elämää jakamaan ! =)
Huomaa kyllä miten kokematon olet vielä ihmissuhteissa. Ai että sillä välttää kaikki parisuhteen karikot kunhan vain tyytyy siihen mitä on? Taisit unohtaa ettet ole menossa itsesi kanssa naimisiin, vaan parisuhteessa on kaksi ihmistä. Mitä jos se toinen ei enää tyydykään siihen mitä sinulla on tarjottavanasi vuoden kuluttua, tai 5 v, tai 30 v kuluttua?
Hah haa, hauskaa olisi nähdä kommenttisi sen jälkeen jos ja kun teille kuitenkin tulisi ero. Voi sitä selittelyjen määrää.
niin ja jos toinen kyllästyy sinuun vaikka itse olisitkin tyytyväinen kaikkeen.Et voi olla saman kanssa jos toinen ottaa sinusta eron ja jättää sinut!
Miksipä se eron ottaisi ilman minkäänlaista syytä... ei kait sitä nuin kannata edes ajatella. Itsetuntoa hiukan.
... jos se tuleva puolisosi ei olekkaan samanlainen yli-ihminen, eikä ole onnistunut noudattamaan oivallista neuvoasi "Oliko sitten ylipäätänsä järkeä ryhtyä kimppaan sen väärän henkilön kanssa?"
Annan sulle hyvän neuvon.Älä mene milloinkaan naimisiin tai avoliittoonkaan.Voit sitten vanhanakin olla tuota samaa mieltä ja se vasta on onnea kun saat olla niin täydellinen.
Ikinä ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Joskus sitä kuvitteli, että tämä onni ja autuus on ikuista. Yhtenä päivänä sanoivat, "että hänen tilansa on kriittinen ja enää vain tunneista kysymys". Se tästä loppuelämämästä.
Jotkut harvat kykenevät pysymään yhdessä hautaan asti, mutta ei toki vastoinkäymisittä. Ehkä heillä on paremmat sosiaaliset taidot ja anteeksianto pelaa. Eikä mitään kamalan pahoja "yliheittoja" tapahdu. Elikä siis toinen ei ylitsepääsemättömästi vaikeuta toisen elämää.
Kukaan ei ole yli- ihminen. Parisuhteet ovat menneet kertakäyttö kierrätys suhteiksi ehkä liiaksikin, vaihtelu virkistää periaatteella. Jos omaa suhdetta ei saada kuntoon, niin haetaan uusi kumppani vaikka repimällä toisesta parisuhteesta väkisin.
Siis oman avioliittonsa säilyttäminen ei ole aivan yksinkertainen asia. Niin ongelmatonta suhdetta ei taida olla olemassakaan, ettei jonain seesteisenä kautena pystyisi joku kiilaamaan väliin, jos sikseen. Jos siis löydät hyvän kumppanin ja vannot ettet eroo koskaan, niin se kumppanisi on varmaan haluttua tavaraa muillakin markkinoilla, ellet pidä tiukasti lukkojen takana piilossa!
Mieluummin päinvastoin, pitää ottaa ehkä vähän huonompi kumppani ja vannoa, ettei eroa koskaan =)
No sinähän levottomia kirjoitat... normaalin suhteen väliin EI KUKAAN kolmas pääse, ellei se "vietävä" sitä itse tahdo (ketään väkisin kukaan voi viedä parisuhteesta). Totta, jokaisessa suhteessa on vaikeuksia, ja kiusauksia eteen astelee itse kullekin joskus ... mutta, aina ihminen itse valitsee lähteekö sivusuhteeseen vai ei. Logiikkasi on yhtä säälittävä, kuin että perustelisi vaimon hakkaamisen sillä ettei asialle mahtanut mitään -- valinta sekin on.
Ja lukkojen takkse kun koetat pistää ... niin ero tulee taatusti ilman "kolmanisakaan" pyöriä.
Sellaista en ole kyllä ikinä nähnytkään! Voit itse luulla suhteesi olevan normaali, mutta kumppanisi voi ollakkin eri mieltä. Niin monta NORMAALI tapausta olen nähyt, missä toinen käy vieraissa NORMAALIN sitä edes tietämättäänkään.
Joku otti taas aivan kaiken kirjaimellisesti tosissaan! Kaikissa tietämissäni pitkissä suhteissa toinen tai molemmat ovat käyneet sivuraiteilla. Välillä oltu eron partaalla.
Tietääkö joku pitkän suhteen, jossa ei kolmannen osapuolen aiheuttamia kriisejä olisi tullut ikinä. Itse en ainakaan sellaisia tiedä. Eikä tarvi suuttua, jos ei ole samaa mieltä. Annan arvoa niillekkin jotka ovat eri mieltä asioista!
Mielipiteitä on niin montaa lajia kun on ihmisiäkin.
En ymmärtänyt sitä, että suhteessa on aina vikaa, jos kolmaspyörä sen eron aiheuttaa.
Pelkään vain, että kumppanini löytää paremman. Jos ei löydä niin parikymmentä vuotta kestänyt suhteemme jatkuun loppuun asti. Itseäni ei enään kiinnosta alkaa kuljeskeleen sinkkuna "haku päällä". Ja taas aloittaa alusta jonkun tuntemattoman tyypin kanssa. En edes hevillä luota keneenkään tuosta vaan äkkiseltään. Suhteessa elävät tyypit kyllä kiertäisin kaukaa!
Jokaisen pitää eron jälkeen elää jonkin aikaa yksin, jottei samoja ongelmia vie heti uuteen suhteeseen.
En ymmärrä miksi uusi pitää olla heti tilalle jo usein normaalin avioelämän jatkuessa vielä aviokumppanin kanssa. Pidän sellaista tyyppiä aivan "pallo hukassa" olevalta. Jos jollain on huono suhde, hän eroaa ennen kuin on uusi haettu tilalle. Se on vaan minun mielipide! Muut voi olla eri mieltä vapaasti !
Myönnetään, sanavalinta "normaali" oli huono. Joten selitetään mitä tarkoitin -- kun aviopari osaa keskustella ongelmistaan, kuunnella toisiaan (aidosti), tukea ja kunnioittaa puolisoaan. Osaa nähdä toisen rakastajana ja ystävänä, myös lasten vanhempana. Puolisoon luotetaan, mutta häntä ei oteta "itsestäänselvyytenä". Molemmilla on selkeä tahtotila siitä, miten yhdessä elämä vietetään siihen saakka kunnes kuolema erottaa. Kriisejä ja kiusauksia tulee jokaiselle, ne osattava "työstää" ja löydettävä rohkeus tarttua ongelmiin ajoissa (eikä lakaista maton alle ajan hoidettavaksi) -- se on mielestäni toimiva parisuhde, jonka eteen tosin tehtävä töitä ... mielestäni se on normaalia.
Näin varmasti on -- ja jos joillekkin toimimaton parisuhde sivusuhteineen on normaalia, niin ihmettelen. Joka tapauksessa, sen vieraissa käyvän valinta se on menetellä näin -- ei hän sitä tahdottomasti tee.
"vitsiksi" puetun heiton takaa usein näkyy tapa ajatella asioita ... niin oli mielestäni edellisenkin tapauksessa ... enkä pidä siitä tavasta ajatella.
Jos tarkoitat pettämistä ja sivusuhteita ... niin näin saattaa hyvinkin olla, se on yksi tapa oirehtia pahaa oloaan tai hakea "sutinaa" kun ei sitä syystä tai toisesta kotona ole (jolloin pitäisi pohtia "miksi ei ole?"). Mutta jälleen, parisuhteessa se joka sivusuhdetta tai rakastajaa hakee tekee sen omasta valinnastaan (ei sen kolmannen "pakottamana").
Eron partaalla varmasti itse kukin käy, ja kun siitä kriisitä selvitään käsissä entistä vahvempi liitto... mutta avioliiton perustan oltava kunnossa jotta onnistuu. Erikseen ovat sitten kulissiavioliitot, joissa kärsitään kun ei muutakaan osata.
No minä luulen tietäväni ... mutta vaikkei näin olisikaan, niin pontti on siinä etteivät kolmannet osapuolet mitään kriisejä kykene YKSIN tekemään ... tarvitaan siihen myös toisen osapuolen tahtoa -- joka varmasti kipeä asia petetylle tulleelle pulisolle vaikea hyväksyä omasta rakkaastaan. "Kolmannen pyörän" demonisointi, ja syyllistäminen helppoa ja ihmimillistä -- puolustusmekanismi ... jokin luonnonvoimaan verrattava "asia" tuli minun ja puolisoni onnen väliin. Näinkö todella ... vai olisiko heidän suhteessaan ollut vikaa jo paljon ennen "kolmatta"... ja jos tilanne niin pitkälle päässyt, niin kovasti puolisoiden tehtävä töitä jotta se oma suhde ehjääntyy (ja pysyy sellaisena).
Riippuu mielipiteestä ... ääripäässä en anna arvoa ja suutun jos joku laukoisi mielipiteeksi esim. "akka ärsyttää ja siksi mä leivon sitä välillä turpaan -- tää ny on mun mielipiteeni".
Tottakai siinä on vikaa ... joka ei tarkoita että sinussa välttämättä olisi (tai etenkään yksin sinussa). Ei kai kukaan nainen tai mies lähde toimivasta ja hyvästä suhteesta toisen matkaan ... etenkään vastentahtoisesti. Se miksi niille suhteen vioille ei jaksettu tai tahdottu tehdä mitään (tai enää tehdä mitään) on sitten eri tarina
No kannattaisiko tehdä asialle jotain, että sinä olet se paras hänelle? Töitähän se vaatii, mutta mitään tässä maailmassa ei ilmaiseksi saa (enkä tarkoita rahaa).
Tuo on ihan hyvä neuvo, minusta ainakin.
Tuosta "normaalista" yllä jo väännettiin peistä ... mutta silti, ainakaan minun mielestäni siitä parisuhteesta sillä hetkellä narmaalius kaukana jos puolisolla on toinen mies. En minäkään ymmärtäisi ko. kolmatta, koska tullut tuskin ajatelleeksi että saattaa hyvinkin olla keino naiselle päästä eroon suhteesta mistä ei ilman uskalla tai osaa lähteä (ns. pomppulautateoria) ... eli väärin motiivein "uusioperhettä" ollaan väkäämässä ... tai sitten ei, ei voi tietää tai yleistää.
Noinhan sen pitäisi mennä -- helpommin sanottu kuin tehty. Tai ehkä mielummin, pitäisi ensin koettaa tehdä kovasti asioita sen eteen, että vanha suhde saadaan jälleen hyväksi ja ehjättyä... ellei sitä vielä ole tehnyt.
pitää kolmatta pyörää,lomailla ja kaiken vapaaajan viettää hänen kanssa.Kotona käydä vaan uhkailemassa vaimoa ja antamassa selkään jos ihmettelee miehen käytöstä.Kuka pystyy elämään tallasessa avioliitossa menettämättä järkeään.Joskus on pakko erota,ei auta selitykset.
Jos nait sellaisen kelvottoman, rempuusin, ikävän, vanhan, lihavan ja valmiiksi rupsahtaneen elätin. Se ei kelpaa kenellekkään ja saat pitää avioliittosi. Mahdollisimman "viallinen" puolisoksi. Miksi vielä olet naimaton? Vai etkö itse kelpaa kenellekkään?
KYLLÄ, joskus se vie yllättävän pitkän ajan huomata ettei kumppani olekkaan "se oikea".
Sinä nuori ihminen et varmaankaan myös tajua, että ihmiset ja tarpeet sitämyötä muuttuvat ja menevät ristiin. Joskus niin ettei yhteiselämä enää vaan suju.
Tulisitko kolmenkymmenen vuoden kuluttua kertomaan kuinka hyvin tuolla ehdottomuudellasi pärjäsit elämässäsi ja ihmissuhteissasi?
Kuinka monta suhdetta kariutui kun nuijit rakkaidesi itsetunnot nollaan?
Päätös sinänsä ihailtava, mutta et kyllä paljon ihmisistä ja ihmisyydestä tunnu ymmärtävän. Siksi tarvitset paljon hyvää onnea, että tapaat jonkun joka kestää rinnallasi pelkällä päätökselläsi.
Joihinkin asioihin et itse voi vaikuttaa. Mitäs kun sinun kumppanisi onkin se joka jättää sinut?
Kuis sit suu pannaan?????
Hei.
Sinä et valitettavasti yksin pysty
päättämään kestääkö liittosi. Liitto
on kahden "kauppa". Mutta toivotaan,että
onnistut.